Miten voit elää kodissa, missä rojua pitkin nurkkia, lattioilla metrisiä lehtikadoja, ym. rojua nurkat täynnä?

En tiedä miksi, mutta minä olen sellainen kävelevä pyörremyrsky vähän niin kuin Rapa-Ripa Tenavissa. Kun tulen hotelliin ja puran tavarani, se hotellihuonekin on kohta ihan jumalattomassa sotkussa. Jotenkin asiat vain putoilevat käsistä.

Mutta arvatkaa mitä? Minulla on aina ollut keskiarvo lähellä kymppiä sen kummemmitta ponnistuksitta, ja olen onnistunut jokaisessa pääsykokeessa, jossa olen käynyt. Ymmärrän kieliä, ymmärrän matematiikkaa, lukunopeuttani harva uskoo. Mitä enemmän on pelissä, sitä rauhallisempi olen.

Minä en kauhistele toisille ihmisille, kuinka kielten sanat eivät tartu heidän päähänsä tai kuinka he eivät hallitse hermojaan ylppäreissä. Joten välillä olisi kiva, jos toiset eivät kauhistelisi sitä, miksi minun hermostoni ei pysty asettelemaan tavaroita paikoilleen.

221: nyt heitit hyvän! :)

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan kuullut kestään jolla olisi kodinhoitohuone tai kenkäkaappi. En ole nähnyt koskaan. Enkä ymmärrä miksi olisi pitänyt. Mihin noita oikein tarvitaan? No, juttunsa kullakin. Rikkailla omat kujeensa. Kenkäkaapin käsitteestäkin kuulin nyt ekaa kertaa.

Kenkäkaappeja myydään ihan Ikeassa ja Jyskissä muutamilla kympeillä, että ei varsinaisesti tarvitse olla rikas sellaisen hankkiakseen... Itse tosin suosin ihan perinteistä kenkähyllyä, sillä en ilkeäisi laittaa kuraisia tai hikisiä kenkiä kaappiin muhimaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan kuullut kestään jolla olisi kodinhoitohuone tai kenkäkaappi. En ole nähnyt koskaan. Enkä ymmärrä miksi olisi pitänyt. Mihin noita oikein tarvitaan? No, juttunsa kullakin. Rikkailla omat kujeensa. Kenkäkaapin käsitteestäkin kuulin nyt ekaa kertaa.

Vai rikkaiden kuje :D onko mokomaa kuultu, miten joku voi kasvaa noin tynnyrissä? Kyllä kenkäkaapin saa ihan vaikka Ikeasta parilla hassulla kympillä. Ei tosiaankaan kallis saati mikään rikkaitten juttu. Kaikilla kavereillani oli moinen jo opiskeluvaiheessa eli opintotuen varassa elellessä, heh.

Sitten taas kodinhoitohuoneita näkee oikeastaan liki poikkeuksetta kaikilla omakotitalossa asuvilla, se yleensä vaatii vain sen että on hieman enemmän neliöitä joten siksi niitä ei näe niin usein kerrostaloasunnoissa tms. Ei sekään siis rikkaiden juttu, varsin monella pienituloisellakin on omakotitalo Suomessa.

Sulla täytyy olla hyvin pienet piirit jos molemmat on noin uppo-outoja käsitteitä etkä ole ketään tavannut jolla näitä olisi.

En pystyisi asumaan rojua ja sotkua täynnä olevassa kodissa, en sitten millään. Onneksi puoliso on samanlainen, ja yhdessä pidetään koti siistinä ja järjestyksessä, mutta minä teen yleensä perussiivoukset. Kotona jo osallistuttiin kodin siivoukseen, ja joka viikko tehtiin perusteellinen viikkosiivous, ja kahdesti vuodessa vähintään tehtiin suursiivous. Oi niitä aikoja! Nykyään ei juurikaan tarvitse ryhtyä suursiivoukseen, koska koti on siisti aina. Toki syntyy epäjärjestystä ja sotkuakin keittiössä, mutta ne siivotaan heti, eikä mitään jätetä tekemättä. Näihin siivous- ja järjestelyhommiin tulee rutiini, ei niitä edes ajattele sen kummemmin, ne vaan tehdään. Kun on aina perussiistiä, niin säästyy monelta mieliharmilta, ja kaikilla on kotona mukava olla kun on siistiä ja viihtyisää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta minä olen sellainen kävelevä pyörremyrsky vähän niin kuin Rapa-Ripa Tenavissa. Kun tulen hotelliin ja puran tavarani, se hotellihuonekin on kohta ihan jumalattomassa sotkussa. Jotenkin asiat vain putoilevat käsistä.

