Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut: ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä naisille pitäisi jutella”

Vierailija kirjoitti:

Näillä uli-ukkeleilla on ihmeellinen harhaluulo, että naisilla olisi jotain velvollisuuksia heitä kohtaan. Ihme asenne olettaen, että nämä ukot on täysivaltaisia aikuisia.

Mutta aikuisten naisten mielestä taas miehellä on velvollisuus viihdyttää heitä parisuhteessa, tai ukosta ei ole mihinkään.

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/d34006be-22f6-4172-9f31-d1e2124…

Siinä vastaus pulmaan poikasein

nämä rumiluksiksi itseään kuvaavat miehet sais alkuun hoitaa nämä jutut kuntoon:

- onko silmälasit? Jos niin koska ostettu ja minkä tyyliset? Uudet tyylikkäät pokat tai laserleikkaus.

-onko hiustyyliin panostettu? Ei mennä mihinkään Irman parturiin vaan kaupungin parhaaseen pyytämään oikeasti kasvonpiirteisiin sopiva tukka.

-voisko sulle sopia lyhyt parta tai sänki? Etenkin jos leukasi ei ole kovin jykevä.

- Tyylikkäät vaatteet. Jos haukutaan rumilukseksi sulla ei tod näk ole omaa silmää vaatteille, joten pyydä apua asiantuntijoilta. Hyvässä vaatekaupassa on myyjillä osaamista tähän.

Tunnen ainakin tusinan miehiä joista tulis kuumia jos niille tekis noi edelliset asiat. Tähän voi mennä tonni-pari rahaa, mutta se kannattaa jos haluat seuraa. Nämä kun hoidat kuntoon nousee sulla itsetunto pikkuhiljaa kun alat saada huomiota. Siinä ne sosiaaliset skillsitkin hioutuu.

vhklv kirjoitti:

Itse olin 22 vuotias kun pussasin ja panin ekaa kertaa, seuraavan kerran olin 27,puolitoista vuotta seurustelin mut suhde kaatui. Miehille ei kelpaa kuin bikini kaunotar. Ei mitään hyötyä jos nainen kiltti hiljainen ja kohtelias jos ei ole hoikka ja kaunis ja pitkätukkainen

Terv sinkuksi jäävä lapseton nainen

älä valita vaan kasvata pallit

t. palstan naiset

Itse pitää naisena kyllä kertoa se asia etten minäkään paljon osaa mitään miehille puhua ja varsinkaan sellaiselle mitä en tunne. Jotkut sellaiset ihmiset erikseen joita on tuntenut pidemmän aikaa ja heitäkin vain muutama. Silloin voi puhua esim yhdelle urheilusta ja autoista, kun tietää, että ne kiinnostavat, mutta aika pihalla olisin jos pitäisi tutustua johonkin ihan uuteen tyyppiin. Olen muutenkin ollut todella yksinäinen nuori ja kiusattu ja senkin vuoksi kaikkiin ihmisiin tutustuminen on aika hidasta ja ei helposti luota toiseen ja tarkkaan mietin miten yleensä puhuisin ja mistä eli todellakin eivät nämä asiat ole aina niin helppoja. Naiseen on helpompi sen takia tutustua, että tavallaan koen nämä samaa sukupuolta olevat  mahdollisiksi "kavereiksi", joten en sillä tavalla ajattele, että arvostelisivat ulkönäköäni tai olemustani niin paljon.

Sitten, kun tutustuukin mieheen niin iskee se ajatus jotenkin, että miten hän nyt näkee minut parisuhdemielessä ja olenko hänestä ulkonäöllisesti tai muutenkaan yhtään kiinnostava. Tietenkään en nyt todellakaan kaikkien kanssa mitään parisuhdetta ajattele, mutta jotenkin tuntee sen olonsa epävarmennaksi. Uskon tämän saman olevan myös miesten suhteen eli vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on jotenkin epävarmaa ja vaikeampaa kuin niihin samaa sukupuolta oleviin kavereihin. Tietenkin joillakin voi silti olla kavereita myös vastakkaisesta sukupuolesta niin kuin minullakin pari, mutta heidät tunnen niin pitkältä ajalta, että ovat ihan sellaisia kavereita täysin joten mitään ajatuksia mistään ulkonäön vertailusta yms ei ole. Ja tietenkin ymmärrän tietysti sen, ettei tämä oma "mallini" toimi jos kyseessä sukupuolivähemmistöt ja en siis heidän ajatuksiaan tässä ota huomioon, kun halusin vain kertoa tästä omasta tilanteesta.

