Miten voit elää kodissa, missä rojua pitkin nurkkia, lattioilla metrisiä lehtikadoja, ym. rojua nurkat täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Ihminen tulee sisälle laittaa ulkovaatteet naulakkoon. Jokainen , joka syö , pistää astiat koneeseen. Laittaa luettuaan lehdet lehtilaatikkon ja laatikon täytyttyä vie ne lehtikeräykseen.

Miksi ihmeessä likaiset vaatteet on muualla ,kuin likavaatekorissa . Kone pesee ne ja sieltä sujuvasti kaappiin. Kuka voi mennä aamupesulle ,jos lavuaari on rähmänen tai pa,,,skalle jos pytty on paateessa.

Kotiin tultua ,kun vaihdat vapaa- ajan asun, laitat siistit vaateesi ulos hengariin tuulettumaan ja kas kummaa ,se on sileä ja raikas ,kun taas huomenna puet sen yllesi.

Tämä on tosi simppeliä.

Taidat elää maailmassa, jossa on 8-16 työt ja 2 säännöllistä vapaapäivää viikossa.

Meillä minä eli perheen äiti olen tien päällä 12-16 vuorokautta kuukaudessa. Saatan täyttää matkalaukun su klo 18 ja lähteä työmatkalle, josta palaan esim. ke klo 14, laitan pyykit koneeseen ja vaihdan puhtaat vaatteet laukkuun ja lähden taas ke-iltana tai aamuvarhaisella torstaina, palaan ehkä pe klo 14 tai sitten klo 19. Lasten isä tekee arkena aamuvuoroa tai arkivp ja on yleensä 3 viikonloppua kuukaudesta töissä. Hän hoitaa lasten harrastuskuljetukset, huolehtii, että läksyt on tehty, pesee pyykit ja laittaa ruuat. Siivoamaan hän ei ehdi. Yleensä minä siivoan, kun olen kotona.

Rojua on poissa ollessani ehtinyt kertyä, samoin kuraa eteiseen. Yritän priorisoida lasten kanssa olemiseen aikaa, joten vähintään toisen vkl-päivistä vietän tehden lasten kanssa yhdessä jotain. Kuten nyt: leivoimme yhdessä pullaa aamulla ja kohta lähdemme uimahalliin. Siivoan huomenna luultavasti koko päivän. Lapset siivoavat omat huoneensa, vain nuorin tarvitsee apua kaikkeen, isommat ovat oppineet tavaroiden järjestämisen ja imuroinnin sekä pölyjen pyyhkimisen.

Mulle tämä jälkimmäinen kuulostaa ymmärrettävämmältä. Esimerkiksi toissapäivänä tiskikone oli jätetty kotiin pyörimään yksin kun kaikki lähtivät, ja mä hain nopeasti ruokatunnilla kotitoimistosta dokumentteja. Jos ylipäätään halusin syödä jotain, se oli syötävä nopeasti, konetta ei todella ehtinyt tyhjentää, eikä astioita sitten saanut muulle kuin tiskipöydälle.

Onhan se kiva että joillakin on aikaa tehdä asiat ns. normaalisti, rauhassa, mutta ei kai se estä sen ymmärtämistä, että jonkun elämä on aika paljon kiireisempää? Muutaman minuutin tauot ja lähdöt lyhyellä varoitusajalla, ne ovat mun arkeani.

Ja noita työreissuja mulla myös. Muutenkin työaika on epäsäännöllinen ja periaatteessa olen aina hälytysvalmiudessa. Lomillakin, jotka kyllä ovat pitkät. Silloin on kiva elää kotielämää rauhassa.

Millaista työtä tämä ”ei ole vaikeaa” -kirjoittaja tekee?

No nyt on jo pakko puuttua tähän keskusteluun. Olen itse rekkakuski, eli työ on todella epäsäännöllistä, työpäivät pitkiä ja edes työvuorolistaa ei ole, eli edellisenä iltana tiedän seuraavan päivän lähtöajan. Silti mun koti on aina tiptop ja tavarat paikoillaan ja poissa silmistä. 

Minä priorisoin siistin kodin ykköseksi, koska haluan elää siistissä ja puhtaassa kodissa, en oleta että muut tekisivät saman, mutta siitä se ei ole kiinni että olisi epäsäännöllinen työaika/reissutyö. Tosin mulla ei ole sitä miestä sotkemassa, lapsia kyllä on.