Mutta arvatkaa mitä? Minulla on aina ollut keskiarvo lähellä kymppiä sen kummemmitta ponnistuksitta, ja olen onnistunut jokaisessa pääsykokeessa, jossa olen käynyt. Ymmärrän kieliä, ymmärrän matematiikkaa, lukunopeuttani harva uskoo. Mitä enemmän on pelissä, sitä rauhallisempi olen.

Minä en kauhistele toisille ihmisille, kuinka kielten sanat eivät tartu heidän päähänsä tai kuinka he eivät hallitse hermojaan ylppäreissä. Joten välillä olisi kiva, jos toiset eivät kauhistelisi sitä, miksi minun hermostoni ei pysty asettelemaan tavaroita paikoilleen.

Kiitos! Kirjoitit minusta :)

Minulla ja miehellä lisäksi pula-ajan geenit - tämä näkyy esim siinä, että jojp-laihduttaja miehelläni on käsittämätön määrä vaatetta: farkkuja tuumakoosta 40-)34 jotka kaikki on välillä sopivia, valitettavasti. Nyt kun hän taas on koossa 36 ehdotin josko laitettaisiin ainakin ne suurimmat levikkeet kiertoon, mutta hän oli järkkymätön, ettei aio enää ikinä ostaa tuon kokoisia vaatteita, joten ne tulee säästää siltä varalta, että hän kuitenkin sortuu vielä noihin mittoihin. Sinällään järkevää mutta väärän kokoiset vaatteet täyttävät aika monta laatikkoa... enkä kai minä voi toisen omaisuutta edes hävittää?

Tämä lisäksi meillä on yksi varastohuone käytännössä täynnä perintöaarteita: mies on perinyt vanhemmiltaan ja lapset ovat perineet isovanhemmiltaan - minun sormeni syyhyävät päästä tavarasta eroon, ja yritän mm koko ajan myydä jotain Kalevala-seinälautasia yms (omaa perintöä) mutta ne nyt eivät edes kelpaa osto-ja-myyntiliikkeille :(

Mutta jokainen myyty esine tuottaa kyllä tyydytystä!

Eräs kaverini v***uili useasti kylässä käydessään asuntoni "epäsiisteydestä" lisättynä naureskelevat kommentit lehtikasaani tyyliin "luetko näitä kuukauden vanhoja lehtiä useinkin?"

Sitten kun satuin käymään hänen asunnossaan pitkästä aikaa niin voi jeesus mikä läävä. Sentin pölykerros tietokonepöydälläkin. Siinä tapauksessa todellakin pata kattilaa soimasi.

Joku suositteli vuokravarastoa.

Minä väitän: vältä vuokravarastoa viimeiseen asti!

Vaikka vuokra olisi vain 10€ kk on se silti 120€ vuodessa - ja tavara mitä sinne päätyy jatkaa sieltä matkaansa suoraan kaatopaikalle!

Poissa silmistä, poissa mielestä - kantoi tavara jatkaa siellä lahoamistaan seuraavat 10vuotta (1200€!) - mikä unohduksiin säilöttävä tavara on noin arvokasta? Se mummon vanha sänky? Lasten askartelut? Rukki? Pingispöytä? 8 laatikollista mappeja, ne vanhat opiskeluajan muistiinpanot? Piano?

Ei ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole koskaan kuullut kestään jolla olisi kodinhoitohuone tai kenkäkaappi. En ole nähnyt koskaan. Enkä ymmärrä miksi olisi pitänyt. Mihin noita oikein tarvitaan? No, juttunsa kullakin. Rikkailla omat kujeensa. Kenkäkaapin käsitteestäkin kuulin nyt ekaa kertaa.

Vai rikkaiden kuje :D onko mokomaa kuultu, miten joku voi kasvaa noin tynnyrissä? Kyllä kenkäkaapin saa ihan vaikka Ikeasta parilla hassulla kympillä. Ei tosiaankaan kallis saati mikään rikkaitten juttu. Kaikilla kavereillani oli moinen jo opiskeluvaiheessa eli opintotuen varassa elellessä, heh.

Sitten taas kodinhoitohuoneita näkee oikeastaan liki poikkeuksetta kaikilla omakotitalossa asuvilla, se yleensä vaatii vain sen että on hieman enemmän neliöitä joten siksi niitä ei näe niin usein kerrostaloasunnoissa tms. Ei sekään siis rikkaiden juttu, varsin monella pienituloisellakin on omakotitalo Suomessa.

