Lue keskustelun säännöt.
Onko se vain defenssimekanismia, kun niin monet sanovat, ettei toinen ihminen saisi olla onnellisuuden avain?
13.10.2019 |
Minusta on jotenkin erikoinen ilmiö, kun nykyään tuntuu niin usein tulevan vastaan tämä ohjenuora, ettei kenenkään onni saisi olla kiinni toisesta ihmisestä. Vähän sama kuin sanoisi himourheilijalle, ettei hänen onnensa saa riippua siitä pääseekö hän urheilemaan vai ei. Tai kuvataiteilijalle, ettei hänen onnensa saa olla kiinni siitä, pääseekö hän tekemään kuvataidetta vai ei.
Jos minun onneni syntyy siitä, että olen parisuhteessa, miksi se toiveeni yritetään mitätöidä ja sanotaan, että onni pitäisi löytyä jostain muusta kuin toisesta ihmisestä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 mielestä muut ovat pahasti väärässä.
Näköjään. Muut eivät nyt ymmärrä mistään mitään.
Sinulle ei siis selvästikääm riitä sen toteaminen, että olemma vain nyt eri mieltä asiasta. Sinun pitää saada jankuttaa asiasta. Mitä tuo kertoo sinusta?
Koeta nyt vaan rauhoittua. Jankuttamalla et saa ketään olemaan samaa mieltä. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja sen puolustamiseen, niin on myös - yllätys yllätys - meillä muillakin.
Hyvää ja seesteistä sunnuntaita.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä haetaan takaa kun sanotaan, että onnellisuus ei saa olla riippuvainen muista ihmisistä esim. parisuhteesta. Mutta ehkä kutsuisin sitä jollain muulla sanalla kuin onnellisuus. Esim. itsearvostus, elämänhallinta, itsenäisyys ja sisäinen rauha.
Mutta 15 vuoden yksinäisyyden, kaverittomuuden ja turvaverkottomuuden jälkeen olen ihan helvetin onnellinen, että minulla on parisuhde ja kavereita. Ehkä sitä ei pysty ymmärtämään sellainen, joka ei pitkää ja syvää yksinäisyyttä ole kokenut. Heille ehkä se elämä on itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja luottamista siihen että elämä kantaa.
Yksin selvisin, en ollut onnellinen.
Kyllä ihmisten itsetunto ja minuus rakentuu väistämättä muiden ihmisten kanssa ja elämänkokemusten ja vuorovaikutuksen kautta. En silti ajattele että on toisten vastuulla mitenkään tehdä minut onnelliseksi. Olen kuitenkin sosiaalinen olento, ja tarvitse mielekästä vuorovaikutusta ollakseni tyytyväinen.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ehkä osa alapeukuttajista ei myöskään tiedosta, että ihmiset voivat olla jopa erialisia tässä asiassa. Joillekin ne läheiset ihmissuhteet voivat olla merkityksellisempiä kuin toisille.
Ihmiset tosiaan ovat erilaisia, mutta ap ei nyt puhu siitä, että kaipaako ihminen sosiaalisia suhteita ylipäätään - useimmat kyllä - vaan voiko onnellisuus ja hyvinvointi olla kiinni yhden ihmisen läsnäolosta ja toiminnasta. Minusta se ei ainakaan ole hyvä asia, jos jonkun onnellisuus on siitä kiinni.
Totta kai perheestä ja puolisosta ja hyvistä ystävistäkin saa olla onnellinen ja iloinen! Ei kukaan nähdäkseni ole väittänyt, että ei saisi.
19
Vaikeasti läheisriippuvana voin kertoa että toisen kautta eläminen on paha.
Kun se toinen vielä on narsisti joka ottaa vähitellen käyttöösi kaiken mitä sinulla on. Vie itsemääräämisoikeuden omaan kehoon, vie rahat, vie omat ajatuksesi, ideat, kaverisi, kaiken. Se että on läheisriippuvainen, oli toiselle kuin lupa tuhota minut. Sitä vain ajattelee että kun minä rakastan niin kyllä tuo muuttuu.
Ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 mielestä muut ovat pahasti väärässä.
Näköjään. Muut eivät nyt ymmärrä mistään mitään.
Sinulle ei siis selvästikääm riitä sen toteaminen, että olemma vain nyt eri mieltä asiasta. Sinun pitää saada jankuttaa asiasta. Mitä tuo kertoo sinusta?
Koeta nyt vaan rauhoittua. Jankuttamalla et saa ketään olemaan samaa mieltä. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja sen puolustamiseen, niin on myös - yllätys yllätys - meillä muillakin.
Hyvää ja seesteistä sunnuntaita.
19
Sanotaanko nyt näin, että aloitit kommenttisi aina tyyliin: "Ei, asia ei ole...".
Toteava tyylisi ainoan totuuden kertojana ei oikeen innosta.
Nautinnollista sunnuntain jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Harva erakko on täysin onnellinen. Ja monen onni muodostuu tukiverkostosta, ei vain yhdestä ihmisestä, vaikka puoliso ja lapset olisivatkin tärkeimmät.
Esitätkö tutkimustuloksen tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Ei, olet pahasti väärässä.
Masentuneista aika isokin osa on masentuneita ilman mitään yksittäistä syytä. Siksi osalla auttaa pelkkä lääkityskin, joskin tehokkainta on tietysti terapian ja lääkityksen yhdistelmä. Terapiakin tehoaa silloin, kun ihminen saadaan ITSE muuttamaan ajatusluutumiaan ja tapojaan reagoida, ei terapiassakaan kaadeta kenenkään päähän valmiita ratkaisuja.
