Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen ei ollut juurikaan (tai ollenkaan) ADHD- tai ADD-lapsia? Nykyään tuntuu että joka kolmas lapsi on "erityislapsi"
16.10.2019 |
Miksi ei tajuta, että kun älypuhelimet, padit ja muut alkoivat yleistyä lasten keskuudessa, niin yhtäkkiä lasten keskittymishäiriöt kasvoivat räjähdysmäisesti.
Pelkästään se, että puhelimena pidettäisiin netitöntä kapulaa, ja se, että kotona olisi max. yksi pöytätietokone ja yksi televisio, ratkaisisi asian.
Kuten ennen, televisiosta katsottaisiin yhdessä ne muutamat ohjelmat ja jos koneella pelataan, niin rajattu aika.
Se, että pelit ja somet kulkevat mukana jatkuvasti, tekevät lapsista hermoheikkoja. Mihinkään ei osata keskittyä kun on oltava aina naama kiinni ruudussa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka adhd-diagnoosit ovatkin lisääntyneet sen vuoksi, että sitä tunnistetaan ja tutkitaan enemmän, niin kyllä myös kasvatuksessa on tapahtunut suuri muutos. Sitä ei voi sivuuttaa, eikä vaan hautautua jonnekin diagnoosien taakse. Hyvä, että ADHD:ta tunnistetaan nykyisin paremmin, mutta ei myöskään voi kasvatuksen ongelmia ja rutiinien puutetta sälyttää johonkin diagnoosiin, kun lapsen oireilussa ei oikeasti ole kyse tarkkaavaisuushäiriöstä.
Eli ajatteletko siis, että esim erikoislääkärit lasten neuro-psykiatriselta puolelta eivät osaisi ottaa tällaisia asioita huomioon diagnoosia tehdessään tai esim koululääkäreitä konsultoidessaan? Vain rajattu joukko ammattilaisia saa tehdä ADHD -diagnoosin, esim psykologi ei sitä saa tehdä (vaikka usein onkin mukana teettämässä testejä erityisesti alkuvaiheessa).
En tietenkään niin ajattele etteivät lääkärit osaisi oireiden perusteella sitä diagnoosia tehdä, mutta ei se diagnoosin tekevä lääkäri tiedä niistä kotiolosuhteista ja kasvatuksesta kuin sen, mitä vanhemmat itse kertovat. Kyllä siellä monissa kodeissa on paljon muitakin ongelmia, jotka aiheuttavat lapsen oireilun.
Osa on tarkkavaisuushäiriön ongelmia ja osa on, valitettavasti olosuhteiden ja kasvatuksen aiheuttamaa. Ei ne lääkärit siellä kotona käy tarkkailemassa sitä arkea. Ehkä jossain tilanteissa on sosiaalityöntekijät mukana, joissain ei. Työskentelen itse alalla, joten jotain kosketuspintaa asiaan on.
En missään tapauksessa kiistä adhd:n olemassaoloa, mutta osa oireiluista johtuu kotiolosuhteista.
Esimerkkinä eräs lapsi, joka jo 2-vuotiaasta asti oli hankala ja temperamenttinen ja n. 9-vuotiaana sai adhd-diagnoosin äidin ajettua asiaa. Koulussa ei juuri ollut ongelmia, mutta kotona lapsi oli aggressiivinen ja ailahtelevainen. Diagnoosin tehnyt lääkäri tapasi lapsen kaksi kertaa. Oli sosiaalityötä, kun äidillä ei ollut voimavaroja kasvattaa lasta tai pitää rutiineista kiinni. Isä oli mukana arjessa, mutta kasvatuksesta vastasi pääosin kotona oleva äiti. Oli myös paljon riitoja vanhempien välillä.
Sittemmin vanhemmat erosivat, ja lapsi muutti melko pian isän ja äitipuolen luo ja siellä oli perheessä rutiineita ja tervettä kasvatusta. Äiti sai oikeuden tavata lapsia joka toinen viikonloppu. Lapsen oireilut loppuivat ja adhd-lääkitys purettiin. Nykyään lapsi hyvin koulussa pärjäävä yläkoululainen.
