Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut: ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä naisille pitäisi jutella”

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä tätä prosessia. Naiselle tulisi siis jutella ihmisenä eli samalla tavalla kuin juttelisi äidille tai siskolle. Mutta kuitenkin itse pitäisi näyttäytyä nimenomaan miehenä. Miten se onnistuu?

Eivät kaikki puhu äideilleen ja siskoillekaan samalla tavalla kuin toiset. Lapsuudenystäväni perheessä vallitsi varsin patriarkaalinen meno, ja poikalapset saattoivat hyvinkin käskyttää äitiä ja siskoa vaikka siivoamaan pöydän, että mahtuvat juomaan kaverin kanssa limsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai Mikko mennyt juttelemaan jollekin tosi hyvännäköiselle mimmille kun eihän miehet muita naisia edes huomaa. Varmasti olisi ollut paljonkin naiskokemuksia jos ei vaatisi naisen näyttävän missiltä. Ällöttää nämä nykypäivän mies"uhrit".

Minkä näköisille naisille sitten saa puhua??

Ihan minkä näköisille ja ikäisille vaan. Riittää, että he ovat huomanneet sinut ja katsovat avoimesti ja positiivisesti eli viestittävät sanattomasti, että saa lähestyä.

Tämä. Toisen ihmisen reaktioita pitää lukea jo ennen lähestymistä. Jos nainen selkeästi välttelee tai ei ole edes noteerannut sinua, älä lähesty. Ja randomille keskustelu aloitetaan aina small talkista, ei heti kahvikutsulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Miksi pitäisi keskustella vieraan ihmisen kanssa syödessä?

Kuuluu hyviin tapoihin.  Kyllähän vastauksestasi saa hyvän kuvan miksi miehiä pelottaa naisille juttelu.

Naisiahan ei voi pelottaa miehille juttelu.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua Mikkoon. Itsekin olen saanut aikoinaan vastakkaiselta sukupuolelta kuulla rumuudestani, en tosin yhtä ikävästi kuin Mikko, mutta tottakai se jättää mieleen sen arven, että kun niin moni pitää rumana niin sitä on jokseenkin arvoton pariutumismielessä. Ja kun ikää tulee lisää ja muut asiat kuin ulkonäkö alkaa merkata enemmän, niin ne muutkin asiat on pitkin vittua, ja jälleen olen siellä niiden miesten laarissa joihin todella harva nainen koskisi pitkällä tikullakaan. Onnekseni voin kehua saavuttaneeni vuonna 2008 yhden halauksen tytöltä. Vaalin tuota hetkeä kuin suurin osa miehistä poikuutensa menetystä. Tuo hetki oli lähin kontakti naissukupuoleen mikäli mitään äidin halaamista lapsena ei lasketa.

Näen itseni myös 33-vuotiaana kertoilemassa kokemattomuudestani vauva-palstalla. Tavallaan se hetki olisi legendaarinen, koska Naispelko22 olisi kehittynyt jo Naispelko33:ksi, seuraavana etappina olisikin sitten Naispelko44, jolloin olisinkin jo tuplannut originaalin nimimerkkini numerosarjan. Tuolloin saattaisin jopa juhlistaa tilannetta korkkaamalla colan makuisen Kari Grandi-pillimehun.

Terveisin Naispelko26

No kuulehan nyt, Naispelkoxx: mulle on lapsesta asti miehet sanoneet että oon lauta, pikkutissi, paksukainen, kierosilmä (en edes ole), ufo (ehkä olen..?), ruma ääni, jne. Mutta arvaa mitä? En silti ole menettänyt uskoani koki sukupuoleen, vaikka teissä on urpoja ihan pilvin pimein. Ihan olen lähestynyt miehiä ja jutellut niinkuin kenelle tahansa, vaikka naiselle. Ja arvaapa mitä? Kyllä on ollut hyvä flaksi! MiehetkinOvatIhmisiäKutenNaisetkin36

Ei naisilla ole "flaksia", kuten aiemmin mainittu ketjussa, Vauhtimursunkin näköinen nainen (se tubettaja) saa satoja tinder-matcheja ja aloitteita kun vaan sattuu olemaan nainen.

