Miten voit elää kodissa, missä rojua pitkin nurkkia, lattioilla metrisiä lehtikadoja, ym. rojua nurkat täynnä?

Ei kannata hätäillä lehtien pois viemisessä. Jos tulee yllätysmuuto tai pitää muuten vaan pakata tavaraa, niin siinähän on tarvittava käärepaperi eikä maksa mitään.

Lapsuudenkodissani oli tuollaista. Sinkkuvanhemman voimat menivät työntekoon ja muihin pakollisiin asioihin ja sitten elettiin niiden vaatekasojen ja muiden keskellä. Ne olivat normaalia elämää enkä edes oikein hahmottanut että asiat voisivat olla toisin, kunnes muutin omaan kämppään. Omankin asunnon tila vaihtelee kovasti: kun mieliala on tavallista parempi, siisteyden ylläpito onnistuu mutta kun menee huonommin alkaa homma lähteä käsistä. Siihen johtaa nykyään sellainen hälläväliä-asenne: kun millään ei tunnu olevan mitään merkitystä tai väliä, menee myös motivaatio siistimiseen.

Kyllä, monilla kulkuvaikeuksisilla ihmisillä, joilla ei ole todella varaa hankkia tarvitsemaansa apua kotiin, on vaikea kulkea ulkona, liukkailla, jopa joka askel edes sängystä, tuolista tai pytyltä ylös, saada ovia availtua, kuljettua käytävissä missä on matkalla monet ovet ja kynnyksiä, esimerkiksi painavia ovia joita pitää olla voimaa lykätä tai vetää tai työntää ja saada kipeä kroppa siitä välistä yrittöen katsoa ettei kaadu tai kompadtu kynnykseen. Esimerkiksi nivelreuma voi viedä voimat ja kipu yhtenä suurena tekijänä estää kropan normaalia toimivuutta asioissa, joita terve ei edes ajattele. Monella voi useampi juttu. Iso, ikävä juttu.

Saatko avainta käytettyä? Vedettyä tai työnnettyä jousella olevan oven auki? Painavan lasisen alaeteisen ovet auki? Vedettyä lukitun oven ulkoapäin avaimella avatessasi? Pääsetkö sähköoven avautuessa pois välistä tarpeeksi nopeasti? Entä rollalla?

Entä parvekkeen lasit? Tuuletusikkunat? Pääsetkö sängystä? Saatko heilautettua / nostettua kipeän jalkasi sänkyyn vai onko se kuin sementtiä? Saatko puettua ja riisuttua, noustua tuolista tai sängystä, pääsetkö ojentumaan siihen ja saatko vedettyä peiton päällesi, käänneltyä sängyssä, tuntuuko peiton paino kuin tonnilta päällä? Saatko pestyä? Saatko jalkasi ylös koukkuun laskeksesi sen menemään kenkään? Saatko keittimeen vettä, maitolitran jääkaapista ja takaisin ja kaadettua, tekeekö kipeää nostella? Onnistuuko? Saatko leikattua, nosteltua, kanneltua? Annosteltua? Harjattua tai muutoin siivottua lattialle levinneen? Imuroitua? Pestyä lattiaa? Vaihdettua petivaatteita? Pestyä hiuksia ja vaatteita? Ikkunoita? Pideltyä kirjaa? Laitettua ruokaa? Tiskattua isompia tai piintyneitä kattiloita?

Oletko huomannut itsestäänselviä asioita joita kroppasi tekee joka päivä?

Voi todellakin olla kaupassakäydyksi saamisessakin yhtä lailla vaikeuksia. Kyllä, moni sairas jää hyvin köyhäksi eikä saa mistään apua. Ei ole varaa käyttää niitä sellaisia kotiapupalveluja, ei koskaan hiustenleikkuuta, ei sitä sairaiden jalkojen joskus edes tarvitsemaa jalkahoitoa, jota ei itse välttämättä voi tehdä. Voi olla niin nivel- ja tai silmäongelmia. Hoitamatta täysin jääneet jalat hirveässä kunnossa. Kaikki asiat vaikeita kuten miten saada uusi oikeanlainen loisteputki ja vielä paikoilleen, maksamatta montaa kymppiä huoltoon parin euron lampun vaihdosta, koska ei ole varaa. Siinä kuin joku palstalainen hyppii siellä täällä kuin gaselli ja kaikki hoituu.