Rekkakuski tekisi viisaasti jos opettaisi lapsensakin siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset, jotka tiedän elävän sotkun keskellä ovat muutenkin kaikilla elämän osa-alueilla sellaisia hälläväliä -tyyppejä. En usko näiden kohdalla syynä olevan masennusta tai mitään mt-ongelmia, vaan silkkaa laiskuutta. Eivät kuitenkaan ole mitään hamstraajia. Muuten kyllä saattaa ulkonäkö olla hyvinkin huoliteltu...

Kyllä se noin menee, enimmäkseen.

Masikseen vedotaan ja siihen ja siihen ettei muka jaksa.

Kun maitopurkki kaatuu lattialle senkun kävellään yli.

Ei viitsitä edes omia sotkuja siivota.

Aiheen aloitus ei vissiin ollut siivousvimmasta, vaan kodin tavallisesta ns. normaalista järjestyksestä ja puhtaudesta.

Niin, en ole koskaan kuullut kestään jolla olisi kodinhoitohuone tai kenkäkaappi. En ole nähnyt koskaan. Enkä ymmärrä miksi olisi pitänyt. Mihin noita oikein tarvitaan? No, juttunsa kullakin. Rikkailla omat kujeensa. Kenkäkaapin käsitteestäkin kuulin nyt ekaa kertaa.

Siten että olen tosi väsynyt.

Kai tää sotkun katsominen väsyttää ennestään, mutta en ole koko elämäni aikana ollut hyvä siivoamaan omia sotkujani, ja nyt olen tilanteessa jossa mulla ei ole sellaiseen edes aikaa.

Lämmittelen sillä ajatuksella että ap ja kaltaisensa voivat tuntea ylemmyydentuntoa minua ajatellessaan 👍

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi ihmetellä, mikä on kodinhoitohuone tai kenkäkaappi? Millaisissa oloissa tällainen ihminen oikein elää? Ihan perusasioita normaaleissa kodeissa. Tai no, ehkä ei näille sottapytyille.

Minä olen kasvanut tilavassa omakotitalossa keskimääräistä paremmin toimeentulevassa perheessä, ja meillä oli aina siistiä. Kodinhoitohuonetta tai kenkäkaappia meillä ei kuitenkaan ollut.

Noh, ensinnäkin pieni kämppä, ei tässä 50 neliön asunnossa pyykkitelinettä minnekkään kodinhoitohuoneeseen saa, on makuuhuoneessa tai olohuoneessa niin kauan kuin pyykit kuivuu.

Mulla ei sinällään tavaraa hirveästi ole, mutta välillä asunto räjähtää, nytkin on pahvilaatikko keskellä olohuoneen lattiaa, ollut jo monta päivää, kun en saa vietyä sitä roskiin tai laitettua kasaan. Sellaista tämä mun elämä on adhd:n kanssa painiskellessa.

Minä en tajua, miksi tavaroita ei voi vain viedä takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Se on ihan helppoa, eikä siihen mene käytännössä yhtään aikaa. Kun sen tekee aina, ei mitään siellä täällä lojuvia tavaroita olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Noh, ensinnäkin pieni kämppä, ei tässä 50 neliön asunnossa pyykkitelinettä minnekkään kodinhoitohuoneeseen saa, on makuuhuoneessa tai olohuoneessa niin kauan kuin pyykit kuivuu.

Mulla ei sinällään tavaraa hirveästi ole, mutta välillä asunto räjähtää, nytkin on pahvilaatikko keskellä olohuoneen lattiaa, ollut jo monta päivää, kun en saa vietyä sitä roskiin tai laitettua kasaan. Sellaista tämä mun elämä on adhd:n kanssa painiskellessa.

Pyykkitelineen laitat roskiin ja hankit pesutornin. Problem solved!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi vieraili pa*kaisessa kodissa kun en hennonut kieltää.

Siellä sitten hattuja sovittelivat ja täitartunta tuli.

Kyllä inhottaa ja sääliksi käy lapset. Äidistä ei päällepäin uskoisi että saastassa asuvat.

Ei ne täit kyllä liity likaisuuteen...

Liittyvätpä kuitenkin. Kuten Suomessakin sota- ja pula-aikaan. Syöpäläisiä on runsaasti siellä missä vaatteita ei pestä. Täit, luteet torakat ym. eliöt nauttivat likaisista olosuhteista.