Flaksi voi olla vain miehellä, koska rumimmat miehet saavat täysin puhtaat 0 matchia.

 

Ellei tällä satu olemaan resursseja, esim. varallisuutta. Kehitysmaassa rumakin muuttuu lyhyessä ajassa erittäin halutuksi saaliiksi puhtaasti varallisuuden takia. Sielläkin komeimmat saattavat saada täysin ilman edestä, vaan tätäkin asiaa tulisi aina tarkastella kulttuurikohtaisesti. Meillä naisilla sattuu olemaan erittäin hyvät oltavat koska vaikka jäisitkin työttömäksi tai sairastuisit tms. saat silti KELA:sta/kirkolta avustusta jolloin et välttämättä tarvitse miestä turvaamaan sun selustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä ilmiö, koska itse tunnen paljonkin kolmekymppisiä naisia, jotka ovat kuin Mikko. Jännä siksi, että nämä naiset eivät itse tuo itseään julkisuuteen, syyttele miehiä netissä,  vaan enemmänkin he tuntuvat häpeävän itseään ja tilannettaan.

Etkä tunne. Ruminkin nainen saa välittömästi 100 tindermatchia.

 

Mitä tekemistä ko. vastaajan kuvaamalla ilmiöllä on jonkun Tinderin kanssa?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, mitä Mikko olisi sille naiselle bussipysäkillä sanonut. Ehdotuksia?

Koko juttu on taas keksitty. 'Nainenkin' oli luultavasti 14-vuotias p.

Itse asiassa en keksi mitään, mitä tosielämässä naiselle sanoisin vastaavassa tilanteessa, ei niitä naisia bussipysäkeiltä haeta, vaan odotetaan, että olosuhteet ovat suotuisat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Miksi pitäisi keskustella vieraan ihmisen kanssa syödessä?

Kuuluu hyviin tapoihin.  Kyllähän vastauksestasi saa hyvän kuvan miksi miehiä pelottaa naisille juttelu.

Naisiahan ei voi pelottaa miehille juttelu.

ohis

Vastaukseni oli viestiin jossa ei missään tapauksessa haluta puhua tuntemattomalle. Tokihan sitä huomaa jos ei ujouden takia pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikko kannattais opastaa vauva palstalle niin näkee millaisia naiset ovat ;)

Joo varma tapa luoda naisvihaaja on tämä palsta+tinder.

Olen itsekin nainen mutta minuakin on jotenkin alkanut kuvottaa millainen tyypillinen nainen on kun tätä palstaa tullut luettua vuosia. Että ei päde pelkästään miehiin.

 

Ei tämän palstan tyypillisestä miehestäkään saa järin ihanaa kuvaa.

Kyllähän ne rumatkin ihmiset löytää kumppaneita, mutta aika vaikeaa tosiaan löytää ketään, jos ei ole mitään puhuttavaa mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikko kannattais opastaa vauva palstalle niin näkee millaisia naiset ovat ;)

Joo varma tapa luoda naisvihaaja on tämä palsta+tinder.

Olen itsekin nainen mutta minuakin on jotenkin alkanut kuvottaa millainen tyypillinen nainen on kun tätä palstaa tullut luettua vuosia. Että ei päde pelkästään miehiin.

 

Ei tämän palstan tyypillisestä miehestäkään saa järin ihanaa kuvaa.

