Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa fiktio-kirjallisuuteen?
13.10.2019 |
Tapahtui minulle noin 40-vuotiaana, kuvitteellinen tarina ei enää "elä" ajatuksissa, joten fiktiota on enää turha yrittää lukea. Asia ei onneksi kuitenkaan harmita, koska on paljon muuta mielenkiintoista luettavaa.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Goodreads- sivusto on saanut minut uudestaan innostumaan lukemisesta. Suosituksia on hauska kokeilla. 1920-1940 lukujen kotimainen on ollut uutta löytöä. Joutuu kyllä pyytää kirjaston varastosta, jotta saa käsiinsä. Se kavioiden kopse kun posti saapuu jne. Aikamatkustusta <3
Hih, muutin vanhaan taloon ja täältä löytyi aitasta/vintiltä hyvinkin vino pino juuri 1920-1940 -lukujen suomalaista ja ruotsalaista kirjallisuutta. Oli ihana huomata, että pystyn sittenkin vielä nauttimaan lukemisesta ja kirjoista kun minulle oli käymässä aivan samoin kuin ap:lle eli mikään fiktio ei maistunut enää miltään (paitsi puulta). Tästä meinasi jo tulla kaltaiselleni superlukutoukalle suuremman luokan eksistentiaalinen identiteettikriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiktio on meille typerille haaveilijoille ja pilvilinnoissa harhaileville , joilla hyvä mielikuvitus. Itse kuulun onnekseni siihen porukkaan vielä. Faktaakin luen, mutta ne fiktiokirjat silti parasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Samoin on käynyt täällä. Jonkinlainen kyllästyminen tai kiinnostuksen puute on tapahtunut. Sikäli harmi kun oli niin mielenkiintoista nuorenpana uppoutua kirjan tarinan vietäväksi. Kyllä tämä muuttunut yhteiskunta kännyköineen ja netteineen on varmasti iso syy myös. M46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Samoin on käynyt täällä. Jonkinlainen kyllästyminen tai kiinnostuksen puute on tapahtunut. Sikäli harmi kun oli niin mielenkiintoista nuorenpana uppoutua kirjan tarinan vietäväksi. Kyllä tämä muuttunut yhteiskunta kännyköineen ja netteineen on varmasti iso syy myös. M46
Miten voi olla mahdollista, että olet muka lukenut paljon, mutta kirjoitat "nuorenpana"?!
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan pelkään sitä päivää, kun en jaksa enää lukea fiktiota sen takia, että minulla on hyvä mielikuvitus ja joskus todellinen maailma on niin ikävä paikka, että en hyvä paeta sinne keksittyyn maailmaan. Jos en enää pystyisi siihen haaveiluun niin minulta katoaisi aika monta asiaa ja tätä oikeastaan pelkään. Tämän vuoksi myös kaikki elokuvat ja sarjat, jotka ovat epätodellisia ovat minulle tärkeitä. Yleensä luenkin paljon jonkun sarjan fanifiktiotakin paljon. Tykkään lukea myös niitä todenperäisiä kirjoja ja niitä luen oikeastaan sen takia, että haluan tietää jonkun elämästä sekä esim lukea miten joku on selvinnyt jostain kauheasta asiasta. Näitä luen "vakavasti" ja tavallaan haluan tietää sen ihmisen tarinan. Samaten historialliset kirjat ovat myös niitä, että sivistän niillä itseäni. Näitä kirjoja ei vaan lueta niin että pääsisin siihen haavemaailmaan vaan luen ne vaan läpi tietääkseni asioista. Ne fiktiokirjat ovat monesti paljon mukavampia lukea sen vuoksi, että voi tavallaan maalata sen maailman itse ja haaveilla samalla kun lukee. Pystyy rentoutumaankin paremmin. Faktakirjaa vaan lukee kuin eri tavalla ja yleensä minulla vielä surullisia faktakirjoja luettavana joiden maailmaan kukaan ei edes haluaisi joutua, joten ne kirjat ovat eritavalla luettavia ja joskus aika ikäviä. Tämän takia ne "haaveiden kirjat" ovat sitten aina fiktiota ja niistä pystyy paljon juuri maalaamaan sitä maailmaan itsekin ja miettimään niitä juttuja.