Täit eivät elä liassa, ne elävät ihmisen päänahassa. Ne eivät selviä hengissä pitkään missään muualla kuin päänahassa, eivät edes siinä tapauksessa, jos on likaista. Sota-aikaan täit levisivät siellä rintamalla, kun ihmiset olivat pienissä tiloissa koko ajan yhdessä. Pula-ajan täiepidemioista en ole koskaan kuullutkaan. Eli täit eivät liity likaisuuteen mitenkään. Olen ulkomailla törmännyt torakoihin, eikä niitä koskaan ole tullut vastaan likaisissa olosuhteissa, vaan aivan tavallisissa. Suomessa on kuulemma russakoita, mutta en ole koskaan niihin missään törmännyt. Luteita on vaikea hävittää edes myrkyillä, saati sitten siivoamalla.

Jossain määrin likaisuus kylläkin vaikuttaa syöpäläisten "viihtyvyyteen". Vaikka täit ja luteet verenimijöitä ovatkin, niin otollista niillekin on se lika. Päätäi ei tykkää, jos pipot ja hiukset pestään, jne. Vaatetäi ei pidä puhtaista vaatteista. Torakka ja sen veli russakka puolestaan nauttivat leivänmuruista, ja varmimmin ne saa kotiinsa kesytettyä kun ruokaa on saatavilla.

Viheliäisin, eli lude ei sekään kovin ihastu puhtaaseen kotiin.

Venäjän puolelta tulee kouluihimme pieniä verenimijöitä koska siellä siivous on alkeellisempaa ja pyykkäys heikommalla tolalla.

Köyhyys ei kuitenkaan tarkoita epäsiisteyttä. Usein jopa päinvastoin: "Moni kakku päältä kaunis.."😜

No tuo, että päätäi ei muka "tykkää" siitä, että pipot tai hiukset pestään, on ihan täyttä kukkua. Päätäi on verta imevä loinen, joka ei tosiaan selviä muualla kuin päässä pitkiä aikoja, joten se ei muuta pois päästä, jos se on liian puhdas, vaan se pysyy juuri siellä, missä on. Täit eivät elä pipoissa pitkiä aikoja, joten niille on ihan yksi ja sama, onko se pipo puhdas vai likainen. Googlasin myös tätä asiaa, ja tulosten mukaan ei ole vaikutusta asiaan, paitsi joidenkin lähteiden mukaan täit pitäisivät puhtaista hiuksista jopa enemmän. No, ihan sama se on, koska täin tarkoituksena on ainoastaan imeä verta ja lisääntyä, ja koska se ei tee pitkiä vaellusmatkoja, niin ei se kauheasti valikoi.

Vaatetäistä löytyy tosi vähän tietoa, mutta eivät nekään välitä siitä, onko likaista vai ei. Mutta se, että vaatteet voi riisua yöksi tai kuumentaa, vähentää täiden lisääntymistä. Eli siis Suomen oloissa vaatetäitä on lähinnä kodittomilla ihmisillä, muilla ne ovat harvinaisia. 

Kotona on ruokaa saatavilla, vaikka olisi siistiäkin. Torakat ja russakat pääsevät kyllä pienistäkin aukoista. Mä olen tosiaan asunut parissa lämpimässä maassa, ja torakoita vilahteli silloin tällöin kodeissa, vaikka siistiä oli. Toki jos ei siivoa lainkaan, ei niitä torakoitakaan tule hävitettyä, mutta Suomessa ne russakat (varsinaisia torakoita ei täällä olekaan) ovat nykyään todella harvinaisia. 

Googlasin myös luteista, ja niistäkin löytyi sama tieto: ne eivät piittaa siitä, onko likaista vai puhdasta. Ne imevät ihmisestä verta, eivätkä syö likaa. Jos niitä tosiaan on hyönteismyrkyillä vaikea hävittää, niin eivät ne tavallisilla kodinpuhdistusaineilla karkotu.

Suosittelen ihan googlaamista, jos edelleen on sellainen olo, että juuri likaisuus viehättää noita verta imeviä syöpäläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ensinnäkin pieni kämppä, ei tässä 50 neliön asunnossa pyykkitelinettä minnekkään kodinhoitohuoneeseen saa, on makuuhuoneessa tai olohuoneessa niin kauan kuin pyykit kuivuu.