On varmaan olemassa paljonkin ihmisiä, joiden elämänpiiriin ei kaupungistuneessa ja ihmiset ja sukupolvet voimakkaasti eriyttäneessä yhteiskunnassa ole milloinkaan kuulunut vanhoja, perussairaita, toipilaita, huonokuntoisia, kulkuvaikeuksisia ja huonovoimaisia. Siksi ollaan kuin ei olisi mitään tajua mistään. Silmät suurina "Miksi ihmeessä?"

Vierailija kirjoitti:

Käyn siskoni luona n kerran kk siivoamassa.

Kun tulen, tyhjennän tiskikoneen, täytän ja laitan pyörimään. Parin h päästä sama uudestaan. Kuukaudessa saa käytettyä kaikki astiat, korkeintaan 1 kerran on käyttänyt konetta.

Sama juttu vaatteiden kanssa. Lapsi on joskus laittanut uimapuvun päälle, kun paidat ovat olleet likaisia.

Nyt, tämän syksyn aikana,on tullut pientä edistystä. Siskoni vanhin lapsi meni kouluun ja hän on kiinnostunut ruuanlaitosta.

Vien mukanani ruokaa, joka pakastetaan. Hän ottaa yhden edellisenä päivänä, laittaa sulamaan jääkaappiin.

Koulun jälkeen keittää makaronia yhden pussin ja sekaan kaataa ruuan.

Loput jääkaappiin ja siinä on myös seuraavan päivän ruoka.

Minkäs teet. Äitiä ei kiinnosta. Onneksi esikoinen tajuaa jo muutenkin voi elää. Mutta esim kukaan ei katso hänen läksyjen perään jne.

Paras vaihtoehto on se, että kerran kk käyn siivoamassa, täyttämässä pakkasen ja vietän aikaa lasten kanssa. Sunnuntaina, kun lähden , on koti siisti, kaikki ojennuksessa . 4 vkon päästä pe on koti kuin kaaos.

Paras vaihtoehto olis tehdä lasu ja saada lapset sellaiseen kotiin jossa 7v:n ei tarvi kantaa vastuuta perheen ruokahuollosta. Sä omalta osaltasi olet vastuussa tilanteesta. Kerran kuukaudessa huolehtiminen ei auta. Se on liian vähän lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Käyn siskoni luona n kerran kk siivoamassa.

Kun tulen, tyhjennän tiskikoneen, täytän ja laitan pyörimään. Parin h päästä sama uudestaan. Kuukaudessa saa käytettyä kaikki astiat, korkeintaan 1 kerran on käyttänyt konetta.

Sama juttu vaatteiden kanssa. Lapsi on joskus laittanut uimapuvun päälle, kun paidat ovat olleet likaisia.

Nyt, tämän syksyn aikana,on tullut pientä edistystä. Siskoni vanhin lapsi meni kouluun ja hän on kiinnostunut ruuanlaitosta.

Vien mukanani ruokaa, joka pakastetaan. Hän ottaa yhden edellisenä päivänä, laittaa sulamaan jääkaappiin.

Koulun jälkeen keittää makaronia yhden pussin ja sekaan kaataa ruuan.

Loput jääkaappiin ja siinä on myös seuraavan päivän ruoka.

Minkäs teet. Äitiä ei kiinnosta. Onneksi esikoinen tajuaa jo muutenkin voi elää. Mutta esim kukaan ei katso hänen läksyjen perään jne.

Paras vaihtoehto on se, että kerran kk käyn siivoamassa, täyttämässä pakkasen ja vietän aikaa lasten kanssa. Sunnuntaina, kun lähden , on koti siisti, kaikki ojennuksessa . 4 vkon päästä pe on koti kuin kaaos.