Toistan: parisuhteessa tyydytyksen tunne on myös jokaisen oman pään sisällä oleva reaktio olosuhteisiin. Totta kai olosuhteilla on merkitystä, mutta silti viime kädessä sinä itse luot sen onnellisuuden tai tyytytmättömyyden pääsi sisällä.
Mietipä vaikka sitä, että hyvässäkin parisuhteessa saattaa puolisolta loppua seksuaaliset halut ja rakkaus ja hän voi rakastua toiseen. Miten se on mahdollista, jos muka pelkät olosuhteet riittävät? Eihän se voi olla mahdollista, jos puoliso edelleen rakastaa ja ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa!!!
Ja silti oikeassa elämässä tuota tapahtuu koko ajan. Ihmisten tunteet kun elävät heidän pääkopassaan, ei niitä voi rakentaa ulkoa päin.
19
En nyt oikein jaksaisi väitellä tuosta parisuhdeasiasta kun en edes tajua, miten esimerkkisi liittyy mihinkään. Jos parisuhteessa toinen rakastuu suhteen ulkopuoliseen niin mielestäni se tarkoittaa, että hänellä ja tätä myöten heillä ei ole olosuhteet olleet ok. Joko hän ei enää rakasta nykyistään tai hän on polyamorinen ihminen, joka on ollut väärällä polulla sitoutuessaan monogamiseen suhteeseen.
En sitä kiellä, ettei parisuhteesta syntyvään mielihyvään liittyvä hyöty muodostu viime kädessä ihmisen aivoissa. Eikö se nyt ole itsestäänselvyys? Mukavaan makuaistimukseenkin tarvitaan sekä ulkoinen ärsyke, makuhermojen toimivuus ja makuaistimuskeskuksen (tms.) toimivuus aivoissa. Kuitenkin jos kokemus olisi pelkästään ihmisen päässä, niin mielikuvituspoikaystävähän ajaisi aivan saman asian kuin oikea.
Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta et kumminkaan itse huomaa loogista johtopäätöstä. Koska tunteet osin elävät itsenäistä elämää, eivätkä välttämättä johdu ulkoisista olosuhteista, esimerkiksi puolison pettämisestä tai rakkauden (siis sen puolison tunteman rakkauden) lopahtamisesta, ei voi myöskään väittää, että rakkaus ja onnellisuus syntyisi toisesta ihmisestä.
Se on tunne, jonka jokainen luo omassa päässään. En väitä, etteikö olosuhteilla ole mitään merkitystä, imaginäärinen rakastettu tosiaan ei ole sama asia kuin oikea, mutta siksikin on minusta huono juttu ajatella, että onni on kiinni toisesta ihmisestä, siitä miten tämä käyttäytyy ja tyydyttää minun toiveitani ja tarpeitani.
Minulla on vastuu omasta onnellisuudestani, ja parhaiten vaikutan siihen vaikuttamalla omiin odotuksiini ja toimintaani. Tämä on olennainen asia.
19
Introvertti stressaantuu ihmisistä, ekstrovertti ei kestä yksinoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19 mielestä muut ovat pahasti väärässä.
Minun mielestäni hänen kommentit on hyviä. Eikä hän vaikuta olevan sitä mieltä, että muut ovat väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Ei, olet pahasti väärässä.
Masentuneista aika isokin osa on masentuneita ilman mitään yksittäistä syytä. Siksi osalla auttaa pelkkä lääkityskin, joskin tehokkainta on tietysti terapian ja lääkityksen yhdistelmä. Terapiakin tehoaa silloin, kun ihminen saadaan ITSE muuttamaan ajatusluutumiaan ja tapojaan reagoida, ei terapiassakaan kaadeta kenenkään päähän valmiita ratkaisuja.
Toistan: parisuhteessa tyydytyksen tunne on myös jokaisen oman pään sisällä oleva reaktio olosuhteisiin. Totta kai olosuhteilla on merkitystä, mutta silti viime kädessä sinä itse luot sen onnellisuuden tai tyytytmättömyyden pääsi sisällä.
Mietipä vaikka sitä, että hyvässäkin parisuhteessa saattaa puolisolta loppua seksuaaliset halut ja rakkaus ja hän voi rakastua toiseen. Miten se on mahdollista, jos muka pelkät olosuhteet riittävät? Eihän se voi olla mahdollista, jos puoliso edelleen rakastaa ja ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa!!!
Ja silti oikeassa elämässä tuota tapahtuu koko ajan. Ihmisten tunteet kun elävät heidän pääkopassaan, ei niitä voi rakentaa ulkoa päin.
19
Ai, mistä olet saanut tämän tiedon että suuri osa masentuneita olisi sitä ilman syytä? Siitä olen samaa mieltä, että syy ei ole yksittäinen, syitä on useampi kuin yksi. Itse olen kuullut ainakin Jordan Petersonin luennoista, että suurimmalla osalla masentuneista on elämässä olosuhteet päin h*lvettiä ja siksi ei ole ihmekään, että ovat masentuneita. Olosuhteiden parannuttua he voivat paremmin. Hän sanoo että joskus harvoin masennus on myös kemiallista eli johtuu tämän yksilön aivoista. En tiedä mikä tuo "harvoin" sitten on.
Tuo on tutkimuksen yksiselitteinen tulkinta. Kuka tahansa voi masentua ja toisaalta moni kestää hyvinkin traumaattisia kokemuksia koskaan masentumatta.
