Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut: ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä naisille pitäisi jutella”

Vierailija kirjoitti:

Naisena olen kuullut turhan monta kertaa kommentteja miehiltä, ilman että olen sanonut mitään tai lähestynyt millään tavalla. Negatiivisia kommentteja myös, ihan kun olisi menossa jatkuva missikilpailu. Kyllä ne joskus osuvat, mutta naisen oletetaan kestävän ne, miehet käyttäytyvät välillä todella huonosti, "pojat ovat poikia". Pah! Käytöstapoja puuttuu.  Miesten pitäisi tosiaan opetella sosiaalisia taitoja, minäkin ujona naisena olen joutunut opettelemaan keskustelun jaloa taitoa ja rohkeutta elämässä yleensäkin. Kunpa useammat miehet tosiaan osaisivat suhtautua naisiin ihmisinä, ei joinain myyttisinä satuolentoina. Vaikka nainen saa helpommin seksiä, ei sitä aina ota imarteluna, että joku haluaa hetken käyttää ja hylätä (on toki naisia, jotka haluavat vain seksiä, mutta turha yleistää!) Samoin, jos joku tulee kourimaan parin minuutin päästä tapaamisesta, kaikki ihastuksen ja viehtymyksen tunteet kyllä katoavat.

Alapeukuttajat saavat minut miettimään, tulevatko miehet ja naiset koskaan ymmärtämään toisiaan. Naisvihaa ilmassa!

Ehkäpä sittenkin salaliittoteorioiden epäily veisi Mikonkin naisten kanssa vällyjen alle? Naisethan tykkäävät salaperäisistä miehistä. Bondeista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai Mikko mennyt juttelemaan jollekin tosi hyvännäköiselle mimmille kun eihän miehet muita naisia edes huomaa. Varmasti olisi ollut paljonkin naiskokemuksia jos ei vaatisi naisen näyttävän missiltä. Ällöttää nämä nykypäivän mies"uhrit".

Minkä näköisille naisille sitten saa puhua??

Ihan minkä näköisille ja ikäisille vaan. Riittää, että he ovat huomanneet sinut ja katsovat avoimesti ja positiivisesti eli viestittävät sanattomasti, että saa lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä naisvihaketju saa olla täällä? EI SE OLE NAISTEN VIKA ETTÄ MIKKO ON SAAMATON LUUUSERI...OTTAISI ITSEÄÄN NISKASTA KIINNI!!!

Rauhoitu. Aika rauhallista settiä täällä on verrattuna siihen mitä se on yleensä. Enemmän hämmäntyneitä miehiä täällä kuin syyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä miehiä, jotka ovat naisten mielestä ratkiriemukasta seuraa ja joiden lähes kaikki ystävät ovat naisia, eli aivan varmasti osaavat jutella naisia kiinnostavista aiheista - mutta jotka eivät vain millään saa parisuhdetta. Naiset kun näkevät heidät yhtenä tytöistä.

Juuri tämä.Siksi se "ihmiselle" jutteleminen ei toimi.

Heidi toimii siinä oikein, että kertoo tunteistaan ääneen. Se on ainoa tapa luoda läheinen suhde toiseen ihmiseen. Vain tyyliä pitäisi muuttaa Oskarin palautteen perusteella.

 Tosin emme tiedä, millaisia nämä ääneenavautumiset ovat, koska niitä ei ole kai kertaakaan näytetty. Olemme kuulleet vain Oskarin valitusta riidoista tai riidan haastamisesta ja draaman keittelystä. No, ensi jaksossa nähdään ainakin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä miehiä, jotka ovat naisten mielestä ratkiriemukasta seuraa ja joiden lähes kaikki ystävät ovat naisia, eli aivan varmasti osaavat jutella naisia kiinnostavista aiheista - mutta jotka eivät vain millään saa parisuhdetta. Naiset kun näkevät heidät yhtenä tytöistä.

Juuri tämä.Siksi se "ihmiselle" jutteleminen ei toimi.