Jatkuu vielä

Jatkoa

e voin myös sanoa sen etten ole koskaan seurustellut jos ei yhtä lyhyttä suhdetta lasketa mikä ei koskaan johtanut mihinkään mainitsemisen arvoiseen ja olimme niin nuoria silloin. Nykyisin onkin todella vaikeaa muutenkin tutustua ihmisiin ja miesten kanssa en ole koskaan kunnolla puhunut ja toiminut ( paitsi ne pari)  eli  pihalla olisinkin minäkin. Kouluissa olin oikeastaan niin yksinäinen ja kiusattiin muutenkin etten siellä todellakaan juuri poikien kanssa puhunut, kun ei ollut edes tytöistä kavereita kunnolla. Myönnän todellakin sen, että vikaa on itsessäkin, mutta siinä mielessä minustakin voisi tehdä samanlaisen kirjoituksen. En koe itseäni mitenkään sen paremmaksi ja monet täällä ovat kirjoittaneet, että pitäisi olla mielenkiintoinen ihminen. Itsekin olen aika sellainen tavallinen ja en harrasta mitään kovin erikoista eli tylsän kuvan minustakin varmaan moni saisi ja jos minulle on rakas jokin asia niin toiselle sen ei tarvitse merkitä mitään. Olen toisaalta huomannut sen, että monien elämä on aika tavallista ja mitään todella erikoista siihen ei monestikaan kuulu eli kyllä niitä "tylsiä" voi muitakin olla.

Pitäisi myös saada hitaasti tutustua ja uskon tämänkin olevan silti monille vaikeaa jos en itse pystyisi etenemään nopeasti. Tarpeeksi itsekäs silti olen, että en enää halua muuttaa itseäni toisten vuoksi ja arvostan itseäni edes sen verran, että en halua alistua toisten tahtoon. Jos kohtelen muita hyvin ja pyrin olemaan ystävällinen niin jonkun pitäisi sitten tavallaan hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Joskus yritin tehdä itsestäni esim rohkeamman ihmisen, mutta se näytteleminen on pidemmän päälle raskasta. Aina voi parantaa jotakin asiaa, mutta ajatuksena on se, että minä kelpaisin sellaisena kuin olen, eikä niin että aina pitäisi jotenkin olla parempi. Ymmärrän silti sen, että tietynlaiset ihmiset kuten minäkin voivat olla niitä joiden vaikeaa saada kumppani. Itse en siis todellakaan ole mikään liian tarkka ihmisten suhteen, mutta juuri se varovaisuus, epävarmuus ja se tutustumisen hitaus niitä huonoja juttuja. Sen vuoksi jotenkin mietin sitä, että kyllä se naisillakin voi olla vaikeaa ja mietin olenko sitten  poikkeus jos sanon näin.

Vierailija kirjoitti:

nämä rumiluksiksi itseään kuvaavat miehet sais alkuun hoitaa nämä jutut kuntoon:

- onko silmälasit? Jos niin koska ostettu ja minkä tyyliset? Uudet tyylikkäät pokat tai laserleikkaus.

-onko hiustyyliin panostettu? Ei mennä mihinkään Irman parturiin vaan kaupungin parhaaseen pyytämään oikeasti kasvonpiirteisiin sopiva tukka.

-voisko sulle sopia lyhyt parta tai sänki? Etenkin jos leukasi ei ole kovin jykevä.

- Tyylikkäät vaatteet. Jos haukutaan rumilukseksi sulla ei tod näk ole omaa silmää vaatteille, joten pyydä apua asiantuntijoilta. Hyvässä vaatekaupassa on myyjillä osaamista tähän.

Tunnen ainakin tusinan miehiä joista tulis kuumia jos niille tekis noi edelliset asiat. Tähän voi mennä tonni-pari rahaa, mutta se kannattaa jos haluat seuraa. Nämä kun hoidat kuntoon nousee sulla itsetunto pikkuhiljaa kun alat saada huomiota. Siinä ne sosiaaliset skillsitkin hioutuu.