... mutta realistisen. Lisäksi internetissä jokainen nainen voi olla mies ja päinvastoin, muista sukupuolista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua Mikkoon. Itsekin olen saanut aikoinaan vastakkaiselta sukupuolelta kuulla rumuudestani, en tosin yhtä ikävästi kuin Mikko, mutta tottakai se jättää mieleen sen arven, että kun niin moni pitää rumana niin sitä on jokseenkin arvoton pariutumismielessä. Ja kun ikää tulee lisää ja muut asiat kuin ulkonäkö alkaa merkata enemmän, niin ne muutkin asiat on pitkin vittua, ja jälleen olen siellä niiden miesten laarissa joihin todella harva nainen koskisi pitkällä tikullakaan. Onnekseni voin kehua saavuttaneeni vuonna 2008 yhden halauksen tytöltä. Vaalin tuota hetkeä kuin suurin osa miehistä poikuutensa menetystä. Tuo hetki oli lähin kontakti naissukupuoleen mikäli mitään äidin halaamista lapsena ei lasketa.

Näen itseni myös 33-vuotiaana kertoilemassa kokemattomuudestani vauva-palstalla. Tavallaan se hetki olisi legendaarinen, koska Naispelko22 olisi kehittynyt jo Naispelko33:ksi, seuraavana etappina olisikin sitten Naispelko44, jolloin olisinkin jo tuplannut originaalin nimimerkkini numerosarjan. Tuolloin saattaisin jopa juhlistaa tilannetta korkkaamalla colan makuisen Kari Grandi-pillimehun. 

Terveisin Naispelko26

Sinähän osaat keskustella ihmisten kanssa. Legendat tyyppien iskemisestä keskellä kirkasta päivänvaloa ovat legendoja. Suurin osa pariutumisista tapahtuu aikuisilla ihan siten, että jutellaan keskenään ja kiinnostutaan siinä toisistaan. Vaikka ei sitten kiinnostaisikaan toisesta romanttisessa mielessä niin on ainakin saanut käydä mielenkiintoisia keskusteluit.

Suomessa on todella paljon tyttöjä ja naisia, joita lähinnä ällöttävät sellaiset uuh ja lääh-kommentit etenkin kun sitä fiksua keskustelua ei tule vaikka sitä kuinka lypsäisi. Moni suhde loppuu vuorovaikutustaitojen puutteeseen.

En kylläkään osaa keskustella. Keskustelunaiheeni ovat äärimmäisen rajalliset, eivätkä niinkään naisia kiinnostavat. Toisekseen olen ihan helvetin varautunut ja ujo uusien ja minulle outojen ihmisten läheisyydessä, joten ensivaikutelma minusta on ehkä se huonoin mahdollinen. Hiljainen kenkiensä tuijottelija, kuten olen joskus aiemminkin palstalla itseäni kuvaillut. Ja siihen kun lisätään se, että en ole mikään adonis ja elämä muutenkin potkinut ihan tarpeeksi päähän, niin eipä siinä kyllä kannata turhan suuria odotuksia laskea sille, että ihan heti joku elämänkumppani elämääni tupsahtaisi. 

Terveisin Naispelko26

Hei kuule, on monia naisia joihin vetoaa hiljaisemmat miehet. Esimerkiksi minä, ja mulla olisi vientiä vaikka mihin, eli mulla on varaa valita ja voisin valita juuri hiljaisemman miehen.

Eikä sun tarvitse koittaa puhua vain sellaisista asioista mikä vois naisia kiinnostaa, vaan kun puhut siitä mikä on itselles tärkeää, vaikutat itsevarmemmalta.

Sitten se nainenkin ehkä innostuu kertomaan omista aiheistaan ja jos kuuntelet ja olet kiinnostunut, se riittää alkuun aivan mainiosti!!

Oikeasti kuuntelevista ihmisistä on pulaa ja heidän arvonsa parisuhteessa on mittaamaton.

Joten älä stressaa sitä et osaa puhua naista kiinnostavista asioista.

Ei tarvi olla supliikki tai naistenmies. Uskalla sen verran että nostat katseen sieltä varpaista, hymyile ja katso silmiin. Sitten voi kysyä miten menee ja kuunnella aidosti vastauksen. Se riittää, ja voi joskus olla alku pienellekin keskustelulle. Näitä kun tulee muutamia, saat itsevatmuutta ja joskus tulee sitten se pidempikin keskustelu jonkun kanssa.

