Miltä teistä tuntuu kun ajattelette puolisonne exiä: joku on ollut hänelle yhtä tärkeä kuin sinä, harrastanut mahdollisesti parempaa seksiä hänen kanssaan kuin sinun, ajatellut ja muistanut tätä ihmistä joka päivä, suunnitellut tulevaisuutta

Kyllä vähän kirpaiseen, kun ajattelen, että rakkaalla on yhteiset lapset ja lapsenlapsi exänsä kanssa ja joskus viettää aikaa tämän entisen perheen kanssa. Minulle on sanottu etten ole hänen perhettä. Yhdessä ei asuta, mutta itsellä ainakin tunteet on niin vahvat, että olen ajatellut hänen kuuluvani perheeseen. Koskaan ei suoraan ole verrannut minua exäänsä, mutta joskus on jostain kommentista saanut sen kuvan etten ole exän vertainen.

Kyllä tuo joskus käy mielessä, jos on menossa tilanteeseen että joku on ollut exänsä kanssa vaikka 15 vuotta yhdessä ja kaikkea mahdollista käyty läpi. Joku pieni ääni meinaa takaraivossa sanoa, että miten minä ikinä täytän sellaiset saappaat ihan uutena ihmisenä. Mutta yritän sitten ajatella, että minä olen minä, eikä tarkoituskaan ole olla mikään korvaaja, vaan ihan oma tapaukseni. Ottakoon tai jättäköön.

Heh, en ole koskaan tajunnut, että jotain tuollaista voisi joku edes pohtia.

En ajattele asiaa. Tosin nyt kun mainitsit ja ajattelin niin ei tullut mitään ikäviä tuntemuksia siltikään, koska olen kaikilla mittareilla parempi kumppani miehelleni kuin hänen exänsä :D

No en ajattele. Kaikella sitä ihmiset itseään viittiikin kiduttaa.

Mennyt on mennyttä ja jokin syy erolle on ollut. Ei siis ole hyvin mennyt niillä.

Minullakin on eksiä. Yhdellä niistä on iso m*lkku ja seksi oli... Noh. Tuntuvaa, sanoisinko. Mutta jos mies on muuten kokovartalok*rpä niin sille on syynsä että se on ex. Mun nyx ei ole mustasukkaista sorttia, sitäpaitsi se tietää olevansa maailman ihanin ja kultaisin ja rakkain.

Niin miksipä minunkaan tarvitsisi olla yhtään sen enempää mistään huolissaan. Minäkin olen hänelle numero ykkönen.

No ihan sama homma se on toisinpäin, samoja tunteita voi miehenkin mielessä olla koska en mä nyt neitseellisesti ole siinnyt eikä kumpikaan lapsistani ole adoptoitu.

En oikein näe ideaa edes lähteä ajattelemaan miehen menneisyyttä sen enempää, koska yhtälailla minäkin olen haaveillut tulevaisuudesta ja kuvitellut itseni vanhana istumassa silloisen mieheni kanssa, lastenlastenlasten kirmatessa lattialla.

Ihmisillä taitaa olla tosi hauras itsetunto nykyään. :I Päättelin aloituksesta.

Mikä sinua ap vaivaa?  Taidat todella itse kärsiä tuollaisesta, kun noin yksityiskohtaisesti luettelit asioita, joista mahdollisesti joku kärsisi.  

Ei normaalisti tuollaisia ajatella.  No jotkut ajattelee, tietysti.  Varsinkin ylimustasukkaiset miehet, jotka kuulustelee naistaan ja vaatii näitä kertomaan jokaisen entisen suhteensa ja millaisia ne oli ja kuinka monta niitä oli.  Siinä vaiheessa pitäisi aina palaa sen punaisen valon.  Koska niitä asioita saa vatvoa sitten ian kaiken jos sille tielle antautuu.  Varjele, jos mainitset sen entisen kumppanin nimen vaikka missä ihan viattomassa yhteydessä, saat aikaan viikon mykkäkoulun ja sen päälle raivokohtauksen.