Joillakin ei ole rahaa, kuten ei minullakaan joten mitään silmälaseja tai hiuksia ei nyt aina pysty vaihtamaan tai laittamaan viimeisen päälle. Sama juttu vaatteiden kanssa. Terveisin nuori köyhä nainen jolle pari tonnia on jo ihan hirveä summa rahaa. Siinä mielessä nämä vinkit eivät aina toimi. Tosin itse pyrin silti olemaan siisti ja vaatteetkin katsomaan, että jotenkin sopivat kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin ongelma on se, ettei hän pidä naisia ihmisinä vaan joinakin mystisinä halinukkeina, joille ei voi edes puhua normaalisti.

Onko naisia oikeasti olemassa vai onko ne vain legendaa?

Vierailija kirjoitti:

nämä rumiluksiksi itseään kuvaavat miehet sais alkuun hoitaa nämä jutut kuntoon:

- onko silmälasit? Jos niin koska ostettu ja minkä tyyliset? Uudet tyylikkäät pokat tai laserleikkaus.

-onko hiustyyliin panostettu? Ei mennä mihinkään Irman parturiin vaan kaupungin parhaaseen pyytämään oikeasti kasvonpiirteisiin sopiva tukka.

-voisko sulle sopia lyhyt parta tai sänki? Etenkin jos leukasi ei ole kovin jykevä.

- Tyylikkäät vaatteet. Jos haukutaan rumilukseksi sulla ei tod näk ole omaa silmää vaatteille, joten pyydä apua asiantuntijoilta. Hyvässä vaatekaupassa on myyjillä osaamista tähän.

Tunnen ainakin tusinan miehiä joista tulis kuumia jos niille tekis noi edelliset asiat. Tähän voi mennä tonni-pari rahaa, mutta se kannattaa jos haluat seuraa. Nämä kun hoidat kuntoon nousee sulla itsetunto pikkuhiljaa kun alat saada huomiota. Siinä ne sosiaaliset skillsitkin hioutuu.

Lisäksi hampaat kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko pitää av-mammojen vuosittainen tyttöjenilta Porvoossa? ❤️ Otettaisiin Naispelko26 mukaan ja stailattaisiin se söpöksi. :3

Mikko 33 v. voisi myös tulla.

En tiedä pystyttekö tekään nyt mihinkään ihmeisiin, mutta joku rusetti tukkaani voisi olla varsin piristävä somistus ulkonäkööni.

Ja olisiko se enää mikään tyttöjenilta jos minä siellä olisin?

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näillä naisettomuudesta kärsivillä kavereita? Sosiaalista elämää? Harrastavatko mitään? Omaan silmään vaikuttaa, ettei kyse ole pelkästään siitä, ettei ole naista. On myös ongelmia toimia muissakin ihmissuhteissa ja vapaa-aika vietetään passiivisena yksin, korkeintaan pelataan. Siis ihan sitä yritän sanoa, että jos ihminen on kaikessa muussakin olemisessaan sisäänpäin kääntynyt, niin olisihan se Jumalan ihme, jos jolu olisi tullut kotoa hakemaan parisuhteeseen.

Hitto kun oon niin väsynyt tohon "ei kukaan kotoa tule hakemaan"-hokemaan, joka ei nykyään edes pidä paikkaansa kun kotoa päästään kaikenlaisille apajille NETIN kautta.

Tavismiehille ei löydy mitään noista netin apajista joten hyvin pätee vieläkin ettei kotoa tulla hakemaan. Maksulliset naiset voi toki tilata kotiin kuin pizzan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näillä naisettomuudesta kärsivillä kavereita? Sosiaalista elämää? Harrastavatko mitään? Omaan silmään vaikuttaa, ettei kyse ole pelkästään siitä, ettei ole naista. On myös ongelmia toimia muissakin ihmissuhteissa ja vapaa-aika vietetään passiivisena yksin, korkeintaan pelataan. Siis ihan sitä yritän sanoa, että jos ihminen on kaikessa muussakin olemisessaan sisäänpäin kääntynyt, niin olisihan se Jumalan ihme, jos jolu olisi tullut kotoa hakemaan parisuhteeseen.

