Miksi aina hukkaan itseni parisuhteessa ja alan masentua?

Itsellä sama. En ymmärrä myöskään. :(

Syy miksi tein tämän aloituksen nyt on se, että tässä nykyisessä parisuhteessani on käynyt taas näin, mutta meillä on lapsi, joten tällä kertaa en voi vain ottaa ja erota löytääkseni itseni taas. Jotain muuta pitäisi keksiä. Ap

Mä oon päätynyt siihen että jos ja kun kerran mun elämä on parempaa sinkkuna kuin parisuhteessa, niin miksi ihmeessä enää hankkiutuisin suhteeseen? Tällä hetkellä en siksi etsi suhdetta ollenkaan. Jos joskus joku sattumalta tavattu mies vielä vie jalat alta niin ehkä sitten voin harkita.

Ajatteletko liikaa toista, siis kumppaniasi? Jos koko ajan alitajuisesti ja tiedostamatta mietit, miten toinen haluaisi asioiden olevan ja suoritat elämää miettimättä omia tarpeitasi, uuvut nopeasti. En voi tietää, teetkö näin, mutta tuli mieleen.

Kirjan Tunne lukkosi avulla minä sain uuden näkökulman omaan ahdistukseeni, suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon päätynyt siihen että jos ja kun kerran mun elämä on parempaa sinkkuna kuin parisuhteessa, niin miksi ihmeessä enää hankkiutuisin suhteeseen? Tällä hetkellä en siksi etsi suhdetta ollenkaan. Jos joskus joku sattumalta tavattu mies vielä vie jalat alta niin ehkä sitten voin harkita.

Mä taas hukkaan itseni vasta sen parisuhteen keskettyä vuoden tai kaksi eli vakiinnuttua. Ja halusin perheen, joten oli pakko yrittää parisuhdetta vaikka en kai sovi parisuhteeseen. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko liikaa toista, siis kumppaniasi? Jos koko ajan alitajuisesti ja tiedostamatta mietit, miten toinen haluaisi asioiden olevan ja suoritat elämää miettimättä omia tarpeitasi, uuvut nopeasti. En voi tietää, teetkö näin, mutta tuli mieleen.

Kirjan Tunne lukkosi avulla minä sain uuden näkökulman omaan ahdistukseeni, suosittelen.

Olen lukenut tuon kirjan, ja ihan hyvä kirja oli, mutta ei sieltä löytynyt vastausta tähän.

Varmaan ajattelen liikaa kumppania ja mietin miten hän haluaisi asioiden olevan ja suoritan sitä. Mutta silti, kaikissa parisuhteissa on aina puhuttu paljon ja suoraan mitä asioita kumpikin haluaa ja esim. nykyinen mies sanoisi, että meidän elämä näyttää enemmän minulle tärkeiltä asioilta kuin on hänen näköinen elämä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko liikaa toista, siis kumppaniasi? Jos koko ajan alitajuisesti ja tiedostamatta mietit, miten toinen haluaisi asioiden olevan ja suoritat elämää miettimättä omia tarpeitasi, uuvut nopeasti. En voi tietää, teetkö näin, mutta tuli mieleen.

Kirjan Tunne lukkosi avulla minä sain uuden näkökulman omaan ahdistukseeni, suosittelen.

En ole ap, mutta ihan saman kokenut. Nyt naimisissa ja äiti, jotain pitäs keksiä, ettei tarvii karata. Olen aina vihainen tai surullinen sisimmässäni, en tiedä miksi. Varmaan on juu odotuksia muille ja itselle liikaa. Olen joskus kirjan lukenutkin, saiskohan siitä nyt enemmän irti.

Ja siis, oikeastaan kaikki mieheni ovat olleen paljon harrastavia eli minulla olisi hyvin ollut aikaa yksin harrastaa niitä itselleni tärkeitä harrastuksia, mutta ne on joka parisuhteessa jääneet ja makaan vain yksin sohvalla tai pakotan itseni vähän lenkille jotta kunto säilyisi. Mutta kaikki omat rakkaat harrastukset jää kokonaan parisuhteessa. Enkä keksi sille muuta syytä kuin joku masennus tms. Mutta miksi en sinkkuna ole koskaan masentunut ja masennus paranee välittömästi kun eroan? Eli ei se sekään voi olla.. Ap

Ehkä koska sinkkuna olet vastuussa itse kaikesta ja myös omasta viihtymisestäsi omassa elämässäsi. Parisuhteessa alitajuisesti voi alkaa olettamaan että sen toisen pitäisi jotenkin enemmän viihdyttää ja pitää huolta viihtymisestäsi. Onhan aivan tunnettu tosiasia että parisuhteessa taantuu henkisesti, ehkä tämäkin liittyy samaan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä koska sinkkuna olet vastuussa itse kaikesta ja myös omasta viihtymisestäsi omassa elämässäsi. Parisuhteessa alitajuisesti voi alkaa olettamaan että sen toisen pitäisi jotenkin enemmän viihdyttää ja pitää huolta viihtymisestäsi. Onhan aivan tunnettu tosiasia että parisuhteessa taantuu henkisesti, ehkä tämäkin liittyy samaan asiaan.

