Lue keskustelun säännöt.
Miksi lievä mt-häiriö on monille turn off?
15.10.2019 |
Usein masennusta tai ahdistusta poteva/potenut on joutunut käymään läpi asioita, jotka kääntyvät rikkaudeksi elämässä. Ja siis perusluonteeseen, älykkyyteen tms nämä eivät edes vaikuta.
Väitän, että moni "terve" on jopa heikompaa kumppaniainesta kuin mielenterveyden haasteita läpi käynyt, juuri tuon elämänkokemuksen kertymisen takia.
Mikä siis maksaa?
Kommentit (90)
Niin julmalta kuin se kuulostaakin, se lievä mt-häiriö tuo usein tullessaan lieveilmiönä myös kumppanin elämään vaikuttavaa painolastia. Omalla kohdallani totesin tuon kun puoliso sairastui. Ei mitään vakavaa, eikä suurta, mutta käytös muuttui. Jos vasta tänä päivänä henkilöön tutustuisin, emme todennäköisesti päätyisi yhteen. Yhteen on jääty, koska tunnen ihmisen niiden ongelmien takana, ja rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennaista kai on, että häiriötä hoitaa. Itselläni on lääkitys ja elän ihan normaalia elämää.
Se että on aloittanut pillunsyönnin 7 vuotiaana, ei tarkoita että mulla on mt ongelmia. Oon vaan kilometrejä edellä
Kuka nyt hullun kanssa hengaa. Toinen hullu?
Olen terve ihminen joten lähtökohtaisesti haluan olla yhdessä toisen terveen ihmisen kanssa. Kyllä se on raskasta itse kullekkin jos läheinen on sairas joko henkisesti tai fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko varma, että jokainen ihminen kokee jossain elämän vaiheessa jonkinlaisen mielenterveydellisen ongelman, jonka voisi luokitella lieväksi mt-häiriöksi, mutta joka ei välttämättä tarvitse suurempaa diagnoosia tai varsinaista lääkehoitoa.
Jos elämässä tulee vastaan yllättävä pettymys tai suuresti säikäyttävä tilanne (itselle tai läheiselle).
Ihminen voi joutua käsittelemään asiaa pidemmän aikaa, vaikka hän ei mitään ääneen siitä sanoisikaan tai näyttäisi ulospäin.
Varmaan yleisin on asioiden varmistelu, kun poistuu kotoa, että onhan kaikki levyt pois päältä ja ovet lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.
Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan.
Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.
Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.
Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se olekaan este, jos se on hoidettu. Olen itse sairastanut keskivaikean masennuksen. Tiedän kokemuksesta, että kun sairaus oli päällä, niin en olisi todellakaan kyennyt olemaan tasa-arvoinen elämänkumppani kenellekään. Tiedostan, että sairaus uusii helposti, mutta nykyisin olen parisuhteessa. Puolisoni tietää masennustaustani.
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.
Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan.
Myötähäpeän määrää on vaikea kuvailla. Itse saattohoidin syöpään kuolevaa ystävääni, se oli kunnia. Kyllä on ihmisyys pinnallista. Tässä melkein toivoo että tällaiset ihmiset rymähtäisivät oikein urakalla kärsimykseen - ja jäisivät yksin. Karmaa tänne ja heti - kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.
Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan.
Myötähäpeän määrää on vaikea kuvailla. Itse saattohoidin syöpään kuolevaa ystävääni, se oli kunnia. Kyllä on ihmisyys pinnallista. Tässä melkein toivoo että tällaiset ihmiset rymähtäisivät oikein urakalla kärsimykseen - ja jäisivät yksin. Karmaa tänne ja heti - kiitos!
Kuulostatpa upealta ja hyväntahtoiselta ä mmältä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.
Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan.
Myötähäpeän määrää on vaikea kuvailla. Itse saattohoidin syöpään kuolevaa ystävääni, se oli kunnia. Kyllä on ihmisyys pinnallista. Tässä melkein toivoo että tällaiset ihmiset rymähtäisivät oikein urakalla kärsimykseen - ja jäisivät yksin. Karmaa tänne ja heti - kiitos!
Samaa mieltä 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy on tää salailun ja häpeän kulttuuri. Jos 1/5 suomalaisista syö masennuslääkkeitä, niin yhdellä ja toisella on mt ongelmaa. Koska niistä ei kuitenkaan puhuta, niin jos joku rehellisesti myöntää itsellään sellaista olevan, kuvitellaan, että kyseessä on ihan seinähullu kaveri.
Äkkiseltään kun mietin, niin suurimmalla osalla ystävistäni on masennustaustaa tms. ja ne ketkä tämän myöntävät, ovat pääsääntöisesti terveempiä kuin ns. "terveet" kaverit. Toki ollaan jo 40+ vuotiaita, niin yleensä hoitoa on jo haettu ja saatu. Terapia auttaa ymmärtämään itseä ja muita, eikä olla niin mustavalkoisia asioiden suhteen.
Nämä lievät mt-potilaat ovat valitettavan usein niin raskasta seuraa, että ei sitä tahdo jaksaa.
Tarvitaanko muuta syytä?
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.
Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.
Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.
"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."
Vierailija kirjoitti:
Nämä lievät mt-potilaat ovat valitettavan usein niin raskasta seuraa, että ei sitä tahdo jaksaa.
Tarvitaanko muuta syytä?
Ei tietenkään tarvita. Pinnallisella ihmisellä on pinnallinen ja kevyt elämä. Se oma raskaus tulee sitten vanhuuden ja sairauden myötä. Ehkä ymmärryskin. Hyvin te vedätte.
1/5 syö masennuslääkkeita ja 70% ei suostu diagnosoitavaksi.
Jos sulla ei oo mitään mt ongelmia, oot vähemmistöä.
Terveisin bää vtn lammas
Taipumus mt-ongelmiin on periytyvää, joten jos aikoo lisääntyä, niin... Yleensä mt-ongelmaisten kanssa pitää varoa sanomisiaan ja sitten vielä ongelmien arvaamattomat ilmenemismuodot. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi syitä.
No, jos on poteva, niin kyllä se näkyy ja tuntuu. Mut jos on jo selvinnyt, niin sithän sitä voi olla vahvempi ja viisaampi. Luulisin.