Olosuhteet eivät usein ole syy masennukseen. Tai ainakaan likikään aina. Iso osa masentuneista on masentuneita olosuhteista huolimatta, masennuksen taustalla on usein geneettinen taipumus tai vaikkapa hormonit tai aivokemialliset häiriöt.
https://www.psycom.net/depression.central.html
There is no one cause for depression, as it depends on a unique combination of an individual’s genetic makeup and environmental conditions. There are many factors to take into account:
The brain’s physical structure or chemistry
History of depression in the family
History of other disorders (anxiety, post-traumatic stress disorder)
Stressful, traumatic events (abuse, financial issues, death of a loved one)
Hormone changes (menstrual cycles, pregnancy)
Certain medications (sleeping aids, blood pressure medication)Luepa täältä hyvä vastaus masennuspotilaalle, jolla ei ole yhtäkään konkreettista, olosuhteisiin liittyvää syytä.
https://www.beyondblue.org.au/get-support/online-forums/young-people/i-…
"Chemical imbalance is one component but why it should happen is not known. The other part is that depression can hit anyone regardless of age, gender, financial or social standing, race or belief. It is a universal illness with no real known cause or treatment. That is enough on it's own to make anyone depressed.
Just as you have described, it can arrive out of the blue. Your life may be fine and no obvious difficulties or traumas etc but you still become unwell."
https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/depression/symptoms-caus…
19
On totta, että moni kestää paljon vastoinkäymisiä masentumatta. Tähän vaikuttaa ns.resilienssi, minkä puolestaan määrää geenit, luonne ja kasvatus. Kukaan ei kuitenkaan kestä määräänsä enempää vastoinkäymisiä, ja katkeamispisteen - joka vaihtelee - jälkeen seurauksena on yleensä jos ei fyysinen, niin psyykkinen reaktio - ei aina masennus. Ptsd, pakko-oireinen häiriö, skitsofrenia, psykoosi. Mikä psyykkinen häiriö seuraa, se riippuu siitä, mistä kohtaa ihmisellä on "herkkyys" rikkoontua. Esimerkiksi skitsofrenia tai psykoosi puhkeaa tai pahenee useimmiten stressaavan elämänjakson seurauksena.
Jos ajattelee sellaista ääripäätä - jos ihmisellä olisi aina ollut elämä hyvin, sopivasti vaikeuksia ja haastetta, onnistumisen kokemuksia, turvaverkko, hyvä itsetunto ja ihmissuhteita - niin aivoradat ovat aika pitkälti rakentuneet siten, että suht onnellisena oleminen on helppoa, jos olosuhteet pysyvät hyvinä. Ainoa syy, miksi tällainen ihminen masentuisi olisi synnynnäinen herkkyys masentua ja joku pieni tapahtuma sitten kaikesta muusta hyvästä onnesta huolimatta laukaisi tämän masennuksen. Ajattelisin, että tämä on hyvin harvinaista siitäkin syystä, että suurella osalla ihmisistä ei ole asiat hyvin vaan jotain traumaattisia kokemuksia elämän varrella tapahtuu. Silloinkin jos itsellä on asiat hyvin, niin helposti voi voida pahoin maailmanmenon vuoksi kun alkaa ymmärtää, mitä täällä tapahtuu - ja että itse pelkän onnensa kaupalla on päätynyt hyväosaiseksi. Greta Thundbergilla tällainen romahtaminen kävi, en tosin tiedä hänen taustoistaan, onko siellä muuta traumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 mielestä muut ovat pahasti väärässä.
Näköjään. Muut eivät nyt ymmärrä mistään mitään.
Sinulle ei siis selvästikääm riitä sen toteaminen, että olemma vain nyt eri mieltä asiasta. Sinun pitää saada jankuttaa asiasta. Mitä tuo kertoo sinusta?
Koeta nyt vaan rauhoittua. Jankuttamalla et saa ketään olemaan samaa mieltä. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja sen puolustamiseen, niin on myös - yllätys yllätys - meillä muillakin.
Hyvää ja seesteistä sunnuntaita.
19
Sanotaanko nyt näin, että aloitit kommenttisi aina tyyliin: "Ei, asia ei ole...".
Toteava tyylisi ainoan totuuden kertojana ei oikeen innosta.
Nautinnollista sunnuntain jatkoa!
Totta kai se on minun mielipiteeni vain, paitsi silloin kun kyse oli psykologian perustutkimustuloksista. Kenenkäs muunkaan mielipiteistä täällä keskustellaan?
19
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Ei, olet pahasti väärässä.
Masentuneista aika isokin osa on masentuneita ilman mitään yksittäistä syytä. Siksi osalla auttaa pelkkä lääkityskin, joskin tehokkainta on tietysti terapian ja lääkityksen yhdistelmä. Terapiakin tehoaa silloin, kun ihminen saadaan ITSE muuttamaan ajatusluutumiaan ja tapojaan reagoida, ei terapiassakaan kaadeta kenenkään päähän valmiita ratkaisuja.
Toistan: parisuhteessa tyydytyksen tunne on myös jokaisen oman pään sisällä oleva reaktio olosuhteisiin. Totta kai olosuhteilla on merkitystä, mutta silti viime kädessä sinä itse luot sen onnellisuuden tai tyytytmättömyyden pääsi sisällä.
Mietipä vaikka sitä, että hyvässäkin parisuhteessa saattaa puolisolta loppua seksuaaliset halut ja rakkaus ja hän voi rakastua toiseen. Miten se on mahdollista, jos muka pelkät olosuhteet riittävät? Eihän se voi olla mahdollista, jos puoliso edelleen rakastaa ja ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa!!!
Ja silti oikeassa elämässä tuota tapahtuu koko ajan. Ihmisten tunteet kun elävät heidän pääkopassaan, ei niitä voi rakentaa ulkoa päin.