Toimiipas. Nämä miehet eivät vaan ole kohdanneet sitä oikeaa. Ei se välttämättä ole helppoa kenellekään, ei edes naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös niitä miehiä, jotka ovat naisten mielestä ratkiriemukasta seuraa ja joiden lähes kaikki ystävät ovat naisia, eli aivan varmasti osaavat jutella naisia kiinnostavista aiheista - mutta jotka eivät vain millään saa parisuhdetta. Naiset kun näkevät heidät yhtenä tytöistä.

Juuri tämä.Siksi se "ihmiselle" jutteleminen ei toimi.

Tai sitten juuri se yritys miellyttää vastapuolta ja mukautua hänen mieleisekseen tekee miehestä naisen silmissä jotenkin alistuvan pikkutyttömäisen. Neuvoisin juttelemaan kuten jutellaan miespuolisillekin kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti jo ennen kuin luen ketjua:

"Ennen kuin edes ehdin sanaa sanomaan, tuli naisen suusta jo ”painu v*ttuun rumilus”."

Lauseesta voi päätellä, että Mikko ei ole lähestynyt ikäistään naista vaan huomattavasti nuorempaa. Kolmekymppinen nainen, jos on vähänkään asiallisen oloinen, ei todellakaan tokaisisi tuollaista.

"Kouluaikoihin nintendot ja pleikkarit kiinnostivat enemmän kuin yökerhot. Vuosikymmen vierähti pelien seurassa. Peruskoulun jälkeen oli työelämän vuoro, tällä hetkellä Mikko opiskelee merkonomiksi."

Sitä niittää, mitä kylvää.

"Iloinen, palvelualtis, positiivinen, pitkäjänteinen. Hyvä englanninkielen taito, tarkka, näkee vaivaa ostoksia pakatessa sekä vaatteita viikatessa."

Tuollaista palautetta olen itsekin antanut erityisoppijalle.

"Silti tulee se kaipuu kun näkee kaupungilla onnellisia ihmisiä käsi kädessä halailemassa."

Mikko ei osaa puhua naisille, häntä ei kiinnosta mikään, hän viihtyy yksin - koko artikkelin ajan mietin, mihin hän ylipäänsä naista kaipaisi. Tässä se kävi ilmi: halailemaan. Myös ystävän kanssa voisi halailla.

En näe Mikolla kovin valoisaa tulevaisuutta, koska mitä ilmeisimmin hän ei edes halua saati aio muuttaa itseään.

Kyllä. Mikon olisi pitänyt ryypätä ja nussia tuntemattomia jotta hän olisi onnistunut ihmisenä ja kelpaisi vauva-mammalle. Vähintään klamydia on pitänyt hankkia!

Ryyppääminen ja nussiminen on mielestäsi se ainoa toinen vaihtoehto pleikkarin pelaamisen ja totaalisen kiinnostuksen puutteen lisäksi? Jos vaikka aloittaisi siitä normaalista eli yrittää kiinnostua muista ihmisistä. (ja varsinkin muussa kuin panomielessä)

Siis, miehen pitäisi olla kiinnostunut naisia kiinnostavista asioista, jotta mies kelpaa? Ja miten niin panomielessä, Mikkohan etsi seuraa, ei panoa. Naisillehan se tuntuu olevan "pano==parisuhde" jo nuoresta iästä lähtien, kun jalat levitetään jo ennen kuin edes tiedetään tyypin nimeä... 

Oikeasti en tunne kaveripiirissäni yhtä ainoaa miestä, joka olisi pannut enemmän ympäriinsä kuin kaveriporukan naiset.

Olla kiinnostunut IHMISISTÄ, miehistä ja naisista. Mitä he puuhaavat, ajattelevat, harrastavat jne.. Ei ole mitään tiettyjä vain naisia kiinnostavia aiheita. Jos ei kiinnosta kuin enintään oma napa, niin ei löydä panoa ja vielä vähemmän varsinkaan seuraa.

Sinun yksinäisyytesi syy taas löytyy viestistäsi huokuvasta vihamielisestä asenteesta naisia ja seksiä kohtaan.

