Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut: ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä naisille pitäisi jutella”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Ai nyt saakin olettaa että jokainen mies onkin iskemässä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehet ovat onnettomia ja valittavat parisuhteen ja läheisyyden puuttesta kun elämässä on niin paljon muutakin?

Yksin voi ja pitäisi olla onnellinen. Keskittyisit itseen, elämyksiin ym.

Itseen keskittyminen tosiaan onnistuu naisilta varsin sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Jonka jälkeen mies olisi nolannut sanomalla, että "mitä oikein kuvittelit minun sinusta haluavan".

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31346 kirjoitti:

Yksi sama ongelma tuntuu toistuvan Mikon kaltaisten tapausten kohdalla: halutaan kyllä tyttöystävä ja suhde, mutta ei olla mietitty lainkaan, mitä itse tarjoaisi suhteelle. Tässä Mikkoa kiinnostaa lähestulkoon ainoastaan videopelit. Monesti argumentoidaan sillä, että olen ''ihan kiva, normaalin näköinen ja työssäkäyvä, eikä silti ole naista,'' ja samaan hengenvetoon usein - vaikka Mikko tässä nyt ei, suokaa anteeksi jaaritteluni - syyllistetään naisia pinnallisuudesta ja ajatellaan oman sinkkuuden liittyvän vain ulkoisiin ''puutteisiin.'' Oikeasti ongelma on se, että olisi todella vaikeaa edes ensitreffeillä keksiä mitään puhuttavaa näiden miesten kanssa.

Parisuhde on ihmissuhde: nainen ei ole asia, joka ''saadaan'' kun aika sattuu olemaan kypsä ja kun et ole aivan totaalisen perseestä. Ihmissuhde vaatii vastavuoroisuutta. Se toinen osapuoli ei ole kanssasi, koska näytät hyvältä, vaan koska hän viihtyy kanssasi ja saa sinulta jotakin. Vastavuoroisesti hänen tulisi myös tarjota sinulle jotakin. Näitä asioita ovat mm. mielenkiintoiset keskustelut, hyvä seura, huumorintaju, yhteinen harrastus tai vaikka hyvä ruoka.

Vinkki vitonen näille peräkammarin pojille: kiinnostukaa jutuista. Kaikki elämässä ei voi olla ihan saatanan mahtavaa ja parasta ikinä, mutta kiinnostukaa edes vähän. Vaikka ruuanlaitosta, mediasta, politiikasta, väriteoriasta, horoskoopeista, viherkasveista, luonnossa kulkemisesta (katon sua, Mikko), valokuvauksesta, taiteesta, autoista, eläimistä vittu aivan mistä hyvänsä mistä voi keskustella ja jonka kautta voi bondailla ihmisten kanssa. 

Kirjoittaa 25 v lesbo, joka itsekin hankki tällaisia niinkutsutusti parisuhteen kannalta hyviä ominaisuuksia itselleen ihan tarkoituksella siksi, että tajusin haaveilevani unelmieni naisesta ja havahduin siihen, että minulla ei välttämättä ole tarjota parisuhteelle yhtä paljon, kuin toivoisin unelmieni naisella olevan. Nykyään teen todella hyvää ruokaa ja olen siitä aidosti kiinnostunut (on muuten helppo aihe, koska ruoka yhdistää kaikkia) ja se kyllä varmaan auttoi kun tuo yks tuossa vielä vieressä istuu. Voimia peräkammarin pojille. Ja tytöille yms.

Miten selittäisit sen, että ruma, kokkaustaitoinen, akateeminen, laajasti lukenut ja useita eri juttuja harrastava mies päätyy aina kaverivyöhykkeelle, mutta naamalotossa voittanut mies, joka on kiinnostunut vain panssarivaunuista, on niin monen naisen mieleen? 

Eiköhän se selity sillä, että se laajasti lukenut mies ei saa naisia kiinnostumaan itsestään miehenä. Hän on mahdollisesti tosikko, ei osaa flirttailla, ei heittäytyä, on epävarma ja kömpelö tms. Kaverina ehkä ihan ok, mutta veikkaan, ettei hänellä ole myöskään sellaisia naispuolisia kavereita, joiden kanssa hän olisi oikeasti läheinen eli kävisi yhdessä baareissa ja viettäisi muutenkin aikaa yhdessä - vai olenko väärässä? Koska jos mies on hauskaa seuraa ja naiset viihtyvät hänen kaverinaan, niin kyllä hän yleensä on haluttu myös muuhun kuin kaveriksi.