Mun pointti on se että älä yritä olla jotain mitä aattelet naisten haluavan. Oo oma hiljainen itsesi ja nosta katse ylös. ❤

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua Mikkoon. Itsekin olen saanut aikoinaan vastakkaiselta sukupuolelta kuulla rumuudestani, en tosin yhtä ikävästi kuin Mikko, mutta tottakai se jättää mieleen sen arven, että kun niin moni pitää rumana niin sitä on jokseenkin arvoton pariutumismielessä. Ja kun ikää tulee lisää ja muut asiat kuin ulkonäkö alkaa merkata enemmän, niin ne muutkin asiat on pitkin vittua, ja jälleen olen siellä niiden miesten laarissa joihin todella harva nainen koskisi pitkällä tikullakaan. Onnekseni voin kehua saavuttaneeni vuonna 2008 yhden halauksen tytöltä. Vaalin tuota hetkeä kuin suurin osa miehistä poikuutensa menetystä. Tuo hetki oli lähin kontakti naissukupuoleen mikäli mitään äidin halaamista lapsena ei lasketa.

Näen itseni myös 33-vuotiaana kertoilemassa kokemattomuudestani vauva-palstalla. Tavallaan se hetki olisi legendaarinen, koska Naispelko22 olisi kehittynyt jo Naispelko33:ksi, seuraavana etappina olisikin sitten Naispelko44, jolloin olisinkin jo tuplannut originaalin nimimerkkini numerosarjan. Tuolloin saattaisin jopa juhlistaa tilannetta korkkaamalla colan makuisen Kari Grandi-pillimehun. 

Terveisin Naispelko26

Minä sain 17vuotiaana neitosena(ihan neitsyt vielä) olevan h-u-o-r-a``,    ihan vain ventovieraan miehen suusta, vaikka en edes yrittänyt häntä mitenkään lähestyä saatisa viekoitella.

Perään vain huudettiin näin. Ja ihan oli normaalit arkivaatteet päällä. Köyhä opiskelijas kun olin, niin varmaan luokkaa farkut ja huppari. Meikkiäkää ei ollut.

Jos se olisi vain huutanut perään "ruma", ei olisi tuntunut niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussipysäkillä tai bussissa ei tosiaankaan pidä lähestyä ketään. Itse ainakin pidän heti uhkaavana ja/tai jotenkin sosiaalisia sääntöjä tajuamattomana jos näin tekee.

Ainoat ihmiset jotka on väkisin alkaneet puhua bussissa tai pysäkillä ovat olleet kehitysvammaisia tai sitten höpsähtäneitä eläkeläisiä.

Mikon kannattaisi varmaan alkaa seurata uutisia ja harrastaa jotain mitä myös naiset harrastavat, koska jos ei ole itse kiinnostunut kuin asioista jotka kiinnostavat vain miehiä eikä tapaa missään ihmisiä, niin ei sitä naista löydy. Vaikea kuvitella Suomessa tilanteita, joissa olisi ok ihan kylmiltään lähestyä vierasta ihmistä.

Minua on muutaman kerran yritetty lähestyä ihan bussissa, kyllä siinä vähän säikähtää kun joku yhtäkkiä tupsahtaa siihen viereen tai tökkii että ottaisin kuulokkeet pois etenkin kun en ole muutenkaan kovin hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Kerran muistan katsoneeni siinä silmät pyöreänä säikähdyksestä ja mies sitten lähti muualle istumaan. Tuli paha mieli jälkeenpäin koska en tarkoittanut mitään pahaa, ihmetyttää kuitenkin miksi ei tajuta että kun toisella on kuulokkeet päässä niin ei kuule (jotkut puhuvat silti) ja luultavasti haluaisi olla rauhassa.