Hmm. En koe, että odottaisin toisen viihdyttävän. Nimenomaan en vastuuta toista minun onnellisuudesta ollenkaan vaan olen tarkka siitä, että jokaisen pitää itse olla vastuussa omasta onnestaan ja elämästään. Ja jos vaikka lähden yksin jonnekin matkalle ollessani parisuhteessa, niin en osaa enää nauttia siellä matkalla mistään mistä sinkkuna nauttisin tai mitä tykkäisin tehdä. Enkä nyt erityisesti kuitenkaan ikävöi sitä kumppania vaan elämästäni jotenkin vain katoaa kaikki värit jos olen parisuhteessa. Ap

Muutama läheinen ystävä on huomauttanut minulle tässä vuosien varrella siitä, että katoan ystävyyssuhteista kun olen parisuhteessa. Ja että en ole enää se nauravainen eläväinen oma itseni. Eli muutkin huomaa tämän. Ap

Kaikki vaan eivät kaipaa parisuhteen tarjoamaa turvasatamaa. Siinä täytyy aina kumminkin ottaa joku toinen huomioon eikä voi tehdä täysin itsenäisiä päätöksiä, eikä olla täysin oma itsensä koska se toinen vaikuttaa taustalla sinun ajatuksiin. Ehkä se häiritsee sinua jotenkin ?

Olen kuullut sanottavan että pariskunnat alkavat ennenpitkää muistuttamaan aina yhä enemmän toisiaan. Mutta jos tähän muuttumiseen ei ole valmis, sitä alkaa vaistomaisesti pyristelemään siitä muodostelmasta henkisellä tasolla irti. Silloin ei voi parisuhteessa kovinkaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan eivät kaipaa parisuhteen tarjoamaa turvasatamaa. Siinä täytyy aina kumminkin ottaa joku toinen huomioon eikä voi tehdä täysin itsenäisiä päätöksiä, eikä olla täysin oma itsensä koska se toinen vaikuttaa taustalla sinun ajatuksiin. Ehkä se häiritsee sinua jotenkin ?

Olen kuullut sanottavan että pariskunnat alkavat ennenpitkää muistuttamaan aina yhä enemmän toisiaan. Mutta jos tähän muuttumiseen ei ole valmis, sitä alkaa vaistomaisesti pyristelemään siitä muodostelmasta henkisellä tasolla irti. Silloin ei voi parisuhteessa kovinkaan hyvin.

Jotain tällaista voisi olla, kuulostaa ainakin hieman tutulta. Ap

Mulle käy samoin, mutta ei ne suhteet ole kovin hääppöisiä ollut. Ei riittävästi yhteistä.

Mulla on juuri käymässä samalla lailla. Haluaisin nähdä ystäviä, mutta kaikki tuntuvat tekevän omien miestensä ja perheidensä kanssa kaikkea.

Minä olen teinin yksinhuoltaja, ja minulla on monivuotinen miesystävä, jonka kanssa emme asu yhdessä.

Jotenkin tuntuu että vaikka olen pitänyt asumisemme erillään ja vietän aikaa teinin kanssa, oma elämäni kuihtuu. Harrastukset, ystävät, sukulaiset, ei tunnu olevan aikaa niille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on juuri käymässä samalla lailla. Haluaisin nähdä ystäviä, mutta kaikki tuntuvat tekevän omien miestensä ja perheidensä kanssa kaikkea.

Minä olen teinin yksinhuoltaja, ja minulla on monivuotinen miesystävä, jonka kanssa emme asu yhdessä.

Jotenkin tuntuu että vaikka olen pitänyt asumisemme erillään ja vietän aikaa teinin kanssa, oma elämäni kuihtuu. Harrastukset, ystävät, sukulaiset, ei tunnu olevan aikaa niille.

Ja tuntuu että suoritan kaikkea ja uuvun, eikä siltikään riitä.

Ystävät eivät ole aktiivisia minun suuntaan, ehkä he kuvittelevat että minulla on kovastikin kaikkea, en tiedä miksi.

Olenko ollut koko elämäni masentunut vai mitä.

Mulle käy kans aina noin. Nyt ekaa kertaa avoliitossa ja olen menettänyt itseni kokonaan. Opiskelut saan just ja just tehtyä kun kokoajan on lamaantunut olo. Olen jo aamulla ahdistunut kun herään. Harrastuksia ei ole. Kaveritkin pitkälti avokin kanssa yhteisiä... ):

Tsemppiä sulle kans sinne...

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama. En ymmärrä myöskään. :(

Henkinen valmistautuminen kotielämään vauvan kanssa alkaa?

Tiedät hautautuvasi ulos elämästäsi ainakin 10 vuodeksi, niin kroppa ja alitajunta haluaa aloittaa sen heti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama. En ymmärrä myöskään. :(

Henkinen valmistautuminen kotielämään vauvan kanssa alkaa?

Tiedät hautautuvasi ulos elämästäsi ainakin 10 vuodeksi, niin kroppa ja alitajunta haluaa aloittaa sen heti?

Tuo on varmaan se syy. Koen seksielämän ja raskaaksitulon liittyvän yhteen. Masennuksen kautta ikäänkuin pehmenen ja hitsaudun yhteen toisen ihmisen kanssa. Koitan miellyttää toista mahdollisimman paljon. Monet tapailemani tyypit eivät kestä tätä. Se on liikaa.

Täydellinen persoonan muutos. Omat toiveet, halut ja unelmat hautautuvat jonnekin.

Minusta on esim. ok vaikka huomauttaa toisen pukeutumisesta.

Usein seurustelun alettua nukun paljon ja makaan masentuneena omassa kuplassani kotona.

Tämä hämmentää usein miehiä ja suhde onkin päättynyt siihen. Alun jälkeen palaudun normaalitilaani.