En ihan ymmärrä tätä prosessia. Naiselle tulisi siis jutella ihmisenä eli samalla tavalla kuin juttelisi äidille tai siskolle. Mutta kuitenkin itse pitäisi näyttäytyä nimenomaan miehenä. Miten se onnistuu? Toisesta kohtaa olet hieman väärässä: Läheisimmät ystävät ovat naisia

Jälleen tämä mustavalkoinen joko-tai maailmankuva. Se on se vika. Kyllä naisille voi jutella kuten ihmiselle ja silti osoittaa olevansa mies. Sitä parisuhdetta ei saa jos ei saa kakistettua itsestään ulos sitä romanttista aloitetta. Ja se pitää tehdä melko pian, ei sitten kun on jo liuttu tukevasti kaverisektorille.

Mutta ei sitä naisen "iskemistä" (inhoan tuota sanaa...) tarvitse tehdä millään imelillä latteuksilla. Kyllä ensin voi tehdä sen hyvän vaikutuksen mukavalla keskustelulla jossa se toinen saadaan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja huomioiduksi ja kohta sen jälkeen tehdään se romanttinen aloite. Siis aika pian, ei joskus viikkojen päästä.

Nämä miehet jotka vaolittavat miten saavat kyllä paljon naisia kavereiksi mutta eivät parisuhteeseen, ovat juuri niitä jotka erottavat liian tiukasti mukavan keskustelun ja romantiikan. Ne eivät ole kaksi ääripäätä vaan saman asian kaksi eri astetta.

No minä ainakin haluan, että joko meillä on romanttinen suhde tai sitten ei ole. Ei mitään välimuotoa tai harmaan eri sävyjä. Olen huomannut, että romanttinen aloite on vähän niin kuin lapset: Tekemiselle ei ole koskaan sopivaa ajankohtaa. Toisaalta täällä monet naiset ovat kertoneet, että miehen tulisi ensin lähestyä ystävänä ja sitten katsotaan, jos romanssia tulee mukaan. Paha sanoa

Kyllä, mutta se "sitten" ei tarkoita kuukauden päästä. Eikä se tarkoita sitten että ollaan ensin ihan vain tiukasti ystäviä ja sitten äkkiä puhkeaa joku romanssi kuin taikaiskusta. Kyllä se tapahtuu niin että ensin on mukavaa yhdessä, sitten jo kohta vielä mukavampaa ja kohta tulee jo sitä läheisyyttä ja koskemista jne.

Minä painin tämän saman ongelman kanssa aikoinaan vuosia ja ihmettelin kun ikinä ei tule mistään mitään. Sitten tajusin että homma ei vain toimi niin että "katsotaan tuleeko tästä jotain" vaan se vaatii ihan toimintaa. Ja kummasti asiat alkoivat liikahtaa eteenpäin kun niitä sinnepäin aktiivisesti vein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Jonka jälkeen mies olisi nolannut sanomalla, että "mitä oikein kuvittelit minun sinusta haluavan".

eri

Voihan sitä sen tiedon antaa myös rivien välistä. Vaikka jos mies ehdottaa aikaa kahville käymiselle niin sanoa että "tarkistan ensin että oliko minulla jotain silloin sovittuna mieheni kanssa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä tätä prosessia. Naiselle tulisi siis jutella ihmisenä eli samalla tavalla kuin juttelisi äidille tai siskolle. Mutta kuitenkin itse pitäisi näyttäytyä nimenomaan miehenä. Miten se onnistuu?

Eivät kaikki puhu äideilleen ja siskoillekaan samalla tavalla kuin toiset. Lapsuudenystäväni perheessä vallitsi varsin patriarkaalinen meno, ja poikalapset saattoivat hyvinkin käskyttää äitiä ja siskoa vaikka siivoamaan pöydän, että mahtuvat juomaan kaverin kanssa limsaa.

Sitten vaan opettelemaan normaalia taitoa keskustella ihmisten, miesten ja naisten kanssa. Ensin pitää vaan oppia ihan keskustelemaan ennen iskuyrityksiä. Noille kömpelöille iskuyrityksille ei tiedä itkeäkö vai nauraa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Ai nyt saakin olettaa että jokainen mies onkin iskemässä?

Saa ja kannattaa olettaa koska se on ehdottomasti todennäköisin vaihtoehto. Eikä siinä ole mitään pahaa että on taka-ajatuksia kun pyytää jotain ihmistä kahville. Ihan luonnollista se on ja elämää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehet ovat onnettomia ja valittavat parisuhteen ja läheisyyden puuttesta kun elämässä on niin paljon muutakin?

Yksin voi ja pitäisi olla onnellinen. Keskittyisit itseen, elämyksiin ym.

