Lue keskustelun säännöt.
Onko se vain defenssimekanismia, kun niin monet sanovat, ettei toinen ihminen saisi olla onnellisuuden avain?
13.10.2019 |
Minusta on jotenkin erikoinen ilmiö, kun nykyään tuntuu niin usein tulevan vastaan tämä ohjenuora, ettei kenenkään onni saisi olla kiinni toisesta ihmisestä. Vähän sama kuin sanoisi himourheilijalle, ettei hänen onnensa saa riippua siitä pääseekö hän urheilemaan vai ei. Tai kuvataiteilijalle, ettei hänen onnensa saa olla kiinni siitä, pääseekö hän tekemään kuvataidetta vai ei.
Jos minun onneni syntyy siitä, että olen parisuhteessa, miksi se toiveeni yritetään mitätöidä ja sanotaan, että onni pitäisi löytyä jostain muusta kuin toisesta ihmisestä?
Kommentit (108)
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sillä pyritään suojelemaan itseä tai sitä jolle tuo sanotaan, mutta sen lisäksi se on minusta myös järkevämpää kuin se, että asettaa onnen olevan jostain toisesta kiinni. Koska ihmisellä täytyy mielestäni olla tietty itsenäisyyden aste, tai muuten vaarana voi olla kaikki läheisriippuvuuden ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Romahtelen muutenkin harva se päivä, joten ei väliä, romahtaisinko toisen ihmisen takia.
Kyllähän urheilijankin onni romahtaa pitkäksi aikaa jos esim vammautuu niin että urheilu ei ole enää mahdollista. Jos ripottelee onnen lähteensä sinne tänne eikä anna minkään niistä kasvaa liian suureen rooliin, niin ei voi myöskään odottaa saavuttavansa kovin suuria minkään asian parissa. - ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Eli loppujen lopuksi se onnellisuus ei olekaan juuri sen kyseisen ihmisen varassa. MOT.
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On typerää perustaa onnensa toiseen ihmiseen. Kuka tahansa häiriintyy pidemmän päälle liiasta huomiosta parisuhteessa - suhde on tuhoon tuomittu. Kun ottaa huomioon että suurin osa suhteista ei johda loppuelämän yhteiseloon, niin ei todellakaan kannattaisi ripustautua johonkuhun liikaa. Jos muodostaa tunneyhteyden nimenomaan tiettyyn ihmiseen, niin ei sitä voi ainakaan ilman suurta kriisiä vaihtaa toiseen.
Juu, vähän samansuuntaista olen ihmetellyt. Useimmiten näin sanovilla ihmisillä on valtava määrä sukulaisia ja ystäviä ympärillään, mutta pitävät itseään jotenkin riippumattomina, kun heillä ei ole juuri sitä parisuhdetta. Kyllä vain siinä kohtaa, kun ympärillä ei ole yhtään ketään, useimmilla se onni on sittenkin kiinni toisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Eli loppujen lopuksi se onnellisuus ei olekaan juuri sen kyseisen ihmisen varassa. MOT.
Enhän minä avauksessa tarkoittanutkaan toisella ihmisellä jotakuta tiettyä ihmistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin juuri ihmisestä jolle minä olin hänen onnensa avain. Se on todella ahdistavaa ja sysää ihan vääränlaista vastuuta toisen harteille. Toki tämä näkyi myös niin, että jos en jollaik tavalla käyttäytynyt toivotunlaisesti, hänen onnensa laski ja ahdistus lisääntyi. Ei enää koskaan tälläistä, itsellä on nyt todella hyvä ja tasapainoinen olo.
Vierailija kirjoitti:
On typerää perustaa onnensa toiseen ihmiseen. Kuka tahansa häiriintyy pidemmän päälle liiasta huomiosta parisuhteessa - suhde on tuhoon tuomittu. Kun ottaa huomioon että suurin osa suhteista ei johda loppuelämän yhteiseloon, niin ei todellakaan kannattaisi ripustautua johonkuhun liikaa. Jos muodostaa tunneyhteyden nimenomaan tiettyyn ihmiseen, niin ei sitä voi ainakaan ilman suurta kriisiä vaihtaa toiseen.
