Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa fiktio-kirjallisuuteen?
13.10.2019 |
Tapahtui minulle noin 40-vuotiaana, kuvitteellinen tarina ei enää "elä" ajatuksissa, joten fiktiota on enää turha yrittää lukea. Asia ei onneksi kuitenkaan harmita, koska on paljon muuta mielenkiintoista luettavaa.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kustantamot ovat julkaisseet käännöksissäkin samat vanhat tylsät nimet vuosikymmeniä, ja niitä kielitaidottomien sitten ollut niitä tyydyttävä jonottamaan kirjastosta. Naisten näkökulmasta Se vuosittainen uusi Danielle Steel tai Nora Roberts.
Tai Cookson - niillä liki naivistisilla kansikuvilla - enkkuversio vanhoista Suomi-Filmeistä, tragiikkaa, maitotyttöä. Suomiversioita mm Pohjolan-Pirhonen aikoinaan.
Ethän sä oikeasti kuvittele, että tuo on ainoastaan se mitä käännetään?! Hyvä ihminen, kirjastot ja kirjakaupat pursuu loistavia käännöskirjoja, ja sinä puhut jostain Nora Robertsista. Ei mikään ihme jos lukeminen kyllästyttää, jos tuo on ollut sun käsitys kirjallisuudesta.
Ja vanhempia helmiä voi löytää kirppiksiltä ja divareista, jos nykykirjallisuus ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin etsiä lukupäiväkirjastani suositeltavaa kaunokirjallisuutta. Tänä vuonna olen lukenut opiskelujeni vuoksi poikkeuksellisen vähän:
- yhden runoteoksen
- 24 romaania
- 5 novellikokoelmaa
- 8 elämäkertaa
- 2 esseekokoelmaa
- 38 tietokirjaa
- 9 sarjakuva-albumia
Ilman lukupäiväkirjaa olisivat fiktion puolelta jääneet mieleen hyvinä ainostaan
Ossi Nyman: Röyhkeys
Jyrki Nissinen: Kehittymättömät ufot
Emmi Valveen sarjakuvat
Alice Munron novellikokoelmat
Jonathan Franzen: romaanit ja esseet
Sara Ehnholm Hielmin esseet
Huonoina esim.
Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken
Cecilia Ahern: Lyyralintu
Mika Waltarilta useampi pienoisromaani
Luette ja katsotte roskaa. Ei bestsellereitä ja blockbustereita vaan tarkoin valittuja klassikoita.
Mua ei hetkellisesti kiinnostaneet kirjat kun oli masentunut. Nykyään kiinnostaa mutta aloittaminen on yhä vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Fiktioon kyllästyneillä ei taida olla mielikuvitusta.
Mielestäni juuri päinvastoin. Huonolla mielikuvituksella jaksaa innostua keskinkertaisesta pöhnästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt kyvyn ajatuksissani eläytyä fiktioon, joka fiktion lukemisessa tarvitaan.
Ap
Huomaan että mitä enemmän luen, sitä enemmän kaipaan tarinaan näkökulmaa joka pysyisi koossa. Lakkaan nopeasti välittämästä tarinasta jos näkökulma ajelehtii aivan kuin kirjoittaja ei osaisi päättää kertooko tarinan omnipotentin tarkkailijan kautta vai ollaanko hahmon tai hahmojen sisällä.
Mielestäni Tolkienin LOTRissa kertoja pysyy omnipotentissa roolissaan hyvin. Ellisin Amerikan psyko on taas esimerkki tarinasta missä hahmon sisäinen näkökulma pysyy koossa. (Ainakin puoliväliin asti sillä tämä on vielä kesken, tarina jäi jotenkin junnaamaan puolivälissä ja raina tipahti omalta osaltani luetaan joskus loppuun-hyllyyn. Sisältää myös inhaa väkivaltaa.)
Minäpersoonainen fiktio toimii vain preesensissä, kuten amerikan psykossa.
Mennytmuotoinen minäfiktio on takuuvarma kannet kiinni läpsäyttäjä, ellei pääroolissa ole jotain hahmoa suurempaa, kuten vaikka Heinleinin scifeissä joissa valokeilassa on yhteiskunta.
Tietokirjallisuus ja muistelmat ja elämäkerrat toimivat, koska niissä näkökulman pysyvyys on luontaista.
Huomaan että kirjat, jotka lasken alas, ovat sellaisia joissa yritetään olla tarinan hahmoja ja nähdä tarina hahmojen silmieä läpi mutta kirjoittaja paljastuu tekstistä jonkinlaisena kummituksena. Jotkut voivat pitää tätä tarpeellisena ”kirjailijan äänenä”, mutta minä koen sen enemmän ja enemmän fiktion illuusion rikkojana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
106, erittäin hyvin perusteltu!
Vierailija kirjoitti:
45 vuotta luin fiktio-kirjallisuutta, ja äkkiä kiinnostus loppui kuin seinään. Kun tietäisi miksi.