Tämä tyyppi kertoi, ettei ole somessa, ei harrasta mitään, ei kuuntele musiikkia, ei käy baareissa, ei lue uutisia. Kertoi myös olevansa introvertti ja ilmeisesti on myös melko ujo.

Työ on vissiin ainoa elämänsä.

Ei ole hirveän suuri ihme jos ei puheenaiheita osaa keksiä.

Sama vika kuin kaikilla naisettomilla miehillä: ei ole naiselle mitään annettavaa millään tasolla, mutta ovat niin yksinkertaisia että eivät kykene sitä ymmärtämään. Sitten kun mies on vielä niin epävarma että sitä saisi vetää perässään kaiken aikaa... Yksinolo on tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin mies joka ei kykene tarjoamaan yhtään mitään millään tasolla.

Itse olen epäillyt jo pidemmän aikaa, että naiset ajattelee itseni kohdalla näin ettei minulla ole heille mitään annettavaa. Tosin en ole ikisinkku. Minulla on kyllä harrastuksia muttei ne naisia kiinnosta niin hyötyä ei siinä suhteessakaan ole.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko pitää av-mammojen vuosittainen tyttöjenilta Porvoossa? ❤️ Otettaisiin Naispelko26 mukaan ja stailattaisiin se söpöksi. :3

Mikko 33 v. voisi myös tulla.

En tiedä pystyttekö tekään nyt mihinkään ihmeisiin, mutta joku rusetti tukkaani voisi olla varsin piristävä somistus ulkonäkööni.

Ja olisiko se enää mikään tyttöjenilta jos minä siellä olisin?

Terveisin Naispelko26

Oikeasti tähän pitää sivusta sanoa, että olisi varmasti kiva tutustua sinuun ja koen, että meillä on paljon samojakin ajatuksia, kun olen viestejäsi lukenut. Jos sinun on vaikeaa tutustua naisiin niin itseni on sitten miehiin puolestaan joten ei kai se tutustuminen niin helppoa olisi kuitenkaan. Pidän kuitenkni peukkua sinulle ja itsellenikin jos joskus onnistaisi kuitenkin. Terveisin 25 ( kohta 26) nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H e r r a n j e s t a s ettekö te mitään uutta sanottavaa keksi!!!! Oikeasti, ketju alkaa nyt olla ohi. Voitte hajaantua.

Miesten yksinäisyys ja sisäinen tuska on nyt käsitelty. Voimme palata palstan muihin, paljon tärkeämpiin aiheisiin.

Ei se auta mitään jos muut jauhaa aikuisen ihmisen yksinäisyydestä ja sisäisestä tuskasta. Jos on yksinäinen, menee ihmisten pariin. Jos on sisäistä tuskaa, menee terapiaan.

Itse tässä jokainen muukin saa elämänsä hoitaa.

Kyllä elämä onkin helppoa. Miksi emme kaikki tätä tajua? Miksi kukaan edes välittää ollenkaan toisista ihmisistä? Ehkä olisi parempi, että sulkisimme vain silmämme ja potkisimme muita ihmisiä, jos he tiellemme sattuvat?

Minä en aio noin elää. Sinulle tuntuu sopivan.

Mitä teet jonkun yksinäisyyttä ja tuskaa helpottaaksesi?

En ainakaan trivialisoi heidän ongelmiaan tai tuntemuksiaan, ja julista omaa mielipidettäni ainoana oikeana totuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko pitää av-mammojen vuosittainen tyttöjenilta Porvoossa? ❤️ Otettaisiin Naispelko26 mukaan ja stailattaisiin se söpöksi. :3

Mikko 33 v. voisi myös tulla.

En tiedä pystyttekö tekään nyt mihinkään ihmeisiin, mutta joku rusetti tukkaani voisi olla varsin piristävä somistus ulkonäkööni.

Ja olisiko se enää mikään tyttöjenilta jos minä siellä olisin?