Onko näiden lasten isä kuollut vai MIKSI HÄN EI KANNA OMAA VASTUUTAAN?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, monilla kulkuvaikeuksisilla ihmisillä, joilla ei ole todella varaa hankkia tarvitsemaansa apua kotiin, on vaikea kulkea ulkona, liukkailla, jopa joka askel edes sängystä, tuolista tai pytyltä ylös, saada ovia availtua, kuljettua käytävissä missä on matkalla monet ovet ja kynnyksiä, esimerkiksi painavia ovia joita pitää olla voimaa lykätä tai vetää tai työntää ja saada kipeä kroppa siitä välistä yrittöen katsoa ettei kaadu tai kompadtu kynnykseen. Esimerkiksi nivelreuma voi viedä voimat ja kipu yhtenä suurena tekijänä estää kropan normaalia toimivuutta asioissa, joita terve ei edes ajattele. Monella voi useampi juttu. Iso, ikävä juttu.

Saatko avainta käytettyä? Vedettyä tai työnnettyä jousella olevan oven auki? Painavan lasisen alaeteisen ovet auki? Vedettyä lukitun oven ulkoapäin avaimella avatessasi? Pääsetkö sähköoven avautuessa pois välistä tarpeeksi nopeasti? Entä rollalla?

Entä parvekkeen lasit? Tuuletusikkunat? Pääsetkö sängystä? Saatko heilautettua / nostettua kipeän jalkasi sänkyyn vai onko se kuin sementtiä? Saatko puettua ja riisuttua, noustua tuolista tai sängystä, pääsetkö ojentumaan siihen ja saatko vedettyä peiton päällesi, käänneltyä sängyssä, tuntuuko peiton paino kuin tonnilta päällä? Saatko pestyä? Saatko jalkasi ylös koukkuun laskeksesi sen menemään kenkään? Saatko keittimeen vettä, maitolitran jääkaapista ja takaisin ja kaadettua, tekeekö kipeää nostella? Onnistuuko? Saatko leikattua, nosteltua, kanneltua? Annosteltua? Harjattua tai muutoin siivottua lattialle levinneen? Imuroitua? Pestyä lattiaa? Vaihdettua petivaatteita? Pestyä hiuksia ja vaatteita? Ikkunoita? Pideltyä kirjaa? Laitettua ruokaa? Tiskattua isompia tai piintyneitä kattiloita?

Oletko huomannut itsestäänselviä asioita joita kroppasi tekee joka päivä?

Voi todellakin olla kaupassakäydyksi saamisessakin yhtä lailla vaikeuksia. Kyllä, moni sairas jää hyvin köyhäksi eikä saa mistään apua. Ei ole varaa käyttää niitä sellaisia kotiapupalveluja, ei koskaan hiustenleikkuuta, ei sitä sairaiden jalkojen joskus edes tarvitsemaa jalkahoitoa, jota ei itse välttämättä voi tehdä. Voi olla niin nivel- ja tai silmäongelmia. Hoitamatta täysin jääneet jalat hirveässä kunnossa. Kaikki asiat vaikeita kuten miten saada uusi oikeanlainen loisteputki ja vielä paikoilleen, maksamatta montaa kymppiä huoltoon parin euron lampun vaihdosta, koska ei ole varaa. Siinä kuin joku palstalainen hyppii siellä täällä kuin gaselli ja kaikki hoituu.

On varmaan olemassa paljonkin ihmisiä, joiden elämänpiiriin ei kaupungistuneessa ja ihmiset ja sukupolvet voimakkaasti eriyttäneessä yhteiskunnassa ole milloinkaan kuulunut vanhoja, perussairaita, toipilaita, huonokuntoisia, kulkuvaikeuksisia ja huonovoimaisia. Siksi ollaan kuin ei olisi mitään tajua mistään. Silmät suurina "Miksi ihmeessä?"

Niin. Kyllä sairaiden vanhusten tilanne surettaa ja huolestuttaa.

Tilannee muuttuu vaan pahemmaksi kun yksineläjien talodet lisääntyvät, eikä uusia veronmaksajia synny.

Aloittaja kuitenkin tarkoittanee suht. nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat menettäneet otteen elämästä.

Tai kuten itse kertovat, viihtyvät sekasotkussa. Mietin vaan muun perheen viihtyvyyttä liassa ja kaaoksessa?🤔

Keskivaikeasti masentuneenakaan en asunut töryn ja sotkun keskellä.

Kun siitä sitten lopulta virkosin, toki minusta tuli iloisempi, tekevämpi ja menevämpi. Kulkupelinä edelleen polkupyörä.