Tuo on kyllä nykyaikana sosiaalisia taitoja rappeuttava ilmiö. Ei osata jutella ihmisille -> halutaan olla rauhassa ja laitetaan kuulokkeet päähän -> ei osata jutella ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, mitä Mikko olisi sille naiselle bussipysäkillä sanonut. Ehdotuksia?

Koko juttu on taas keksitty. 'Nainenkin' oli luultavasti 14-vuotias p.

Itse asiassa en keksi mitään, mitä tosielämässä naiselle sanoisin vastaavassa tilanteessa, ei niitä naisia bussipysäkeiltä haeta, vaan odotetaan, että olosuhteet ovat suotuisat.

Tämä nyt ei pidä ihan paikkaansa. Sillä silloin kun viettini olivat vielä vahvimmillaan ja baaripokailu alkoi kyllästyttämään niin aloin kokeilla lähestymisiä kaikille erityisen mielenkiintoisille naisille tilanteista viis. Eihän näissä onnistumisprosentti niin häävi ole, mutta olen kehitellyt kuitenkin tapailusuhteen bussipysäkiltä molempien ollessa vesiselviä, ja olenpahan toisaalta lähtenyt bussipysäkiltä suoraan panemaankin molempien ollessa pikkuhiprakassa.

Mun "suhteettomuus" johtuu tietyistä ongelmistani, joita en tässä nyt ala tilittämään, mutta sitä ongelmaa mulla ei ole, ettenkö uskaltaisi jutella naisille tai pitäisin heitä jotenkin erilaisina ihmisinä. Päin vastoin, juttelen naisille hyvinkin luontevasti ja se on johtanut siihen, että mulla on liuta hyviä naisystäviä, joista kukaan ei osaa ajatella mua muuna kuin ystävänä. Tasan ei käy onnen lahjat :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai Mikko mennyt juttelemaan jollekin tosi hyvännäköiselle mimmille kun eihän miehet muita naisia edes huomaa. Varmasti olisi ollut paljonkin naiskokemuksia jos ei vaatisi naisen näyttävän missiltä. Ällöttää nämä nykypäivän mies"uhrit".

Minkä näköisille naisille sitten saa puhua??

Kaikennäköisille. Miehillehän vain hoikat hyvännäköiset ja kauniit naiset yleemsäkin ovat olemassa. Muut huomataan silloin kun on tarve painaa joku maanrakoon.

Ja saa yrittåä vaikka miss maailmaa jos haluaa mutta realismin taju voi siitä huolimatta miehelläkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31346 kirjoitti:

Yksi sama ongelma tuntuu toistuvan Mikon kaltaisten tapausten kohdalla: halutaan kyllä tyttöystävä ja suhde, mutta ei olla mietitty lainkaan, mitä itse tarjoaisi suhteelle. Tässä Mikkoa kiinnostaa lähestulkoon ainoastaan videopelit. Monesti argumentoidaan sillä, että olen ''ihan kiva, normaalin näköinen ja työssäkäyvä, eikä silti ole naista,'' ja samaan hengenvetoon usein - vaikka Mikko tässä nyt ei, suokaa anteeksi jaaritteluni - syyllistetään naisia pinnallisuudesta ja ajatellaan oman sinkkuuden liittyvän vain ulkoisiin ''puutteisiin.'' Oikeasti ongelma on se, että olisi todella vaikeaa edes ensitreffeillä keksiä mitään puhuttavaa näiden miesten kanssa.

Parisuhde on ihmissuhde: nainen ei ole asia, joka ''saadaan'' kun aika sattuu olemaan kypsä ja kun et ole aivan totaalisen perseestä. Ihmissuhde vaatii vastavuoroisuutta. Se toinen osapuoli ei ole kanssasi, koska näytät hyvältä, vaan koska hän viihtyy kanssasi ja saa sinulta jotakin. Vastavuoroisesti hänen tulisi myös tarjota sinulle jotakin. Näitä asioita ovat mm. mielenkiintoiset keskustelut, hyvä seura, huumorintaju, yhteinen harrastus tai vaikka hyvä ruoka.