Epäilen, että kännykät ja sun muut vekottimet ovat luoneet informaatioähkyn, joka ei enää parane.
Epäilen että fiktiivinen kirjallisuus, elokuvat ja TV on menneisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pikkulapsiperheellisenä huomaan keskittymiskyvyn ja rauhallisten hetkien olevan vähäisiä, joten lukemisen imuun ei pääse niin helposti. Lisäksi Netflix kilpailee sarjoillaan vapaa-ajasta. Saan kuitenkin aina kirjan luettua ennen kuin laina-aika umpeutuu, mutta ahmimiseen ei ole enää jaksamista. Olen alkanut katsella myös tietokirjoja ja lisännyt niitä luettavien joukkoon, vielä en tosin ole montaa lukenut. Luulen sen johtuvan siitä, että nyt opiakeluajoista ja tutkimustyöpaikastani on sen verran aikaa, että uuden oppiminen alkaa taas kiinnostaa. Nuorenahan faktakirjoja tuli luettua koulun puolesta ihan tarpeeksi.
Pidän kyllä fiktiostakin ja nautin etenkin historiallisista kirjoista, fantasia ja dystopia uppoavat myös. Viimeksi luin Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45 vuotta luin fiktio-kirjallisuutta, ja äkkiä kiinnostus loppui kuin seinään. Kun tietäisi miksi.
Epäilen, että kännykät ja sun muut vekottimet ovat luoneet informaatioähkyn, joka ei enää parane.
Epäilen että fiktiivinen kirjallisuus, elokuvat ja TV on menneisyyttä.
Mä en kyllä usko, että fiktio menettäisi täysin merkityksensä, onhan ihmiset kautta aikojen kertoneet tarinoita ja eläytyneet toisten maailmoihin. Ehkä muoto muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei hetkellisesti kiinnostaneet kirjat kun oli masentunut. Nykyään kiinnostaa mutta aloittaminen on yhä vaikeaa
Itsekin sairastin keskivaikean sellaisen ja yrittää ajoittain uusia.
Vaikutuksensa on silläkin.
Kai se riippuu vähän siitäkin, mitä hakee niistä kirjoista. Itse nuorena luin tietyn kirjailijan kirjoja siksi, että en löytänyt mistään muualta tietoa niistä asioista, joista hän kirjoitti. Kyseessä oli siis romaanikirjailija. Nykyään ei tule sen henkilön kirjoja enää luettua, kun samoista aiheista löytyy tietoa muualtakin.
Ei sillä etten olisi lukenut koskaan kenenkään muun kirjoja, mutta tämä oli tällainen esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty samaistumaan ollenkaan tuohon ajatukseen. Siis "fiktiohan" sisältää maailman kaiken kirjallisuuden., ja lisäksi jokainen kirjailija on ihan oma maailmansa, ja yksittäiset kirjatkin erilaisia. Kuinka kukaan voi olla "kyllästynyt fiktioon"? Oletteko muka lukeneet jo kaiken?
Jos suomalainen nykykirjallisuus tympii, niin totta ihmeessä voi lukea vaikka venäläisiä klassikoita, tai Intian nykykirjallisuutta, tai mitä vain sattuu netistä bongaamaan.
Minulle hyvä romaani avaa uusia maailmoja ja näkokulmia asioihin. Joskus fiktion avulla voi valottaa ympäroivaa maailmaa tavalla, joka ei onnistu vain tietokirjan kautta.
Jos lukee vain suomeksi niin se tietysti rajoittaa jonkin verran, vaikka käännoksiä on käsittääkseni saatavilla aika kiitettävästi. Tasosta en osaa sanoa, ilmeisesti se vaihtelee. En asu Suomessa, joten luen aika paljon englanniksi ja saksaksi. Suomesta ostan aina suomalaista kirjallisuutta, sekä klassikkoja että uusia kirjoja.
Olin kyllästynyt, mutta sitten aloin lukemaan scifiä ja dystopiaa. Samoin Wodehouse jaksaa aina huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tullut vaativammaksi lukijaksi ajan myötä. Ei niin että lukisin vain loistavaa kirjallisuutta, mutta vain sellaista josta minä henk. koht. tykkään, joka tuntuu ns. omalta. Vielä enemmän tvn kanssa, 95% sarjoista ei nappaa tippaakaan. Viime aikoina olen tullut myös hyvin kriittiseksi leffojen kanssa, monessa on todella kökkö juoni ja dialogi. Tai minusta ainakin tuntuu siltä. Suurin osa myös ei kosketa ollenkaan.
113 jatkaa. Laitan tähän randomisti vain muutaman minusta mielenkiintoisen kirjailijan. Tämä ei kerro muuta, kuin että fiktio on ehtymäton runsaudensarvi.