Et sinä mitään fiktiota, saati kirjallisuutta ole lukenut, kun kappalejako näyttää olevan täysin tuntematon käsite
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muunkinlaista kirjallisuutta olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Goodreads- sivusto on saanut minut uudestaan innostumaan lukemisesta. Suosituksia on hauska kokeilla. 1920-1940 lukujen kotimainen on ollut uutta löytöä. Joutuu kyllä pyytää kirjaston varastosta, jotta saa käsiinsä. Se kavioiden kopse kun posti saapuu jne. Aikamatkustusta <3
Tää on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, kun kaikki pitää nykyään kertoa monikansallisille yrityksille. Lukemansa kirjatkin pitää nykyään kertoa näille
"Amazon ostaa Goodreads-lukupiirisivuston"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa ainakin kotimainen julkaisupolitiikka, joka tuntuu painottavan ihan ihmeellisiä asioita. Kaikenlaisia tekotaiteellisia ja laiskan kokeellisia romaaneja putkahtelee kuin sieniä sateella, samoilla kikoilla yritetään myydä keskinkertaisia kirjoja uudelleen ja uudelleen. Itse kaipaisin ihan vain hyvää tarinaa, sujuvaa kieltä ja mielenkiintoisia ajatuksia. En sitä, millä kaikilla tavoilla lauseen voi dekonstruoida, kuinka pervoja mihinkään liittymättömiä twistejä kirjoihin uskalletaan ämpätä, kuinka monen pop-kappaleen sanoitusta lainata ja kuinka kaiken täytyy liittyä yhteiskunnassa juuri nyt pinnalla oleviin aiheisiin.
Krooh.
Amen. Kuka sanoisi julkisesti vaikkapa hesarissa että keisarilla ei ole vaatteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Samoin on käynyt täällä. Jonkinlainen kyllästyminen tai kiinnostuksen puute on tapahtunut. Sikäli harmi kun oli niin mielenkiintoista nuorenpana uppoutua kirjan tarinan vietäväksi. Kyllä tämä muuttunut yhteiskunta kännyköineen ja netteineen on varmasti iso syy myös. M46
Miten voi olla mahdollista, että olet muka lukenut paljon, mutta kirjoitat "nuorenpana"?!
Löysit palstalta typon, upea suoritus. :) Muistathan ilmoittaa aina kun sellaisen jossain havaitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se sit jotenkin "hienompaa" lukea elämäkertoja, tietokirjoja, pelkkää faktaa? Usein tuntuu että nämä, jotka eivät jaksa lukea fiktiota, pitävät itseään jotenkin parempina ja älykkäämpinä kuin ne, jotka lukevat "hömppää".
No en nyt sanoisi että esimerkiksi Sota ja rauha tai 1984 olisivat mitenkään "hömppää", nuohan ovat pikemminkin raskastekoisempaa luettavaa kuin populaari tietoteksti tai yksinkertaisesti kirjoitettu elämäkerta. Itsellä on sama ongelma kuin aloittajalla, enkä kyllä koe että olisin nykyään jotenkin "fiksumpi", vaan päinvastoin - mielikuvitus kuitenkin kertoo luovuudesta, jonka liitän osittain myös älykkyyteen samoin kuin vaikkapa avaruudellisen hahmottamisen.
En muutenkaan ole siirtynyt fiktiosta faktaan vaan ennen ahmin sekä faktaa että fiktiota, siinä missä nykyään keskityn ainoastaan tietokirjoihin. Tämä on oikeasti ikävää ja ajatusmaailmaa köyhdyttävää eikä mitenkään hienoa, en edes tajua miten joku voi saada täysin päinvastaisen käsityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan pelkään sitä päivää, kun en jaksa enää lukea fiktiota sen takia, että minulla on hyvä mielikuvitus ja joskus todellinen maailma on niin ikävä paikka, että en hyvä paeta sinne keksittyyn maailmaan. Jos en enää pystyisi siihen haaveiluun niin minulta katoaisi aika monta asiaa ja tätä oikeastaan pelkään. Tämän vuoksi myös kaikki elokuvat ja sarjat, jotka ovat epätodellisia ovat minulle tärkeitä. Yleensä luenkin paljon jonkun sarjan fanifiktiotakin paljon. Tykkään lukea myös niitä todenperäisiä kirjoja ja niitä luen oikeastaan sen takia, että haluan tietää jonkun elämästä sekä esim lukea miten joku on selvinnyt jostain kauheasta asiasta. Näitä luen "vakavasti" ja tavallaan haluan tietää sen ihmisen tarinan. Samaten historialliset kirjat ovat myös niitä, että sivistän niillä itseäni. Näitä kirjoja ei vaan lueta niin että pääsisin siihen haavemaailmaan vaan luen ne vaan läpi tietääkseni asioista. Ne fiktiokirjat ovat monesti paljon mukavampia lukea sen vuoksi, että voi tavallaan maalata sen maailman itse ja haaveilla samalla kun lukee. Pystyy rentoutumaankin paremmin. Faktakirjaa vaan lukee kuin eri tavalla ja yleensä minulla vielä surullisia faktakirjoja luettavana joiden maailmaan kukaan ei edes haluaisi joutua, joten ne kirjat ovat eritavalla luettavia ja joskus aika ikäviä. Tämän takia ne "haaveiden kirjat" ovat sitten aina fiktiota ja niistä pystyy paljon juuri maalaamaan sitä maailmaan itsekin ja miettimään niitä juttuja.