Sulla täytyy olla hyvin pienet piirit jos molemmat on noin uppo-outoja käsitteitä etkä ole ketään tavannut jolla näitä olisi.

Ei kai tuossa tarkoitettu, että kenkäkaappi olisi jotenkin kallis, vaan että esim. tyypilliseen vuokrakaksioon sitä ei saa kovin helposti minnekään sopimaan.

Eikö tästä ketjustakin ole jo tullut selväksi, että Suomessa on varsin paljon omakotitaloja, joissa ei sitä kodinhoitohuonetta ole?

Hyvin moni ei asu omakotitalossa.

Hyvin monella ei koskaan ole niin monia kenkiä per kausi tai lainkaan yhteensä, niitä varten villeimmissä unissakaan tarvittaisiin niille tarkoitettuja erillisia kaappeja, joita pitäisi erikseen ostaa ja olla varaa ostaa.

Sekin raha kaivataan kiihkeästi niiden uusien ehyiden, lämpimien jne kenkien ostoon.

Kyllä, tuo kenkäkaappi on osoitus kuulumisesta siihen varakkaampaan väestöön. Miettikää nyt itse. Tai ehkä se on mahdotonta, ellei itse ole kokenut sitä viitekehystä eli köyhyyttä, ole sieltä kotoisin ja siellä koko elämänsä viettänyt. Minulle ajatus kenkäkaapista sisältää jo tragikomediaa. Kirjaimellisesti "kaikkea sitä rikkaat keksivätkin/vain rikkaat voisivat ..."

Minä olen viiskymppinen. Minä olen pitkillä sairauslomilla. Yksinäinen. Köyhä. En 10v työelämässä. Minulla ei köyhyydestä, kunnostani ja asioimaan pääsemisen vaikeuksistani johtuen kuppikoosta huolimatta ole ollut enää edes rintsikoita päälle eikä toppahousuja sen jälkeen kun viimeiset hajosivat yhtenä vuonna. Kenkäongelmistani en viitsi edes alkaa. 1 ehyet housut joilla lääkärissäkäydä jne näillä keleillä. Siemmin oli tasan 1 kulahtaneet legginssit kesäksi. Villakangastakkini ei pidä lämmintä mutta onhan se alle 25v iässä ostettu. Voisin näitä jatkaa pitkältikin.

Kun minä näen hyväosaisten keskustelevan kenkäkaappien mielettömästä keveydestä, pää hajoaa ja tulee hysteerinen naurunpurskahdus spontaanisti.

Makaaminen on tuskallista joten ei sitä kovin harrastettua ja on hyvin paljon kipua ja se estää nulkumista sekä stressi päälle.

En usko olevani siitä vähästä tilintekovelvollinen yhdellekään muulle. Luulisin näiden työttömien muiden ei työssä käyvien huutelu makaamisesta on kyllä varmaan petäisin näiden huutelijoiden omista haavekuvista. Minä tiedän niitä olevan, jotka ovat koko ajan vain nokosiensa perässä, mutta he ovat olleet työssäkäyviä. Ne keitä tuntenut pari. Kumpikin kyllä päihderiippuvai en myös, en tiedä onko mitään tekemistä, mutta kova unentarve. Toinen on poismennyt, yoinen seitsemissäkymmenissä mutta roikkuu edelleen töissä. Muita jotka koko ajan vain tahtoisivat maate, en ole viiskymppiseksi koskaan itse tuntenut. Minäkin aivan risa ja ainostaan sairaaksi tullessa, sytostaattikuurin aikana ja nyt toipilasaikana, kun ku to ei parane, vaan vain huonontunut, niin joskus kovin nukkumattomien öiden jälkeen nukun kyllä keittiön tuoliin. Siinä eiainakaan satu. Sängyssä sattuu kokoajan.

Jos eioikein jaksa eikä hyvita tuottaa sisustuslehtiunelmia, eikä elää muiden mielikuvia varten siitä miten kuuluisi heidän makuunsa olla, niin ihan rehellisesti: hoovee.

EVVK.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni ei asu omakotitalossa.

Hyvin monella ei koskaan ole niin monia kenkiä per kausi tai lainkaan yhteensä, niitä varten villeimmissä unissakaan tarvittaisiin niille tarkoitettuja erillisia kaappeja, joita pitäisi erikseen ostaa ja olla varaa ostaa.