Ottamatta sen kummemmin kantaa tähän tapaukseen, sanon vain että tällainen ns turha ADHD diagnoosi ei ole lainkaan paha juttu, sillä silloin lapsi juuri on oikeutettu suurempaan tukeen ja kuvioon tulee enemmän aikuisia mukaan. ADHD diagnoosi ei itsessään aiheuta lapselle mitään pahaa ja kyllähän niitä diagnooseja muutenkin matkan varrella rukataan (esim autismin kirjo saattaa paljastua tai dysfasia tai dysleksia ym). Kovin vaarallista se ei ole eikä myöskään erityisen yleistä. Lisäksi monilla lapsilla myös ADHD -oireilu helpottaa iän mukana (myös tieteellinen fakta) ja lisäksi ADHD:n käytösongelmat näkyvät eniten juuri eniten siellä kotona. Monella vanhemmalla on itselläänkin ADHD ja tiukkojen rutiinien ylläpitäminen voi tällöin olla hyvinkin vaikeaa. Se itsessään ei kuitenkaan tee vanhemmasta huonoa, edes ADHD -lapselle. Minunkin työni liittyy tähän.
Kyllä minun mielestäni on lapsen kannalta hyvin vahingollista diagnosoida lapsi väärin ja vielä lääkitä lasta sen perusteella. Varsinkin lasten kohdalla lääkitysten määräämisessä tulisi olla hyvin varovainen. Ihan varmuuden välttämiseksi lapsen lääkitseminen jollain psyykeeseen vaikuttavien lääkkeiden osalta, ei ole kylläkään mitenkään tervettä. Pelottavaa, jos joku alan ammattilainen näin ajattelee.
Lääkityksestä en sanonutkaan mitään ja kuten sanottu, tuntematta tapausta enempää, ei juuri voi muutoin kommentoida. Minun kokemukseni mukaan lääkitystä harkitaan kyllä hyvin eikä sitä tarjota ratkaisuksi joka väliin. En lainkaan osaa sanoa miksi tässä tapauksessa lääkitykseen on päädytty näin nuoren lapsen kohdalla. Tosiasia kuitenkin on, että diagnooseja korjaantuu kyllä välillä ja ADHD diagnoosi ei itsessään ole vaarallinen.
Tässä tapauksessa lapsen oireilu johtui kodin olosuhteista ja korjaantuivat, kun lapsi pääsi terveeseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Ei adhd-diagnoosi varmasti vaarallinen ole, mutta hyvin leimaava, valitettavasti.
Eikä se tervettä ole käyttää psyykeen vaikuttavia lääkkeitä varmuuden vuoksi. Ne vaikuttavat kuitenkin ihmisen tunne-elämään ja siihen miten tunteita ja tunnetiloja käsittelee. Sitten kun lääkitys lopetetaan, muuttuu ihmisen kyky kohdata uusia asioita ja tunteita eri tavalla.
Kaikki sympatiat ja empatiat minulta adhd-ihmisille. Siitä ei ole kyse, vaan siitä että jonkin verran tehdään virheellisiä diagnooseja ja lapsi on ihan normaali, mutta jotain siellä perheessä on mennyt pieleen.
No, eihän nyt tokikaan ole hyväksi käyttää mitään lääkkeitä turhaan. Mutta olenpa minäkin myös nähnyt sellaisenkin tapauksen, jossa lapsi diagnosoitiin, mutta toisessa koulussa pääteltiin, ettei sillä nyt oikeasti mitään ole ja lapsi kasvoi aikuiseksi siinä uskossa, että se oli ollut oikeasti virhediagnoosi. Sitten 30 -vuotiaana vahvistui että olipa kuitenkin se ADD. Näiden yksittäisten tapausten valossa ei tarvitse mitään suuria päätelmiä tehdä. Ihmiset myös kuulevat mitä haluavat ja mihin haluavat uskoa. Myös vanhempi joka ei ole tyytyväinen lapsensa diagnoosiin, voi saada aikaan vaikka mitä.
