Onko muita, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa fiktio-kirjallisuuteen?

Minulla on ollut monen vuoden jakso, jolloin ei ole ollut rauhaa syventyä lukemaan.

Fiktion lukeminen vaatii minulta enemmän kuin varttitunnin tai puoli tuntia rauhaa kerrallaan. Tietotekstiä on helpompi lukea pätkissä.

Tämä on keskeyttänyt kohdallani fiktion lukemisen ja on vaikea päästä uudestaan fiktion lukemisen makuun.

Olen tässä aloitellut vähitellen uudestaan.

Otsikon voinut ilmaista Olen menettänyt kiinnostuksen lukea fiktiota tai Ei kiinnostakaan enää lukea fiktiota

Minä jaksan kyllä lukea hyvää kaunokirjallisuutta, mutta dekkarit ja jännärit ei enää kiinnosta pätkääkään. Niiden lukeminen tuntuu ajan hukkaan heittämiseltä. Mutta olen kyllä muutenkin nykyään kriittisempi kun ennen, ja varsinkin ennalta-arvattavuus tympii niin että moni kirja jää sen takia kesken. Aika on niin arvokasta ettei sitä halua kuluttaa huonon kirjan parissa.

Yksi ongelma lukemisen suhteen on valikoima. Syyttävää sormea kansalliseen kirjamakuun tai ehkä siihen oletettuun sellaiseen. Se kansallinen kulttuuri asiassa ei kyllä itseäni miellytä. Karkasin jo nuorena ulos siitä piiristä sen mitä kykenin. Kyllä maailmalta löytyy joka makuun niille, jotka tahtovat lukea, mutta käännetyn materiaalin ollessa riittämätön määrältä, se vaatii sitä, ihminen on alun alkaen opetellut edes jotain kieltä niin paljon, se on riittänyt vieraskielisen lukemiseen. Kyllä siihen ihan peruskoulun ja lukion pohjalta on pystynyt, mutta jostain syystä ei ole ollut ehkä muodikasta. Rehellisesti ihmiset eivät viitsi.

Tietysti on jokaisen makuun hyvää ja huonoa ja jopa yleistasolla huonoa. Siitä huonostakin moni pitää, joten onko se silloin objektiivisesti ja yksiselitteisesti huonoa? Miksi siitä nähdä lopulta vaivaa? Mutta mikäli mistään ei pidä, mietityttää onko ihmisessä jokin vialla. Se ei kuulosta ihan normaalilta. Olisiko siinä kyseessä masennus?

Minullakin on välillä lyhyt kausi jolloin mikään ei maistu, ehkä ensin muutama pettymykseksi osoittautunut kirja peräjälkeen. Silloin jossain vaiheessa huomaan lukea lempikirjoja uusiksi ja niiltäkin nimiltä onkin taas jotain uutta mitä lukea, ja sitten jotain muuta. Vaihdan genreä useammin, luen näytteitä ennen klikkaamista, luen lyhyitä. Kuuntelen musiikkia, mieliala piristyy. Luen ikivanhaa ja upouutta, useimmiten indiekirjoja ja usein niitä jotka useampaa genreä sekaisin. Etsin uutta, koko ajan tutkin uusia nimiä. Lempikirjailijoihin palaamalla yleensä kyllä saa pääkoppansa kolautettua tolalleen :)

Ei Goodreads ole ollut siksi, ihmisten tulisi raportoida stasimeiningillä lukemisensa jättifirmoille. Se on ollut lukijoita varten. Tyypillisesti ihmiset löytävät sieltä lisää lukemista ja hyvin moni oman verkostoitumisensa kautta. Minulla on siellä yli 500 kirjakaveria kaverilistalla. Ihmiset pistävät muistiin mielenkiintoisia löytämiään ja ne, mitkä kirjat lukivat jo sekä arvostelevat niitä ja toiset lukevat niitä arvosteluja. Goodreadsin myyminen Amazonille on tapahtunut vasta jälkikäteen. Amazonista on se sanottava kyllä, se on mitä upein kirjakauppa. Printtiversiot Saksasta, e-kirjat US haarasta. Aladdinin taikaluola

Meillä kustantamot ovat julkaisseet käännöksissäkin samat vanhat tylsät nimet vuosikymmeniä, ja niitä kielitaidottomien sitten ollut niitä tyydyttävä jonottamaan kirjastosta. Naisten näkökulmasta Se vuosittainen uusi Danielle Steel tai Nora Roberts.