Sekin raha kaivataan kiihkeästi niiden uusien ehyiden, lämpimien jne kenkien ostoon.

Kyllä, tuo kenkäkaappi on osoitus kuulumisesta siihen varakkaampaan väestöön. Miettikää nyt itse. Tai ehkä se on mahdotonta, ellei itse ole kokenut sitä viitekehystä eli köyhyyttä, ole sieltä kotoisin ja siellä koko elämänsä viettänyt. Minulle ajatus kenkäkaapista sisältää jo tragikomediaa. Kirjaimellisesti "kaikkea sitä rikkaat keksivätkin/vain rikkaat voisivat ..."

Minä olen viiskymppinen. Minä olen pitkillä sairauslomilla. Yksinäinen. Köyhä. En 10v työelämässä. Minulla ei köyhyydestä, kunnostani ja asioimaan pääsemisen vaikeuksistani johtuen kuppikoosta huolimatta ole ollut enää edes rintsikoita päälle eikä toppahousuja sen jälkeen kun viimeiset hajosivat yhtenä vuonna. Kenkäongelmistani en viitsi edes alkaa. 1 ehyet housut joilla lääkärissäkäydä jne näillä keleillä. Siemmin oli tasan 1 kulahtaneet legginssit kesäksi. Villakangastakkini ei pidä lämmintä mutta onhan se alle 25v iässä ostettu. Voisin näitä jatkaa pitkältikin.

Kun minä näen hyväosaisten keskustelevan kenkäkaappien mielettömästä keveydestä, pää hajoaa ja tulee hysteerinen naurunpurskahdus spontaanisti.

Makaaminen on tuskallista joten ei sitä kovin harrastettua ja on hyvin paljon kipua ja se estää nulkumista sekä stressi päälle.

En usko olevani siitä vähästä tilintekovelvollinen yhdellekään muulle. Luulisin näiden työttömien muiden ei työssä käyvien huutelu makaamisesta on kyllä varmaan petäisin näiden huutelijoiden omista haavekuvista. Minä tiedän niitä olevan, jotka ovat koko ajan vain nokosiensa perässä, mutta he ovat olleet työssäkäyviä. Ne keitä tuntenut pari. Kumpikin kyllä päihderiippuvai en myös, en tiedä onko mitään tekemistä, mutta kova unentarve. Toinen on poismennyt, yoinen seitsemissäkymmenissä mutta roikkuu edelleen töissä. Muita jotka koko ajan vain tahtoisivat maate, en ole viiskymppiseksi koskaan itse tuntenut. Minäkin aivan risa ja ainostaan sairaaksi tullessa, sytostaattikuurin aikana ja nyt toipilasaikana, kun ku to ei parane, vaan vain huonontunut, niin joskus kovin nukkumattomien öiden jälkeen nukun kyllä keittiön tuoliin. Siinä eiainakaan satu. Sängyssä sattuu kokoajan.

Jos eioikein jaksa eikä hyvita tuottaa sisustuslehtiunelmia, eikä elää muiden mielikuvia varten siitä miten kuuluisi heidän makuunsa olla, niin ihan rehellisesti: hoovee.

EVVK.

Hei, täällä parempiosainen.

Minulle tuli itku sinun elämästäsi. Toivoisin voivani auttaa sinua jotenkin?

Vaikken itsekään millään kovin uusilla Joka vuosi pröystäile niin kaapistani varmaan löytyisi sinulle jotain lämpimämpää ja uudempaa? Siellä on kuitenkin paljon kaikenlaista mitä jää käyttämättä.

Onko sinulla jotain sähköpostiosoitetta mitä lykätä tänne hetkeksi niin voisin ottaa yhteyttä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, monilla kulkuvaikeuksisilla ihmisillä, joilla ei ole todella varaa hankkia tarvitsemaansa apua kotiin, on vaikea kulkea ulkona, liukkailla, jopa joka askel edes sängystä, tuolista tai pytyltä ylös, saada ovia availtua, kuljettua käytävissä missä on matkalla monet ovet ja kynnyksiä, esimerkiksi painavia ovia joita pitää olla voimaa lykätä tai vetää tai työntää ja saada kipeä kroppa siitä välistä yrittöen katsoa ettei kaadu tai kompadtu kynnykseen. Esimerkiksi nivelreuma voi viedä voimat ja kipu yhtenä suurena tekijänä estää kropan normaalia toimivuutta asioissa, joita terve ei edes ajattele. Monella voi useampi juttu. Iso, ikävä juttu.

