Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lapsia mikä järki suhteessa
16.10.2019 |
Miehen kanssa tullut nyt selväksi ettei hän halua lapsia. Hänellä on jo 1 ja lisää ei halua.
Olen koittanut vuoden sopeutua asiaan vaihtelevalla menestyksellä.
Tuntuu että koko suhteessa ei ole mitään pohjaa , merkitystä. Aivan todella surkeaa kuvitella että meidän elämä olisi vain tätä. Mies odottaa että nykyinen lapsi kasvaa jotta voi ”olla vapaa”.
Harmittaa kun luulin jo hetken että nyt se oikea on löytynyt. Miehen kommentit lapsista on niin surkeita että tuntuu että en mä voi olla enää edes rakastunut ihmiseen joka suurin piirtein laskee päiviä kun oma lapsi täyttää 18.
Miehen kanssa on puhuttu ja kai molemmat nyt tiedetään että miten käy. Että lähtöhän sitä minulle tulee. Viimeisin keskustelu oli tänään joka oli tavallaan ratkaiseva ja mies meni innoissaan rakentelemaan pihalle sen jälkeen.
Ja kun aina kysytään miksi et etukäteen selvittänyt asiaa, niin selvitin. Ja mies lupasi aina että lapsia tehdään. Kun muutimme yhteen olin jo kerran raskaana ja sain keskenmenon. Sen jälkeen mies muutti mielensä. Yli vuosi on kulunut tästä, olen odottanut että se keskenmeno unohtuisi, jos se vaikka mieheen vaikutti. Mutta ei. Lapsi pilaisi kuulema hänen elämänsä.
Mitenhän tässä nyt jaksaa alkaa jotain muutoksia tehdä.. pitää muuttaa ja kaikkea. Kaikki yhdessä rakennettu on poissa sitten.
En voi enää edes harkita oikeasti että jäisin koska tuo miehen asenne on niin luotaantyöntävä, päinvastainen kuin se mihin rakastuin. Mies oli etenkin suhteen alussa olevinaan niin perhe keskeinen. Nyt lapsi on hänelle vaan rasite ja ajatus uudesta lapsesta painajaismainen. Selväähän tämä on että ei tästä suhteesta mitään tule. Ei ole enää mitään pohjaa millekään. Voisin jopa hyväksyä lapsettomuuden paremmin, jos vaikka kävisi ilmi ettei mieheni voi saada lapsia ja joutuisimme hylkäämään yhteisen haaveen. Mutta jo tämä asetelma on sellainen että istun vaan täällä ja mietin, että mitähän helvettiä mä täällä teen...
Niin surullista, mutta en pysty enää tuntemaan edes surua. Oon vaan ihan tyhjä, että tämä oli tässä.
Kommentit (83)
Sen perusteella mitä tänään kahdessa viestissäsi kerroit, niin sanoisin, että teidän isoin ongelma ei ole ollenkaan se, että mies valehteli haluavansa lapsia eikä oikeasti haluakaan. Isoin ongelma on miehen käytös sinua kohtaan noin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen perusteella mitä tänään kahdessa viestissäsi kerroit, niin sanoisin, että teidän isoin ongelma ei ole ollenkaan se, että mies valehteli haluavansa lapsia eikä oikeasti haluakaan. Isoin ongelma on miehen käytös sinua kohtaan noin muutenkin.
Ap täällä taas.
