Lapseton nainen, voisitko seurustella/muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia?

Tinderissä lapselliset naiset aina sanovat, että täs tulee koko paketti mukana.

Haittaako se, että ilmaisee et on lapsia ja ne tulevat mukana? Jos kerran asia on niin..

No niin yh-naiset, lukukaapas nämä vastaukset tarkkaan.

Viimeksi kun olin sinkku olin lapseton. En olisi mitään vakavaa alkanut säätää miehen kanssa kellä on lapsia. Parempiakin oli tarjolla.

Jos joskus eroan niin varmaan otan jonkun 60-vuotiaan seuraavaksi sitten. Silloin melko sama onko hänellä lapsia vai ei.

Vastaan yh-isänä että ehdottomasti ei saman katon alle lapsettoman naisen kanssa!

Lapseton ei ymmärrä lapsiperhe eloa, ja naisilla on jotain suhtautumisvaikeuksia toisen naisen lapsiin. Ja vielä kun se lasten äiti on lasten asiolla yhteydessä suht usein myös lasten isään niin sotku on valmis.

t: yh-iskä

Voisin ja haluaisin.

Olen vapaaehtoisesti lapseton mutta rakastan lapsia, ja aina ajattelin että tapaan miehen jolla on lapsia ja tätä kautta elän sitten perhe-elämää. Mutta menin rakastumaan lapsettomaan mieheen, joka haluaisi perheen. Suurin suruni onkin, että rakkautemme on vienyt meiltä kummaltakin mahdollisuuden perhe-elämään.

Lapsia on eri ikäisiä. Kyllä ne teinit menetteli kun eivät asuneet meillä. Se, että mieheni on isä, on kuitenkin tehnyt hänestä sen ihmisen, joka hän on ja johon olen rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja haluaisin.

Olen vapaaehtoisesti lapseton mutta rakastan lapsia, ja aina ajattelin että tapaan miehen jolla on lapsia ja tätä kautta elän sitten perhe-elämää. Mutta menin rakastumaan lapsettomaan mieheen, joka haluaisi perheen. Suurin suruni onkin, että rakkautemme on vienyt meiltä kummaltakin mahdollisuuden perhe-elämään.

Olet outo. Miksette adoptoi? Tai anna miehen tehdä lapsi vaikka jonkun lesboparin kanssa.

Voisin seurustella, mutta tuskin haluaisin muuttaa yhteen. Mutta toisaalta, sama pätisi myös lapsettomaan mieheen. Jos nyt aloittaisin uuden seurustelusuhteen, haluaisin, että molemmilla olisi omat asunnot.

Jos mulla olisi kaksi ehdokasta, jotka muuten olisivat keskenään identtisen hyviä ja mielenkiintoisia, mutta toisella on lapsi(a) ja toisella ei, valinta olisi helppo. Oikeassa elämässä se vaan harvoin menee niin. En ole sinkku, mutta jos olisin, en sulkisi mitään mahdollisuutta pois. Jos kolahtaisi riittävän lujaa, en antaisi miehen jälkikasvun estää suhdetta.

Yhteenmuuttaminen onkin sitten toinen juttu, ja riippuisi niin monesta asiasta, etten ala niitä tähän eritellä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja haluaisin.

Olen vapaaehtoisesti lapseton mutta rakastan lapsia, ja aina ajattelin että tapaan miehen jolla on lapsia ja tätä kautta elän sitten perhe-elämää. Mutta menin rakastumaan lapsettomaan mieheen, joka haluaisi perheen. Suurin suruni onkin, että rakkautemme on vienyt meiltä kummaltakin mahdollisuuden perhe-elämään.

Tehdäänkö vaihtarit? :D Mulla on mies jolla on lapsia ja pää leviää tähän toisen perhe-elämän elämiseen, mielellään ottaisin lapsettoman miehen joka haluaisi omia lapsia...

Voisin, jos rakastuisin aivan helkkaristi.

Silti jotain kriteerejä on:

- minut pitäisi ottaa perheenjäseneksi, joka myös osallistuu lasten elämään. Pitäisi olla oikeus komentaa lapsia, osallistua perheen juhliin ym. En haluaisi olla syrjässä odotteleva tyttöystävä, kun mies hoitaa perheasioita ex-vaimon kanssa.

- lapsia ei saisi olla kovin paljoa, kolme olisi ehdoton maksimi.

- Miehen tulisi olla valmis hankkimaan lapsia myös minun kanssani, jos sitä haluaisin. l

Olen vapaaehtoisesti lapseton ja seurustelen miehen kanssa jolla on kaksi ala-asteikäistä lasta. Emme asu yhdessä, mutta emme ole myöskään sulkeneet tätä mahdollisuutta pois.

Miehen lapsista on tullut minulle hyvin rakkaita ja he ovat iso osa elämääni. Teemme yhdessä kaikkea hauskaa, mutta ensisijainen vastuu lapsista on luonnollisesti miehellä. Saan rusinat pullasta.

Vaikka minulla ei ole virallista vastuuta, osallistun kuitenkin nykyään paljon arjen pyöritykseen. Lasten äidillä on mt-ongelmia ja olen mielelläni apuna, jotta hän pääsisi vaikeimman yli. Toimin vähän kuin "tukivanhempana".

Vierailija kirjoitti:

Vastaan yh-isänä että ehdottomasti ei saman katon alle lapsettoman naisen kanssa!

Lapseton ei ymmärrä lapsiperhe eloa, ja naisilla on jotain suhtautumisvaikeuksia toisen naisen lapsiin. Ja vielä kun se lasten äiti on lasten asiolla yhteydessä suht usein myös lasten isään niin sotku on valmis.

t: yh-iskä

Juuri tuo asenne miehellä pilaa kaiken. Jos miehen suhtautuminen on noin alentuva, ettei lapseton voi ymmärtää lapsiperhe eloa, on suhde tuhoon tuomittu. Parisuhde voi toimia ainoastaan jos osapuolet ovat tasa-arvoisia ja kunnioittavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että haluaako joku ehdoin tahdoin elämään vieraiden kakaroiden kanssa? Ei.

Mutta kun naisella on lapsia, miehen pitäisi ne hyväksyä? Taas niin tyypillistä kaksinaismoralismia.

Mitä kaksinaismoralismia? Tässä ketjussa ovat vastanneet pääasiassa naiset, jotka eivät halua joutua vieraiden lapsien kaitsijoiksi. Ymmärrämme siis samaa tilannetta kammoavia miehiä hyvin. Vai onko täällä joku jo ehtinyt lisäämään viestinsä perään "...paitsi jos tilanne olisi toisin päin niin miesten pitäisi sietää minun ja eksäni lapsia!"

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä lapselliset naiset aina sanovat, että täs tulee koko paketti mukana.

No niinhän se kuuluukin tehdä. Ei lasta voi lähettää orpokotiin miesystävän iloksi. Yksinhuoltajaäidin arjessa muksu näkyy väkisinkin, joten siitä on ihan reilua varoittaa.

En voisi seurustella sellaisen miehen kanssa enkä muuttaa yhteen, oli mikä oli. En halua lapsia elämääni.

En muuttaisi koska tiedän jo, etten jaksaisi.

Seurustella ehkä voisin mutten muuttaisi yhteen. Lähtisin omaan kotiini kun lapset tulevat isälleen.

Seurustella tottakai. Muuttaa yhteen en tahdo kenenkään kanssa.