Kaunis ja siisti kotini, vaikka vaatimaton onkin, tekee minut onnelliseksi. Ostin juuri ihanat talviverhot kirppikseltä 4 eurolla ja saan uutta ilmettä kotiin.😍

Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä vaan pysyy elossa, vaikka on sellainen koti. 

Hengissä pysyy, joo. Mutta lasten mielenterveys kärsii. Syrjäytyvät pakosti nuo viattomat poloiset.😥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, monilla kulkuvaikeuksisilla ihmisillä, joilla ei ole todella varaa hankkia tarvitsemaansa apua kotiin, on vaikea kulkea ulkona, liukkailla, jopa joka askel edes sängystä, tuolista tai pytyltä ylös, saada ovia availtua, kuljettua käytävissä missä on matkalla monet ovet ja kynnyksiä, esimerkiksi painavia ovia joita pitää olla voimaa lykätä tai vetää tai työntää ja saada kipeä kroppa siitä välistä yrittöen katsoa ettei kaadu tai kompadtu kynnykseen. Esimerkiksi nivelreuma voi viedä voimat ja kipu yhtenä suurena tekijänä estää kropan normaalia toimivuutta asioissa, joita terve ei edes ajattele. Monella voi useampi juttu. Iso, ikävä juttu.

Saatko avainta käytettyä? Vedettyä tai työnnettyä jousella olevan oven auki? Painavan lasisen alaeteisen ovet auki? Vedettyä lukitun oven ulkoapäin avaimella avatessasi? Pääsetkö sähköoven avautuessa pois välistä tarpeeksi nopeasti? Entä rollalla?

Entä parvekkeen lasit? Tuuletusikkunat? Pääsetkö sängystä? Saatko heilautettua / nostettua kipeän jalkasi sänkyyn vai onko se kuin sementtiä? Saatko puettua ja riisuttua, noustua tuolista tai sängystä, pääsetkö ojentumaan siihen ja saatko vedettyä peiton päällesi, käänneltyä sängyssä, tuntuuko peiton paino kuin tonnilta päällä? Saatko pestyä? Saatko jalkasi ylös koukkuun laskeksesi sen menemään kenkään? Saatko keittimeen vettä, maitolitran jääkaapista ja takaisin ja kaadettua, tekeekö kipeää nostella? Onnistuuko? Saatko leikattua, nosteltua, kanneltua? Annosteltua? Harjattua tai muutoin siivottua lattialle levinneen? Imuroitua? Pestyä lattiaa? Vaihdettua petivaatteita? Pestyä hiuksia ja vaatteita? Ikkunoita? Pideltyä kirjaa? Laitettua ruokaa? Tiskattua isompia tai piintyneitä kattiloita?

Oletko huomannut itsestäänselviä asioita joita kroppasi tekee joka päivä?

Voi todellakin olla kaupassakäydyksi saamisessakin yhtä lailla vaikeuksia. Kyllä, moni sairas jää hyvin köyhäksi eikä saa mistään apua. Ei ole varaa käyttää niitä sellaisia kotiapupalveluja, ei koskaan hiustenleikkuuta, ei sitä sairaiden jalkojen joskus edes tarvitsemaa jalkahoitoa, jota ei itse välttämättä voi tehdä. Voi olla niin nivel- ja tai silmäongelmia. Hoitamatta täysin jääneet jalat hirveässä kunnossa. Kaikki asiat vaikeita kuten miten saada uusi oikeanlainen loisteputki ja vielä paikoilleen, maksamatta montaa kymppiä huoltoon parin euron lampun vaihdosta, koska ei ole varaa. Siinä kuin joku palstalainen hyppii siellä täällä kuin gaselli ja kaikki hoituu.

On varmaan olemassa paljonkin ihmisiä, joiden elämänpiiriin ei kaupungistuneessa ja ihmiset ja sukupolvet voimakkaasti eriyttäneessä yhteiskunnassa ole milloinkaan kuulunut vanhoja, perussairaita, toipilaita, huonokuntoisia, kulkuvaikeuksisia ja huonovoimaisia. Siksi ollaan kuin ei olisi mitään tajua mistään. Silmät suurina "Miksi ihmeessä?"

Niin. Kyllä sairaiden vanhusten tilanne surettaa ja huolestuttaa.

Tilannee muuttuu vaan pahemmaksi kun yksineläjien talodet lisääntyvät, eikä uusia veronmaksajia synny.

