Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lapsia mikä järki suhteessa
16.10.2019 |
Miehen kanssa tullut nyt selväksi ettei hän halua lapsia. Hänellä on jo 1 ja lisää ei halua.
Olen koittanut vuoden sopeutua asiaan vaihtelevalla menestyksellä.
Tuntuu että koko suhteessa ei ole mitään pohjaa , merkitystä. Aivan todella surkeaa kuvitella että meidän elämä olisi vain tätä. Mies odottaa että nykyinen lapsi kasvaa jotta voi ”olla vapaa”.
Harmittaa kun luulin jo hetken että nyt se oikea on löytynyt. Miehen kommentit lapsista on niin surkeita että tuntuu että en mä voi olla enää edes rakastunut ihmiseen joka suurin piirtein laskee päiviä kun oma lapsi täyttää 18.
Miehen kanssa on puhuttu ja kai molemmat nyt tiedetään että miten käy. Että lähtöhän sitä minulle tulee. Viimeisin keskustelu oli tänään joka oli tavallaan ratkaiseva ja mies meni innoissaan rakentelemaan pihalle sen jälkeen.
Ja kun aina kysytään miksi et etukäteen selvittänyt asiaa, niin selvitin. Ja mies lupasi aina että lapsia tehdään. Kun muutimme yhteen olin jo kerran raskaana ja sain keskenmenon. Sen jälkeen mies muutti mielensä. Yli vuosi on kulunut tästä, olen odottanut että se keskenmeno unohtuisi, jos se vaikka mieheen vaikutti. Mutta ei. Lapsi pilaisi kuulema hänen elämänsä.
Mitenhän tässä nyt jaksaa alkaa jotain muutoksia tehdä.. pitää muuttaa ja kaikkea. Kaikki yhdessä rakennettu on poissa sitten.
En voi enää edes harkita oikeasti että jäisin koska tuo miehen asenne on niin luotaantyöntävä, päinvastainen kuin se mihin rakastuin. Mies oli etenkin suhteen alussa olevinaan niin perhe keskeinen. Nyt lapsi on hänelle vaan rasite ja ajatus uudesta lapsesta painajaismainen. Selväähän tämä on että ei tästä suhteesta mitään tule. Ei ole enää mitään pohjaa millekään. Voisin jopa hyväksyä lapsettomuuden paremmin, jos vaikka kävisi ilmi ettei mieheni voi saada lapsia ja joutuisimme hylkäämään yhteisen haaveen. Mutta jo tämä asetelma on sellainen että istun vaan täällä ja mietin, että mitähän helvettiä mä täällä teen...
Niin surullista, mutta en pysty enää tuntemaan edes surua. Oon vaan ihan tyhjä, että tämä oli tässä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Mut ku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän ehtii vielä hyvin ennen joulua etsiä jonkun muumimuki tyypin jolle hankkiudut paksuksi. 9kk päästä sulla löytyykin jo oma nyytti ja asutkin silloin kaiken järjen mukaan omillasi ;)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Katsos, kun ensin pitää vähän kohennella sitä omaa taloutta miehen kustannuksella ennen kuin voi lähteä.
Tuo on kyllä tietynlainen petos tuokin, että luvataan lastentekoa ja sitten perutaan, kun toinen on sitoutunut.
Mutta miten sun elämä muuttuisi eron myötä? Joko yh (mikä ei ole todellakaan herkkua) tai sitten aivan yhtä lapseton yksinäinen nainen. Ilman edes sitä kumppania. Tai sitten pikalapsi jonkun pettävän ja hakkaavan ukon kanssa. Tai uusperhekuviot, mitkä ei myöskään ole herkkua.
Kuulostaako joulu nykytilanteessa ihanalta, yhdessä miehesi kanssa? Olisiko tulossa katkera, surullinen joulu, joka menisi joka tapauksessa vain eroa pohtien? Kun nyt toimit, olet jo jouluksi uudessa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä tietynlainen petos tuokin, että luvataan lastentekoa ja sitten perutaan, kun toinen on sitoutunut.
Mutta miten sun elämä muuttuisi eron myötä? Joko yh (mikä ei ole todellakaan herkkua) tai sitten aivan yhtä lapseton yksinäinen nainen. Ilman edes sitä kumppania. Tai sitten pikalapsi jonkun pettävän ja hakkaavan ukon kanssa. Tai uusperhekuviot, mitkä ei myöskään ole herkkua.