Entäs miehet joilla on iso joukko naispuolisia ystäviä mutta mahdotonta saada parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua Mikkoon. Itsekin olen saanut aikoinaan vastakkaiselta sukupuolelta kuulla rumuudestani, en tosin yhtä ikävästi kuin Mikko, mutta tottakai se jättää mieleen sen arven, että kun niin moni pitää rumana niin sitä on jokseenkin arvoton pariutumismielessä. Ja kun ikää tulee lisää ja muut asiat kuin ulkonäkö alkaa merkata enemmän, niin ne muutkin asiat on pitkin vittua, ja jälleen olen siellä niiden miesten laarissa joihin todella harva nainen koskisi pitkällä tikullakaan. Onnekseni voin kehua saavuttaneeni vuonna 2008 yhden halauksen tytöltä. Vaalin tuota hetkeä kuin suurin osa miehistä poikuutensa menetystä. Tuo hetki oli lähin kontakti naissukupuoleen mikäli mitään äidin halaamista lapsena ei lasketa.

Näen itseni myös 33-vuotiaana kertoilemassa kokemattomuudestani vauva-palstalla. Tavallaan se hetki olisi legendaarinen, koska Naispelko22 olisi kehittynyt jo Naispelko33:ksi, seuraavana etappina olisikin sitten Naispelko44, jolloin olisinkin jo tuplannut originaalin nimimerkkini numerosarjan. Tuolloin saattaisin jopa juhlistaa tilannetta korkkaamalla colan makuisen Kari Grandi-pillimehun. 

Terveisin Naispelko26

No kuulehan nyt, Naispelkoxx: mulle on lapsesta asti miehet sanoneet että oon lauta, pikkutissi, paksukainen, kierosilmä (en edes ole), ufo (ehkä olen..?), ruma ääni, jne. Mutta arvaa mitä? En silti ole menettänyt uskoani koki sukupuoleen, vaikka teissä on urpoja ihan pilvin pimein. Ihan olen lähestynyt miehiä ja jutellut niinkuin kenelle tahansa, vaikka naiselle. Ja arvaapa mitä? Kyllä on ollut hyvä flaksi! MiehetkinOvatIhmisiäKutenNaisetkin36

Minä kyllä ymmärrän ja pystyn samaistumaan tuohon että ei osaa puhua vastakkaiselle sukupuolelle. Kun omissa piireissä ei vaan koskaan ole ollut juurikaan vastakkaisen sukupuolen edustajia paria serkkua lukuunottamatta. Kaveripiiri on samaa sukupuolta, työpaikalla sama juttu ja harrastuksissa myös. Tämän takia on syntynyt sellainen epävarmuus ettei oikein tiedä mitä toiselle voisi sanoa, kun koko kanssakäyminen jännittää.

Eihän maailma ole kovinkaan reilu. Vaikea sanoa Mikkoa tapaamatta, että missä kaikkialla mättää jos elämä on tuollaista. Sosiaaliset taidot ovat varmastikin puutteelluset ja olemus lienee hyvin epäeroottinen. Mutta enpä tiedä onko nuo mitenkä hyvin korjattavissa, sillä nuo ovat kaikki aika synnynnäisiä ominaisuuksia. Kehittää niitä voi tietty jossain määrin.

Mainitsin kuitenkin tuosta epämukaisuudesta, niin itselle tulee kaikenlaiset ihmiset tekemään kaikenlaisia "alotteita" päivin ja öin. Ei nyt aivan päivittäin mutta sanotaan että nyt ainakin viikottain normaalielämässäkin. En ole mikään erityisen sosiaalinen enkä uskoakseni avoinkaan, mutta osaan tietty uiskennella sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä. Olen vaan jo jonkin aikaa miettinyt, että miksi vedän ihmisiä niin puoleeni. Mitä olen jutellut tuttujeni kanssa niin ei ole aivan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

On ihan oikeasti ongelma, että moni vahva äiti kasvattaa poikansa ylikunnioittamaan naisia. Naisesta tulee joskin mystinen olento jota pitää ymmärtää ja helliä ja antaa tilaa ja niin edelleen. Ja lopulta sitä jää yksin.