Vinkki vitonen näille peräkammarin pojille: kiinnostukaa jutuista. Kaikki elämässä ei voi olla ihan saatanan mahtavaa ja parasta ikinä, mutta kiinnostukaa edes vähän. Vaikka ruuanlaitosta, mediasta, politiikasta, väriteoriasta, horoskoopeista, viherkasveista, luonnossa kulkemisesta (katon sua, Mikko), valokuvauksesta, taiteesta, autoista, eläimistä vittu aivan mistä hyvänsä mistä voi keskustella ja jonka kautta voi bondailla ihmisten kanssa. 

Kirjoittaa 25 v lesbo, joka itsekin hankki tällaisia niinkutsutusti parisuhteen kannalta hyviä ominaisuuksia itselleen ihan tarkoituksella siksi, että tajusin haaveilevani unelmieni naisesta ja havahduin siihen, että minulla ei välttämättä ole tarjota parisuhteelle yhtä paljon, kuin toivoisin unelmieni naisella olevan. Nykyään teen todella hyvää ruokaa ja olen siitä aidosti kiinnostunut (on muuten helppo aihe, koska ruoka yhdistää kaikkia) ja se kyllä varmaan auttoi kun tuo yks tuossa vielä vieressä istuu. Voimia peräkammarin pojille. Ja tytöille yms.

Miten selittäisit sen, että ruma, kokkaustaitoinen, akateeminen, laajasti lukenut ja useita eri juttuja harrastava mies päätyy aina kaverivyöhykkeelle, mutta naamalotossa voittanut mies, joka on kiinnostunut vain panssarivaunuista, on niin monen naisen mieleen? 

Eiköhän se selity sillä, että se laajasti lukenut mies ei saa naisia kiinnostumaan itsestään miehenä. Hän on mahdollisesti tosikko, ei osaa flirttailla, ei heittäytyä, on epävarma ja kömpelö tms. Kaverina ehkä ihan ok, mutta veikkaan, ettei hänellä ole myöskään sellaisia naispuolisia kavereita, joiden kanssa hän olisi oikeasti läheinen eli kävisi yhdessä baareissa ja viettäisi muutenkin aikaa yhdessä - vai olenko väärässä? Koska jos mies on hauskaa seuraa ja naiset viihtyvät hänen kaverinaan, niin kyllä hän yleensä on haluttu myös muuhun kuin kaveriksi.

En ihan ymmärrä tätä prosessia. Naiselle tulisi siis jutella ihmisenä eli samalla tavalla kuin juttelisi äidille tai siskolle. Mutta kuitenkin itse pitäisi näyttäytyä nimenomaan miehenä. Miten se onnistuu? Toisesta kohtaa olet hieman väärässä: Läheisimmät ystävät ovat naisia

Jälleen tämä mustavalkoinen joko-tai maailmankuva. Se on se vika. Kyllä naisille voi jutella kuten ihmiselle ja silti osoittaa olevansa mies. Sitä parisuhdetta ei saa jos ei saa kakistettua itsestään ulos sitä romanttista aloitetta. Ja se pitää tehdä melko pian, ei sitten kun on jo liuttu tukevasti kaverisektorille.

Mutta ei sitä naisen "iskemistä" (inhoan tuota sanaa...) tarvitse tehdä millään imelillä latteuksilla. Kyllä ensin voi tehdä sen hyvän vaikutuksen mukavalla keskustelulla jossa se toinen saadaan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja huomioiduksi ja kohta sen jälkeen tehdään se romanttinen aloite. Siis aika pian, ei joskus viikkojen päästä.

Nämä miehet jotka vaolittavat miten saavat kyllä paljon naisia kavereiksi mutta eivät parisuhteeseen, ovat juuri niitä jotka erottavat liian tiukasti mukavan keskustelun ja romantiikan. Ne eivät ole kaksi ääripäätä vaan saman asian kaksi eri astetta.