Niin, itse en tällä hetkellä usko että voisin rakastua tai löytää uutta kumppania joten siksi miettinyt keinohedelmöitystä. Vaikka tuo muumimuki-idea on myös houkuttava 😄🤔 kiitos kaikille asiallisille kommentoijille ja mielellään jatkan keskustelua. Harmi että on olemassa pimeitä katkeria ihmisiä jotka tulee tällaisiin ketjuihin jauhamaan paskaa ja antamaan negatiivisia syyttäviä kommentteja. Nuo että hyväksikäytän miestä yms. Aivan epärealistisia ajatuksia. Mies ei minusta kuitenkaan erota halua tai että muutan pois, ennen kuin haluan lähteä tätä lapsihaavetta toteuttamaan. Ja niille kommentoijille vielä sanottava että tienaan enemmän kuin mies joten miehelle on taloudellisesti kannattavaa että asun hänen kanssaan. Sitäkin olen miettinyt miten hän sitten yksin pärjää, mutta se ei ole minun ongelma. Eli se on mies joka hyötyy joka kuukaudesta kun asun hänen kanssaan vielä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin IMHO, lapsi on niin suuri ja upea asia elämässä, että lapsihaaveesta luopuminen kumppanin haluttomuuden vuoksi on todella tyhmää. Todennäköisesti syyttelet mielessäsi sitä miestä seuraavat 40 vuotta, kun sinulla ei ole lasta, ei lapsenlapsia, ei todellista omaa perhettä.
Ja tiedäpä sitä, vaikka ero tulee teille muutenkin, ja sen jälkeen saat kuulla, että mies on innolla hankkimassa lapsia uuden naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että tässä aloittajaa kaihertaa se tosiseikka, että mies OLI luvannut ja sitten pyörtänyt lupauksen. Ja pahimmalta tuntuu varmaan se, että mies ei vaikuta olevan moksiskaan siitä, että ero on tulossa. Häntä ei liikuta pätkääkään aloittajan unelmien särkyminen. Hänellä on lapsi, hän ei suo aloittajalle vanhemmuutta/äitiyttä. Ei kiinnosta, hän on sen kokenut, ei halua nähdä ENÄÄ vaivaa....ei aloittajan takia.
Olen pahoillani. Sinulle on ero edessä, ennemmin tai myöhemmin.
Koska nyt arvot vieläkin, sanon sen, että jos jäät, menetät kokonaan mahdollisuuden saada lapsi/perhe. Jos lähdet sinulle on edes MAHDOLLISUUS. Emme voi luvata, mutta se on kuitenkin mahdollista.....
Jos olet nyt päättänyt erota, niin suosittelen että etsit heti vuokra-asunnon sellaisella sijainnilla että voit myydä auton. Sitten hankit muuttofirman hoitamaan koko muuton. Minusta tuossa tilanteessa kannattaa maksaa siitä, että muuttoa ei tarvitse stressata. Jos yksinäinen joulu pelottaa, kysy mieheltä jo nyt jos voitte viettää sen yhdessä, ystävinä. Jos siis pystytte eroamaan ilman katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin hyvin pitkän parisuhteen kuin seinään. Keräsin omat henkilökohtaiset tavarani ja lähdin. Yhdessä oli koti rakennettu ja siinä eletty vuosikymmenet. Avoliitossa kun oltiin ja omaisuus oli miehen nimissä, niin eipä sitä muuta jäänyt kuin ne omat kamat. Siitä huolimatta en hetkeäkään miettinyt jatkoa vaan lähdin. Aikuinen ihminen pärjää aina.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tällaista voi kukaan toisen puolesta päättää, ja muiden ihmisten neuvot perustuvat vain heidän omiin kokemuksiinsa, jotka eivät välttämättä ollenkaan sovellu sinun tilanteeseesi.
Kuitenkin IMHO, lapsi on niin suuri ja upea asia elämässä, että lapsihaaveesta luopuminen kumppanin haluttomuuden vuoksi on todella tyhmää. Todennäköisesti syyttelet mielessäsi sitä miestä seuraavat 40 vuotta, kun sinulla ei ole lasta, ei lapsenlapsia, ei todellista omaa perhettä.
Sitä ei voi sanoin kuvata, miltä tuntuu ensimmäisen kerran pitää sylissä omaa lapsenlasta, jonka tuo minun maailmaan saattamani ja isoksi hoivaamani ihminen on luonut. Se on jotain niin maagista, haluaisin sanoa elämää suurempaa, mutta sehän juuri on elämää, aidoimmillaan.
