Onko se vain defenssimekanismia, kun niin monet sanovat, ettei toinen ihminen saisi olla onnellisuuden avain?
Minusta on jotenkin erikoinen ilmiö, kun nykyään tuntuu niin usein tulevan vastaan tämä ohjenuora, ettei kenenkään onni saisi olla kiinni toisesta ihmisestä. Vähän sama kuin sanoisi himourheilijalle, ettei hänen onnensa saa riippua siitä pääseekö hän urheilemaan vai ei. Tai kuvataiteilijalle, ettei hänen onnensa saa olla kiinni siitä, pääseekö hän tekemään kuvataidetta vai ei.
Jos minun onneni syntyy siitä, että olen parisuhteessa, miksi se toiveeni yritetään mitätöidä ja sanotaan, että onni pitäisi löytyä jostain muusta kuin toisesta ihmisestä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ihmisille jotka ovat henkisesti täysin riippumattomia muista ihmisistä, mitä tekisitte jos kaikki sosiaaliset kontaktisi otettaisiin pois?
Mulla ei ole kuin pakolliset, pinnalliset kontaktit esim. kaupan kassaan tai joskus ensiapupolilla. Elän erakkona, eikä minulla ole lemmikkieläimiä.
Mitä tarkoitat, kun kysyt "mitä tekisitte?" - Miten niin? Elän omaa elämääni. Teen omia juttujani. En alunperin halunnut jäädä yksin, mutta olen sopeutunut tähän ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Minulla olisi tilaisuuksia rupatella ihmisille, mutta en halua. En tarvitse semmoista.
Täällähän sä just rupattelet, jonkinlaisesta sosiaalisesta perustarpeesta selittää elämänvalintojasi. Miksi olet keskustelupalstalla?
Oho, nyt meni viestini "hyväksyttäväksi" enkä tajua miksi. Siinä ei varmasti ollut yhtäkään kiellettyä sanaa. Sanotaan sitten lyhyemmin. Tuo sanonta ehkä tarkoittaa, että ei ole toivottavaa olla liian riippuvainen toisesta ihmisestä, vaikka häntä rakastaisikin. Tuskinpa ihminen on kovin onnellinen, jos on menettänyt rakkaimpansa, mutta olisi hyvä jos silti pystyisi jatkamaan elämää.
"onnellisuuden avain" on aika epämääräinen käsite. Tarkoittaako se riippuvuutta vai vain sitä että tajuaa mistä oma onni koostuu.
Sairasta sekin, jos himourheilijalla ole muuta kuin urheilu, tai kuvataiteilijalla muuta kuin taiteensa.
Itse muusikkona olen joutunut asiaa pohtimaan, koska rasitusvamma meinasi viedä koko ammatin. Ja kyllä, päädyin siihen, että onneksi minulla on paljon muutakin ihanaa elämässä, onneni ei ollut vain soittamisesta kiinni.
Tästä on kyse: hyvä jos koet onnea ihanan ihmisen seurassa, mutta koko onnellisuutesi ei voi olla hänen varassaan. Hän voi kuolla huomenna, sittenkö elämässä ei olisi enää mitään? Kamalaa olisi, mutta koko elämä ei voi olla yhden asian varassa!
Koska onni lähtee sinusta itsestäsi sisältä. Se on sinun oma tunne, eikä riippuvainen parisuhteesta tai muusta ihmisestä. Toinen ihminen ei tee sinua onnelliseksi. Sinä voit vaikuttaa koko elämääsi ja onnellisuuteesi.
Elämä on kokonaisuus, missä on monta osa-aluetta. Onnellinen voi olla, vaikka sinulla ei olisi kaikkia elämänosa-alueita.
On aivan hirveä taakka, jos on toiselle ihmiselle hänen ainoa onnellisuutensa lähde. Kuka sellaista jaksaa?
Ehkä toinen ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, mutta onnettomaksi voi. Tämän olen omalla kohdalla huomannut. Kyllä se minun onnellisuuteen vaikuttaa, kun puoliso ei halua kantaa vastuutaan parisuhteessa.
Tässä keskustelussa puhutaan kahdesta eri asiasta.
Yhdet puhuvat tilanteesta, jossa parisuhteen yksi osapuoli ODOTTAA toisen tekevän hänet onnelliseksi. Ei tervettä.
Toiset puhuvat tilanteesta, jossa avoimesti myönnetään, että oma kumppani/parisuhde/muut ihmiset ovat merkittävä onnen lähde. Mielestäni tämä on ihan perusasia ja ihan tervettä myöntää.
Toisinaan jotkut tuntuvat väheksyvän parisuhteeseen panostamista korostamalla omaa itsenäisyyttään ja sitä, miten onni ei saa riippua yhdestä ihmisestä jne jne läpälää. Minunkin mielestäni tätä käytetään joskus siinä tarkoituksessa, että vähätellään parisuhteeseen panostamista tai haetaan oikeutusta sille ettei itse halua tai kykene. Oma äitini hokee tätä aina jos puhun omasta hyvästä parisuhteestani ja miten onnellinen olen. Hänellä on taas traumaattinen suhde taustalla.