Tai Cookson - niillä liki naivistisilla kansikuvilla - enkkuversio vanhoista Suomi-Filmeistä, tragiikkaa, maitotyttöä. Suomiversioita mm Pohjolan-Pirhonen aikoinaan.

Erittäin masentavaa, synkkää, mitä traagista traagisempaa, sitä parempi, eikö?

Minulla alkaa tulla höyry korvista kun muistankin. Jos minulta vielä joku kysyy, miksen lue suomenkielistä, minä blokkaan sellaisen.

Mä luin lapsena ja teininä tosi paljon kaunokirjallisuutta, mutta opiskeluaikana kiinnostus fiktion lukemiseen romahti täysin eikä ole palannut. Nykyisessä elämäntilanteessa ei myöskään ole aikaa lukemiselle. Toivon kyllä, että into joskus vielä palaa. N34

Vierailija kirjoitti:

Otsikon voinut ilmaista Olen menettänyt kiinnostuksen lukea fiktiota tai Ei kiinnostakaan enää lukea fiktiota

Olen menettänyt kyvyn ajatuksissani eläytyä fiktioon, joka fiktion lukemisessa tarvitaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä kustantamot ovat julkaisseet käännöksissäkin samat vanhat tylsät nimet vuosikymmeniä, ja niitä kielitaidottomien sitten ollut niitä tyydyttävä jonottamaan kirjastosta. Naisten näkökulmasta Se vuosittainen uusi Danielle Steel tai Nora Roberts.

Tai Cookson - niillä liki naivistisilla kansikuvilla - enkkuversio vanhoista Suomi-Filmeistä, tragiikkaa, maitotyttöä. Suomiversioita mm Pohjolan-Pirhonen aikoinaan.

Erittäin masentavaa, synkkää, mitä traagista traagisempaa, sitä parempi, eikö?

Minulla alkaa tulla höyry korvista kun muistankin. Jos minulta vielä joku kysyy, miksen lue suomenkielistä, minä blokkaan sellaisen.

Siis tuollaisistako kirjoista te kyllästyneet puhutte, kun kerrotte kyllästyneenne fiktioon? No enää en ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kustantamot ovat julkaisseet käännöksissäkin samat vanhat tylsät nimet vuosikymmeniä, ja niitä kielitaidottomien sitten ollut niitä tyydyttävä jonottamaan kirjastosta. Naisten näkökulmasta Se vuosittainen uusi Danielle Steel tai Nora Roberts.

Tai Cookson - niillä liki naivistisilla kansikuvilla - enkkuversio vanhoista Suomi-Filmeistä, tragiikkaa, maitotyttöä. Suomiversioita mm Pohjolan-Pirhonen aikoinaan.

Erittäin masentavaa, synkkää, mitä traagista traagisempaa, sitä parempi, eikö?

Minulla alkaa tulla höyry korvista kun muistankin. Jos minulta vielä joku kysyy, miksen lue suomenkielistä, minä blokkaan sellaisen.

Siis tuollaisistako kirjoista te kyllästyneet puhutte, kun kerrotte kyllästyneenne fiktioon? No enää en ihmettele.

Jatkan edelliseen:

Jos kaunokirjallisuutenne on cooksoneja, mitä se älykäs tietokirjallisuutenne on? :D

Luen juuri Jonathan Franzenin esseitä. Hän kirjoittaa hyviä romaanejakin mutta pohtii juuri lukemassani esseessään sitä, onko romaani kommunikaatiomuotona jo kuollut ja onko edes mahdollista saada luotua romaani, joka kestäisi kierrossa edes sen verran aikaa kuin mitä sen kirjoittamiseen kului. Jos kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta, se on jo klisee ja vanha juttu julkaisuajankohdan koittaessa. Jos kirjoittaa jostain omakohtaisesta ja ei-mediaseksikkäästä, ei ylitä julkaisukynnystä. Franzen oli tätä mieltä jo vuonna 1996.