19
Ai, mistä olet saanut tämän tiedon että suuri osa masentuneita olisi sitä ilman syytä? Siitä olen samaa mieltä, että syy ei ole yksittäinen, syitä on useampi kuin yksi. Itse olen kuullut ainakin Jordan Petersonin luennoista, että suurimmalla osalla masentuneista on elämässä olosuhteet päin h*lvettiä ja siksi ei ole ihmekään, että ovat masentuneita. Olosuhteiden parannuttua he voivat paremmin. Hän sanoo että joskus harvoin masennus on myös kemiallista eli johtuu tämän yksilön aivoista. En tiedä mikä tuo "harvoin" sitten on.
Tuo on tutkimuksen yksiselitteinen tulkinta. Kuka tahansa voi masentua ja toisaalta moni kestää hyvinkin traumaattisia kokemuksia koskaan masentumatta.
Olosuhteet eivät usein ole syy masennukseen. Tai ainakaan likikään aina. Iso osa masentuneista on masentuneita olosuhteista huolimatta, masennuksen taustalla on usein geneettinen taipumus tai vaikkapa hormonit tai aivokemialliset häiriöt.
https://www.psycom.net/depression.central.html
There is no one cause for depression, as it depends on a unique combination of an individual’s genetic makeup and environmental conditions. There are many factors to take into account:
The brain’s physical structure or chemistry
History of depression in the family
History of other disorders (anxiety, post-traumatic stress disorder)
Stressful, traumatic events (abuse, financial issues, death of a loved one)
Hormone changes (menstrual cycles, pregnancy)
Certain medications (sleeping aids, blood pressure medication)Luepa täältä hyvä vastaus masennuspotilaalle, jolla ei ole yhtäkään konkreettista, olosuhteisiin liittyvää syytä.
https://www.beyondblue.org.au/get-support/online-forums/young-people/i-…
"Chemical imbalance is one component but why it should happen is not known. The other part is that depression can hit anyone regardless of age, gender, financial or social standing, race or belief. It is a universal illness with no real known cause or treatment. That is enough on it's own to make anyone depressed.
Just as you have described, it can arrive out of the blue. Your life may be fine and no obvious difficulties or traumas etc but you still become unwell."
https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/depression/symptoms-caus…
19
On totta, että moni kestää paljon vastoinkäymisiä masentumatta. Tähän vaikuttaa ns.resilienssi, minkä puolestaan määrää geenit, luonne ja kasvatus. Kukaan ei kuitenkaan kestä määräänsä enempää vastoinkäymisiä, ja katkeamispisteen - joka vaihtelee - jälkeen seurauksena on yleensä jos ei fyysinen, niin psyykkinen reaktio - ei aina masennus. Ptsd, pakko-oireinen häiriö, skitsofrenia, psykoosi. Mikä psyykkinen häiriö seuraa, se riippuu siitä, mistä kohtaa ihmisellä on "herkkyys" rikkoontua. Esimerkiksi skitsofrenia tai psykoosi puhkeaa tai pahenee useimmiten stressaavan elämänjakson seurauksena.
Jos ajattelee sellaista ääripäätä - jos ihmisellä olisi aina ollut elämä hyvin, sopivasti vaikeuksia ja haastetta, onnistumisen kokemuksia, turvaverkko, hyvä itsetunto ja ihmissuhteita - niin aivoradat ovat aika pitkälti rakentuneet siten, että suht onnellisena oleminen on helppoa, jos olosuhteet pysyvät hyvinä. Ainoa syy, miksi tällainen ihminen masentuisi olisi synnynnäinen herkkyys masentua ja joku pieni tapahtuma sitten kaikesta muusta hyvästä onnesta huolimatta laukaisi tämän masennuksen. Ajattelisin, että tämä on hyvin harvinaista siitäkin syystä, että suurella osalla ihmisistä ei ole asiat hyvin vaan jotain traumaattisia kokemuksia elämän varrella tapahtuu. Silloinkin jos itsellä on asiat hyvin, niin helposti voi voida pahoin maailmanmenon vuoksi kun alkaa ymmärtää, mitä täällä tapahtuu - ja että itse pelkän onnensa kaupalla on päätynyt hyväosaiseksi. Greta Thundbergilla tällainen romahtaminen kävi, en tosin tiedä hänen taustoistaan, onko siellä muuta traumaa.
Näin on, jokaisella on yksilölliset valmiudet kestää vastoinkäymisiä. Ja silti on paljon masentuneita, jotka eivät pitkän sairauden ja terapiankaan jälkeen osaa nostaa omasta henkilöhistoriastaan syitä sairastumiselleen. Ihminen voi "väärinoppia" koska vain haitallisia tapoja käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan. Onnellisessa parisuhteessa eläviä, hyvän lapsuuden ja kotiolot omaavia ihmisiä sairastuu masennukseen, siksikin masennuksen hoito on haastavaa, että ihmisen elämästä ei välttämättä löydy mitään haitallista olosuhdetta, jonka korjaamalla masennus kaikkoaisi.
Toki en kiistä sitä, että monella taas nimenomaan ON elämässä olosuhteita ja/tai kokemuksia, jotka ovat edesauttaneet masennuksen puhkeamiseen. Mutta ei voi sanoa, että noin olisi aina tai edes yleensä.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavapiirissäni he, jotka ovat mielenterveyssyistä eläkeläisiä, ovat kaikki sitä siitä syystä, mitä heille on tapahtunut kodin ihmissuhteissa (eroa, kuolemaa, laiminlyöntiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Ei, olet pahasti väärässä.