Aivan käsittämätön ajatusmaailma, erityisesti viimeinen kappale. Ei todellista omaa perhettä, jos ei ole biologisia lapsia ja lapsenlapsia? Mikä siitä synnyttämisestä ja verisukulaisuudesta tekee niin erikoista ja maagista? Omien lasten kanssa ei välttämättä tule edes toimeen, eivätkä he välttämättä lisäänny.
Muutenkin surullista perustaa koko elämän mielekkyys ja tulevaisuus ihmisen varaan, jota ei ole edes olemassa ja sen vuoksi hylätä vuosia tunnettu ja rakas kumppani. Eikö olisi lähtökohtaisesti järkevämpää haalia ympärilleen jo eläviä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja onnellisuus löytyy? Ei siihen vaadita omaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita asuntohakemus menemään, etsi läheltä työpaikkaasi uutta kotia.
Voi mennä ja luultavasti meneekin joulun yli ennen kuin mieluinen löytyy.
Sitten muutat ja myyt auton. Sillä rahalla menet hoitoihin ja alat nyt samalla säästämään aktiivisesti. Et enää nuorru joten älä jahkaile pitkään. Aivan kuten mies laittaa lapsettomuushaavensa sinun edelle sinun tätyy laittaa lapsihaaveet miehen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tällaista voi kukaan toisen puolesta päättää, ja muiden ihmisten neuvot perustuvat vain heidän omiin kokemuksiinsa, jotka eivät välttämättä ollenkaan sovellu sinun tilanteeseesi.
Kuitenkin IMHO, lapsi on niin suuri ja upea asia elämässä, että lapsihaaveesta luopuminen kumppanin haluttomuuden vuoksi on todella tyhmää. Todennäköisesti syyttelet mielessäsi sitä miestä seuraavat 40 vuotta, kun sinulla ei ole lasta, ei lapsenlapsia, ei todellista omaa perhettä.
Sitä ei voi sanoin kuvata, miltä tuntuu ensimmäisen kerran pitää sylissä omaa lapsenlasta, jonka tuo minun maailmaan saattamani ja isoksi hoivaamani ihminen on luonut. Se on jotain niin maagista, haluaisin sanoa elämää suurempaa, mutta sehän juuri on elämää, aidoimmillaan.
Aivan käsittämätön ajatusmaailma, erityisesti viimeinen kappale. Ei todellista omaa perhettä, jos ei ole biologisia lapsia ja lapsenlapsia? Mikä siitä synnyttämisestä ja verisukulaisuudesta tekee niin erikoista ja maagista? Omien lasten kanssa ei välttämättä tule edes toimeen, eivätkä he välttämättä lisäänny.
Muutenkin surullista perustaa koko elämän mielekkyys ja tulevaisuus ihmisen varaan, jota ei ole edes olemassa ja sen vuoksi hylätä vuosia tunnettu ja rakas kumppani. Eikö olisi lähtökohtaisesti järkevämpää haalia ympärilleen jo eläviä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja onnellisuus löytyy? Ei siihen vaadita omaa lasta.
… sanoo ihminen jolla ei ole omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tässä aloittajaa kaihertaa se tosiseikka, että mies OLI luvannut ja sitten pyörtänyt lupauksen. Ja pahimmalta tuntuu varmaan se, että mies ei vaikuta olevan moksiskaan siitä, että ero on tulossa. Häntä ei liikuta pätkääkään aloittajan unelmien särkyminen. Hänellä on lapsi, hän ei suo aloittajalle vanhemmuutta/äitiyttä. Ei kiinnosta, hän on sen kokenut, ei halua nähdä ENÄÄ vaivaa....ei aloittajan takia.
Olen pahoillani. Sinulle on ero edessä, ennemmin tai myöhemmin.
Koska nyt arvot vieläkin, sanon sen, että jos jäät, menetät kokonaan mahdollisuuden saada lapsi/perhe. Jos lähdet sinulle on edes MAHDOLLISUUS. Emme voi luvata, mutta se on kuitenkin mahdollista.....
Tuossa on aika hyvin kuvattu se että sehän minua kaihertaa. Mies sanoo vain että ei hän tiennyt, hänen mielensä muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että ota aikalisä. Ota vuokrakämppä jostain, vaikka sellaiselta paikalta ettet autoa tarvitsisi ja muuta sinne, niin saat luultavasti omia ajatuksiasi paremmin kasaan. Fakta on, että jos sä haluat sen lapsen joka tapauksessa ja mies ei halua, niin sun täytyy miettiä kumpi on se tärkeämpi, tämä mies vai se lapsihaave. Älä nyt maalaa siitä muutamisesta niin pahaa peikkoa itsellesi. Yksin saat luultavasti ajateltua asiaa paremmin ja tiedät mitä itse haluat.
