Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen, voisitko seurustella/muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia?
16.10.2019 |
Millaisilla kriteereillä voisit? Miksi et? Onko kokemusta?
Kommentit (106)
Aiemmin olisin vastannut "no way!", mutta kenties omaksi yllätykseksenikin olen joutunut hieman pehmentämään näkemyksiäni. Miehellä siis kaksi lasta, jotka ovat jo teini-iässä ja asuvat pääasiassa äidillään toisessa kaupungissa. Tullaan hyvin toimeen, toki lapset vierailevat meillä harvakseltaan. Kun mies käy esim. lomareissulla tai laskettelemassa jälkikasvunsa kanssa, en tuppaudu mukaan vaan annan heidän viettää laatuaikaa keskenään. Meillä ollessa tehdään asioita kaikki yhdessä ja kivasti on mennyt. Fiksuja teinejä ja jollain tapaa olen kyllä itsekin heihin kiintynyt. Lasten äiti on myös järkevä ihminen, eikä ole ollut ongelmia siinäkään suhteessa. Saivat lapset tosi nuorina ja erosivat miehen kanssa ajat sitten.
Mitään 24/7 lapsiperhearkea pienten lasten kanssa ei kyllä todellakaan olisi valmis pyörittämään ja tiedän, että minusta sellaiseen edes olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on lapsia, mutta silti olisi suuri kynnys muuttaa yhteen miehen kanssa jolla lapsia. Ehkä pitkän seurustelun jälkeen, kun näkisi toimiiko heillä exän kanssa välit lasten suhteen ja muutenkin. En kaipaa ylimääräistä draamaa elämään ja turhia ihmissuhdevääntöjä joten lapseton mies on varmempi valinta. Onneksi onkin löytynyt lapseton mies jonka kanssa suhde mennyt mukavasti jo pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun täällä oli just pari päivää sitten ketju siitä että miks muuten vanhemmuutta ylistetään niin paljon varsinkin täällä palstalla mutta sit seurustelukumppanin suhteen ajatellaan lapsellisten olevan kakkosluokan kansalaisia.
Siihen ketjuun melkein kaikki vastasivat: "ei se tee miehestä yhtään sen vähemmän haluttua seurustelukumppania vaikka hänellä olisi lapsia"
joo, ei ainakaan tämän keskustelun perusteella todellakan!! :D
Huomasitko että tämä ketju on jo kysymyksenasettelussa osoitettu nimenomaan lapsettomille naisille? Ei siis liene mikään ihme, jos juuri tällaiseen ketjuun ilmestyy poikkeuksellisen paljon myös vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneita naisia, jotka eivät halua lapsia elämäänsä. Lisäksi tämänkin ketjun vastaajista suurin osa ei sulje pois mahdollisuutta seurustella lapsellisen miehen kanssa, vaikkei se nyt ensisijainen toive olisikaan. Ottaen huomioon, että maailma on täynnä myös naisia, joilla on lapsia itselläänkin, sekä tämän ketjun kaltaisia lapsettomia, en sanoisi että isyys mitenkään hirveän paljon pienentää miehen mahdollisuutta löytää seurustelukumppani.
Itse olen yrittänyt, eikä homma toiminut (mikä on harmi, sillä mies oli aivan ihana). Lapsi oli alle 5-vuotias ja paljon miehen vastuulla, mikä tietenkin söi kahdenkeskistä aikaa parisuhteessa. Ehkä suurin ongelma kuitenkin oli, että lapsen äiti oli todella hankala. Selvästikään hän ei hyväksynyt exänsä uutta suhdetta, vaan ilkeili ja kosti lapseen liittyvien asioiden kautta. Ja kuitenkin itsellään oli ollut uusi mies jo aiemmin, ennen kuin minä ilmestyin kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä olen miettinyt on se, että kuinka monta kertaa miestä pitää erityislapsista 'rangaista'?
Eli, koska erityislapsi on haaste ja huoli/suru jo valmiiksi, ja lisäksi se on haaste lapsen biovanhempien parisuhteelle. Sitten jos erityislapsen isä eroaa, niin naiset karttavat häntä, kuin ruttoa, koska eivät halua sotkeutua haastavan lapsen elämään. Eli mihin tällaiset isät tuomitaan? Ihan kivojahan he silti voivat olla.