Aloittaja kuitenkin tarkoittanee suht. nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat menettäneet otteen elämästä.

Tai kuten itse kertovat, viihtyvät sekasotkussa. Mietin vaan muun perheen viihtyvyyttä liassa ja kaaoksessa?🤔

Keskivaikeasti masentuneenakaan en asunut töryn ja sotkun keskellä.

Kun siitä sitten lopulta virkosin, toki minusta tuli iloisempi, tekevämpi ja menevämpi. Kulkupelinä edelleen polkupyörä.

Kaunis ja siisti kotini, vaikka vaatimaton onkin, tekee minut onnelliseksi. Ostin juuri ihanat talviverhot kirppikseltä 4 eurolla ja saan uutta ilmettä kotiin.😍

Tsemppiä kaikille!

Hei! Ottakaa huomioon, että töryn seasta mies on lähtenyt lätkimään aikapäiviä sitten.

Terve ihminen ei läävässä viihdy.

Sanokoon kuka mitä hyvänsä, mutta puhdas koti vetää puoleensa. Ja hyvä ruoka!

Kallista ja hienoo ei tarvii olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sitä vaan pysyy elossa, vaikka on sellainen koti. 

Hengissä pysyy, joo. Mutta lasten mielenterveys kärsii. Syrjäytyvät pakosti nuo viattomat poloiset.😥

Voi lapsiraukkoja..😢 Naapurit voisivat vähän katsoa perään.

Tajusi pääsee helpommalla???????? Opetelkaa kirjoittamaan kunnolla😑

Oma lapsi vieraili pa*kaisessa kodissa kun en hennonut kieltää.

Siellä sitten hattuja sovittelivat ja täitartunta tuli.

Kyllä inhottaa ja sääliksi käy lapset. Äidistä ei päällepäin uskoisi että saastassa asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi vieraili pa*kaisessa kodissa kun en hennonut kieltää.

Siellä sitten hattuja sovittelivat ja täitartunta tuli.

Kyllä inhottaa ja sääliksi käy lapset. Äidistä ei päällepäin uskoisi että saastassa asuvat.

Ei ne täit kyllä liity likaisuuteen...

Vierailija kirjoitti:

Tajusi pääsee helpommalla???????? Opetelkaa kirjoittamaan kunnolla😑

Opettele sinä lainaamaan tekstiä.

Minua ahdistaa tavarat, jotka eivät ole paikallaan tai tasot, jotka eivät ole tyhjiä. En pysty keskittymään kun vaikuttaa jotenkin keskeneräiseltä. Tyhjät tasot ei minusta ole naistenlehtien keksintö vaan käytännöllistä. Olohuoneen pöytä on tyhjä, valmis ottamaan vastaan vieraiden kahvikupit, keittiön tasot on tyhjät jotta niillä voi ruveta vaikka leipomaan.

Enkä ole mikään neuroottinen Justiina jonka kanssa on kamala olla parisuhteessa! Neuroottinen olen kyllä. En osaa kuvata sitä, mutta... saan vain visuaalista tyydytystä siitä että asiat ovat suorassa rivissä /samanlailla viikattu/jonkin ominaisuuden pohjalta lajiteltu. Tykkään että on myös tyhjää tilaa. Ruokakaupassa on ihanaa kun samanlaiset tuotteet on ryhmitelty, hyllytetty ja aseteltu kauniisti! Mies tekee ruuat yleensä koska tykkää siitä, minä taas siivoan ja järjestelen koska tykkään siitä.

Minun lapsuudenkodissa oli samanlaista ja nyt aikuisena vasta huomaan että on eri tyylejä. Minun neuroottisuudella on sosiaalisesti hyväksyttävä lopputulos mutta en tiedä... kaikki ei ole samanlaisia ja vaikka saatan joskus ahdistua tavarapaljoudesta jonkun kodissa tai tuomitsevat ajatukset käydä peikkona mielessä, yritän ajatella että se ei ole mun koti eikä kuulu mulle! Yritetään olla kilttejä ja ymmärtäväisiä toisillemme, kaikilla on jo tarpeeksi paineita!