Mulla ei sinällään tavaraa hirveästi ole, mutta välillä asunto räjähtää, nytkin on pahvilaatikko keskellä olohuoneen lattiaa, ollut jo monta päivää, kun en saa vietyä sitä roskiin tai laitettua kasaan. Sellaista tämä mun elämä on adhd:n kanssa painiskellessa.

Pyykkitelineen laitat roskiin ja hankit pesutornin. Problem solved!

Asuntoon ei mahdu pesutornia ja onko sellainen vähän turhakin yksin asuvalle?

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi ihmetellä, mikä on kodinhoitohuone tai kenkäkaappi? Millaisissa oloissa tällainen ihminen oikein elää? Ihan perusasioita normaaleissa kodeissa. Tai no, ehkä ei näille sottapytyille.

Olen lähemmäs 40v ja elämäni varrella asunut useissa asunnoissa. Missään niistä (edes lapsuuden omakotitalossa) ei ole ollut kodinhoitohuonetta. Eikä varsinaista kenkäkaappia, kaapeissa kenkiä kylläkin😄

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua, miksi tavaroita ei voi vain viedä takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Se on ihan helppoa, eikä siihen mene käytännössä yhtään aikaa. Kun sen tekee aina, ei mitään siellä täällä lojuvia tavaroita olekaan.

Toiminnanohjauksen vaikeus. Sinälläänhän tavaran laittaminen takaisin paikoilleen ei vie paljon aikaa, mutta kun on toiminnanohjauksen vaikeuksia, niin ei vain saa itseään tekemään sitä.

On tosi vaikea pukea mitenkään konkreettiseksi sanoiksi, että miksi se on niin vaikeaa, mutta sen kuitenkin sanon, ettei se ole varsinaisesti tahdosta kiinni. Ainakaan mulla, kun on adhd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua, miksi tavaroita ei voi vain viedä takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Se on ihan helppoa, eikä siihen mene käytännössä yhtään aikaa. Kun sen tekee aina, ei mitään siellä täällä lojuvia tavaroita olekaan.

Toiminnanohjauksen vaikeus. Sinälläänhän tavaran laittaminen takaisin paikoilleen ei vie paljon aikaa, mutta kun on toiminnanohjauksen vaikeuksia, niin ei vain saa itseään tekemään sitä.

On tosi vaikea pukea mitenkään konkreettiseksi sanoiksi, että miksi se on niin vaikeaa, mutta sen kuitenkin sanon, ettei se ole varsinaisesti tahdosta kiinni. Ainakaan mulla, kun on adhd.

Tai mikä syy nyt kullakin on. Mä laitan pääsääntöisesti tavarat paikoilleen, mutta kun meidän kodissa asuu kolme muutakin ihmistä ja koiranpentu, enkä mä jaksa kytätä koko ajan, että kaikki varmasti nyt panevat ne tavarat paikoilleen. Enkä toisaalta ole kotonakaan jatkuvasti.

Minäkin aikoinani perustelin sekasotkua boheemilla luonteellani ja kiireellä. Sitten tuli tiukka paikka, joko-tai. Valitsin vaihtoehdon joko ja siitä se lähti. Pikkuhiljaa, mutta päättäväisesti. Jokainen onnistuminen nosti itsetuntoa ja sai aikaan suuren ilon.

Nykyään kodin pitäminen siistinä on ihan helppoa. Tavaroille on paikkansa ja kaikki pannaan heti käytön jälkeen paikoilleen. Pyykit pestään heti, ensin koneeseen, sitten kuivaajaan ja takaisin käyttöön.

Onneksi valitsin jokon, meillä on nykyään onnellinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikoinani perustelin sekasotkua boheemilla luonteellani ja kiireellä. Sitten tuli tiukka paikka, joko-tai. Valitsin vaihtoehdon joko ja siitä se lähti. Pikkuhiljaa, mutta päättäväisesti. Jokainen onnistuminen nosti itsetuntoa ja sai aikaan suuren ilon.

Nykyään kodin pitäminen siistinä on ihan helppoa. Tavaroille on paikkansa ja kaikki pannaan heti käytön jälkeen paikoilleen. Pyykit pestään heti, ensin koneeseen, sitten kuivaajaan ja takaisin käyttöön.