Onnekkaimmille tapauksille tulee herätyksenä se, että naiset ovat miehiäkin härskimpiä keskenään, munaahan ne vain haluavat, kuten miehet tussua. Ja joku saattaa olla jopa niin fiksu ja mielenkiintoinen, että  hänestä saattaa tulla tyttöystävä tai vaimo.

Mutta unohtakaa ne vahvan mutsin opit. Ne ovat paskaa.

Tässä on muuten hyvä pointti. Jos nainen nostetaan jalustalle jo kotikasvatuksessa, niin eihän heihin tietenkään opi suhtautumaan ihan vain ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua Mikkoon. Itsekin olen saanut aikoinaan vastakkaiselta sukupuolelta kuulla rumuudestani, en tosin yhtä ikävästi kuin Mikko, mutta tottakai se jättää mieleen sen arven, että kun niin moni pitää rumana niin sitä on jokseenkin arvoton pariutumismielessä. Ja kun ikää tulee lisää ja muut asiat kuin ulkonäkö alkaa merkata enemmän, niin ne muutkin asiat on pitkin vittua, ja jälleen olen siellä niiden miesten laarissa joihin todella harva nainen koskisi pitkällä tikullakaan. Onnekseni voin kehua saavuttaneeni vuonna 2008 yhden halauksen tytöltä. Vaalin tuota hetkeä kuin suurin osa miehistä poikuutensa menetystä. Tuo hetki oli lähin kontakti naissukupuoleen mikäli mitään äidin halaamista lapsena ei lasketa.

Näen itseni myös 33-vuotiaana kertoilemassa kokemattomuudestani vauva-palstalla. Tavallaan se hetki olisi legendaarinen, koska Naispelko22 olisi kehittynyt jo Naispelko33:ksi, seuraavana etappina olisikin sitten Naispelko44, jolloin olisinkin jo tuplannut originaalin nimimerkkini numerosarjan. Tuolloin saattaisin jopa juhlistaa tilannetta korkkaamalla colan makuisen Kari Grandi-pillimehun. 

Terveisin Naispelko26

No kuulehan nyt, Naispelkoxx: mulle on lapsesta asti miehet sanoneet että oon lauta, pikkutissi, paksukainen, kierosilmä (en edes ole), ufo (ehkä olen..?), ruma ääni, jne. Mutta arvaa mitä? En silti ole menettänyt uskoani koki sukupuoleen, vaikka teissä on urpoja ihan pilvin pimein. Ihan olen lähestynyt miehiä ja jutellut niinkuin kenelle tahansa, vaikka naiselle. Ja arvaapa mitä? Kyllä on ollut hyvä flaksi! MiehetkinOvatIhmisiäKutenNaisetkin36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua Mikkoon. Itsekin olen saanut aikoinaan vastakkaiselta sukupuolelta kuulla rumuudestani, en tosin yhtä ikävästi kuin Mikko, mutta tottakai se jättää mieleen sen arven, että kun niin moni pitää rumana niin sitä on jokseenkin arvoton pariutumismielessä. Ja kun ikää tulee lisää ja muut asiat kuin ulkonäkö alkaa merkata enemmän, niin ne muutkin asiat on pitkin vittua, ja jälleen olen siellä niiden miesten laarissa joihin todella harva nainen koskisi pitkällä tikullakaan. Onnekseni voin kehua saavuttaneeni vuonna 2008 yhden halauksen tytöltä. Vaalin tuota hetkeä kuin suurin osa miehistä poikuutensa menetystä. Tuo hetki oli lähin kontakti naissukupuoleen mikäli mitään äidin halaamista lapsena ei lasketa.

