Miltä teistä tuntuu kun ajattelette puolisonne exiä: joku on ollut hänelle yhtä tärkeä kuin sinä, harrastanut mahdollisesti parempaa seksiä hänen kanssaan kuin sinun, ajatellut ja muistanut tätä ihmistä joka päivä, suunnitellut tulevaisuutta
Ehkä tällä oli parempi kroppa, isommat tissit tai timmimpi pylly? Varsinkin, jos on lapsia, on kokenut exän kanssa sellaisia mullistuksia ja lähentäviä asioita mitä te ette välttämättä koe yhdessä koskaan?
No joo, kyllähän se pahalta tuntuu jos asiaa alkaa ajattelemaan mutta itse en vaivaudu, nyt on nyt :)
Kommentit (40)
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Säälin ihmisiä, jotka elävät katse tiukasti taaksepäin.
Olethan sinä vaivautunut ajattelemaan. Ilmeisen paljonkin.
Jos ihmisellä on itsetunto kunnossa, ei varmaan tule edes mieleen verrata itseään exään.
Kumppanin exä on niin täysin erilainen kuin minä, että jotenkin en edes osaa verrata itseäni häneen. Jos kumppanini tahtoisi edelleen olla hänen tai jonkun hänen kaltaisensa kanssa, niin sitten olisi.
Minulla on itsetunto. Ei koskaan ole ollut tarvetta miettiä miehen exiä.
Taitaa naisvihaajan uusin ketju.
Mun miehellä ei ole eksiä. Kerran ennen minua on pannut kännistä cheerleaderiä eikä siitä tullut mitään. Tuskin oli edes nätimpi kuin minä. :)
Ex on yleensä jostain syystä ex. Minä en ole.
Ajatteletko noita asioita exästäsi? Oliko ero hänen aloitteesta?
Enpä ole miettinyt. Tottakai eksä on erilainen kuin minä ja hänen kanssaan on koettu asioita joita minun kanssa ei koeta koskaan. Samoin kuin minäkin oman ekaäni kanssa. Mutta siinä on syynsä miksi eksät ovat eksiä ja nyksä on nyksä.
Jokin idea siinä on, että hän on nyt minun kanssa, eikä exänsä.
On varmasti ollutkin jotain, mitä minun kanssani ei koskaan ole. Aluksi masensi mutta enää ei tunnu oikein miltään.
En ajattele, en ole koskaan ajatellut. Se on ex, mitä vieraita ihmisiä miettimään.
Eksistä on juteltu toki.
Mies on useasti kertonut, kuinka ei ole ikinä saanut kenenkään kanssa yhtä hyvää s eksiä kuin minun (tämä oli tietysti minulle selvä asia muutenkin) ja että kroppani on parhain (tämänkin näkee kuvista helpolla).
Lapsia on ja kaikki tarpeellinen niiden suhteen koettu :)
Se, että joku on aiemmin ollut tärkeä, mutta nyt on unohdettu, ei hetkauta minua lainkaan.
Kaikilla on menneisyys. Joskin palstaulisijalla se ei sisällä muuta kun provoamista.
Ei ole miehellä eksiä. Itselläni pari, mutta eivät pärjää nykyiselle millään mittarilla.
Jos saat jatkuvasti signaaleja puolisoltasi, että hän vertaa sinua muihin ja haaveilee, millaista elämä olisi voinut olla sen ihmisen kanssa, jonka hän tapasi joskua vuonna nix-ja-nax, mutta jonka kanssa ei juttu silloin toiminut, niin jätä se ihminen. uhraa panoksesi mielummin joko oman elämäsi rakentamiseen tai jonkun uuden parisuhteen rakentamiseen.
Et pysty voittamaan jotain "fantasiaolentoa", jonka puoliso on luonut päässään jostain kaukaisesta exästään.
En ajatellut lainkaan, mutta selvisi että vaimo oli kerännyt niitä facebookkiin kavereiksi ja laittanut asetukset niin, että näin vain yhteiset ystävämme kaverilistalla. Siellä oli yksi karvanaama, jota vaimo olikin stalkannut ja pitänyt yhteyttä vuosikausia (lähes 15 vuotta) kertomatta siitä minulle mitään. Kun kysyin asiasta niin sain kuulla olevani sairaan mustasukkainen. Vaikka en siis ollut 15 vuoteen tiennyt edes asiasta...
Yhtä kaikki, roikun tässä sairaassa suhteessa lapsen takia ja nostan kytkintä muutaman vuoden päästä.
Vaan eipä ole kosinut ketään muuta kuin minua eikä ole lapsiakaan muiden kanssa. Eli joo, olen erityisempi kuin ne eksät. RIP vaan niille.
Eipä tunnu yhtään miltään. En myöskään edes ajattele asiaa. T. N33