Meillä on aina enemmän tai vähemmän sotkuista. En ole vuosiin jaksanut siivota koko kämppää kerralla, ehkä jouluksi oon saanut punnerrettua jonkinlaisen joulusiivouksen. Hirvittävässä kaaoksessa en myöskään halua elää, joten yritän kuitenkin jonkinlaista järjestystä pitää yllä. Ehkä meillä on keskivertosiistiä, koska ystäväni sanoi: "Teillä on aina niin siistiä." Ystävä on vähän boheemi. Supersiisti isäni ei sano mitään, mutta alkaa monesti siivota käydessään.

Mitä sotkuisempaa meillä on, niin sitä paremmin voin henkisesti. Hyvällä tuulella jaksan katsella niitä sotkuja, kun tuntuu siltä, että on kuitenkin voimavaroja ne halutessaan raivata. Yksi masennuksen merkki mulla on se, että alan siivoamaan maanisesti. Vaikka olen ollut vaikeasti masentunut, niin ikinä en ole asunut rytöläjässä tai ollut huolehtimatta hygieniastani. Omani ja lasten onni.

Kyllähän ne leivänmurut ja muut tähteet välillä vituttavat, kun tykkään kulkea paljain jaloin, mutta ne saa nopeasti pyyhkäistyä pois sängylle köllähtämisen jälkeen. Riittää, että on tarpeeksi tilaa kulkea suihkun, sängyn, Xboxin ja television sekä jääkaapin välillä. Roskia on tylsä viedä ulos, joten kerään yleensä pari 240 litran jätesäkkiä täyteen ja vien sitten kerralla (yöaikaan) enemmän pois. Yleensä pe-la-yönä, sillä jätteet haetaan silloin pois jos ei pyhiä satu olemaan.

Kun ikkuna on auki 24h, niin ei huomaa mitään epämiellyttäviä tuoksuja omassa kodissa. Tosin joskus k u s i p ä ä naapuri polttelee parvekkeellaan, jolloin paiskaan ikkunan voimalla kiinni ja avaan taas viiden minuutin kuluttua. Toivottavasti se pelle kuolee pian syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, monilla kulkuvaikeuksisilla ihmisillä, joilla ei ole todella varaa hankkia tarvitsemaansa apua kotiin, on vaikea kulkea ulkona, liukkailla, jopa joka askel edes sängystä, tuolista tai pytyltä ylös, saada ovia availtua, kuljettua käytävissä missä on matkalla monet ovet ja kynnyksiä, esimerkiksi painavia ovia joita pitää olla voimaa lykätä tai vetää tai työntää ja saada kipeä kroppa siitä välistä yrittöen katsoa ettei kaadu tai kompadtu kynnykseen. Esimerkiksi nivelreuma voi viedä voimat ja kipu yhtenä suurena tekijänä estää kropan normaalia toimivuutta asioissa, joita terve ei edes ajattele. Monella voi useampi juttu. Iso, ikävä juttu.

Saatko avainta käytettyä? Vedettyä tai työnnettyä jousella olevan oven auki? Painavan lasisen alaeteisen ovet auki? Vedettyä lukitun oven ulkoapäin avaimella avatessasi? Pääsetkö sähköoven avautuessa pois välistä tarpeeksi nopeasti? Entä rollalla?

Entä parvekkeen lasit? Tuuletusikkunat? Pääsetkö sängystä? Saatko heilautettua / nostettua kipeän jalkasi sänkyyn vai onko se kuin sementtiä? Saatko puettua ja riisuttua, noustua tuolista tai sängystä, pääsetkö ojentumaan siihen ja saatko vedettyä peiton päällesi, käänneltyä sängyssä, tuntuuko peiton paino kuin tonnilta päällä? Saatko pestyä? Saatko jalkasi ylös koukkuun laskeksesi sen menemään kenkään? Saatko keittimeen vettä, maitolitran jääkaapista ja takaisin ja kaadettua, tekeekö kipeää nostella? Onnistuuko? Saatko leikattua, nosteltua, kanneltua? Annosteltua? Harjattua tai muutoin siivottua lattialle levinneen? Imuroitua? Pestyä lattiaa? Vaihdettua petivaatteita? Pestyä hiuksia ja vaatteita? Ikkunoita? Pideltyä kirjaa? Laitettua ruokaa? Tiskattua isompia tai piintyneitä kattiloita?