Tarkoitatko tuolla loppukaneetilla, että ei pitäisi muodostaa syvää tunneyhteyttä toiseen? Mietin tätä tänä aamuna, kun pelkään mieheni jättävän minut. Ainakin tämänhetkinen onnellisuuden kyllä riippuu hänestä. Tiedän että pääsisin jaloilleni, mutta siihen menisi aikaa. Mikäli haluaisin, ettei ero vaikuttaisi onnellisuuteeni, minun pitäisi pitää suhde sellaisella tasolla ettei sitten taas koko suhteessa olisi mitään järkeä tai tyydytystä jos toinen ei merkitse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva erakko on täysin onnellinen. Ja monen onni muodostuu tukiverkostosta, ei vain yhdestä ihmisestä, vaikka puoliso ja lapset olisivatkin tärkeimmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On typerää perustaa onnensa toiseen ihmiseen. Kuka tahansa häiriintyy pidemmän päälle liiasta huomiosta parisuhteessa - suhde on tuhoon tuomittu. Kun ottaa huomioon että suurin osa suhteista ei johda loppuelämän yhteiseloon, niin ei todellakaan kannattaisi ripustautua johonkuhun liikaa. Jos muodostaa tunneyhteyden nimenomaan tiettyyn ihmiseen, niin ei sitä voi ainakaan ilman suurta kriisiä vaihtaa toiseen.
Tarkoitatko tuolla loppukaneetilla, että ei pitäisi muodostaa syvää tunneyhteyttä toiseen? Mietin tätä tänä aamuna, kun pelkään mieheni jättävän minut. Ainakin tämänhetkinen onnellisuuden kyllä riippuu hänestä. Tiedän että pääsisin jaloilleni, mutta siihen menisi aikaa. Mikäli haluaisin, ettei ero vaikuttaisi onnellisuuteeni, minun pitäisi pitää suhde sellaisella tasolla ettei sitten taas koko suhteessa olisi mitään järkeä tai tyydytystä jos toinen ei merkitse mitään.
Niinpä. Täysi riippumattomuus tarkoittaa samalla täydellistä välinpitämättömyyttä. Sekö on oikea lähtökohta parisuhteelle. Mitä ylipäätään tekee parisuhteella, jos toista ei tarvitse eikä toinen tee sinua onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin juuri ihmisestä jolle minä olin hänen onnensa avain. Se on todella ahdistavaa ja sysää ihan vääränlaista vastuuta toisen harteille. Toki tämä näkyi myös niin, että jos en jollaik tavalla käyttäytynyt toivotunlaisesti, hänen onnensa laski ja ahdistus lisääntyi. Ei enää koskaan tälläistä, itsellä on nyt todella hyvä ja tasapainoinen olo.
Kuin itse olisin tämän kirjoittanut! Parisuhteessa ei saisi tulla tunnetta että olet henkilökohtisesti vastuussa toisen onnellisuudesta. Onnellisuus on minusta muutenkin kiinni monesta asiasta, sitä että elämä on tasapainossa: läheiset on terveitä, lapsi tyytyväinen, on kiva työ ja ystäviä ym. Parisuhde olisi hieno asia mutta en halua enää uuvuttavaa läheisriippuvaista suhdetta jossa ainoa funktioni on olla toisen tarpeiden täyttäjä ja toiveiden toteuttaja. Mistä löytyisi henkisesti aikuisia miehiä jotka osaavat ottaa myös naisen toiveet ja tarpeet huomioon?
Sinä itse olet ainoa jonka kanssa saat ja joudut viettämään koko elämäsi.