Kun tapasimme miehen ex oli hänen paras ystävänsä. Ex on paljon nuorempi ja kauniimpi kuin minä. En ollut mustasukkainen tai ajatellut asiaa.. Ennen kuin mies myös, että hänellä on edelleen tunteita exää kohtaan ja jatkuvasti viettivät aikaa yhdessä (vaikka exällä oli jo uusi). Mies oli taitava sanomaan minulle juuri oikeat asiat ja jostain syystä aina jäin hänen luokseen, olin niin rakastunut. Miehellä oli myös useita muita exiä, viimeisestä eronnut vain pari kuukautta ennen kuin tapasimme. Vuosia vietimme aikaa yhdes, mutta minusta ei ikinä tullut hänen tyttöystäväänsä, emme koskaan seurustelleet, vaikka olisin halunnut. Ja jatkuvasti vertasin itseäni niihin exiin ja mietin mikä minussa on vikana, kun en viralliseksi tyttöystäväksi kelpaa. Minusta tuli mustasukkainen ja epävarma hirviö ja mitä enemmän asiasta kysyin ja exiä mietin (ja mieheltä heistä utelin), niin sitä enemmän mies ärsyyntyi. Itsevarmasta ja itsenäisestä naisesta muuttui täydellinen naiivi idiootti. Meillä on yhteinen lapsikin, kun mies sai uskomaan, että meistä tulee onnellinen perhe.

Nyt mietin jo miehen uusia naisia (emme ole enää tekemisissä) ja miksi he kelpaavat, mutta minä en ikinä. Säälittävää. Terapiaan pitäisi mennä, mutta julkisella ei pääse ja yksityiselle ei ole rahaa. Surkeaa.!

Ei niitä kannata ajatella koska ne tuskin ajattelee sinua :) Turha tuhlata aikaansa sellaiseen.

Exät ovat aina exiä syystäkin.

Ajattelen:

Se tulevaisuus jota suunnittelivat, lakkasi olemasta. Kuin uni. Ei ole enää. Uusi elämä, uudet unelmat.

Seksi ja muut kokemukset: kiitos opetuksista eksät, opettelemme lisää. Koskaan ei ole oltu näin kokeneita (taitavia) vielä ennen. Ei ollut sama ihminen silloin, oli vasta poikanen. Kehitys on hyvä juttu.

Ulkonäkö? Kaikki vanhenee. Kaikissa on omat hyvät puolensa. Nykyinen on Se valittu. Jos ei olisi, se muuttuisi entiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eksistä on juteltu toki.

Mies on useasti kertonut, kuinka ei ole ikinä saanut kenenkään kanssa yhtä hyvää s eksiä kuin minun (tämä oli tietysti minulle selvä asia muutenkin) ja että kroppani on parhain (tämänkin näkee kuvista helpolla).

Lapsia on ja kaikki tarpeellinen niiden suhteen koettu :)

Se, että joku on aiemmin ollut tärkeä, mutta nyt on unohdettu, ei hetkauta minua lainkaan.

Narsisti kuvailemassa exiä 😂 puuttuu vain "mieheni ei ole koskaan ollut kenenkään yhtä ylimielisen ja itsekkään kanssa (tämä tietysti oli minulle selvä asia muutenkin)" 😂

Olen iso, tissit roikkuu ja takapuolessa selluliittiä. Onneksi on hyvä itsetunto ja rakastan omaa kroppaani niin ei tarvitse tuollaisia miettiä.

Sen verran tiedän, että jos on pakko verrata niin olen quite a catch.

Jos se exä olisi muka niin paljon parempi, niin kai se olisi sen exän kanssa eikä minun kanssa 8v.

Jostain syystä hän on ex ja mulla sormus sormessa. Sen enempää ei tarvi asiaa miettiä, kun ei ole lapsia heidän kanssaan.

En vaivaa päätäni mieheni exillä. Joo, hän on harrastanut heidän kanssaan seksiä ja hän on ollut joskus onnellinen jonkun toisen kanssa. Jos käy huonosti, niin vielä joskus hän on onnellisempi jonkun muun kuin minun kanssani. Miksi ihmeessä eläisin ajatellen kaikkia niitä tekoja ja tunteita joita miehellä on ollut aiemmin? Ei mitään järkeä. Enhän itsekään ajattele omia exiäni tai sitä millaista minulla heidän kanssaan oli. Käsittämätön otsikko ja aloitus.

Tästä syystä kelpuutankin vain 18-vuotiaita neitsyitä.

t: Setämies