Niin.. siis musta välillä tuntuu että elän kuin kahdessa todellisuudessa. Välillä tuntuu että kaikki on just niinkuin pitää ja juuri sen takia ero tän lapsiasian vuoksi tuntuu ihan kamalalta. Mutta välillä mulla on semmoinen tunne että hetkinen.. että onko tämä nyt ihan ok kaikki? Sellainen epämääräinen tunne. Ja siis se on outoa että muutaman kerran musta on tuntunut että mies on valehdellut mulle jostain arkisesta asiasta. Siis sellaisesta että mä omin silmin näen ettei asiaa ole tehty niin mies väittää että onpahan, ja että minä ” aina vaan kuvittelen ettei hän tee mitään kotona”. Enkä siis todellakaan kuvittele näin koska mies tekee suurimman osan kotitöistä. Kysyin mieheltäkin että miksi ihmeessä ihmeessä huijaat jossain tällaisessa asiassa, että ei tämä ole mikään iso juttu (en siis valittanut miehelle vaan ohi mennen mainitsin asiasta ja sanoin että mä voin hoitaa asian X ensi kerralla jos vaan sanoo mulle ettei hän ole tehnyt sitä kun se täytyy tehdä päivittäin). Tämä sama tilanne toistunut muutaman kerran. Niin mies väittää että teki asian vaikka mä näen omin silmin ettei sitä ole tehty sinä päivänä.. tällaisia outouksia. Oon laittanut ne vaan nyt sen piikkiin että mulla ei ole terävä huomiokyky jos vaan muistan väärin asiat. Ja välillä tuntuu että mies liioittelee esimerkiksi minkä verran on lenkkeillyt yms, siis tätäkin ihmettelen koska ei hänen tarvitsisi mulle sellasta liioitella. On tullut semmonen tunne että se vois kai sumuttaa mua ihan missä tahansa asiassa ja uskon vaan mitä se sanoo. Ja miksi uskon, koska hän sanoo ettei valehtele niin ei kai mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen mitä hän sanoo, koska kuka ihminen ja miksi esimerkiksi valehtelisi jostain liikuntasuorituksistaan?
Koitan olla antamatta valtaa näille epäilyilleni. Jos mies on vaikka vain liioittelevaa sorttia tahattomasti. Mies joskus liioittelee ystävilleenkin asioita. Eikä mua se liioittelu sinänsä haittaa kun jossain asioissa se on niin selvää. Haittaa tämä ristiriitainen outo fiilis mikä välillä meidän suhteesta tulee. Ihan tulee sellainen olo että kun mies aina sanoo lapselleen ”kerro x:lle nyt mitä kerroit mulle autossa ” ja sieltä tulee jokin ihan uskomaton kohteliaisuus mulle. Niin siitäkin tulee olo että onko lapsi sanonut oikeasti niin vai onko mies käskenyt lapsen sanoa. Tämä tapahtui taas ihan tällä viikolla että lapsi tuli kertomaan mulle kohteliaisuuden minua koskien näin. En siis yhtään epäile lapsen kiintymystä minuun vaan se koko asetelma tuntuu oudolta koska lapsi osoittaa kyllä muutenkin että viihtyy mun seurassa.
Mies on myös kertonut kaikenlaisia tarinoita menneisyydestään mulle mitä kaikkea hienoa suorastaan uskomatonta on kokenut. Mietin pitäisikö mun ottaa ne tarinat ohimennen puheeksi seuraavan kerran kun appivanhemmat on käymässä.. onko ne koskaan kuullutkaan niistä asioista.
Vaikka voihan se olla että mä vaan kuvittelen ihan tämän kaiken! Mutta järki sanoo jotenkin että aika outo kuvio, jos mun täytyy sanoa itselleni että mä kuvittelen.
Ja se lapsi asia oli tosiaan sellainen että miehellä kävi täyskäännös siinä asiassa. Tuntui kuin aivan eri ihminen olisi yhtäkkiä selittänyt mulle ettei hän haluakaan lisää lapsia. Siksi mulla sen asian sisäistämiseen niin pitkään on mennytkin että nyt vasta olen tosissani eroa edes harkinnut. -ap
Teidän suhteessa on rankkaa henkistä väkivaltaa ja sut on alistettu koriste-esineeksi. Et vain pysty myöntämään asiaa itsellesi. Ehkä parin vuoden päästä sitten? Tsemppiä!