Romaani oli merkittävä valistus- ja kommunikaatioväline erityisesti nykyaikaisen romaanin syntyaikoina 1800-luvulla. Nykyään meillä on muitakin informaatiokanavia, jotka ovat vieneet osan kirjallisuuden tehtävistä. Viihdepuolella sama juttu. Tarinan saa kerrottua nopemminkin ja vangitsevammin. Tv vei myös romaanin roolin sosiaalisena kommentaattorina - entäs sitten sosiaalinen media? Franzen sanookin, että kaikki kuplat puhkeavat joskus. Silti kirjailija jatkaa kirjoittamista, koska se on sisäisen vapauden ilmaisua.

Tavallaan odotan romaanin kuolemaa itsekin. Olen lukenut 35 vuoden ajan intohimoisesti (toisin kuin joku aiempaan viestiini kommentoi, siihen määrään mahtuu hieman enemmän kuin "pari hömppäkirjaa ja pari klassikkoa"), opiskellut kirjallisuutta pariin otteeseen, työskennellyt kirja-alalla ja kirjoittanut muutakin kuin palstaviestejä. Melkein vuosikymmenen ajan on tuntunut, että larppaisin menneisyyttä yrittäessäni pitää entisenlaista lukutahtia yllä. Laadukasta ja uutta tarjoavaa kaunokirjallisuutta on yleisesti tarjolla kovin vähän. Uuden Ian McEwanin ajattelin tänään käydä ostamassa kylläkin.

No, mitähän se ap nyt lukee? Mikä on niin varmasti faktaa, että sitä uskaltaa lukea? Luotatko Seiskaan, Hesariin, Suomen Kuvalehteen vai pitääkö olla joku tietosanakirja (onko sellaisia enää?)?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kustantamot ovat julkaisseet käännöksissäkin samat vanhat tylsät nimet vuosikymmeniä, ja niitä kielitaidottomien sitten ollut niitä tyydyttävä jonottamaan kirjastosta. Naisten näkökulmasta Se vuosittainen uusi Danielle Steel tai Nora Roberts.

Tai Cookson - niillä liki naivistisilla kansikuvilla - enkkuversio vanhoista Suomi-Filmeistä, tragiikkaa, maitotyttöä. Suomiversioita mm Pohjolan-Pirhonen aikoinaan.

Ethän sä oikeasti kuvittele, että tuo on ainoastaan se mitä käännetään?! Hyvä ihminen, kirjastot ja kirjakaupat pursuu loistavia käännöskirjoja, ja sinä puhut jostain Nora Robertsista. Ei mikään ihme jos lukeminen kyllästyttää, jos tuo on ollut sun käsitys kirjallisuudesta.

Fiktioitakin on monenlaista.

On erikseen ns. roskafiktio ja laatufiktio

Ja arvelen, että kaikki paljon lukeneet tuntevat Keltaisen kirjaston klassikot, johon tulee joka vuosi upeita uusia kirjoja.

Hyviä kirjailijoita on runsaasti ja lisää tulee koko ajan.

Monet elämänkerrat ovat kyseenalailaista luettavaa. sillä niissäkin on osa fiktiota, että tarina saataisiin kiinnostavammaksi lukea.

Itse luen kaikenlaista, mietelauseista runohin, ja historiasta, elämänkerroista romaaneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon voinut ilmaista Olen menettänyt kiinnostuksen lukea fiktiota tai Ei kiinnostakaan enää lukea fiktiota

Olen menettänyt kyvyn ajatuksissani eläytyä fiktioon, joka fiktion lukemisessa tarvitaan.

Mulle on käynyt samoin. Lapsena ja teininä luin paljon kirjoja, uppouduin ja eläydyin kirjaan jo parissa lauseessa enkä malttanut lopettaa. Sitten parikymppisenä lukeminen jostain syystä jäi ja kun lopulta aloin lukemaan kirjoja uudestaan en osannut enää lukea. Luin vanhaa suosikkikirjaani 20 sivua ja lopetin kun en ollut yhtään mukana kirjan maailmassa. Kaikki lukeminen oli vain lukemista vailla eläytymistä. Lopulta sitten pakotin itseni keksimään takaisin sen fiktiivisen maailman ja aloitin alusta vielä uudelleen jolloin aloin hitaasti päästä mukaan seikkailuun. Luinkin kirjan sitten nopeasti melkein kokonaan läpi, kunnes piti pitää tauko muiden syiden takia. Vielä 15 vuoden jälkeenkin kirja on kesken.