Kiitos. Tämä on aika hyvä neuvo. Menen jotenkin paniikkiin tästä muutoksesta mitä kaikkea erosta seuraa ja se vaikuttaa ajatteluuni. En tiedä mitä mieltä mies olisi aikalisästä. Täytyy kysyä. Joulun jälkeen voisin toteuttaa tämän, nyt on syksy niin pitkällä. -ap
Ei kyllä se kannattaa toteuttaa nyt. Ymmärräthän sinä, että tekstisi perusteella mies tieten tahtoen valehteli sinulle perhekeskeisyydestään. Ei tuollainen välinpitämätön asenne omaa lasta kohtaan ja päivien laskeminen siihen, että saa olla "vapaa" synny hetkessä. Hän ei ole alun alkaenkaan halunnut lapsia edellisen kanssa eikä sinunkaan, vaikka on muuta esittänyt. Ihan turha vetkutella. Laitat itsellesi mukavan kodin jouluksi, jossa on hyvä tehdä rauhassa päätöksiä tulevalle vuodelle. Ihana aloittaa uusi vuosi, kun kaikki muuttotohinat ovat takana ja omat kuviot ilman miestä selkityneet. Henkisesti paljon parempi kuin tilanne, jossa uusi vuosi pitää aloittaa vanhoja sotkuja vielä selvitellen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä tietynlainen petos tuokin, että luvataan lastentekoa ja sitten perutaan, kun toinen on sitoutunut.
Mutta miten sun elämä muuttuisi eron myötä? Joko yh (mikä ei ole todellakaan herkkua) tai sitten aivan yhtä lapseton yksinäinen nainen. Ilman edes sitä kumppania. Tai sitten pikalapsi jonkun pettävän ja hakkaavan ukon kanssa. Tai uusperhekuviot, mitkä ei myöskään ole herkkua.
Tai sitten ap tapaa vuoden sisällä jonkun uuden, rakastuu, menevät naimisiin ja saavat lapsen. 2-3 kolmen vuoden sisällä onnellista perhe-elämää. Voila.
Itselläni tilanne on päinvastainen. Mieheni 45v haluaa kovasti lasta, joka olisi molempien esikoinen. Itse 38v en aidosti tiedä. Olen aina pelännyt lapsen myötä tulevaa loputonta vastuuta ja jo pitkään miettinyt elämäni yksinasumisen kautta. Ymmärrän kyllä että "paperilla" oisimme täydelliset vanhemmat (lukuunottamatta korkeaa ikääni), meillä on varallisuutta, olemme harrastavia, osaamme puhua, korkeasta iästä huolimatta kivannäköisiä, itsenäisiä mutta silti hyvin rakastuneita toisiimme. Ketään muu ei ole ikinä saanut tuntemaan minua näin. Hän olisi hyvä isä. Toisaalta olemme tunteneet vain 2vuotta, emmekä ole "sinetöineet" liittoa ja meillä molemmilla on omat "elämät" työt ja asunnot.
Konkreettisesti tilanne (lapsi asia) "hiertää" välejämme niin paljon, että olen yritän ottaa etäisyyttä, keskustellut psykologin kanssa. Huomaan että moemmat vältämme yhteisen elämän suunnittelua. Koen painostusta miehen puolelta. Onneksi isovanhemmat (molempien puolilta eivät ole tähän lähteneet vaikka tiedän että he toivovat).
Pitkästä selostus. Haluan vain sanoa, että ymmärrän miestäsi. Hänellä on jo yksi lapsi, eli jos hän sanoo ettei halua. Erotkaa ja muuta. On väärin vaatia toiselta sellaista, mihin ei ole valmis. Painostamisen kautta/ "yllätys raskauden" myötä vain ajaisit teidät molemmat tilanteeseen, jossa te kumpikaan ette olisi tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tällaista voi kukaan toisen puolesta päättää, ja muiden ihmisten neuvot perustuvat vain heidän omiin kokemuksiinsa, jotka eivät välttämättä ollenkaan sovellu sinun tilanteeseesi.