Ensin pitää opetella olemaan sinut ihan vain itsensä kanssa, ihminen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Kyllähän jutusta paistaa läpi, että Mikko opiskelee mukautettuna (33-vuotiaana merkonomiksi!) ja nepsy-kirjon pulmat kyseessä.

Kun ei harrastakaan mitään, ei katso TV:tä, ei seuraa maailman tapahtumia, ei kuuntele musiikkia... juttu oli muutenkin outo.

Eli ei tätä juttua voi yleistää koskemaan normaaleja miehiä ja naisia.

Miehet pelkäävät, että naiset nauravat heille. Naiset pelkäävät, että miehet tappavat heidät.

Margaret Atwood

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Jonka jälkeen mies olisi nolannut sanomalla, että "mitä oikein kuvittelit minun sinusta haluavan".

eri

Voihan sitä sen tiedon antaa myös rivien välistä. Vaikka jos mies ehdottaa aikaa kahville käymiselle niin sanoa että "tarkistan ensin että oliko minulla jotain silloin sovittuna mieheni kanssa".

Noin käytännössä toiminkin eli jos esim. työmatkalla hotellin baarissa juttelen yksin matkustavan miehen kanssa, niin ilmaisen rivien välissä olevani parisuhteessa. Mutta periaatteessa, jos joku sanoo kaipaavansa piristystä ja pyytää kahville, niin ei pyydettävällä ole mitään velvollisuutta tehdä selkoa parisuhdetilanteestaan tai edes seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän ja pystyn samaistumaan tuohon että ei osaa puhua vastakkaiselle sukupuolelle. Kun omissa piireissä ei vaan koskaan ole ollut juurikaan vastakkaisen sukupuolen edustajia paria serkkua lukuunottamatta. Kaveripiiri on samaa sukupuolta, työpaikalla sama juttu ja harrastuksissa myös. Tämän takia on syntynyt sellainen epävarmuus ettei oikein tiedä mitä toiselle voisi sanoa, kun koko kanssakäyminen jännittää.

Jos ei osaa, pitää opetella ja ihan oikeassa elämässä, ei somessa. Elämän ei ole tarkoitus olla helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne rumatkin ihmiset löytää kumppaneita, mutta aika vaikeaa tosiaan löytää ketään, jos ei ole mitään puhuttavaa mistään. 

Minua jaksaa aina ihmetyttää miten puupökkelöitä osa ihmisistä on sosiaalisissa tilanteissa. Kun katsoo vaikka noita sokkotreffiohjelmia niin osa porukasta on niin uskomattoman jäykkiä. Jos toinen sanoo että "harrastan ratsastusta" niin siihen ei osata sanoa kuin että "aha". Ei mitään yritystäkään osoittaa kiinnostusta siihen asiaan tai tehdä yhden yhtä kysymystä. 

Olen itse ollut varsinkin lapsena todella ujo enkä aina saanut edes sanaa suustani vieraassa joukossa. Mutta elämä kouli kyllä aika nopeasti siihen että on vain pakko oppia puhumaan jos aikoo pärjätä. Ei ole rakettitiedettä hallita sellainen normaali sosiaalinen puhuminen. Jos toinen sanoo harrastavansa sitä ratsastusta niin siihen voi todeta että "Vau, sehän on hieno harrastus! Oletko pitkää ratsastanut?" ja siitä se keskustelu lähtee käyntiin. 

Itse komeana, älykkäänä, sielukkaana ja kaikin puolin täydellisenä miehenä näen kuitenkin, että ongelma on naisten täydellinen lapasuus. Suosittelen kaikille miehille, että lopettavat täydellisesti naisten huomioimisen. Itse olen tätä ohjenuoraa menestyksekkäästi toteuttanut koko ikäni, ja sekös äm miä vi tuttaa. Nautin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Jonka jälkeen mies olisi nolannut sanomalla, että "mitä oikein kuvittelit minun sinusta haluavan".

eri

Voihan sitä sen tiedon antaa myös rivien välistä. Vaikka jos mies ehdottaa aikaa kahville käymiselle niin sanoa että "tarkistan ensin että oliko minulla jotain silloin sovittuna mieheni kanssa".