Kouluissa nyt päätellään milloin mitäkin. Välillä päätelmät voivat olla hyvinkin erikoisia kun opettajat alkavat leikkimään psykiatria. Se olisi hassua ellei niillä opettajien antamilla diagnooseilla vahingoitettaisi lasta. Toipuminen sellaisesta puoskaroinnista voi kestää vuosia.
Ei ole mitenkään harvinaista, että opettajat luulevat jopa autismin autismin parantuneen kun lapsen oireilu vähenee tukitoimien ansiosta.
Siinä sitten innolla purkavat tukitoimet ja alkavat haukkumaan lasta ja vanhempia kun oireet tulevat takaisin.
Näissä on päädytty jopa lasu-kierteisiin. Ihan vaan sillä perusteella että autisti käyttäytyy autistisella tavalla ja reagoi siihen että koulussa ei saa enää tukitoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin/padiriippuvaisuus on ihan eri asia kuin ADHD.
Lue tämä, ennen kuin diagnosoit itsellesi tai lapsellesi ADHD:n
Psykiatrian erikoislääkäri sen diagnoosin tekee ei vanhemmat
Et ilmeisesti lukenut juttua ollenkaan, kun oli niin kiire kommentoimaan.
Siinä jutussa kuvailtiin hyvin stressaantuneen ihmisen käytöstä. Kerrottiin, että ihminen joka on hyvin pitkään tehnyt liikaa ja liian monia asioita samanaikaisesti, muuttuu keskittymiskyvyttömäksi ja ärtyneeksi. Sille tietysti annettiin ihan oma kirjaindiagnoosinsa. Stressi on vissiin liian tylsä diagnoosi. Kerrottiin myös, että se ei ole ADHD.
Luuletko oikeasti, että Ihmiset miettivät vain tämänhetkistä olotilaansa, eivätkä tarkastele kokemuksiaan koko elämän mittaisesti. Kuvitteletko todella, että ihmiset ajattelevat, että nyt mulle tuli se ADHD jos vähän stressaa.
Kyllä niissä tutkimuksissakin tarkastellaan käytöstä ihan vauvasta asti aina kun se on mahdollista. Aikuisten kohdallakin haastatellaan myös vanhempiaan ja kartoitetaan sitä millainen henkilö oli lapsena.
Ei sinun tarvitse pelätä, että kukaan ei koskaan olisi huomannut rajata normaalit stressireaktiot ulkopuolelle. Sinä et ole maailmassa ainoa ihminen kenellä on aivotoimintaa ja älyä ymmärtää syy-seuraussuhteita.
Niin. Ensimmäinen kysymys minkä tutkimuksia koordinoinut kouluterveydenhoitaja kysyi meiltä vanhemmilta kun ADD epäily heräsi, oli 'liittyikö lapsen syntymään tai syntymäpisteisiin jotain erityistä' Tuo asia on sittemmin tutkimuksissa luodattu tarkkaan. Ja liittyihän siihen, 2 viikkoa yliajalle mennyt synnytys, jota käynnisteltiin 4-5 pvää, jonka jälkeen kiireellinen sektio kun lapsen sydänäänet heikkenivät. Lapsi syntyi sinisenä napanuora kaulan ympärillä ja tötterö päälaella. Oli yrittänyt puskea itseään liian kapeaan synnytyskanavaan, jonka vuoksi mulle oli tehty synnytystapa-arvio, jonka päätelmien kanssa en ollut alunperinkään samaa mieltä. Sen verran säikäyttävä kokemus kohtutulehduksineen jne, että ainoaksi jäi, joten kyllä meillä vanhemmilla on ollut aikaa huomioida ja keskittyä lapseen. Mutta kaipa me ollaan huonoja kasvattajia, välinpitämättömiä, miksei päihderiippuvaisia ja väkivaltaisiakin kun meidän lapsella on kerran "joku kirjaindiagnoosi".