Onneksi valitsin jokon, meillä on nykyään onnellinen perhe.

Valitsivatko ne muut perheenjäsenet sen myös, vai olivatko he jo valmiiksi siistejä? (Siis en nyt kysy vittuillakseni, vaan siksi, että omassa kodissani siisteys ei tunnu olevan yhdestä ihmisestä kiinni.)

Jätin yhden naisen tapailun lyhyeksi tuollaisen todella pahan epäsiisteyden takia. Ei vaan pystynyt.

Miksi täällä tuntuu joillekin olevan niin suuri ihme, ettei kaikilla ole kodinhoitohuonetta? En minäkään muista edes nähneeni kuin yhden tai kaksi omakotitaloa, joissa sellainen olisi. Kerros- tai rivitaloasunnoissa en ole nähnyt sellaista koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aikoinani perustelin sekasotkua boheemilla luonteellani ja kiireellä. Sitten tuli tiukka paikka, joko-tai. Valitsin vaihtoehdon joko ja siitä se lähti. Pikkuhiljaa, mutta päättäväisesti. Jokainen onnistuminen nosti itsetuntoa ja sai aikaan suuren ilon.

Nykyään kodin pitäminen siistinä on ihan helppoa. Tavaroille on paikkansa ja kaikki pannaan heti käytön jälkeen paikoilleen. Pyykit pestään heti, ensin koneeseen, sitten kuivaajaan ja takaisin käyttöön.

Onneksi valitsin jokon, meillä on nykyään onnellinen perhe.

Valitsivatko ne muut perheenjäsenet sen myös, vai olivatko he jo valmiiksi siistejä? (Siis en nyt kysy vittuillakseni, vaan siksi, että omassa kodissani siisteys ei tunnu olevan yhdestä ihmisestä kiinni.)

Mies ei vaan kestänyt sitä, että jätin tavarat lojumaan, pyykkiä oli siellä täällä. Hän aloitti heti raivaamisen, kun tuli myöhään töistä, vaikka itse tein lyhyttä päivää ja olin ollut jo monta tuntia kotona. En vain osannut hoitaa asioita.

Sitten meille tuli auttaja, jonka kanssa käytiin kaikki asiat läpi molemmat yhdessä. Se oivallus, että kotiin on kiva tulla, kun on siistiä ja että kaikki käy nopeamminkin, kun ei tarvitse etsiä tai järjestellä kaaosta oli ihan mullistava. Kiitän joka päivä, että minut pakotettiin valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, ensinnäkin pieni kämppä, ei tässä 50 neliön asunnossa pyykkitelinettä minnekkään kodinhoitohuoneeseen saa, on makuuhuoneessa tai olohuoneessa niin kauan kuin pyykit kuivuu.

Mulla ei sinällään tavaraa hirveästi ole, mutta välillä asunto räjähtää, nytkin on pahvilaatikko keskellä olohuoneen lattiaa, ollut jo monta päivää, kun en saa vietyä sitä roskiin tai laitettua kasaan. Sellaista tämä mun elämä on adhd:n kanssa painiskellessa.

Pyykkitelineen laitat roskiin ja hankit pesutornin. Problem solved!

Asuntoon ei mahdu pesutornia ja onko sellainen vähän turhakin yksin asuvalle?

Voin lämpimästi suositella kuivaavaa pesukonetta. Sen lisäksi oskarinoksa kylppäriin. Toimii!

Huvittavinta on, että Annan pitäisi siivota Marttaa varten oma kotinsa tietynlaiseksi vaikka siellä ei asu Martta vaan Anna. Eikä Anna kuluta nlrmaalisti lainkaan aikaansa miettimällä tai arvostelemalla Martalle tämän siivoamisintoa eikä steriiliysvimmaa. Maksimi vuoroin vieraissailmiönä loukkaannuksissaan.

Kenellä se pää siis viiraa, jos nyt mietitään näitä stereotyyppisiä toisensa tuntevia akkoja? Sitä, joka elää omaa elämäänsä vaiko sitä, joka näkee negassa mielessä vaivaa toisesta? Minusta tämä on "ongelma" tyyliä hanki se oma elämä. Jos kaveri järkisyistä tarvitsee selvästi apua, auta häntä mikäli asennevammatta tai asennevammaasi esilletuomatta normaalin käytöstavoin voit. Jollet voi, niin pidä suusi kiinni edes.