Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluatte naimisiin?
17.10.2019 |
Tai kihloihin? Siis rehellisesti, mikä siinä on se suurin taustasyy. Kiinnostaa tietää, mikä ihmisillä on syynä naimisiinmenolle kun nykyään sitä ei enää varsinaisesti odoteta tai ainakin se perustuu vapaaehtoisuuteen .
Kommentit (110)
Minusta se on hieno asia ja kertoo siitä että todellakin haluaa sitoutua toiseen ja tehdä kaikesta yhteistä nimestä lähtien. Jos mies ei haluaisi kanssani naimisiin kokisin ettei rakastaisi minua oikeasti kun ei halua kunnolla sitoutua virallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen turva lähinnä. Ihan yhtä "yhdessä" oltaisiin naimisiin menemättäkin, mutta haluamme tehdä virallisista asioista helpompia ja tulevaisuudesta turvatun.
Hienoa jos ihmisille vielä merkitsee sitoutumisen kannalta naimisiinmeno. Itselläni se on vähän menettänyt merkitystään tilastoja katsoessa..lähes 50% eroaa avioliitosta.. se on aika paljon mielestäni ja tavallaan jotenki pilaa naimisiinmeno arvon ja pyhyyden.
Tajusin, että haluan olla virallisesti mieheni puoliso ja lähiomainen. Mietin sairastumista, onnettomuuteen joutumista, elämän epäreiluutta ja arvaamattomuutta. Äitini oli kuollut muutama vuosi aiemmin. En halunnut häitä, juhlia tai juhlistamista tai huomion keskipisteenä oloa.
Oltiin oltu yhdessä nuoresta asti, lähes kymmenen vuotta. Pari kuukautta kihloissa ja sitten meidät vihittiin.
2 kertaa en ole halunnut vaan miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että sullakin ois jotain kysymistä !
Vierailija kirjoitti:
Siksi että sullakin ois jotain kysymistä !
Heh, onhan sekin ihan hyvä syy!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava kysymys senkin takia että täällä tunnutaan valittavan aika paljon puolisoista ja elämästä aviossa ym. Kuuluuko sen sitten papin aamenen jälkeen muuttua joksikin ihan muuksi kuin on ajateltu vai eikö ihmiset odota ja tutustu toiseen tarpeeksi kauan ennen naimisiinmenoa? Itse en siis henk.koht keksi montaakaan syytä mennä naimisiin, vaikka ihan kauniina tapahtumana sitä pidän.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on hieno asia ja kertoo siitä että todellakin haluaa sitoutua toiseen ja tehdä kaikesta yhteistä nimestä lähtien. Jos mies ei haluaisi kanssani naimisiin kokisin ettei rakastaisi minua oikeasti kun ei halua kunnolla sitoutua virallisesti.
Yhteisestä nimestä lähtien? Ei avioliitto onneksi tarkoita yhteistä nimeä. En ikinä luopuisi nimestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan jo keski-ikäisiä ja olen lopen kyllästynyt kuulemaan olevani joku kaveri.Tätä ilmaisua käyttää mm. puolisoni äiti. Ymmärrän toki, ettei minulla ole mitään virallista statusta, mutta yli neljän vuoden parisuhteen jälkeen kuvittelisi olevansa vähän enemmän kuin kaveri. Miehen mielestä en kai sitten ole vain vaimoksi kelpaava ja siihen on tyytyminen.
Kyllästyttää edustaa miehen rinnalla hänen kavereittensa ja sukulaistensa kemuissa, kun et oikein sitä paikkaasi tiedä. Paras kerta oli, kun menimme yhdessä paikalle, niin miehelle oli paikka varattuna sinkkunaisen viereen ja minulle, viisikymppiselle naiselle, lasten pöytään. Hetken aikaa olin, että mitäs p..kelettä. Menihän nekin juhlat sitten.
Onko monen haave sellainen että kerran elämässä ainakin pitää kokea omat häät? Lähipiirikin varmasti vaikuttaa asiaan jollain lailla? Että sieltä voi tulla myös vähän painostusta asiaan. Toisaalta hauska että 90v mummini ikänsä naimisissa ollut sanoi minulle "eikai sitä enää nykypäivänä tarvitse naimisiin mennä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vakaumus että avioon mennään. Se on niin luonnollinen asia ettei tarvitse miettiä muita vaihtoehtoja.
Terv. Onnellinen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jo keski-ikäisiä ja olen lopen kyllästynyt kuulemaan olevani joku kaveri.Tätä ilmaisua käyttää mm. puolisoni äiti. Ymmärrän toki, ettei minulla ole mitään virallista statusta, mutta yli neljän vuoden parisuhteen jälkeen kuvittelisi olevansa vähän enemmän kuin kaveri. Miehen mielestä en kai sitten ole vain vaimoksi kelpaava ja siihen on tyytyminen.
Kyllästyttää edustaa miehen rinnalla hänen kavereittensa ja sukulaistensa kemuissa, kun et oikein sitä paikkaasi tiedä. Paras kerta oli, kun menimme yhdessä paikalle, niin miehelle oli paikka varattuna sinkkunaisen viereen ja minulle, viisikymppiselle naiselle, lasten pöytään. Hetken aikaa olin, että mitäs p..kelettä. Menihän nekin juhlat sitten.
Joo, ei ole kivaa tuo iänikuinen "kaveri"suhde.
Minulla on kristillinen vakaumus, mikä tarkoittaa sitoutumista elinikäiseen parisuhteeseen. Tämän vakuutena on avioliiton solmiminen. Sitä ei tehdä "kokeeksi" tai tunnekuohussa, vaan ajatuksella, että sitoudutaan olemaan yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Menen naimisiin vain aidosti uskovan kanssa.
En ole naiivi ja tiedän, että toinen voi lähteä avioliitostakin. Vaikka olisi alunperin ollut samojen arvojen kannattaja. Periaatteeni pitää kumminkin.
Me vain halusimme virallistaa parisuhteemme. Ei kai se sitoutuminen ole sen vakavampaa, mutta meille se oli. Maistraatissa, ei vieraita.
Pääsisin ekan kerran suutelemaan naista.
Naimisiin mentiin 10v avoliiton jälkeen ihan laki- ja järkisyistä. Olemme nyt virallisesti perhettä ja toistemme lähimmät omaiset. Jos jotain ikävää sattuu on helpompi hoitaa toistensa asioita viranomaisten kanssa kun on laillistettu liitto.
Avioliitto on meille juridinen sopimus. Olemme yhteiskunnan silmissä virallisesti me. Muutoin se ei kyllä ole elämää muuttanut. Meillä oli siviilivihkiminen kahden todistajan läsnäollessa.
En ehtinyt haluta kun mies jo kosi ja sitten oltiinkin naimisissa. Rakkauden julistaminen ja kivat juhlat. Ja isyysasiat ja leskeneläke ja perimisasiat. Helpostihan tästä erois jos siltä alkais tuntumaan, mutta ihan oon ollut tyytyväinen. :)