Näen itseni myös 33-vuotiaana kertoilemassa kokemattomuudestani vauva-palstalla. Tavallaan se hetki olisi legendaarinen, koska Naispelko22 olisi kehittynyt jo Naispelko33:ksi, seuraavana etappina olisikin sitten Naispelko44, jolloin olisinkin jo tuplannut originaalin nimimerkkini numerosarjan. Tuolloin saattaisin jopa juhlistaa tilannetta korkkaamalla colan makuisen Kari Grandi-pillimehun.

Terveisin Naispelko26

No kuulehan nyt, Naispelkoxx: mulle on lapsesta asti miehet sanoneet että oon lauta, pikkutissi, paksukainen, kierosilmä (en edes ole), ufo (ehkä olen..?), ruma ääni, jne. Mutta arvaa mitä? En silti ole menettänyt uskoani koki sukupuoleen, vaikka teissä on urpoja ihan pilvin pimein. Ihan olen lähestynyt miehiä ja jutellut niinkuin kenelle tahansa, vaikka naiselle. Ja arvaapa mitä? Kyllä on ollut hyvä flaksi! MiehetkinOvatIhmisiäKutenNaisetkin36

Ei naisilla ole "flaksia", kuten aiemmin mainittu ketjussa, Vauhtimursunkin näköinen nainen (se tubettaja) saa satoja tinder-matcheja ja aloitteita kun vaan sattuu olemaan nainen.

Flaksi voi olla vain miehellä, koska rumimmat miehet saavat täysin puhtaat 0 matchia.

 

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän ja pystyn samaistumaan tuohon että ei osaa puhua vastakkaiselle sukupuolelle. Kun omissa piireissä ei vaan koskaan ole ollut juurikaan vastakkaisen sukupuolen edustajia paria serkkua lukuunottamatta. Kaveripiiri on samaa sukupuolta, työpaikalla sama juttu ja harrastuksissa myös. Tämän takia on syntynyt sellainen epävarmuus ettei oikein tiedä mitä toiselle voisi sanoa, kun koko kanssakäyminen jännittää.

Tähänkin oppi saadaan kai lapsuudesta, tiedä häntä. Itse kun olen koko ikäni paininut "saman" ongelman kanssa, eli naisille puhuminen on vaikeaa, en oikein osaa sitä. Ja olen itse nainen... Miesten kanssa taas juttu luistaa ja puhuminen tuntuu luontevalta.

Olen aina ajatellut, että nimenomaan vastakkaiselle sukupuolelle puhuminen olisi ominaisempaa meille kaikille, mutta tätä ketjua lukiessa näyttää siltä, että niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti jo ennen kuin luen ketjua:

"Ennen kuin edes ehdin sanaa sanomaan, tuli naisen suusta jo ”painu v*ttuun rumilus”."

Lauseesta voi päätellä, että Mikko ei ole lähestynyt ikäistään naista vaan huomattavasti nuorempaa. Kolmekymppinen nainen, jos on vähänkään asiallisen oloinen, ei todellakaan tokaisisi tuollaista.

"Kouluaikoihin nintendot ja pleikkarit kiinnostivat enemmän kuin yökerhot. Vuosikymmen vierähti pelien seurassa. Peruskoulun jälkeen oli työelämän vuoro, tällä hetkellä Mikko opiskelee merkonomiksi."

Sitä niittää, mitä kylvää.

"Iloinen, palvelualtis, positiivinen, pitkäjänteinen. Hyvä englanninkielen taito, tarkka, näkee vaivaa ostoksia pakatessa sekä vaatteita viikatessa."

Tuollaista palautetta olen itsekin antanut erityisoppijalle.

"Silti tulee se kaipuu kun näkee kaupungilla onnellisia ihmisiä käsi kädessä halailemassa."

Mikko ei osaa puhua naisille, häntä ei kiinnosta mikään, hän viihtyy yksin - koko artikkelin ajan mietin, mihin hän ylipäänsä naista kaipaisi. Tässä se kävi ilmi: halailemaan. Myös ystävän kanssa voisi halailla.

En näe Mikolla kovin valoisaa tulevaisuutta, koska mitä ilmeisimmin hän ei edes halua saati aio muuttaa itseään.