Terveisin Naispelko26

Oikeasti tähän pitää sivusta sanoa, että olisi varmasti kiva tutustua sinuun ja koen, että meillä on paljon samojakin ajatuksia, kun olen viestejäsi lukenut. Jos sinun on vaikeaa tutustua naisiin niin itseni on sitten miehiin puolestaan joten ei kai se tutustuminen niin helppoa olisi kuitenkaan. Pidän kuitenkni peukkua sinulle ja itsellenikin jos joskus onnistaisi kuitenkin. Terveisin 25 ( kohta 26) nainen. 

Tähän taasen voinen vain heittää jälleen hämmennykseni siitä miten hahmoni saavuttaa jotain suosiontapaista palstan naisen keskuudessa kun omana itsenäni en kelpaa kellekään oikein mihinkään. Ja toisaalta taas olen osittain oikeastikin se hahmoni, joka kuitenkin tuntuu keräävän edes jonkinlaista kiinnostusta (ehkä) kun oikea minäni ei.

Tavallaan hassua on se, että en omana itsenäni tule luultavasti koskaan saamaan (löytämään, miten sen nyt haluaa sanoa) naista elämääni, mutta toisaalta taas olisi helkkarin iso kynnys astua johonkin treffailumaailmaan Naispelon kautta. Naispelko kun on kuitenkin sellainen mukavan anonyymi hahmo josta kukaan ei oikeastaan tiedä mitään. Jos jollekin antaisin itsestäni kuvan tai näyttäytyisin jossain, niin saisin koko ajan päivystää palstalla, että eikai kukaan laita kuvaani tänne tms. Elän supersankarin elämää.

Terveisin Naispelko26

Luuserin mielenlaatu tekee luuseriksi. Nämä raasut varmaan kuvittelevat, ettei komeat, suositut tai "naista saaneet" miehet ole koskaan kokeneet takaiskuja. Kyllä ovat, kaikki ihmiset kokevat takaiskuja kaiken aikaa. Eron tekee se, että antaako sen torjunnan romuttaa itsensä, mitätöidä itsetunnon ikuisiksi ajoiksi ja antaa pelottaa vai jättääkö sen taakseen ja suuntaa kohti uusia seikkailuja. Pätee niin ihmissuhteisiin kuin kaikkeen muuhunkin. Tuollainen alistuva mentaliteetti, että "nyyh, bussipysäkillä häiritsemäni nainen sanoi minua rumaksi, tämä sinetöi kohtaloni" on se perimmäinen ongelma. Annetaan kaikki valta oman elämän suhteen toisille, vaikka nämä eivät sitä edes halua.  

Toinen miehille tyypillinen ajatustapa on tämä joka toistuu täälläkin: yhtään ei pitäisi tarvita muuttua, minkäänlaista yrittämistä ei saa vaatia. Naiset kasvavat jo lapsena siihen, että muita ihmisiä miellytetään ja otetaan huomioon (usein liikaakin) ja naisille on itsestään selvää, että jos haluaa suhteeseen hyvän miehen kanssa, ei voi syödä pelkkiä sipsejä ja skipata suihkua ja pukeutua äidin vanhoihin vaatteisiin. Miehet jotenkin odottavat, että heidän pitäisi kelvata sille unelmien Miss Märkä T-paita- kisan voittajalle, vaikka deodoranttia, shampoota tai pyykkikonetta ei edes omisteta. Kaikki muu on naisten pinnallisuutta ja ahneutta, buhuu.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksitty uutinen.

Ei kukaan nainen sano tuiki tuntemattomalle noin rumasti. Tuollainen kommentti edellyttää jonkinlaista historiaa kyseisten ihmisten välillä ja tässä sitä ei liene ollut.

Minulle on viimeksi tänä tai viime vuonna sanottuna "tapa ittes". Sanoja oli nainen, joka itse tuli juttelemaan ja vaati minua kertomaan jotain intiimejä ja kiinnostavia juttuja hauskuuttakseni häntä.

En pidä yöelämästä, mutta harrastuksissa tapaa lähinnä eläkeläisiä tai naiset eivät tule juttelemaan, vaikka olisin ainut mies harrastuksessa. Toiset harrastukset ovat jääneet entiseen kotikaupunkiin, missä oli vähän enemmän tarjontaa, vaikka kaupunki oli pienempi.