No minä ainakin haluan, että joko meillä on romanttinen suhde tai sitten ei ole. Ei mitään välimuotoa tai harmaan eri sävyjä. Olen huomannut, että romanttinen aloite on vähän niin kuin lapset: Tekemiselle ei ole koskaan sopivaa ajankohtaa. Toisaalta täällä monet naiset ovat kertoneet, että miehen tulisi ensin lähestyä ystävänä ja sitten katsotaan, jos romanssia tulee mukaan. Paha sanoa

Jotenkin outoa, että tuollaistakin  asioista tehdään jotenkin ihmeellisiä. Siis siitä, että joku nainen/tyttö ei ole halunnut puhua vieraalle miehelle bussipysäkillä. Ja vaikka nainen on vähän pahasti sanonut, ei se ole uutisen arvoinen juttu. 

Nainen on voinut pelätä vierasta miestä, joka lyöttäytyy liki. Juttu ei kerro, oliko pysäkillä muita ihmisiä. Itseäni ainakin pelottaisi, varsinkin iltapimeällä pysäkillä, jos siihen tulisi joku mies jotakin höpisemään. Varsinkin jos tämä olisi roisin näköinen.

Ja kyllä ne miehetkin osaa olla töykeitä. Ihan vaikka niitä ei edes lähestyisi.

Minuakin , ihan tavallisen näköistä , tavallisesti housuihin ja takkiin pukeutunutta naista on sanottu  hu**aksi, vaikka en ole mitenkään näitä vieraita miehiä lähestynyt. Kadulla vaan kävellyt.

Jos olisin noista nyt niin kauhusta kankeana, etten sen jälkeen olisi tiennyt, miten päin miehille puhutaan, niin olisipa outoa, että antaisin tuollaisten junttien pilata elämäni.

Luulen, että jokainen nainen kuulee elämänsä aika miehen(varmaan useimmin ihan tuntemattoman)suusta  olevansa hu**a. Ja kyllä se loukkaa. Rumaksi nimittely ei ole mitään sen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussipysäkillä tai bussissa ei tosiaankaan pidä lähestyä ketään. Itse ainakin pidän heti uhkaavana ja/tai jotenkin sosiaalisia sääntöjä tajuamattomana jos näin tekee.

Ainoat ihmiset jotka on väkisin alkaneet puhua bussissa tai pysäkillä ovat olleet kehitysvammaisia tai sitten höpsähtäneitä eläkeläisiä.

Mikon kannattaisi varmaan alkaa seurata uutisia ja harrastaa jotain mitä myös naiset harrastavat, koska jos ei ole itse kiinnostunut kuin asioista jotka kiinnostavat vain miehiä eikä tapaa missään ihmisiä, niin ei sitä naista löydy. Vaikea kuvitella Suomessa tilanteita, joissa olisi ok ihan kylmiltään lähestyä vierasta ihmistä.

Minua on muutaman kerran yritetty lähestyä ihan bussissa, kyllä siinä vähän säikähtää kun joku yhtäkkiä tupsahtaa siihen viereen tai tökkii että ottaisin kuulokkeet pois etenkin kun en ole muutenkaan kovin hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Kerran muistan katsoneeni siinä silmät pyöreänä säikähdyksestä ja mies sitten lähti muualle istumaan. Tuli paha mieli jälkeenpäin koska en tarkoittanut mitään pahaa, ihmetyttää kuitenkin miksi ei tajuta että kun toisella on kuulokkeet päässä niin ei kuule (jotkut puhuvat silti) ja luultavasti haluaisi olla rauhassa.

Tuo on kyllä nykyaikana sosiaalisia taitoja rappeuttava ilmiö. Ei osata jutella ihmisille -> halutaan olla rauhassa ja laitetaan kuulokkeet päähän -> ei osata jutella ihmisille.

Ei kenenkään tarvitsee alkaa harjoituskappaleeksi tuntemattomalle jos haluaa olla rauhassa.