Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen, voisitko seurustella/muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia?
16.10.2019 |
Millaisilla kriteereillä voisit? Miksi et? Onko kokemusta?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
En ole lapseton vaan nainen, jonka lapset on jo omillaan enkä todellakaan ottaisi miestä jolla on lapsi. Olen leikkinyt aikuista jo ihan riittävän pitkään ja nyt on aika elää vain itselleen.
Leikkinyt aikuista? Haluat siis itse taantua lapseksi uudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nou nou..en ole halunnut ikinä omiakaan.
Mutta otin miehen, jolla oli pari koiraa, itselläni on yksi.
Hyvin on elämä sujunut❤
Millä logiikalla sinä noita koiria jaksat, paljon enemmän niistä on vaivaa ja haittaa kuin lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kun olin sinkku olin lapseton. En olisi mitään vakavaa alkanut säätää miehen kanssa kellä on lapsia. Parempiakin oli tarjolla.
Jos joskus eroan niin varmaan otan jonkun 60-vuotiaan seuraavaksi sitten. Silloin melko sama onko hänellä lapsia vai ei.
Ei kai se miehen paremmuuteen vaikuta, onko lapsia? Maailman parhaalla miehellä voi olla lapsia, mutta mieluummin tingit miehestä, kuin siitä että lapsia olisi kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja haluaisin.
Olen vapaaehtoisesti lapseton mutta rakastan lapsia, ja aina ajattelin että tapaan miehen jolla on lapsia ja tätä kautta elän sitten perhe-elämää. Mutta menin rakastumaan lapsettomaan mieheen, joka haluaisi perheen. Suurin suruni onkin, että rakkautemme on vienyt meiltä kummaltakin mahdollisuuden perhe-elämään.
Anteeksi, en ymmärrä: olet vapaaehtoisesti lapseton, mutta haluaisit perheen, ja nyt kun miehelläsi ei ollut valmista perhettä niin sinulta on _viety mahdollisuus_ perhe-elämään? Mutta olet siis vapaehtoisesti lapseton? Eli voisit tehdä lapsia? Miten se mahdollisuus on viety?
Ei muutenkaan kiinnosta muuttaa heti yhteen, jos löytäisin kumppanin. En ole enää itse tekemässä lapsia, en näe syytä heti yhteisasumiseen. Mutta varsinaiseen kysymykseen: jos mies on yksinhuoltaja niin tuskin muuttaisin. Jos lapsi on aivan pieni ja söpö ja lapsen äiti Kiinassa/kuollut, silloin voisin. Tai jos lapset ovat juuri muuttamassa kotoa niin sekin sopisi. Jokatoinen viikonloppu-tapaukset eivät haittaisi, koska pitäisin kuitenkin oman kämppäni jonne voisin karata.
Muutoin jos noin yleensä miehen lapset eivät haittaa, kunhan mies ei jauha koko ajan lapsista tai eksästään eikä odota minulta yletöntä kiinnostusta lapsista puhumiseen/sijaisäitiyttä tai käytä lapsia tekosyynä tehdä tai olla tekemättä jotain. Tärkeää on myös että suhde lapsen äitiin on totaalisen over. Minä en ole mikään jalkavaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, kun täällä oli just pari päivää sitten ketju siitä että miks muuten vanhemmuutta ylistetään niin paljon varsinkin täällä palstalla mutta sit seurustelukumppanin suhteen ajatellaan lapsellisten olevan kakkosluokan kansalaisia.
Siihen ketjuun melkein kaikki vastasivat: "ei se tee miehestä yhtään sen vähemmän haluttua seurustelukumppania vaikka hänellä olisi lapsia"
joo, ei ainakaan tämän keskustelun perusteella todellakan!! :D
Voisin ehkä asua yhdessä, en kuitenkaan halua hoitaa/kasvattaa/ruokkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun täällä oli just pari päivää sitten ketju siitä että miks muuten vanhemmuutta ylistetään niin paljon varsinkin täällä palstalla mutta sit seurustelukumppanin suhteen ajatellaan lapsellisten olevan kakkosluokan kansalaisia.
Siihen ketjuun melkein kaikki vastasivat: "ei se tee miehestä yhtään sen vähemmän haluttua seurustelukumppania vaikka hänellä olisi lapsia"
joo, ei ainakaan tämän keskustelun perusteella todellakan!! :D
Kai ymmärrät, että maassa on runsaasti lapsellisia vanhempia jotka voivat myös pariutua keskenään? Nuorilla myös se, että toinen on jo tehnyt lapsensa voi olla este, jos itse haluaa omiakin lapsia.
Tässä ketjussa moni voi ottaa lapsellisen miehen, muttei halua välttämättä yhteisasumista.
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä lapselliset naiset aina sanovat, että täs tulee koko paketti mukana.
Niin. Mitä sitten? Eikös se yleensä tule koko paketti mukana jos lapsia omaavan kanssa yhteen menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, jos lapset ovat ns. normaaleja lapsia.
Erityislapset nepsyineen ja kasvattamatta jätetyt ovat sitten erikseen mietittävä asia.
En missään tapauksessa. Lapseni on jo aikuinen ja siihen rumbaan en uudelleen ryhdy. Etenkään toisten ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia, mitä olen miettinyt on se, että kuinka monta kertaa miestä pitää erityislapsista 'rangaista'?