Myös jotkut järjestöt ovat kohdelleet ala-arvoisesti estämällä pääsyn toimintaan ilman perusteita ja sen myötä on menetetty mahdollisuus tutustua samanhenkisiin naisiin.

Muistan koko viime kesän ajan kelanneeni aktiivisesti yhtä joukkotapahtumaa, jossa oli 1% miehiä ja kun se oli ohi, mietin että "tässäkö tämä nyt oli?" ja eikö kukaan pitänyt ulkonäöstäni sen vertaa, että olisi tullut juttelemaan vaikka kirjasta, jota näkivät minun lukevan? Tai meidän yhteisestä harrastuksesta? Persoonallisista vaatteista? Jostain? Tuota mietin öisin kaupungilla kävellessä ja puistossa keinussa maatessa monta kertaa ja sitten peli jatkui. 

Viimeinen asia, mitä muuta mä haluan tehdä on mennä puhumaan randomeille vieraille ihmisille, olipa ne miehiä tai naisia. Miksi menisin ? Ihmiset sinänsä ei minua kiinnosta.

Ei ole normaalia jos ei halua tutustua samoja kiinnostuksen kohteita omaaviin ja kivannäköisiin ihmisiin ollenkaan. Se ei ole sama asia kuin häiritä tuntemattomia kadulla. 

Miksi pitäisi tutustua ihmisiin, harrastipa mitä tahansa? Miksi ei saa harrastaa rauhassa kun tyhjät lätinät randomien tyyppien kanssa ei voisi vähempää kiinnostaa?

Äitinä pystyn symppaamaan Mikkoa ja hänen kaltaisiaan. Jossain vaiheessa mietin, tuleeko omasta pojastanikin Mikon kaltainen. Lukio jäi kesken vakavan masennuksen vuoksi. Kolme vuotta hurahti toipuessa. Paljon nukkumista, vähän tietokoneella pelaamista eikä oikeastaan muuta. Niinä vuosina kaikki kaverit jäivät. Yritin innostaa poikaa harastuksiin, mutta ei. Innostaa edes joihinkin opintoihin, mutta ei. Jos en olisi hankkinut koiraa, poika tuskin olisi käynyt kolmeen vuoteen edes ulkona. Mitään hän ei tarvinnut. Ei uusia vaatteita eikä mitään. Kaikki oli "ihan fine". Ruokaa söi, mutta sitäkin vain vähän. Hänen elämiseensä (lääkkeitä lukuunottamatta) meni ehkä 50€/kk. 

Lopulta masennus alkoi hellittää otettaan. Ja tässä tulee ero Mikkoon: poikani alkoi taas kiinnostua elämästään, ympäristöstään, yhteiskunnasta  ja maailmasta. Alkoi seurata BBC:n ja CNN:n uutisia netistä. Alkoi seurata brittiläisiä ja amerikkalaisia sanomalehtiä netistä. Kiinnostui asioista ja alkoi etsiä niistä tietoa. Edelleen pelasi paljon, mutta merkittävä muutos liittyi kiinnostukseen ulkomaailmaa kohtaan. Lopulta syttyi halu suorittaa lukio-opinnot loppuun ja myös ammatti, johon halusi opiskella. Niin ja sitten tuli kuviohin tyttöystäväkin. Ja mistä tyttöystävä löytyi? Pelimaailmasta. Norjalainen tyttö. Ei mikään instabebe tai fitnesskissa vaan ihan tavallinen pikkukaupungin tyttö, jolla ei ole tatuointeja, tekoripsiä, rakennekynsiä eikä hiuslisäkkeitä. Tyttö, joka ei edes meikkaa eikä trimmaa itseään kuntosalilla. Tyttö oli siis ollut jo yli vuoden ajan pelimaailmasta tuttu pelikaveri, mutta vasta, kun poikani mielenkiinto elämässä alkoi suuntautua kodin seinien ulkopuolelle, pelikaverityttö alkoi kiinnostua.