Masentuneista aika isokin osa on masentuneita ilman mitään yksittäistä syytä. Siksi osalla auttaa pelkkä lääkityskin, joskin tehokkainta on tietysti terapian ja lääkityksen yhdistelmä. Terapiakin tehoaa silloin, kun ihminen saadaan ITSE muuttamaan ajatusluutumiaan ja tapojaan reagoida, ei terapiassakaan kaadeta kenenkään päähän valmiita ratkaisuja.
Toistan: parisuhteessa tyydytyksen tunne on myös jokaisen oman pään sisällä oleva reaktio olosuhteisiin. Totta kai olosuhteilla on merkitystä, mutta silti viime kädessä sinä itse luot sen onnellisuuden tai tyytytmättömyyden pääsi sisällä.
Mietipä vaikka sitä, että hyvässäkin parisuhteessa saattaa puolisolta loppua seksuaaliset halut ja rakkaus ja hän voi rakastua toiseen. Miten se on mahdollista, jos muka pelkät olosuhteet riittävät? Eihän se voi olla mahdollista, jos puoliso edelleen rakastaa ja ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa!!!
Ja silti oikeassa elämässä tuota tapahtuu koko ajan. Ihmisten tunteet kun elävät heidän pääkopassaan, ei niitä voi rakentaa ulkoa päin.
19
En nyt oikein jaksaisi väitellä tuosta parisuhdeasiasta kun en edes tajua, miten esimerkkisi liittyy mihinkään. Jos parisuhteessa toinen rakastuu suhteen ulkopuoliseen niin mielestäni se tarkoittaa, että hänellä ja tätä myöten heillä ei ole olosuhteet olleet ok. Joko hän ei enää rakasta nykyistään tai hän on polyamorinen ihminen, joka on ollut väärällä polulla sitoutuessaan monogamiseen suhteeseen.
En sitä kiellä, ettei parisuhteesta syntyvään mielihyvään liittyvä hyöty muodostu viime kädessä ihmisen aivoissa. Eikö se nyt ole itsestäänselvyys? Mukavaan makuaistimukseenkin tarvitaan sekä ulkoinen ärsyke, makuhermojen toimivuus ja makuaistimuskeskuksen (tms.) toimivuus aivoissa. Kuitenkin jos kokemus olisi pelkästään ihmisen päässä, niin mielikuvituspoikaystävähän ajaisi aivan saman asian kuin oikea.Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta et kumminkaan itse huomaa loogista johtopäätöstä. Koska tunteet osin elävät itsenäistä elämää, eivätkä välttämättä johdu ulkoisista olosuhteista, esimerkiksi puolison pettämisestä tai rakkauden (siis sen puolison tunteman rakkauden) lopahtamisesta, ei voi myöskään väittää, että rakkaus ja onnellisuus syntyisi toisesta ihmisestä.
Se on tunne, jonka jokainen luo omassa päässään. En väitä, etteikö olosuhteilla ole mitään merkitystä, imaginäärinen rakastettu tosiaan ei ole sama asia kuin oikea, mutta siksikin on minusta huono juttu ajatella, että onni on kiinni toisesta ihmisestä, siitä miten tämä käyttäytyy ja tyydyttää minun toiveitani ja tarpeitani.
Minulla on vastuu omasta onnellisuudestani, ja parhaiten vaikutan siihen vaikuttamalla omiin odotuksiini ja toimintaani. Tämä on olennainen asia.
19
Kyllähän tunteet riippuu paljon ulkoisista olosuhteista. Sitä enemmän ehkä luulosta siitä, että miten asiat on. En tiedä tarkoitatko juuri tätä, kun sanot että tunteet elää omaa elämäänsä? Esim. kumppani pettää, mutta olen yhä onnellinen suhteessa koska luulen että hän rakastaa minua yhä ja noudattaa yhteistä sopimusta, koska hän ei ole minulle viitsinyt kertoa että tuntee vähän tarvetta vieraaseen. Niin kauan kun elän tässä luulossa, että kaikki on hyvin, niin tavallaan kaikkihan on minulle samalla tavalla. Kuitenkaan en haluaisi tällaisessa valheellisessa onnessa elää, vaan haluaisin, että uskomukseni ja tunteeni ovat aina järkeviä siihen ympäröivään todellisuuteen nähden. En sikäli halua, että tunteet elävät ihan omaa elämäänsä jossain irrallaan todellisuudesta. Joskushan on rentouttavaa paeta ahdistavaa arkea vaikka eläytyen elokuvaan, mutta tässä on se hyvä, että tietää olevansa tavallaan kahdessa todellisuudessa samaan aikaan, joista toinen on epätodellinen, ihan tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Ei, olet pahasti väärässä.
Masentuneista aika isokin osa on masentuneita ilman mitään yksittäistä syytä. Siksi osalla auttaa pelkkä lääkityskin, joskin tehokkainta on tietysti terapian ja lääkityksen yhdistelmä. Terapiakin tehoaa silloin, kun ihminen saadaan ITSE muuttamaan ajatusluutumiaan ja tapojaan reagoida, ei terapiassakaan kaadeta kenenkään päähän valmiita ratkaisuja.
Toistan: parisuhteessa tyydytyksen tunne on myös jokaisen oman pään sisällä oleva reaktio olosuhteisiin. Totta kai olosuhteilla on merkitystä, mutta silti viime kädessä sinä itse luot sen onnellisuuden tai tyytytmättömyyden pääsi sisällä.
Mietipä vaikka sitä, että hyvässäkin parisuhteessa saattaa puolisolta loppua seksuaaliset halut ja rakkaus ja hän voi rakastua toiseen. Miten se on mahdollista, jos muka pelkät olosuhteet riittävät? Eihän se voi olla mahdollista, jos puoliso edelleen rakastaa ja ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa!!!