Kazuo Ishiguro, Haruki Murakami, Alice Walker, Chimamanda Ngosi Adichie, Toni Morrison, Margaret Atwood, William Boyd, Julian Barnes, Sebastian Faulks, Henry James, Edith Wharton, Mikhail Bulgakov, Leo Tolstoy, Jonas Gardell, Arundhati Roy, Elif Shafak, Amos Oz, David Grossman, Anita Desai, Iain Pears...
Suomalaisista viime aikoina Minna Rytisalo, Pauliina Rauhala, Aki Ollikainen, Pajtim Statovci.
Vierailija kirjoitti:
Luen juuri Jonathan Franzenin esseitä. Hän kirjoittaa hyviä romaanejakin mutta pohtii juuri lukemassani esseessään sitä, onko romaani kommunikaatiomuotona jo kuollut ja onko edes mahdollista saada luotua romaani, joka kestäisi kierrossa edes sen verran aikaa kuin mitä sen kirjoittamiseen kului. Jos kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta, se on jo klisee ja vanha juttu julkaisuajankohdan koittaessa. Jos kirjoittaa jostain omakohtaisesta ja ei-mediaseksikkäästä, ei ylitä julkaisukynnystä. Franzen oli tätä mieltä jo vuonna 1996.
Romaani oli merkittävä valistus- ja kommunikaatioväline erityisesti nykyaikaisen romaanin syntyaikoina 1800-luvulla. Nykyään meillä on muitakin informaatiokanavia, jotka ovat vieneet osan kirjallisuuden tehtävistä. Viihdepuolella sama juttu. Tarinan saa kerrottua nopemminkin ja vangitsevammin. Tv vei myös romaanin roolin sosiaalisena kommentaattorina - entäs sitten sosiaalinen media? Franzen sanookin, että kaikki kuplat puhkeavat joskus. Silti kirjailija jatkaa kirjoittamista, koska se on sisäisen vapauden ilmaisua.
Tavallaan odotan romaanin kuolemaa itsekin. Olen lukenut 35 vuoden ajan intohimoisesti (toisin kuin joku aiempaan viestiini kommentoi, siihen määrään mahtuu hieman enemmän kuin "pari hömppäkirjaa ja pari klassikkoa"), opiskellut kirjallisuutta pariin otteeseen, työskennellyt kirja-alalla ja kirjoittanut muutakin kuin palstaviestejä. Melkein vuosikymmenen ajan on tuntunut, että larppaisin menneisyyttä yrittäessäni pitää entisenlaista lukutahtia yllä. Laadukasta ja uutta tarjoavaa kaunokirjallisuutta on yleisesti tarjolla kovin vähän. Uuden Ian McEwanin ajattelin tänään käydä ostamassa kylläkin.
Tämä oli mielenkiintoinen puheenvuoro, sain paljon ajattelemista, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
113 jatkaa. Laitan tähän randomisti vain muutaman minusta mielenkiintoisen kirjailijan. Tämä ei kerro muuta, kuin että fiktio on ehtymäton runsaudensarvi.
Kazuo Ishiguro, Haruki Murakami, Alice Walker, Chimamanda Ngosi Adichie, Toni Morrison, Margaret Atwood, William Boyd, Julian Barnes, Sebastian Faulks, Henry James, Edith Wharton, Mikhail Bulgakov, Leo Tolstoy, Jonas Gardell, Arundhati Roy, Elif Shafak, Amos Oz, David Grossman, Anita Desai, Iain Pears...
Suomalaisista viime aikoina Minna Rytisalo, Pauliina Rauhala, Aki Ollikainen, Pajtim Statovci.
Aina ilahduttaa kohdata lukijoita, jotka nauttivat samoista kirjoittajista. Näitä suosittelisin todella noille "fiktioon kyllästyneille".
Tuosta edellisestä vielä, jos romaanin funktiona nähdään ajankohtaisiin asioihin kommentoiminen, niin sellaisena se on varmaan viestintämuotona auttamattomasti liian hidas. Maailma muuttuu yksinkertaisesti liian nopeasti.
Tänä päivänä taidekirjallisuus ei enää myy samoin kuin ennen. Kustantamot mainostavat eniten sellaisia romaaneja, jotka myyvät. Eli enimmäkseen dekkareita. Jos käy jossain Suomalaisessa, siellä on vain viime aikoina julkaistua viihdekirjallisuutta. Valitettavasti on niin, että tämän hetken bestsellerit ovat usein pinnallista hömppää.
Edelleen kuitenkin kirjoitetaan romaaneja ja novelleja, jotka ovat taiteellisia ja koskettavia. Niitä ei vaan myydä yhtä hyvin kuin ennen. Kannattaa käydä kirjastossa ja kokeilla jotain uutta sieltä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan totta. Itse käytän goodredsia pitämään kirjaa luetuista ja mielenkiintoisista kirjoista, olen kokenut helpoksi sen että kaikki löytyvät samasta paikasta, ja arvostelutkin ovat usein auttaneet. Amazon kytkös on kyllä ikävä :/