Kyllä. Mikon olisi pitänyt ryypätä ja nussia tuntemattomia jotta hän olisi onnistunut ihmisenä ja kelpaisi vauva-mammalle. Vähintään klamydia on pitänyt hankkia!

Ryyppääminen ja nussiminen on mielestäsi se ainoa toinen vaihtoehto pleikkarin pelaamisen ja totaalisen kiinnostuksen puutteen lisäksi? Jos vaikka aloittaisi siitä normaalista eli yrittää kiinnostua muista ihmisistä. (ja varsinkin muussa kuin panomielessä)

Siis, miehen pitäisi olla kiinnostunut naisia kiinnostavista asioista, jotta mies kelpaa? Ja miten niin panomielessä, Mikkohan etsi seuraa, ei panoa. Naisillehan se tuntuu olevan "pano==parisuhde" jo nuoresta iästä lähtien, kun jalat levitetään jo ennen kuin edes tiedetään tyypin nimeä... 

Oikeasti en tunne kaveripiirissäni yhtä ainoaa miestä, joka olisi pannut enemmän ympäriinsä kuin kaveriporukan naiset.

Olla kiinnostunut IHMISISTÄ, miehistä ja naisista. Mitä he puuhaavat, ajattelevat, harrastavat jne.. Ei ole mitään tiettyjä vain naisia kiinnostavia aiheita. Jos ei kiinnosta kuin enintään oma napa, niin ei löydä panoa ja vielä vähemmän varsinkaan seuraa.

Sinun yksinäisyytesi syy taas löytyy viestistäsi huokuvasta vihamielisestä asenteesta naisia ja seksiä kohtaan.

Entäs miehet joilla on iso joukko naispuolisia ystäviä mutta mahdotonta saada parisuhdetta?

Mitä heistä? Sehän on hyvä alku, että osaa ystävystyä. Loppu johtuu sitten siitä syvimmästä syystä miksei löydä parisuhdetta. Miksi on vain naisystäviä? Pystyykö olemaan muuta kuin ystävä? Yrittääkö pelata montaa samanaikaisesti? Onko edes lähestynyt ketään siinä mielessä? Jne jne jne

Miksi ihmeessä miehet ovat onnettomia ja valittavat parisuhteen ja läheisyyden puuttesta kun elämässä on niin paljon muutakin?

Yksin voi ja pitäisi olla onnellinen. Keskittyisit itseen, elämyksiin ym.

Taitaa monen palstan miehen mielestä olla kysymys vain panemaan pääsemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31346 kirjoitti:

Yksi sama ongelma tuntuu toistuvan Mikon kaltaisten tapausten kohdalla: halutaan kyllä tyttöystävä ja suhde, mutta ei olla mietitty lainkaan, mitä itse tarjoaisi suhteelle. Tässä Mikkoa kiinnostaa lähestulkoon ainoastaan videopelit. Monesti argumentoidaan sillä, että olen ''ihan kiva, normaalin näköinen ja työssäkäyvä, eikä silti ole naista,'' ja samaan hengenvetoon usein - vaikka Mikko tässä nyt ei, suokaa anteeksi jaaritteluni - syyllistetään naisia pinnallisuudesta ja ajatellaan oman sinkkuuden liittyvän vain ulkoisiin ''puutteisiin.'' Oikeasti ongelma on se, että olisi todella vaikeaa edes ensitreffeillä keksiä mitään puhuttavaa näiden miesten kanssa.

Parisuhde on ihmissuhde: nainen ei ole asia, joka ''saadaan'' kun aika sattuu olemaan kypsä ja kun et ole aivan totaalisen perseestä. Ihmissuhde vaatii vastavuoroisuutta. Se toinen osapuoli ei ole kanssasi, koska näytät hyvältä, vaan koska hän viihtyy kanssasi ja saa sinulta jotakin. Vastavuoroisesti hänen tulisi myös tarjota sinulle jotakin. Näitä asioita ovat mm. mielenkiintoiset keskustelut, hyvä seura, huumorintaju, yhteinen harrastus tai vaikka hyvä ruoka.