Toiset ihmiset ovat tärkeitä matkakumppaneita, kukin jonkin etapin matkalla. Mutta toisen voi menettää, siinäkin tapauksessa että sinä sattuisit kuolemaan ensi, toivoisitko että täydelliseen symbioosiin tottunut kumppanisi olisi täysin kyvytö jatkamaan yksin koska perustaidot elää yksin puuttuisvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Jaa, mutta nyt et selvästikään ymmärrä, mitä sinulle sanotaan.
Se, että saa iloa jostakin tekemisestä on eri asia kuin se, että ripustat onnellisuutesi toiseen ihmiseen ja odotat, että hän on rinnallasi tekemäsäs sinut onnelliseksi. Urheilla voit, koska päätös siihen on omissa käsissäsi. Ja koska kyse on omista valinnoistasi, voit myös etsiä itsellesi jonkin muun onnellistavan harrastuksen.. Neliraajahalvaus toki on riski, mutta väitän, että se masentaisi kyllä muutkin kuin himourheilijat...
Toki voit hankkia itselles uuden onnellistajan, mutta jos nyt yhtään omaat kriteerejä kumppanillesi, sopivia puolisoita ei niin vain kävele kohdalle. Jos taas kuka tahansa käy, kuulostat pahemman kerran läheisriippuvaiselta, evvk kuka se kumppani on, kunhan saat hössöttää ja elää toisen ihmisen kautta.
Ei sillä, ihmiset ovat erilaisia. Ekstrovertille epäilemättä ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin introvertille, on sitten kyse ystävistä tai parisuhteesta. Ja totta kai rakkaat ihmiset tuottavat iloa!
Mutta viisas ihminen ei pane "kaikkia munia yhteen koriin" eli ripusta onnellisuuttaan yhteen ihmissuhteeseen. Mitä vain voi tapahtua elämässä, ja siksi olisi hyvä olla muitakin kuin yksi onnellisuuden lähde. Vastuu tehdä toinen ihminen onnelliseksi on ahdistava!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin juuri ihmisestä jolle minä olin hänen onnensa avain. Se on todella ahdistavaa ja sysää ihan vääränlaista vastuuta toisen harteille. Toki tämä näkyi myös niin, että jos en jollaik tavalla käyttäytynyt toivotunlaisesti, hänen onnensa laski ja ahdistus lisääntyi. Ei enää koskaan tälläistä, itsellä on nyt todella hyvä ja tasapainoinen olo.
Kuin itse olisin tämän kirjoittanut! Parisuhteessa ei saisi tulla tunnetta että olet henkilökohtisesti vastuussa toisen onnellisuudesta. Onnellisuus on minusta muutenkin kiinni monesta asiasta, sitä että elämä on tasapainossa: läheiset on terveitä, lapsi tyytyväinen, on kiva työ ja ystäviä ym. Parisuhde olisi hieno asia mutta en halua enää uuvuttavaa läheisriippuvaista suhdetta jossa ainoa funktioni on olla toisen tarpeiden täyttäjä ja toiveiden toteuttaja. Mistä löytyisi henkisesti aikuisia miehiä jotka osaavat ottaa myös naisen toiveet ja tarpeet huomioon?
Et halua olla toisen tarpeiden täyttäjä ja toiveiden toteuttaja, mutta silti etsit miestä, joka ottaisi huomioon sinun toiveesi ja tarpeesi.
Minusta sillä halutaan viestiä, ettei omaa onneaan pitäisi ulkoistaa toisen harteille. Ihmisestä tulee helposti onneton, jos elämän ilot on muista riippuvaisia. Ei kumppani ole olemassa siksi, että se tekisi muuten onnettomasta elämästäni onnellisen viihdyttämällä ja kiihdyttämällä minua päivästä toiseen.
Enkä tällä tietenkään tarkoita, etteikö kumppanini lisäisi huomattavasti onnellisuuttani.