Ja silti oikeassa elämässä tuota tapahtuu koko ajan. Ihmisten tunteet kun elävät heidän pääkopassaan, ei niitä voi rakentaa ulkoa päin.
19
Ai, mistä olet saanut tämän tiedon että suuri osa masentuneita olisi sitä ilman syytä? Siitä olen samaa mieltä, että syy ei ole yksittäinen, syitä on useampi kuin yksi. Itse olen kuullut ainakin Jordan Petersonin luennoista, että suurimmalla osalla masentuneista on elämässä olosuhteet päin h*lvettiä ja siksi ei ole ihmekään, että ovat masentuneita. Olosuhteiden parannuttua he voivat paremmin. Hän sanoo että joskus harvoin masennus on myös kemiallista eli johtuu tämän yksilön aivoista. En tiedä mikä tuo "harvoin" sitten on.
Tuo on tutkimuksen yksiselitteinen tulkinta. Kuka tahansa voi masentua ja toisaalta moni kestää hyvinkin traumaattisia kokemuksia koskaan masentumatta.
Olosuhteet eivät usein ole syy masennukseen. Tai ainakaan likikään aina. Iso osa masentuneista on masentuneita olosuhteista huolimatta, masennuksen taustalla on usein geneettinen taipumus tai vaikkapa hormonit tai aivokemialliset häiriöt.
https://www.psycom.net/depression.central.html
There is no one cause for depression, as it depends on a unique combination of an individual’s genetic makeup and environmental conditions. There are many factors to take into account:
The brain’s physical structure or chemistry
History of depression in the family
History of other disorders (anxiety, post-traumatic stress disorder)
Stressful, traumatic events (abuse, financial issues, death of a loved one)
Hormone changes (menstrual cycles, pregnancy)
Certain medications (sleeping aids, blood pressure medication)Luepa täältä hyvä vastaus masennuspotilaalle, jolla ei ole yhtäkään konkreettista, olosuhteisiin liittyvää syytä.
https://www.beyondblue.org.au/get-support/online-forums/young-people/i-…
"Chemical imbalance is one component but why it should happen is not known. The other part is that depression can hit anyone regardless of age, gender, financial or social standing, race or belief. It is a universal illness with no real known cause or treatment. That is enough on it's own to make anyone depressed.
Just as you have described, it can arrive out of the blue. Your life may be fine and no obvious difficulties or traumas etc but you still become unwell."
https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/depression/symptoms-caus…
19
On totta, että moni kestää paljon vastoinkäymisiä masentumatta. Tähän vaikuttaa ns.resilienssi, minkä puolestaan määrää geenit, luonne ja kasvatus. Kukaan ei kuitenkaan kestä määräänsä enempää vastoinkäymisiä, ja katkeamispisteen - joka vaihtelee - jälkeen seurauksena on yleensä jos ei fyysinen, niin psyykkinen reaktio - ei aina masennus. Ptsd, pakko-oireinen häiriö, skitsofrenia, psykoosi. Mikä psyykkinen häiriö seuraa, se riippuu siitä, mistä kohtaa ihmisellä on "herkkyys" rikkoontua. Esimerkiksi skitsofrenia tai psykoosi puhkeaa tai pahenee useimmiten stressaavan elämänjakson seurauksena.
Jos ajattelee sellaista ääripäätä - jos ihmisellä olisi aina ollut elämä hyvin, sopivasti vaikeuksia ja haastetta, onnistumisen kokemuksia, turvaverkko, hyvä itsetunto ja ihmissuhteita - niin aivoradat ovat aika pitkälti rakentuneet siten, että suht onnellisena oleminen on helppoa, jos olosuhteet pysyvät hyvinä. Ainoa syy, miksi tällainen ihminen masentuisi olisi synnynnäinen herkkyys masentua ja joku pieni tapahtuma sitten kaikesta muusta hyvästä onnesta huolimatta laukaisi tämän masennuksen. Ajattelisin, että tämä on hyvin harvinaista siitäkin syystä, että suurella osalla ihmisistä ei ole asiat hyvin vaan jotain traumaattisia kokemuksia elämän varrella tapahtuu. Silloinkin jos itsellä on asiat hyvin, niin helposti voi voida pahoin maailmanmenon vuoksi kun alkaa ymmärtää, mitä täällä tapahtuu - ja että itse pelkän onnensa kaupalla on päätynyt hyväosaiseksi. Greta Thundbergilla tällainen romahtaminen kävi, en tosin tiedä hänen taustoistaan, onko siellä muuta traumaa.Näin on, jokaisella on yksilölliset valmiudet kestää vastoinkäymisiä. Ja silti on paljon masentuneita, jotka eivät pitkän sairauden ja terapiankaan jälkeen osaa nostaa omasta henkilöhistoriastaan syitä sairastumiselleen. Ihminen voi "väärinoppia" koska vain haitallisia tapoja käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan. Onnellisessa parisuhteessa eläviä, hyvän lapsuuden ja kotiolot omaavia ihmisiä sairastuu masennukseen, siksikin masennuksen hoito on haastavaa, että ihmisen elämästä ei välttämättä löydy mitään haitallista olosuhdetta, jonka korjaamalla masennus kaikkoaisi.
Toki en kiistä sitä, että monella taas nimenomaan ON elämässä olosuhteita ja/tai kokemuksia, jotka ovat edesauttaneet masennuksen puhkeamiseen. Mutta ei voi sanoa, että noin olisi aina tai edes yleensä.