En tiedä mistä johtuu. En katso paljon elokuvia enkä pelaa, joten siitä ei voi johtua.

M42

Huvittaa tämä ketju. Maailmankirjallisuus jopa suomeksi käännettynäkin on niin valtava kokonaisuus, että av-mammat eivät ole kuin raapaisseet pintaa, vaikka kuvittelevat olevansa paljon lukeneita. Ja ei muka löydy enää heidän tasolleen sopivaa kirjallisuutta, koska ovat niin eksperttejä. 

Minullakaan ei ole mielenkiintoa lukemiseen. Lapsena ja teininä luin paljon ja nautin siitä. Haluaisin myös kokea tuon haaveilun ja uppoutuminen tarinaan kun lukee mutta en innostu kunnolla enää kirjoista ja tarinoista. Mikä olisi hyvä kirja tälläisellä vähän kyynikolle? Suositelkaa jotain mitä saisi kirjastosta... vai onko se vain jokin luonteenpiirre tai mielikuvituksen puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kustantamot ovat julkaisseet käännöksissäkin samat vanhat tylsät nimet vuosikymmeniä, ja niitä kielitaidottomien sitten ollut niitä tyydyttävä jonottamaan kirjastosta. Naisten näkökulmasta Se vuosittainen uusi Danielle Steel tai Nora Roberts.

Tai Cookson - niillä liki naivistisilla kansikuvilla - enkkuversio vanhoista Suomi-Filmeistä, tragiikkaa, maitotyttöä. Suomiversioita mm Pohjolan-Pirhonen aikoinaan.

Erittäin masentavaa, synkkää, mitä traagista traagisempaa, sitä parempi, eikö?

Minulla alkaa tulla höyry korvista kun muistankin. Jos minulta vielä joku kysyy, miksen lue suomenkielistä, minä blokkaan sellaisen.

Siis tuollaisistako kirjoista te kyllästyneet puhutte, kun kerrotte kyllästyneenne fiktioon? No enää en ihmettele.

Jatkan edelliseen:

Jos kaunokirjallisuutenne on cooksoneja, mitä se älykäs tietokirjallisuutenne on? :D

Aikamoista vääntelyä. Joskus voisi olla keskustelu ilman vinoiluakin?

Älylaitteet ovat pilanneet ihmisten mielikuvituksen. Kuljetaan nenä puhelimessa ja selataan sitä valmiiksi pureskeltua, huonolla englannin kielellä kirjoitettua mössöä tai tuijotetaan Netflixistä jakso toisensa perään jotain pilipalisarjoja, niin ei ihme, ettei mielikuvitus enää pelaa. Ihmiset eivät sitä paitsi osaa enää lukea suomea kunnolla, vain lyhyitä ja yksinkertaisia, lyhyitä sanoja sisältäviä lauseita jaksetaan lukea, vähänkin polveilevampi lause menee yli hilseen. 

Niin, syyhän on kirjallisuuden, jos ei jakseta lukea :D

Fiktiotahan ei kenenkään ole mikään pakko lukea, mutta voiko osalla olla kyse johonkin tiettyyn genreen / aikakauteen tms. kyllästymisestä? Ainakin oma maku on muuttunut vuosien varrella, en enää esim. välitä juurikaan trillereistä, mutta sen sijaan olen kiinnostunut japanilaisesta runoudesta ja viktoriaanisesta fiktiosta. Fantasiasta pidän edelleen, mutta monet uudemmat, etenkään YA-ikäryhmälle suunnatut eivät nappaa. Varmaan useimmissa genreissä on ne tietyt, toistuvat kliseet ja eri aikoina ovat in erilaiset tyylit ja teemat, joten ei ihme että voi tulla kyllästys jossain vaiheessa. Jos haluaa, niin ehkä kannattaa testata jotain mikä ei aiemmin kiinnostanut? Mutta kuten sanottu, eihän se fiktio mikään pakollinen ole, jos haluaa lukea vaan faktaa niin se on tietysti ihan ok.