Vinkki vitonen näille peräkammarin pojille: kiinnostukaa jutuista. Kaikki elämässä ei voi olla ihan saatanan mahtavaa ja parasta ikinä, mutta kiinnostukaa edes vähän. Vaikka ruuanlaitosta, mediasta, politiikasta, väriteoriasta, horoskoopeista, viherkasveista, luonnossa kulkemisesta (katon sua, Mikko), valokuvauksesta, taiteesta, autoista, eläimistä vittu aivan mistä hyvänsä mistä voi keskustella ja jonka kautta voi bondailla ihmisten kanssa. 

Kirjoittaa 25 v lesbo, joka itsekin hankki tällaisia niinkutsutusti parisuhteen kannalta hyviä ominaisuuksia itselleen ihan tarkoituksella siksi, että tajusin haaveilevani unelmieni naisesta ja havahduin siihen, että minulla ei välttämättä ole tarjota parisuhteelle yhtä paljon, kuin toivoisin unelmieni naisella olevan. Nykyään teen todella hyvää ruokaa ja olen siitä aidosti kiinnostunut (on muuten helppo aihe, koska ruoka yhdistää kaikkia) ja se kyllä varmaan auttoi kun tuo yks tuossa vielä vieressä istuu. Voimia peräkammarin pojille. Ja tytöille yms.

Miten selittäisit sen, että ruma, kokkaustaitoinen, akateeminen, laajasti lukenut ja useita eri juttuja harrastava mies päätyy aina kaverivyöhykkeelle, mutta naamalotossa voittanut mies, joka on kiinnostunut vain panssarivaunuista, on niin monen naisen mieleen? 

Eiköhän se selity sillä, että se laajasti lukenut mies ei saa naisia kiinnostumaan itsestään miehenä. Hän on mahdollisesti tosikko, ei osaa flirttailla, ei heittäytyä, on epävarma ja kömpelö tms. Kaverina ehkä ihan ok, mutta veikkaan, ettei hänellä ole myöskään sellaisia naispuolisia kavereita, joiden kanssa hän olisi oikeasti läheinen eli kävisi yhdessä baareissa ja viettäisi muutenkin aikaa yhdessä - vai olenko väärässä? Koska jos mies on hauskaa seuraa ja naiset viihtyvät hänen kaverinaan, niin kyllä hän yleensä on haluttu myös muuhun kuin kaveriksi.

En ihan ymmärrä tätä prosessia. Naiselle tulisi siis jutella ihmisenä eli samalla tavalla kuin juttelisi äidille tai siskolle. Mutta kuitenkin itse pitäisi näyttäytyä nimenomaan miehenä. Miten se onnistuu? Toisesta kohtaa olet hieman väärässä: Läheisimmät ystävät ovat naisia

Jälleen tämä mustavalkoinen joko-tai maailmankuva. Se on se vika. Kyllä naisille voi jutella kuten ihmiselle ja silti osoittaa olevansa mies. Sitä parisuhdetta ei saa jos ei saa kakistettua itsestään ulos sitä romanttista aloitetta. Ja se pitää tehdä melko pian, ei sitten kun on jo liuttu tukevasti kaverisektorille.

Mutta ei sitä naisen "iskemistä" (inhoan tuota sanaa...) tarvitse tehdä millään imelillä latteuksilla. Kyllä ensin voi tehdä sen hyvän vaikutuksen mukavalla keskustelulla jossa se toinen saadaan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja huomioiduksi ja kohta sen jälkeen tehdään se romanttinen aloite. Siis aika pian, ei joskus viikkojen päästä.

Nämä miehet jotka vaolittavat miten saavat kyllä paljon naisia kavereiksi mutta eivät parisuhteeseen, ovat juuri niitä jotka erottavat liian tiukasti mukavan keskustelun ja romantiikan. Ne eivät ole kaksi ääripäätä vaan saman asian kaksi eri astetta.