Vain yksi ajatus.
Ei kumppania valita sillä perusteella, että kaikki olisi mahdollisimman "reilua" kaikkia kohtaan. Jokainen etsii kumppania itseään varten. Ei siksi, että voisi tehdä jonkun muun ihmisen elämästä oikeudenmukaista. Ihmeellisiä vaatimuksia sinulla, täysin ventovieraita ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään käydä edes treffeillä miehen kanssa, jolla on lapsia. On olemassa vaikka miten paljon miehiä joilla ei ole.
Ajatus kuulostaa ihan hirveältä. En mitenkään sietäisi sitä, että jotkut pikkulapset tulisivat sotkemaan kotiani, joka näiden lasten vuoksi tulee olla joku hemmetin kolmio kaksion sijaan, vuoroviikoin. Siinähän sitten kärsit ja pyykkäät ja kokkaat niille. Rahat menee ison kämpän vuokraan ja omaa ei saa ostettua välttämättä ihan heti, koska kompaktin yksiön tai kaksion sijaan tarvitaan enemmän tilaa, kun on niitä lapsia jo.
Ainut tilanne jossa voisin harkita: mies on rikas, hyväsydäminen, omistaa ison talon/asunnon, lapset on jo reilusti yli ekaluokkalaisen ikäisiä, eikä minun tarvitse laittaa niille ruokaa, siivota jälkiä tai pestä heidän pyykkejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisi olla aikuisten tapaamisia niin että molemmat asuu eri paikoissa. Mutta liian ilmeistä on kun iskä tarvii apurin, ilmaisen apukäden.
Eli ei samaan asuntoon.
Toki liian kilttejä yritetään hyväksikäyttää aina.
En voisi. En erityisesti pidä lapsista tai ole niistä ylipäätään kiinnostunut, joten jos seurustelisin "lapsellisen" miehen kanssa, niin en varmaankaan haluaisi tavata kyseisen tyypin jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja haluaisin.
Olen vapaaehtoisesti lapseton mutta rakastan lapsia, ja aina ajattelin että tapaan miehen jolla on lapsia ja tätä kautta elän sitten perhe-elämää. Mutta menin rakastumaan lapsettomaan mieheen, joka haluaisi perheen. Suurin suruni onkin, että rakkautemme on vienyt meiltä kummaltakin mahdollisuuden perhe-elämään.
Anteeksi, en ymmärrä: olet vapaaehtoisesti lapseton, mutta haluaisit perheen, ja nyt kun miehelläsi ei ollut valmista perhettä niin sinulta on _viety mahdollisuus_ perhe-elämään? Mutta olet siis vapaehtoisesti lapseton? Eli voisit tehdä lapsia? Miten se mahdollisuus on viety?
Haluaisin nimenomaan uusperheen, haluaisin olla osana perhettä ja tärkeänä aikuisena osana lasten elämää.
En voisi itse tehdä lapsia, syyt yhteiskunnallisia (liikakansoitus, ilmastonmuutos yms yms, näitä nyt ei varmaan tarvitse sen enempää eritellä) sekä henkilökohtaisia.
Liikakansoitus ja ilmastonmuutos ovat Suomen tasolla ihan nollapointteja, meillä on pikkuruinen kansa ja ollaan jo menossa syntyvyyden laskuun muutenkin. Joten lähinnä sitten henkilökohtaiset syyt on jos jotakin.
En todellakaan. En halua hankkia omiakaan lapsia, saati ruveta miksikään äitihahmoksi vieraille lapsille. Pelkkä ajatuskin puistattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksen asettelu on ehkä turhan lavea, kun tuossakin tilanteessa on niin monta tekijää. Montako lasta? Minkä ikäisiä? Minkä luonteisia? Minkälaiset välit exän kanssa?
Voi olla vähän eri asia että onko neljä ADHD-tapausta, joiden hoitamisesta riidellään jatkuvalla syötöllä mielenterveysongelmista kärsivän exän kanssa, vai vaikka minun tilanteeni, jossa yksi 9v lapsi on luonani joka toinen viikonloppu, luonteeltaan kiltti ja rauhallinen ja viihtyy pitkälti omassa huoneessaan.