Koska mikään ei oo enää oma syy. Miks ennen ei ollu näin paljon läskejä? Nykyään kaikki läskitkin on "geeniläskejä" tai "stressiläskejä"
Ainakin tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Koska mikään ei oo enää oma syy. Miks ennen ei ollu näin paljon läskejä? Nykyään kaikki läskitkin on "geeniläskejä" tai "stressiläskejä"
Ainakin tällä palstalla.
Tämä olisi ollut todella väsyttävä provo joltain masentuneelta, yksinäiseltä sielulta, jolla ei taida olla muuta juttuseuraa kuin vauva-palstalla silloin tällöin helppoon täkyyn tarttuva kanssakeskustelija, mutta se yksinäinen itse täpätty tykkäys teki tästä sittenkin hieman hupaisan. Hymyilin pikkuisen, toisella suupielellä.
Miksi nämä kirjaimet ja toimenpiteet annetaan/tehään vain lapsille?
Työpaikoilla on paljon näitä "laturaivo-audikuskeja", tehkää näille jotain, niin saadaan terveempi maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä kirjaimet ja toimenpiteet annetaan/tehään vain lapsille?
Työpaikoilla on paljon näitä "laturaivo-audikuskeja", tehkää näille jotain, niin saadaan terveempi maailma.
Aikuiselle saa antaa potkut töistä jos se ei käyttäydy kunnolla. Ja jos aikuinen rikkoo lakia niin saa antaa sakkoja tai vankilaa. Aikuisten osalta ei siis ole tarvetta millekään kirjainyhdistelmille. Toista olisi jos aikuisia alettaisiin kohdella kuten lapsia ja esimerkiksi vankilat korvattaisiin jollain tunneterapialla missä täti juttelee mukavia.
Kyllä meitä oli , me vain saatiin "hoidoksi" turpaan vetoa ja tyhmäksi haukkumista.
T. 45v addi, diagnoosin viimein 31vuotiaaa saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synyin 1980. Olin kiltti ja hljainen mutta "haaveleva" lapsi. Kun aloitin ekaluokan ei siitä tullut mitään, minua heiteltiin koulusta toiseen. kävin löpi suunilleen kaupungin joka koulun ja kolmannella jopa tarkkiksen kunnes vitosella minut laitettiin kehitysvammaisille tarkotettuun kouluun, Isä vastusti mutta äiti puhui hänet yli. Kun oli pieni luokka, opettaja ja avustaja sekä mukautetut kirjat aloin heti oppia paremmpi ja pysyä käryillä. Tosin ilmasunntia en tunne vieläkään enkä osaa kertotaulua :D
Teini-iässä aloin hoitaa itseäni alkoholilla mikä on ADHD ihmisillä tyypillistä, alkoholi jotenkin blokkaa ne oireet ja tekee normaalillaman. Parikymppisenä minulla todettiin vaikea masennus ja uskon sen tulleen puhtaasti siitä että kun elämäni oli jatkuvaa kamppailua ihan arkisten asioiden kanssa (rahankäyttö, kellon tunteminen jne).
25vuotiaana sain työkyvyttömyyseläkkeen ja tästä olen katkera, uskon että oikea diagnoosi kanssa olisi voinit jatkaa töissä.
Lapsellani alettiin epäillä ADHD:ta 6vuotiaana ja hän sai diagnoosin varmistuttua kunnon tukitoimet, paikan pienluokasta ja lääkkeet. Pärjää tosi hyvin äitins'ä verrattuna.
Minä menin sitten tutkimuksiin kun lapsen diagnoosi oli varma. ADHD mullakin, tai siis ADD.
Mies pyörittää aika lailla arkea, hoitaa raha-asiat ym kun minulla ei pysy lamgat käsissä.
Lääkitys auttaa muttei tee ihmeitä. Tähän ei ole parannusta.