Noin käytännössä toiminkin eli jos esim. työmatkalla hotellin baarissa juttelen yksin matkustavan miehen kanssa, niin ilmaisen rivien välissä olevani parisuhteessa. Mutta periaatteessa, jos joku sanoo kaipaavansa piristystä ja pyytää kahville, niin ei pyydettävällä ole mitään velvollisuutta tehdä selkoa parisuhdetilanteestaan tai edes seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Ei tietenkään ole velvollisuutta mutta olen itse vain huomannut että välttää monta ongelmaa kun tekee silti. Osa ihmisistä kun lukee toisen singnaaleja uskomattoman huonosti eli ei tajua lainkaan että mitään varsinaista kiinnostusta ei ole, ei seuraan eikä edes siihen sukupuoleen. Heille vaan pitää sanoa suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Itse komeana, älykkäänä, sielukkaana ja kaikin puolin täydellisenä miehenä näen kuitenkin, että ongelma on naisten täydellinen lapasuus. Suosittelen kaikille miehille, että lopettavat täydellisesti naisten huomioimisen. Itse olen tätä ohjenuoraa menestyksekkäästi toteuttanut koko ikäni, ja sekös äm miä vi tuttaa. Nautin.

Luulen, että nämä naiset eivät edes huomaa, ettet sinä huomaa heitä :-).

Vierailija kirjoitti:

Miehet pelkäävät, että naiset nauravat heille. Naiset pelkäävät, että miehet tappavat heidät.

Margaret Atwood

Tämä on sinällään hyvä oivallus. Siinä on vain jäänyt ehkä  tajuamatta että ne pelot ovat paljon enemmän rinnasteisia kun ensin ajattelisi. Harva nainen kun ihan todella pelkää miehen tappavan hänet vaan kyse on yleisestä pelon ja turvattomuuden tunteesta. Ja se saa naisen tuntemaan että hänellä ei ole samanlaista oikeutta olla ja liikkua kuin miehellä. Kyse on siis pohjimmiltaan naisen mitätöinnistä ja sen aiheuttamista tunteista.

Miehelle naisen nauru taas on myös hyvin lyttäävä jonka mies voi kokea omaa miehuuttaan mitätöivänä. 

Eli oikeastaan kyse on samoista asioista ja samoista tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset usein suhtautuu oudosti jos heille puhuu muuten ilman mitään iskutarkoitusta vaikka jos sattuu samaan pöytään ruokalassa. Onneksi nykyään voi katsella vain kännykkää varsinkin näin parisuhteessa olevana.

Johtuu siitä, että yleensä jos joku mies tulee juttelemaan tuntemattomalle naiselle ruokalassa, kyseessä on iskuyritys. Ainakin omien kokemusteni mukaan. Harva jättää keskustelun sellaiseen pintapuoliseen jutusteluun vaan aletaan kyselemään henkilökohtaisia juttuja ja lopuksi todennäköisesti kutsutaan kahville tai kysytään numeroa. Joo, en kyllä ole ruokalassa etsimässä parisuhdetta vaan syömässä.

Aika iso ego sulla, jos jokaikinen kerta kun joku maailman 4 miljardista miehestä sinulle puhuu, kyseessä on "iskuyritys". Sitten ihmetellään mistä näitä Mikkoja tulee...

 

Ei tietenkään ole aina. Mutta harvoin tuntemattomat miehet ovat tulleet minulle juttelemaan niin, etteivät lopulta ole ilmaisseet olevansa kiinnostuneita parempaan tutustumiseen. Kyllä, kahvikutsua tai numeron pyytämistä pidän iskuyrityksenä. En muista onko koskaan käynyt niin, ettei tuollainen jutustelu ole sellaiseen päättynyt.

Itse olen kerran lähtenyt tuntemattoman miehen kanssa kahville. Hän sanoi kaipaavansa piristystä ja pyyteli kovasti, joten suostuin. Kahvittelun lopuksi mies pyysi minua treffeille. Kerroin hänelle olevani parisuhteessa, jolloin mies raivostui silmittömästi, alkoi huutaa ja kutsui minua mm. huijarih**raksi. Onneksi muut ihmiset puuttuivat tilanteeseen. Ei koskaan tällaista enää.

On tietysti väärin ruveta raivoamaan sinulle tuosta mutta olisit sinä kuitenkin voinut jo ennen kahville lähtöä kertoa miehelle että olet sitten parisuhteessa. Ei sitten tule turhia odotuksia.

Tuota varten on olemassa omat kanavansa. Suurinosa naisista ei ole kiinnostunut jutustelua kummemmasta ainakaan eivät heti ekalla kerralla. Huomasin joidenkin olevan sen verta viisaita ja siirtyneen tuonne rajan taakse koska siellä naiset ovat tietystä syystä myöntyväisempiä.

Kyllä se Mikollekin olisi vaan parempi jäädä kotiin masturboimaan nettipornon äärelle, kun se nyt vaan on fakta että jos vielä tuossa iässä on asiat tuolla tolalla, niin alkaa olemaan melko mahdoton tapaus.