19
Sitä viallista olosuhdetta eli lapsuutta ei voi muuttaa jälkeenpäin.
PTSD on muistiin liittyvä sairaus myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Ei, olet pahasti väärässä.
Masentuneista aika isokin osa on masentuneita ilman mitään yksittäistä syytä. Siksi osalla auttaa pelkkä lääkityskin, joskin tehokkainta on tietysti terapian ja lääkityksen yhdistelmä. Terapiakin tehoaa silloin, kun ihminen saadaan ITSE muuttamaan ajatusluutumiaan ja tapojaan reagoida, ei terapiassakaan kaadeta kenenkään päähän valmiita ratkaisuja.
Toistan: parisuhteessa tyydytyksen tunne on myös jokaisen oman pään sisällä oleva reaktio olosuhteisiin. Totta kai olosuhteilla on merkitystä, mutta silti viime kädessä sinä itse luot sen onnellisuuden tai tyytytmättömyyden pääsi sisällä.
Mietipä vaikka sitä, että hyvässäkin parisuhteessa saattaa puolisolta loppua seksuaaliset halut ja rakkaus ja hän voi rakastua toiseen. Miten se on mahdollista, jos muka pelkät olosuhteet riittävät? Eihän se voi olla mahdollista, jos puoliso edelleen rakastaa ja ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa!!!
Ja silti oikeassa elämässä tuota tapahtuu koko ajan. Ihmisten tunteet kun elävät heidän pääkopassaan, ei niitä voi rakentaa ulkoa päin.
19
Ai, mistä olet saanut tämän tiedon että suuri osa masentuneita olisi sitä ilman syytä? Siitä olen samaa mieltä, että syy ei ole yksittäinen, syitä on useampi kuin yksi. Itse olen kuullut ainakin Jordan Petersonin luennoista, että suurimmalla osalla masentuneista on elämässä olosuhteet päin h*lvettiä ja siksi ei ole ihmekään, että ovat masentuneita. Olosuhteiden parannuttua he voivat paremmin. Hän sanoo että joskus harvoin masennus on myös kemiallista eli johtuu tämän yksilön aivoista. En tiedä mikä tuo "harvoin" sitten on.
Tuo on tutkimuksen yksiselitteinen tulkinta. Kuka tahansa voi masentua ja toisaalta moni kestää hyvinkin traumaattisia kokemuksia koskaan masentumatta.
Olosuhteet eivät usein ole syy masennukseen. Tai ainakaan likikään aina. Iso osa masentuneista on masentuneita olosuhteista huolimatta, masennuksen taustalla on usein geneettinen taipumus tai vaikkapa hormonit tai aivokemialliset häiriöt.
https://www.psycom.net/depression.central.html
There is no one cause for depression, as it depends on a unique combination of an individual’s genetic makeup and environmental conditions. There are many factors to take into account:
The brain’s physical structure or chemistry
History of depression in the family
History of other disorders (anxiety, post-traumatic stress disorder)
Stressful, traumatic events (abuse, financial issues, death of a loved one)
Hormone changes (menstrual cycles, pregnancy)
Certain medications (sleeping aids, blood pressure medication)Luepa täältä hyvä vastaus masennuspotilaalle, jolla ei ole yhtäkään konkreettista, olosuhteisiin liittyvää syytä.
https://www.beyondblue.org.au/get-support/online-forums/young-people/i-…
"Chemical imbalance is one component but why it should happen is not known. The other part is that depression can hit anyone regardless of age, gender, financial or social standing, race or belief. It is a universal illness with no real known cause or treatment. That is enough on it's own to make anyone depressed.
Just as you have described, it can arrive out of the blue. Your life may be fine and no obvious difficulties or traumas etc but you still become unwell."
https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/depression/symptoms-caus…
19
On totta, että moni kestää paljon vastoinkäymisiä masentumatta. Tähän vaikuttaa ns.resilienssi, minkä puolestaan määrää geenit, luonne ja kasvatus. Kukaan ei kuitenkaan kestä määräänsä enempää vastoinkäymisiä, ja katkeamispisteen - joka vaihtelee - jälkeen seurauksena on yleensä jos ei fyysinen, niin psyykkinen reaktio - ei aina masennus. Ptsd, pakko-oireinen häiriö, skitsofrenia, psykoosi. Mikä psyykkinen häiriö seuraa, se riippuu siitä, mistä kohtaa ihmisellä on "herkkyys" rikkoontua. Esimerkiksi skitsofrenia tai psykoosi puhkeaa tai pahenee useimmiten stressaavan elämänjakson seurauksena.
Jos ajattelee sellaista ääripäätä - jos ihmisellä olisi aina ollut elämä hyvin, sopivasti vaikeuksia ja haastetta, onnistumisen kokemuksia, turvaverkko, hyvä itsetunto ja ihmissuhteita - niin aivoradat ovat aika pitkälti rakentuneet siten, että suht onnellisena oleminen on helppoa, jos olosuhteet pysyvät hyvinä. Ainoa syy, miksi tällainen ihminen masentuisi olisi synnynnäinen herkkyys masentua ja joku pieni tapahtuma sitten kaikesta muusta hyvästä onnesta huolimatta laukaisi tämän masennuksen. Ajattelisin, että tämä on hyvin harvinaista siitäkin syystä, että suurella osalla ihmisistä ei ole asiat hyvin vaan jotain traumaattisia kokemuksia elämän varrella tapahtuu. Silloinkin jos itsellä on asiat hyvin, niin helposti voi voida pahoin maailmanmenon vuoksi kun alkaa ymmärtää, mitä täällä tapahtuu - ja että itse pelkän onnensa kaupalla on päätynyt hyväosaiseksi. Greta Thundbergilla tällainen romahtaminen kävi, en tosin tiedä hänen taustoistaan, onko siellä muuta traumaa.Näin on, jokaisella on yksilölliset valmiudet kestää vastoinkäymisiä. Ja silti on paljon masentuneita, jotka eivät pitkän sairauden ja terapiankaan jälkeen osaa nostaa omasta henkilöhistoriastaan syitä sairastumiselleen. Ihminen voi "väärinoppia" koska vain haitallisia tapoja käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan. Onnellisessa parisuhteessa eläviä, hyvän lapsuuden ja kotiolot omaavia ihmisiä sairastuu masennukseen, siksikin masennuksen hoito on haastavaa, että ihmisen elämästä ei välttämättä löydy mitään haitallista olosuhdetta, jonka korjaamalla masennus kaikkoaisi.