Et sinä mitään fiktiota, saati kirjallisuutta ole lukenut, kun kappalejako näyttää olevan täysin tuntematon käsite
Itse taas et muistanut, että lause päättyy pisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa ainakin kotimainen julkaisupolitiikka, joka tuntuu painottavan ihan ihmeellisiä asioita. Kaikenlaisia tekotaiteellisia ja laiskan kokeellisia romaaneja putkahtelee kuin sieniä sateella, samoilla kikoilla yritetään myydä keskinkertaisia kirjoja uudelleen ja uudelleen. Itse kaipaisin ihan vain hyvää tarinaa, sujuvaa kieltä ja mielenkiintoisia ajatuksia. En sitä, millä kaikilla tavoilla lauseen voi dekonstruoida, kuinka pervoja mihinkään liittymättömiä twistejä kirjoihin uskalletaan ämpätä, kuinka monen pop-kappaleen sanoitusta lainata ja kuinka kaiken täytyy liittyä yhteiskunnassa juuri nyt pinnalla oleviin aiheisiin.
Krooh.
Lue vanhempaa tai käännettyä kirjallisuutta, jos suomalainen nykykirjallisuus ei innosta. Tuskin olet vielä lukenut vaikka kaikkia 80-luvun kirjoja, jos silloin oli parempaa?
Olen itse vähän samoilla linjoilla kanssasi kyllä, pelkkä kielellinen kikkailu ei kiinnosta ja tykkään enemmän yleismaailmallisista ja ikiaikaisista teemoista kuin nyky-yhteiskunnan ongelmista jauhamisesta.Näin teinkin ja aloin lukea Karen Blixeniä. Aaah! Vai lasketaanko sitä edes fiktioksi?
Saisikohan Blixeniä edes nykyään julkaista koska kolonialismi?
Eivät kai ne Afrikkaan sijoittuvat kirjat fiktiivisiä ole, mutta itse tykkään enemmän Blixenin novelleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Samoin on käynyt täällä. Jonkinlainen kyllästyminen tai kiinnostuksen puute on tapahtunut. Sikäli harmi kun oli niin mielenkiintoista nuorenpana uppoutua kirjan tarinan vietäväksi. Kyllä tämä muuttunut yhteiskunta kännyköineen ja netteineen on varmasti iso syy myös. M46
Miten voi olla mahdollista, että olet muka lukenut paljon, mutta kirjoitat "nuorenpana"?!
Löysit palstalta typon, upea suoritus. :) Muistathan ilmoittaa aina kun sellaisen jossain havaitset.
Kyseessä ei ole typo vaan alkeellinen kielioppivirhe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on jäänyt kyllä aika alkeelliselle tasolle, jos ajattelee, että fiktio on vain "keksittyjä juttuja" joissa tietyt juonikuviot toistuvat ja jotka ovat täysin irrallaan todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut enää vuosiin lukea mitään jonkun kirjoittamia höpötyksiä, sama juttu on leffoilla. Ne eivät vain uppoa enää ollenkaan, vaan tuntuvat täysin turhilta. N45
Samoin on käynyt täällä. Jonkinlainen kyllästyminen tai kiinnostuksen puute on tapahtunut. Sikäli harmi kun oli niin mielenkiintoista nuorenpana uppoutua kirjan tarinan vietäväksi. Kyllä tämä muuttunut yhteiskunta kännyköineen ja netteineen on varmasti iso syy myös. M46
Miten voi olla mahdollista, että olet muka lukenut paljon, mutta kirjoitat "nuorenpana"?!
Löysit palstalta typon, upea suoritus. :) Muistathan ilmoittaa aina kun sellaisen jossain havaitset.
Kyseessä ei ole typo vaan alkeellinen kielioppivirhe...
Et voi tietää kumpi se on, paitsi jos olet itse tuon virheen tekijä.
Liityn kyllästyneiden joukkoon. Olen myös niitä, jotka ovat lukeneet aikoinaan kyläkirjaston kaikki kirjat (kyllä, myös tietokirjat), äitini oli kirjastonhoitaja ja vietin kirjastossa paljon aikaani. Nuorena aikuisena raahasin mm. lomille kirjoja niin että painorajat paukkuivat. Olen myös nopea lukija ja pari kolme kirjaa päivässä, jos ei muuta tarvitse tehdä, menee helposti.