Nyt ovat seurustelleet vuoden. Poikani aloitti nyt opinnot ammattikorkeakoulussa. Tyttöystävä asuu edelleen Norjassa, työskentelee siellä jonkinlaisena hoiva-avustajana tai lähihoitajana (en ole viitsinyt udella tarkemmin) vanhainkodissa , mutta pitävät yhteyttä päivittäin videopuheluina ja ovat tavanneet jo useamman kerran Tukholmassa ja kumpikin käyneet kaksi kertaa toistensa kotimaassa. 

Sorry J&S if somebody recognized you! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä uli-ukkeleilla on ihmeellinen harhaluulo, että naisilla olisi jotain velvollisuuksia heitä kohtaan. Ihme asenne olettaen, että nämä ukot on täysivaltaisia aikuisia.

Mutta aikuisten naisten mielestä taas miehellä on velvollisuus viihdyttää heitä parisuhteessa, tai ukosta ei ole mihinkään.

... ööö siis miksi muutakaan syystä sitä parisuhdetta haluaa kuin sitä viihdyttämistä?

 

Vierailija kirjoitti:

Äitinä pystyn symppaamaan Mikkoa ja hänen kaltaisiaan. Jossain vaiheessa mietin, tuleeko omasta pojastanikin Mikon kaltainen. Lukio jäi kesken vakavan masennuksen vuoksi. Kolme vuotta hurahti toipuessa. Paljon nukkumista, vähän tietokoneella pelaamista eikä oikeastaan muuta. Niinä vuosina kaikki kaverit jäivät. Yritin innostaa poikaa harastuksiin, mutta ei. Innostaa edes joihinkin opintoihin, mutta ei. Jos en olisi hankkinut koiraa, poika tuskin olisi käynyt kolmeen vuoteen edes ulkona. Mitään hän ei tarvinnut. Ei uusia vaatteita eikä mitään. Kaikki oli "ihan fine". Ruokaa söi, mutta sitäkin vain vähän. Hänen elämiseensä (lääkkeitä lukuunottamatta) meni ehkä 50€/kk. 

Lopulta masennus alkoi hellittää otettaan. Ja tässä tulee ero Mikkoon: poikani alkoi taas kiinnostua elämästään, ympäristöstään, yhteiskunnasta  ja maailmasta. Alkoi seurata BBC:n ja CNN:n uutisia netistä. Alkoi seurata brittiläisiä ja amerikkalaisia sanomalehtiä netistä. Kiinnostui asioista ja alkoi etsiä niistä tietoa. Edelleen pelasi paljon, mutta merkittävä muutos liittyi kiinnostukseen ulkomaailmaa kohtaan. Lopulta syttyi halu suorittaa lukio-opinnot loppuun ja myös ammatti, johon halusi opiskella. Niin ja sitten tuli kuviohin tyttöystäväkin. Ja mistä tyttöystävä löytyi? Pelimaailmasta. Norjalainen tyttö. Ei mikään instabebe tai fitnesskissa vaan ihan tavallinen pikkukaupungin tyttö, jolla ei ole tatuointeja, tekoripsiä, rakennekynsiä eikä hiuslisäkkeitä. Tyttö, joka ei edes meikkaa eikä trimmaa itseään kuntosalilla. Tyttö oli siis ollut jo yli vuoden ajan pelimaailmasta tuttu pelikaveri, mutta vasta, kun poikani mielenkiinto elämässä alkoi suuntautua kodin seinien ulkopuolelle, pelikaverityttö alkoi kiinnostua.

Nyt ovat seurustelleet vuoden. Poikani aloitti nyt opinnot ammattikorkeakoulussa. Tyttöystävä asuu edelleen Norjassa, työskentelee siellä jonkinlaisena hoiva-avustajana tai lähihoitajana (en ole viitsinyt udella tarkemmin) vanhainkodissa , mutta pitävät yhteyttä päivittäin videopuheluina ja ovat tavanneet jo useamman kerran Tukholmassa ja kumpikin käyneet kaksi kertaa toistensa kotimaassa. 

Sorry J&S if somebody recognized you! 

Hyvä että pojalle on tuo tyttö kelvannut. Nykyajan nuoret miehet ovat nimittäin kovin nirsoja. Valittavat ihan kaikesta ammatista häpyhuuliin. Tuntuu ettei monelle naiselle edes anneta mahdollisuutta ja huomio kiinnittyy ihan vain muutamaan jo ennestään suosittuun.