Oletko huomannut itsestäänselviä asioita joita kroppasi tekee joka päivä?

Voi todellakin olla kaupassakäydyksi saamisessakin yhtä lailla vaikeuksia. Kyllä, moni sairas jää hyvin köyhäksi eikä saa mistään apua. Ei ole varaa käyttää niitä sellaisia kotiapupalveluja, ei koskaan hiustenleikkuuta, ei sitä sairaiden jalkojen joskus edes tarvitsemaa jalkahoitoa, jota ei itse välttämättä voi tehdä. Voi olla niin nivel- ja tai silmäongelmia. Hoitamatta täysin jääneet jalat hirveässä kunnossa. Kaikki asiat vaikeita kuten miten saada uusi oikeanlainen loisteputki ja vielä paikoilleen, maksamatta montaa kymppiä huoltoon parin euron lampun vaihdosta, koska ei ole varaa. Siinä kuin joku palstalainen hyppii siellä täällä kuin gaselli ja kaikki hoituu.

On varmaan olemassa paljonkin ihmisiä, joiden elämänpiiriin ei kaupungistuneessa ja ihmiset ja sukupolvet voimakkaasti eriyttäneessä yhteiskunnassa ole milloinkaan kuulunut vanhoja, perussairaita, toipilaita, huonokuntoisia, kulkuvaikeuksisia ja huonovoimaisia. Siksi ollaan kuin ei olisi mitään tajua mistään. Silmät suurina "Miksi ihmeessä?"

Niin. Kyllä sairaiden vanhusten tilanne surettaa ja huolestuttaa.

Tilannee muuttuu vaan pahemmaksi kun yksineläjien talodet lisääntyvät, eikä uusia veronmaksajia synny.

Aloittaja kuitenkin tarkoittanee suht. nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat menettäneet otteen elämästä.

Tai kuten itse kertovat, viihtyvät sekasotkussa. Mietin vaan muun perheen viihtyvyyttä liassa ja kaaoksessa?🤔

Keskivaikeasti masentuneenakaan en asunut töryn ja sotkun keskellä.

Kun siitä sitten lopulta virkosin, toki minusta tuli iloisempi, tekevämpi ja menevämpi. Kulkupelinä edelleen polkupyörä.

Kaunis ja siisti kotini, vaikka vaatimaton onkin, tekee minut onnelliseksi. Ostin juuri ihanat talviverhot kirppikseltä 4 eurolla ja saan uutta ilmettä kotiin.😍

Tsemppiä kaikille!

Hei! Ottakaa huomioon, että töryn seasta mies on lähtenyt lätkimään aikapäiviä sitten.

Terve ihminen ei läävässä viihdy.

Sanokoon kuka mitä hyvänsä, mutta puhdas koti vetää puoleensa. Ja hyvä ruoka!

Kallista ja hienoo ei tarvii olla.

no ei kovin kiirre oo ollut lähtemään joa kasi vai kolme kersaa on kyllä saanut siitettyä, mutta mikä pelkuri kun lapset sinne hylkäsi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi vieraili pa*kaisessa kodissa kun en hennonut kieltää.

Siellä sitten hattuja sovittelivat ja täitartunta tuli.

Kyllä inhottaa ja sääliksi käy lapset. Äidistä ei päällepäin uskoisi että saastassa asuvat.

Ei ne täit kyllä liity likaisuuteen...

Liittyvätpä kuitenkin. Kuten Suomessakin sota- ja pula-aikaan. Syöpäläisiä on runsaasti siellä missä vaatteita ei pestä. Täit, luteet torakat ym. eliöt nauttivat likaisista olosuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuommosia edes ajattelu kun on masentunut. Siis sitä missä kunnossa kämppä on. Menee kaikki aika että pysyy edes hengissä.

Niinpä. Jos on ruokaa ja lapsella sopivat, ehjät ja vieläpä puhtaat vaatteet, niin on jo aika hyvin. (ei tarvii meistä huolestua, sossusta on tulossa apua)

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hätäillä lehtien pois viemisessä. Jos tulee yllätysmuuto tai pitää muuten vaan pakata tavaraa, niin siinähän on tarvittava käärepaperi eikä maksa mitään.

Voi jessus, entä jos se yllätysmuutto tulee komenkymmenen vuoden kuluttua.