Mutta entistä vaikeampaa on löytää kirjaa, joka imaisee mukaansa ja jää mieleen lukemisen jälkeen. Ehkä juuri tuo, että on lukenut niin paljon tekee näin vanhemmiten kriittiseksi. Ennen en koskaan jättänyt kirjaa kesken, nyt jää suurin osa kesken. Ja sellainen taiteellisuus on selkeä ei. Myös todella lapselliset ja ennalta arvattavat juonikuviot, ehdoton ei.
Myös elokuvien tai sarjojen kohdalla olen tullut todella valikoivaksi. Mies ei enää suostu ehdottamaan yhtäkään elokuvaa jos yhdessä katsotaan, koska jokaisessa on jotain vikaa.
Ehdoton lempikirjailijani on Alice Munro, mutta hyvät dekkarit ovat myös toiveissa. Niitä vain löytyy tosi harvoin.
Vierailija kirjoitti:
En minäkääm tuoretta lue, mutta ennen 70-lukua kirjoitetut maistuu aina.
Kirjallisuus väljähtyi siinä vaiheessa kun seksi ja väkivalta alkoi olla keskeistä kamaa eikä hienosti rytmitettyä rivienvälistä vihjailua.
Kävele V kirjaimen luo ja yllätä itsesi intuitiivisesti!
Tuo on totta, itse rakastan vertauskuvilla leikittelyä ja rivien välistä vihjailua, esim. Raamatussa ja Sinuhe Egyptiläisessä seksi ja erotiikka kuvataan kauniisti ja kiihottavasti, toisin kuin nykyajan aivan liian graafinen kuvailu ja suoranainen mässäily.
Kieliasu on muutoinkin runollisempi ja rikkaampi vanhemmassa kirjallisuudessa, ja se on ihanaa.
Nykykirjallisuudessa taas pääosin jotenkin kylmempi, kovempi, tylsempi ja äärimmäisen graafinen.
Ja AP:lle: tuskin olet harvinaisuus, nykyäänhän myydään eniten jotain elämänkertoja, lifestyleä ja self help-opuksia.
Itse en käy esim. Suomalaisessa kirjakaupassa enää ollenkaan, juuri tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Goodreads- sivusto on saanut minut uudestaan innostumaan lukemisesta. Suosituksia on hauska kokeilla. 1920-1940 lukujen kotimainen on ollut uutta löytöä. Joutuu kyllä pyytää kirjaston varastosta, jotta saa käsiinsä. Se kavioiden kopse kun posti saapuu jne. Aikamatkustusta <3
Hih, muutin vanhaan taloon ja täältä löytyi aitasta/vintiltä hyvinkin vino pino juuri 1920-1940 -lukujen suomalaista ja ruotsalaista kirjallisuutta. Oli ihana huomata, että pystyn sittenkin vielä nauttimaan lukemisesta ja kirjoista kun minulle oli käymässä aivan samoin kuin ap:lle eli mikään fiktio ei maistunut enää miltään (paitsi puulta). Tästä meinasi jo tulla kaltaiselleni superlukutoukalle suuremman luokan eksistentiaalinen identiteettikriisi.
Mukava kuulla, ihana juttu! 😀
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkääm tuoretta lue, mutta ennen 70-lukua kirjoitetut maistuu aina.
Kirjallisuus väljähtyi siinä vaiheessa kun seksi ja väkivalta alkoi olla keskeistä kamaa eikä hienosti rytmitettyä rivienvälistä vihjailua.
Kävele V kirjaimen luo ja yllätä itsesi intuitiivisesti!
Tuo on totta, itse rakastan vertauskuvilla leikittelyä ja rivien välistä vihjailua, esim. Raamatussa ja Sinuhe Egyptiläisessä seksi ja erotiikka kuvataan kauniisti ja kiihottavasti, toisin kuin nykyajan aivan liian graafinen kuvailu ja suoranainen mässäily.
Kieliasu on muutoinkin runollisempi ja rikkaampi vanhemmassa kirjallisuudessa, ja se on ihanaa.
Nykykirjallisuudessa taas pääosin jotenkin kylmempi, kovempi, tylsempi ja äärimmäisen graafinen.Ja AP:lle: tuskin olet harvinaisuus, nykyäänhän myydään eniten jotain elämänkertoja, lifestyleä ja self help-opuksia.
Itse en käy esim. Suomalaisessa kirjakaupassa enää ollenkaan, juuri tästä syystä.
Tämän keskustelun myötä olen huomannut ja ilahtunut, että en ole harvinaisuus : )
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa te, fiktioon kyllästyneet, mitä kirjoja tai kirjailijoita olette lukeneet? Eivätkö nuo aiemmin jonkun suosittelematkaan kirjailijat sytyttäneet?