En. Vihaan lapsia, jotka eivät ole omia enkä haluaisi joutua uhraamaan parisuhteestani mitään jonkun toisen lapsille. Enkä myöskään haluaisi vaikeuttaa kenenkään vanhemmuutta tai lasten ja isän välistä suhdetta. Uusperheet eivät todellakaan ole mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikakansoitus ja ilmastonmuutos ovat Suomen tasolla ihan nollapointteja, meillä on pikkuruinen kansa ja ollaan jo menossa syntyvyyden laskuun muutenkin. Joten lähinnä sitten henkilökohtaiset syyt on jos jotakin.
"Think global, act local" ;). En asu Suomessa, joten Suomen tason pointit ei tässä nyt pointteja olleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olisin vastannut "no way!", mutta kenties omaksi yllätykseksenikin olen joutunut hieman pehmentämään näkemyksiäni. Miehellä siis kaksi lasta, jotka ovat jo teini-iässä ja asuvat pääasiassa äidillään toisessa kaupungissa. Tullaan hyvin toimeen, toki lapset vierailevat meillä harvakseltaan. Kun mies käy esim. lomareissulla tai laskettelemassa jälkikasvunsa kanssa, en tuppaudu mukaan vaan annan heidän viettää laatuaikaa keskenään. Meillä ollessa tehdään asioita kaikki yhdessä ja kivasti on mennyt. Fiksuja teinejä ja jollain tapaa olen kyllä itsekin heihin kiintynyt. Lasten äiti on myös järkevä ihminen, eikä ole ollut ongelmia siinäkään suhteessa. Saivat lapset tosi nuorina ja erosivat miehen kanssa ajat sitten.
Mitään 24/7 lapsiperhearkea pienten lasten kanssa ei kyllä todellakaan olisi valmis pyörittämään ja tiedän, että minusta sellaiseen edes olisi.
Edellä mainitun kaltainen tilanne on ainoa, jossa itse voisin kuvitella ryhtyväni suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa. Toki teinitkin osaavat halutessaan olla inhottavia isän uutta kumppania kohtaan, mutta jos kaikki sujuisi noin mutkattomasti kuten tässä esimerkissä, niin homma olisi OK. Ja itsekin olisin kyllä valmis joustamaan sen verran, että mies saisi rauhassa käydä esim. lomareissulla lasten kanssa ilman minua (tai nalkutusta/syyllistämistä).
Ja edellinen lapsirakas vela jatkaa. Vaikka asuisinkin Suomessa, ja haluaisinkin lapsia, en silti ajattelisi että olisi oikein tehdä lapsia tähän maailmaan yhtään lisää, jos perhettä oikein kovasti haluaisin niin ottaisin sijaislapsen tai adoptiolapsen, minusta yhdenkään ihmisen synnyttäminen tässä maailmantilanteessa on äärimmäisen itsekästä.
En voisi ainakaan näin nuorena (23v).
Sama vastaus kuin monella muulla: voisin seurustella, mutta en muuttaa yhteen niin kauan kuin lapset ovat kotona-asumisiassa. Minua ei lainkaan haittaisi se jos mies haluaa joskus lomailla lasten kanssa tai viikottain viettaa heidan kanssaan aikaa, mutta en haluaisi etta oma henkilokohtainen tilani viedaan kokonaan ja toisaalta jos asuttaisiin samassa kampassa niin ei olisi lainkaan kohtuullista, etta alkaisin sanelemaan lapsille tiukkoja saantoja, missa he saavat olla tai ei. Pelkan itse valitun miehen kanssa asuessa kun on helpompi sopia tallaisista asioista (vaikka ei silloinkaan valttamatta ongelmatonta). lisaksi pelkaisin itselleni lankeavan suuren osan isomman porukan aiheuttamista kotitoista, miehet nyt tassa suhteessa tiedetaan.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. Lapseni on jo aikuinen ja siihen rumbaan en uudelleen ryhdy. Etenkään toisten ehdoilla.
Ketjun kysymys oli LAPSETTOMILLE naisille.
Mieheni on liian vanha adoptioon ja minusta nähden mies voisi aivan hyvin tehdä lapsia joko lesboparin tai vaikka heteronaisen kanssa, mutta hän haluaisi nimenomaan lapsen parisuhteessa.