Toki en kiistä sitä, että monella taas nimenomaan ON elämässä olosuhteita ja/tai kokemuksia, jotka ovat edesauttaneet masennuksen puhkeamiseen. Mutta ei voi sanoa, että noin olisi aina tai edes yleensä.
19
Juuri tämä Jordan Peterson sanoo, että niin on yleensä. Hänen vastaanotolleen tulevilla ihmisillä on paljon ulkoisia ongelmia elämässään, ja sitten he pyytävät apua mielenterveysongelmaan (joka on seurausta olosuhteista ja joka tuskin paranee, jos elämää ei korjata). Ja siis hän on ollut psykologina vuosikausia niin uskon kyllä tätä lähdettä.
Vierailija kirjoitti:
Näille ihmisille jotka ovat henkisesti täysin riippumattomia muista ihmisistä, mitä tekisitte jos kaikki sosiaaliset kontaktisi otettaisiin pois?
Mulla ei ole kuin pakolliset, pinnalliset kontaktit esim. kaupan kassaan tai joskus ensiapupolilla. Elän erakkona, eikä minulla ole lemmikkieläimiä.
Mitä tarkoitat, kun kysyt "mitä tekisitte?" - Miten niin? Elän omaa elämääni. Teen omia juttujani. En alunperin halunnut jäädä yksin, mutta olen sopeutunut tähän ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Minulla olisi tilaisuuksia rupatella ihmisille, mutta en halua. En tarvitse semmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ihmisille jotka ovat henkisesti täysin riippumattomia muista ihmisistä, mitä tekisitte jos kaikki sosiaaliset kontaktisi otettaisiin pois?
Mulla ei ole kuin pakolliset, pinnalliset kontaktit esim. kaupan kassaan tai joskus ensiapupolilla. Elän erakkona, eikä minulla ole lemmikkieläimiä.
Mitä tarkoitat, kun kysyt "mitä tekisitte?" - Miten niin? Elän omaa elämääni. Teen omia juttujani. En alunperin halunnut jäädä yksin, mutta olen sopeutunut tähän ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Minulla olisi tilaisuuksia rupatella ihmisille, mutta en halua. En tarvitse semmoista.
Hyvä juttu sinulle, mutta olet varmaan harvinaisuus. Suurin osaa kaipaa merkityksellisiä suhteita, ja kärsii yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ihmisille jotka ovat henkisesti täysin riippumattomia muista ihmisistä, mitä tekisitte jos kaikki sosiaaliset kontaktisi otettaisiin pois?
Mulla ei ole kuin pakolliset, pinnalliset kontaktit esim. kaupan kassaan tai joskus ensiapupolilla. Elän erakkona, eikä minulla ole lemmikkieläimiä.
Mitä tarkoitat, kun kysyt "mitä tekisitte?" - Miten niin? Elän omaa elämääni. Teen omia juttujani. En alunperin halunnut jäädä yksin, mutta olen sopeutunut tähän ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Minulla olisi tilaisuuksia rupatella ihmisille, mutta en halua. En tarvitse semmoista.Hyvä juttu sinulle, mutta olet varmaan harvinaisuus. Suurin osaa kaipaa merkityksellisiä suhteita, ja kärsii yksinäisyydestä.
Tottumus on toinen luonto. Ehkä hänkin voisi paremmin jos merkityksellisiä ihmissuhteita olisi, mutta on tottunut olemaan ok näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ihmisille jotka ovat henkisesti täysin riippumattomia muista ihmisistä, mitä tekisitte jos kaikki sosiaaliset kontaktisi otettaisiin pois?
Mulla ei ole kuin pakolliset, pinnalliset kontaktit esim. kaupan kassaan tai joskus ensiapupolilla. Elän erakkona, eikä minulla ole lemmikkieläimiä.
Mitä tarkoitat, kun kysyt "mitä tekisitte?" - Miten niin? Elän omaa elämääni. Teen omia juttujani. En alunperin halunnut jäädä yksin, mutta olen sopeutunut tähän ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Minulla olisi tilaisuuksia rupatella ihmisille, mutta en halua. En tarvitse semmoista.Hyvä juttu sinulle, mutta olet varmaan harvinaisuus. Suurin osaa kaipaa merkityksellisiä suhteita, ja kärsii yksinäisyydestä.
Hänkin kuvaili itseään tyytyväiseksi, ei onnelliseksi. Kaikki eivät edes tavoittele onnellisuutta. Itseni kohdalla kuvailisin tuota tyytymiseksi.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ehkä osa alapeukuttajista ei myöskään tiedosta, että ihmiset voivat olla jopa erialisia tässä asiassa. Joillekin ne läheiset ihmissuhteet voivat olla merkityksellisempiä kuin toisille.