Saatko avainta käytettyä? Vedettyä tai työnnettyä jousella olevan oven auki? Painavan lasisen alaeteisen ovet auki? Vedettyä lukitun oven ulkoapäin avaimella avatessasi? Pääsetkö sähköoven avautuessa pois välistä tarpeeksi nopeasti? Entä rollalla?

Entä parvekkeen lasit? Tuuletusikkunat? Pääsetkö sängystä? Saatko heilautettua / nostettua kipeän jalkasi sänkyyn vai onko se kuin sementtiä? Saatko puettua ja riisuttua, noustua tuolista tai sängystä, pääsetkö ojentumaan siihen ja saatko vedettyä peiton päällesi, käänneltyä sängyssä, tuntuuko peiton paino kuin tonnilta päällä? Saatko pestyä? Saatko jalkasi ylös koukkuun laskeksesi sen menemään kenkään? Saatko keittimeen vettä, maitolitran jääkaapista ja takaisin ja kaadettua, tekeekö kipeää nostella? Onnistuuko? Saatko leikattua, nosteltua, kanneltua? Annosteltua? Harjattua tai muutoin siivottua lattialle levinneen? Imuroitua? Pestyä lattiaa? Vaihdettua petivaatteita? Pestyä hiuksia ja vaatteita? Ikkunoita? Pideltyä kirjaa? Laitettua ruokaa? Tiskattua isompia tai piintyneitä kattiloita?

Oletko huomannut itsestäänselviä asioita joita kroppasi tekee joka päivä?

Voi todellakin olla kaupassakäydyksi saamisessakin yhtä lailla vaikeuksia. Kyllä, moni sairas jää hyvin köyhäksi eikä saa mistään apua. Ei ole varaa käyttää niitä sellaisia kotiapupalveluja, ei koskaan hiustenleikkuuta, ei sitä sairaiden jalkojen joskus edes tarvitsemaa jalkahoitoa, jota ei itse välttämättä voi tehdä. Voi olla niin nivel- ja tai silmäongelmia. Hoitamatta täysin jääneet jalat hirveässä kunnossa. Kaikki asiat vaikeita kuten miten saada uusi oikeanlainen loisteputki ja vielä paikoilleen, maksamatta montaa kymppiä huoltoon parin euron lampun vaihdosta, koska ei ole varaa. Siinä kuin joku palstalainen hyppii siellä täällä kuin gaselli ja kaikki hoituu.

On varmaan olemassa paljonkin ihmisiä, joiden elämänpiiriin ei kaupungistuneessa ja ihmiset ja sukupolvet voimakkaasti eriyttäneessä yhteiskunnassa ole milloinkaan kuulunut vanhoja, perussairaita, toipilaita, huonokuntoisia, kulkuvaikeuksisia ja huonovoimaisia. Siksi ollaan kuin ei olisi mitään tajua mistään. Silmät suurina "Miksi ihmeessä?"

Niin. Kyllä sairaiden vanhusten tilanne surettaa ja huolestuttaa.

Tilannee muuttuu vaan pahemmaksi kun yksineläjien talodet lisääntyvät, eikä uusia veronmaksajia synny.

Aloittaja kuitenkin tarkoittanee suht. nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat menettäneet otteen elämästä.

Tai kuten itse kertovat, viihtyvät sekasotkussa. Mietin vaan muun perheen viihtyvyyttä liassa ja kaaoksessa?🤔

Keskivaikeasti masentuneenakaan en asunut töryn ja sotkun keskellä.

Kun siitä sitten lopulta virkosin, toki minusta tuli iloisempi, tekevämpi ja menevämpi. Kulkupelinä edelleen polkupyörä.

Kaunis ja siisti kotini, vaikka vaatimaton onkin, tekee minut onnelliseksi. Ostin juuri ihanat talviverhot kirppikseltä 4 eurolla ja saan uutta ilmettä kotiin.😍

Tsemppiä kaikille!

Musta on jotenkin hirmu surullista, että oletetaan sairauksien olevan vain vanhusten juttu. Mä oon 25 ja sairastanut reumaa kohta 20 vuotta. Kulkeminen todellakin on hankalaa ja fyysistä voimaa ei juurikaan ole. Saan mä nyt kämppäni pidettyä jokseenkin ojennuksessa mut esim. lehtipinoja kertyy ja kerran kuussa käyvä avustaja vie ne ja tekee muutakin hommaa joihin minä en pysty vaikka ikäni puolesta pitäisi pystyä.