Eli, koska erityislapsi on haaste ja huoli/suru jo valmiiksi, ja lisäksi se on haaste lapsen biovanhempien parisuhteelle. Sitten jos erityislapsen isä eroaa, niin naiset karttavat häntä, kuin ruttoa, koska eivät halua sotkeutua haastavan lapsen elämään. Eli mihin tällaiset isät tuomitaan? Ihan kivojahan he silti voivat olla.
Vain yksi ajatus.
En voisi enää edes sellaisen joka olisi joka toinen vkl-isä. Jos muuttaisin yhteen miehen kanssa niin sellaisen, jolla on aikuiset lapset, niin kuin itsellänikin. Nyt asun miehen kanssa ja meillä käy miehen lapset olemassa säännöllisesti. Rakastan miestä ja hänen lapsiaan, mutta silti olen stressissä kun lapset ovat täällä. Vika on siis minun päässäni, ei muissa. Olen omani jo kasvattanut ja hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä olen miettinyt on se, että kuinka monta kertaa miestä pitää erityislapsista 'rangaista'?
Eli, koska erityislapsi on haaste ja huoli/suru jo valmiiksi, ja lisäksi se on haaste lapsen biovanhempien parisuhteelle. Sitten jos erityislapsen isä eroaa, niin naiset karttavat häntä, kuin ruttoa, koska eivät halua sotkeutua haastavan lapsen elämään. Eli mihin tällaiset isät tuomitaan? Ihan kivojahan he silti voivat olla.
Vain yksi ajatus.
Onko se tuomitsemista tai rankaisemista, jos ei halua parisuhteeseen, jossa toisella on erityislapsi? Yhtälailla (tässä tapauksessa) ne naiset ovat siinä suhteessa, ja suhde vaikuttaa heidän elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti lapseton ja seurustelen miehen kanssa jolla on kaksi ala-asteikäistä lasta. Emme asu yhdessä, mutta emme ole myöskään sulkeneet tätä mahdollisuutta pois.
Miehen lapsista on tullut minulle hyvin rakkaita ja he ovat iso osa elämääni. Teemme yhdessä kaikkea hauskaa, mutta ensisijainen vastuu lapsista on luonnollisesti miehellä. Saan rusinat pullasta.
Vaikka minulla ei ole virallista vastuuta, osallistun kuitenkin nykyään paljon arjen pyöritykseen. Lasten äidillä on mt-ongelmia ja olen mielelläni apuna, jotta hän pääsisi vaikeimman yli. Toimin vähän kuin "tukivanhempana".
Hämmennyin kun luin tämän, olisi voinut olla minun kirjoittamani viime syksynä :D sillä erotuksella että toinen lapsista ei ole vielä koululainen :D Lasten äidin mt-ongelmat meidän tapauksessa on toistaiseksi taka-alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja haluaisin.
Olen vapaaehtoisesti lapseton mutta rakastan lapsia, ja aina ajattelin että tapaan miehen jolla on lapsia ja tätä kautta elän sitten perhe-elämää. Mutta menin rakastumaan lapsettomaan mieheen, joka haluaisi perheen. Suurin suruni onkin, että rakkautemme on vienyt meiltä kummaltakin mahdollisuuden perhe-elämään.
Anteeksi, en ymmärrä: olet vapaaehtoisesti lapseton, mutta haluaisit perheen, ja nyt kun miehelläsi ei ollut valmista perhettä niin sinulta on _viety mahdollisuus_ perhe-elämään? Mutta olet siis vapaehtoisesti lapseton? Eli voisit tehdä lapsia? Miten se mahdollisuus on viety?
Haluaisin nimenomaan uusperheen, haluaisin olla osana perhettä ja tärkeänä aikuisena osana lasten elämää.
En voisi itse tehdä lapsia, syyt yhteiskunnallisia (liikakansoitus, ilmastonmuutos yms yms, näitä nyt ei varmaan tarvitse sen enempää eritellä) sekä henkilökohtaisia.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä olen miettinyt on se, että kuinka monta kertaa miestä pitää erityislapsista 'rangaista'?
Eli, koska erityislapsi on haaste ja huoli/suru jo valmiiksi, ja lisäksi se on haaste lapsen biovanhempien parisuhteelle. Sitten jos erityislapsen isä eroaa, niin naiset karttavat häntä, kuin ruttoa, koska eivät halua sotkeutua haastavan lapsen elämään. Eli mihin tällaiset isät tuomitaan? Ihan kivojahan he silti voivat olla.
Vain yksi ajatus.
Ei musta halu olla reilu isää kohtaan ole hyvä syy seurustella hänen kanssaan. Mutta erityislapsen isän kanssa seurustelleena ja aikuisena itsekin erityislapseksi takautuvasti diagnosoituna arvostaisin kyllä todella paljon sitä jos ihmiset rakastaisivat toisiaan todella esteistä huolimatta, ja jos kaikilla olisi mielenmalttia oppia kohtaamaan erilaisuutta ja antaa ihmisille tilaisuuksia.
En itse voisi, mutta tiedän naisen, jonka ex-avokilla oli lapsia kolmen naisen kanssa. Ei kyllä käynyt kateeksi ketään, lapsia säälin.341
No näin nyt on tullut jopa tehtyä! Miehellä yksi biologinen lapsi ja kaksi adoptiolasta, lapsenlapsiakin nyt jo viisi. Miksikään varamummuksi en tosin ole ruvennut :)
Samaa ajattelen, kuin moni muukin, että voisin seurustella, mutta en muuttaa yhteen. Näin oma roolini lasten elämässä jäisi pieneksi.