Aikuinen lapsi uhkailee alinomaa itsemurhalla
Tämän tästä kertoo kuinka hän autolla ajaessaan on vähällä ajaa päin rekkaa jne. Ei suostumenemään lääkärille puhumaan masennuksestaan. Syyllistää meitä vanhempia elämästään. Mitä voin tehdä? Tämä tilanne imee minusta loputkin mehut.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Sanon vielä, että kun itse aloin päiväni päättää, en siitä kertonut kellekään. Eli lapsesi ei mitään ole tekemässä. Uhkailee vain.
Monet on sanoneet päättävänsä päivänsä ja sitten päättäneet tai yrittäneet. Myös aikaisempia yrityksiä löytyy monilta ennen lopullista onnistumista. Tuo on vanhaa tietoa että se joka uhkailee ei tee. Tyyliin haukkuva koira ei pure.
En edes viitsi lainata ylläolevaa viestiä ettei se jää kummittelemaan lainauksena tänne. Ota asioista selvää, MLL:n mukaan toteutuneissa itsemurhissa uhri on lähes aina puhunut asiasta jollekin viimeisenä oljenkortena. Sellaisia jotka eivät asiasta puhu mitään ei käytännössä ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustanna terapia. Niin monet keskiluokkaiset vanhemmat tekevät.
Jos ei terapia kelpaa niin asiasta on turha keskustella, vanhempi, lapsi, puoliso tai muu sukulainen ei ole terapeutti eikä terapiasuhteeseen pidä alkaa.
Varmasti pääsisi ihan kelan tukemaankin psykotetapiaan. Kunhan saisin hänet ensiksi lääkärille. En ymmärrä miksei mene. Jos olo on niin paha kuin meille antaa ymmärtää niin luulisi, että.olisi halua saada oloon ammattiapua. Ap
Se olo ei vielä välttämättä ole ylittänyt hänen omaa sietokynnystään eikä sairastunut välttämättä tajua itse olevansa avun tarpeessa.
Ota itse yhteyttä mt-palveluihin ja varaa itsellesi aika. Sieltä voisi tulla sekä apua sinulle että vinkkejä mitä tehdä lapsesi suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ns. "kuivilla" olevana kroonisesti masentuneena kehotan lopettamaan lapsesi hyysäämisen (anteeksi). Masentuneet ovat usein draama queeneja (kuten minä olin) tai sitten hautovat itsaria salaa, mikä on paljon yleisempää. On täyttä puppua että itsemurhasta ääneen puhuva on se, joka sen toteuttaa. Näin ei ole kuin harvoin. Ja sanon tämän kokemuksesta, olen menettänyt liian monta ihmistä yllätyksenä tulleen itsarin myötä. Jäljelle jää yleensä kirje, jossa ilmi tulevat asiat tulevat järkytyksenä kaikille.
Minun kaltaisen ihmisen herätti se kun vanhemmat pistivät välit poikki.
Olen osittain samaa mieltä, sillä aikuista lasta on hankala auttaa. Tuo välien katkaisu on varmasti ollut väsymystä ja surua. Olin itse itsarilla uhkailija vaikka mä en koskaan edes yrittänyt sitä. Olin myös kova syyllistämään läheisiäni, vaikka masennuksen juuret olivat 12 vuotta kestäneessä koulukiusaamisessa ja siinä, etten koskaan kotona puhunut kärsimyksistäni.
Masennus on niin vaikea sairaus ja käytännössä mahdoton parantaa kokonaan, ja lisäksi se tuhoaa sairastuneen lisäksi koko perheen. Minun mielestäni väsyneillä omaisilla on oikeus ottaa etäisyyttä, mutta täysin välejä ei saa katkoa. Tiedän itsekin useita tapauksia joissa itsari on tullut täytenä yllätyksenä.
Joku jolla ei ole mitään kokemusta olla masentuneen tai itsemurhan tehneen läheinen, alapeukuttaa näitä sillä sairastumisesta ja itsarista syytetään aina perhettä.
Hänellä on todella paha olo, mutta ei osaa purkaa asiaa oikein. ItsariuhkaukSilla haluaisi jotain ”oikeaa reaktiota”, mutta kukapa tietää millainen se on ellei itse kerro. Haluaisi varmaan tukea, jota et osaa antaa koska et ole ajatustenlukija.
Avun ottaminen sitten taas voi jotenkin ”käydä ylpeyden päälle” tai sitten hän kokee ettei saisi sieltäkään apua kun ei kukaan ymmärrä ja toisaalta jos hän on epävakaa voisi olla että ei pystyisi sitoutumaan terapiaan pitkäjaksoisesti.
Voimia ap!
Vierailija kirjoitti:
Sanon vielä, että kun itse aloin päiväni päättää, en siitä kertonut kellekään. Eli lapsesi ei mitään ole tekemässä. Uhkailee vain.
Niin, et kertonut, koska harkitsit vielä. Veljeni uhkaili itsemurhalla vuosia, ja lopulta teki sen.
Tyyppi vaan haluaa pitää teitä vallassaan. Sanokaa sille, että on aikuinen ihminen ja tekee omat päätöksensä ja kantaa niistä itse vastuun, hän on päättänyt hylätä avun. Sen jälkeen älkää vastatko sille mitään kun alkaa jankata itsarijuttuaan.
Onko mahdollisesta huumeidenkäytöstä tietoa tai epäilyä? Omassa lähipiirissä nuoren mieli ailahteli kovasti, eikä suostunut menemään kuitenkaan lääkäriin tai ottamaan apua vastaan.
Taustalta paljastui ”vahingossa” yli vuoden kestänyt huumeiden käyttö suonensisäisesti, tytöstä josta kukaan ei olisi uskonut.
En halua pelotella turhaan, mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun nuoren pahoinvoinnin takaa paljastuu päihteet, joiden liikakäyttöä
nuorikaan ei välttämättä itse edes hoksaa.
Ota itse yhteyttä hoitotahoon, saat sieltä apua omaan jaksamiseesi, sekä neuvoja lapsesi suhteen. Ja älä epäröi soittaa 112 tarpeen tullessa, hyvä jos tulee ”merkintä” siitä, että apua on haettu myös akuutilla hetkellä.
Olen pelastanut 2 ihmistä itsemurhalta. Täällä ei neuvojani arvosteta alanuolien määrästä nähden. Voisipa tietää miksi alanuolet.
Veikkaan tyhmyyttä.
Tuskin kukaan syyllistää täysin aiheetta vanhempiaan, karu fakta on että jotain on lapsellesi jäänyt hampaankoloon, vaikka te kokisitte olleenne ns. normaaleja vanhenpia. Oletko koskaan pyytänyt esimerkkejä missä olette hänen mielestään toimineet väärin? Omat vanhempani esim. olivat fyysisesti väkivaltaisia, samoin henkisesti mutta pitävät edelleen itseään "normivanhempina"