Kuitenkin IMHO, lapsi on niin suuri ja upea asia elämässä, että lapsihaaveesta luopuminen kumppanin haluttomuuden vuoksi on todella tyhmää. Todennäköisesti syyttelet mielessäsi sitä miestä seuraavat 40 vuotta, kun sinulla ei ole lasta, ei lapsenlapsia, ei todellista omaa perhettä.
Sitä ei voi sanoin kuvata, miltä tuntuu ensimmäisen kerran pitää sylissä omaa lapsenlasta, jonka tuo minun maailmaan saattamani ja isoksi hoivaamani ihminen on luonut. Se on jotain niin maagista, haluaisin sanoa elämää suurempaa, mutta sehän juuri on elämää, aidoimmillaan.
Aivan käsittämätön ajatusmaailma, erityisesti viimeinen kappale. Ei todellista omaa perhettä, jos ei ole biologisia lapsia ja lapsenlapsia? Mikä siitä synnyttämisestä ja verisukulaisuudesta tekee niin erikoista ja maagista? Omien lasten kanssa ei välttämättä tule edes toimeen, eivätkä he välttämättä lisäänny.
Muutenkin surullista perustaa koko elämän mielekkyys ja tulevaisuus ihmisen varaan, jota ei ole edes olemassa ja sen vuoksi hylätä vuosia tunnettu ja rakas kumppani. Eikö olisi lähtökohtaisesti järkevämpää haalia ympärilleen jo eläviä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja onnellisuus löytyy? Ei siihen vaadita omaa lasta.
Minusta ap:n tilanne on eri. Mies on johtanut ap:ta harhaan perhekeskeisyydellään. Ei hän ole siis mikään tuttu ja rakas kumppani, vaan ihminen, joka teeskenteli jotakin mitä ei ole, koska tiesi ap:n haluavan lapsia. Ilmeisesti toivoi, että ap muuttaa mielensä kun suhde on vakiintunut. Tuo on yksinkertaisesti väärin ja hyvin laskelmoivaa käytöstä. Olisi eri asia, jos ap:n mies olisi tehnyt selväksi heti alussa, että ei halua lapsia. Tällöin ap olisi voinut miettiä, onko se itselle kynnyskysymys vai ei. Jos mies olisi ollut rehellinen tämä tilanne ei olisi satuttanut ap:ta samalla lailla. Ap oikeutetusti tuntee itsensä huijatuksi ja vaikea suhdetta on tuossa tilanteessa jatkaa, jos se ei alun alkaenkaan ole perustunut miehen puolelta rehellisyyteen ja toisen kunnioittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tällaista voi kukaan toisen puolesta päättää, ja muiden ihmisten neuvot perustuvat vain heidän omiin kokemuksiinsa, jotka eivät välttämättä ollenkaan sovellu sinun tilanteeseesi.
Kuitenkin IMHO, lapsi on niin suuri ja upea asia elämässä, että lapsihaaveesta luopuminen kumppanin haluttomuuden vuoksi on todella tyhmää. Todennäköisesti syyttelet mielessäsi sitä miestä seuraavat 40 vuotta, kun sinulla ei ole lasta, ei lapsenlapsia, ei todellista omaa perhettä.
Sitä ei voi sanoin kuvata, miltä tuntuu ensimmäisen kerran pitää sylissä omaa lapsenlasta, jonka tuo minun maailmaan saattamani ja isoksi hoivaamani ihminen on luonut. Se on jotain niin maagista, haluaisin sanoa elämää suurempaa, mutta sehän juuri on elämää, aidoimmillaan.
Aivan käsittämätön ajatusmaailma, erityisesti viimeinen kappale. Ei todellista omaa perhettä, jos ei ole biologisia lapsia ja lapsenlapsia? Mikä siitä synnyttämisestä ja verisukulaisuudesta tekee niin erikoista ja maagista? Omien lasten kanssa ei välttämättä tule edes toimeen, eivätkä he välttämättä lisäänny.
Muutenkin surullista perustaa koko elämän mielekkyys ja tulevaisuus ihmisen varaan, jota ei ole edes olemassa ja sen vuoksi hylätä vuosia tunnettu ja rakas kumppani. Eikö olisi lähtökohtaisesti järkevämpää haalia ympärilleen jo eläviä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja onnellisuus löytyy? Ei siihen vaadita omaa lasta.
… sanoo ihminen jolla ei ole omia lapsia.
Tuo nyt oli tarpeeton kommentti. No, on onni kyetä rakastamaan muitakin kuin verisukulaisiaan.
Jätä se sika!