Näkyy vasta viiveellä sitten kun pitäisi olla työelämässä jonkun vuokrafirman kautta. esim. valmetin autotehtaalla. Minimipalkalla, ilman omaa asuntoa tai ilman vessataukoja työaikana. Sukupuoli on eri. Robotit tekee pian kaiken työn ja ihmiset voi keskittyä lomailemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäähän kurittomalle sukupuolettomalle joku diaknoosi nimike keksiä
Eikä myöskään mitään allergioita ollut ennen. Nyt niitä on joka toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä myöskään mitään allergioita ollut ennen. Nyt niitä on joka toisella.
Eikä autismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ja nykyään näitä erityislapsia on samassa perheessä useampia?! Mikä mahdollisuus on geneettisen perimään, vai olisiko kuitenkin syy niissä älylaitteissa ja niiden holtittomasti käytössä.
Geneettinen perimä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni kaikki lapset, jokaikinen, ovat erityislapsia! Hirveää ajatellakin, että jotain sanottaisiin erityislapseksi ja joku toinen ei olisi erityislapsi.
Onkohan siitä ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä jos ihminen luokitellaan lapsena ADHD tapaukseksi tai joksikin vastaavaksi eikä häntä kohdella kuten muita vaan jonain erityistapauksena? Olisikohan minusta tullut se mikä olen nyt tai olisiko minulla edes ollut samoja mahdollisuuksia edetä elämässä kuin muilla jos vilkkauteni ja kärsimättömyyteni olisi lapsena määritelty joillakin kirjaimilla ja minut olisi eristetty koulussa johonkin erityistapausten ryhmään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä oli , me olimme niitä "kurittomia " ja "tyhmiä " tarkkisluokkalaisia.
T. Adhd VM. 79
Tai sitten me muuten vain hankalat, joille annettiin paljon anteeksi hyvien kouluarvosanojen vuoksi. Me jotka unohdimme koulukirjat kotiin, jätimme läksyt tekemättä ja näpräsimme koko tunnin jotakin pientä, ylimääräistä oheistoimintaa.
T: ADHD vm. 84
Älylaiteriippuvuus ja ADHD on kaksi eri asiaa, jotka voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Älkää sotkeko neurologisia ominaisuuksia muihin ilmiöihin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen satojen oppilaiden koulussa oli yksi ainoa ongelmatapaus, jonka kaikki tiesivät ja osasivat varoa. Nykyään niitä on monta joka luokalla.
ADD/ADHD ei useinkaan ole se ongelmatapaus, ketä täytyisi varoa. Ei kukaan ole vaarallinen siksi että on vähän sählä, unohtelee, on luokan pelle tms. Oikeat ongelmatapaukset syntyy huonoista kotioloista ja puutteellisesta kurista kouluissa.
Siinä jutussa kuvailtiin hyvin stressaantuneen ihmisen käytöstä. Kerrottiin, että ihminen joka on hyvin pitkään tehnyt liikaa ja liian monia asioita samanaikaisesti, muuttuu keskittymiskyvyttömäksi ja ärtyneeksi. Sille tietysti annettiin ihan oma kirjaindiagnoosinsa. Stressi on vissiin liian tylsä diagnoosi. Kerrottiin myös, että se ei ole ADHD.
Luuletko oikeasti, että Ihmiset miettivät vain tämänhetkistä olotilaansa, eivätkä tarkastele kokemuksiaan koko elämän mittaisesti. Kuvitteletko todella, että ihmiset ajattelevat, että nyt mulle tuli se ADHD jos vähän stressaa.
Kyllä niissä tutkimuksissakin tarkastellaan käytöstä ihan vauvasta asti aina kun se on mahdollista. Aikuisten kohdallakin haastatellaan myös vanhempiaan ja kartoitetaan sitä millainen henkilö oli lapsena.
Ei sinun tarvitse pelätä, että kukaan ei koskaan olisi huomannut rajata normaalit stressireaktiot ulkopuolelle. Sinä et ole maailmassa ainoa ihminen kenellä on aivotoimintaa ja älyä ymmärtää syy-seuraussuhteita.