Lue keskustelun säännöt.
Onko se vain defenssimekanismia, kun niin monet sanovat, ettei toinen ihminen saisi olla onnellisuuden avain?
13.10.2019 |
Minusta on jotenkin erikoinen ilmiö, kun nykyään tuntuu niin usein tulevan vastaan tämä ohjenuora, ettei kenenkään onni saisi olla kiinni toisesta ihmisestä. Vähän sama kuin sanoisi himourheilijalle, ettei hänen onnensa saa riippua siitä pääseekö hän urheilemaan vai ei. Tai kuvataiteilijalle, ettei hänen onnensa saa olla kiinni siitä, pääseekö hän tekemään kuvataidetta vai ei.
Jos minun onneni syntyy siitä, että olen parisuhteessa, miksi se toiveeni yritetään mitätöidä ja sanotaan, että onni pitäisi löytyä jostain muusta kuin toisesta ihmisestä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Minulla on takuuvarma onni, lifeline joka ei petä: J eesus K ristus!
Jokainen voi saada tämän onnellisuustakuun, sinäkin! Haluatko? J eesus edellyttää vain yhden vilpittömästi lausutun sanan, tai pelkän ajatuksen, etä haluat tulla Hänen yhteyteensä.
🙏💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Jaa, mutta nyt et selvästikään ymmärrä, mitä sinulle sanotaan.
Se, että saa iloa jostakin tekemisestä on eri asia kuin se, että ripustat onnellisuutesi toiseen ihmiseen ja odotat, että hän on rinnallasi tekemäsäs sinut onnelliseksi. Urheilla voit, koska päätös siihen on omissa käsissäsi. Ja koska kyse on omista valinnoistasi, voit myös etsiä itsellesi jonkin muun onnellistavan harrastuksen.. Neliraajahalvaus toki on riski, mutta väitän, että se masentaisi kyllä muutkin kuin himourheilijat...
Toki voit hankkia itselles uuden onnellistajan, mutta jos nyt yhtään omaat kriteerejä kumppanillesi, sopivia puolisoita ei niin vain kävele kohdalle. Jos taas kuka tahansa käy, kuulostat pahemman kerran läheisriippuvaiselta, evvk kuka se kumppani on, kunhan saat hössöttää ja elää toisen ihmisen kautta.
Ei sillä, ihmiset ovat erilaisia. Ekstrovertille epäilemättä ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin introvertille, on sitten kyse ystävistä tai parisuhteesta. Ja totta kai rakkaat ihmiset tuottavat iloa!
Mutta viisas ihminen ei pane "kaikkia munia yhteen koriin" eli ripusta onnellisuuttaan yhteen ihmissuhteeseen. Mitä vain voi tapahtua elämässä, ja siksi olisi hyvä olla muitakin kuin yksi onnellisuuden lähde. Vastuu tehdä toinen ihminen onnelliseksi on ahdistava!
Kuka sanoi, että pitää ripustaa onnellisuus yhteen ihmissuhteeseen? Monet onnellisuutta tuovat tekijät ovat jollain tavalla riippuvaisia toisista ihmisistä. Ei se urheilijakaan yleensä tule onnelliseksi vain yksikseen juostessaan vaan tarvitsee onnistumisen elämyksiinsä tukea ja kannustusta ja tunnustusta ja hyväksyntää. Parisuhteeton sinkku taas yleensä kaipaa ympärilleen ystäviä ja harrastuksia ja aktiviteetteja. Nämä asiat nyt vain ovat faktoja eivätkä kyllä tarkoita, että ripustaudutaan yhteen ihmiseen, jonka elämäntehtävä on tehdä sinut onnelliseksi. Helppohan se on sanoa olevansa riippumaton, jos ne munat ovat monessa korissa, mutta yleisellä tasolla muista ihmisistä se lopulta enimmäkseen muodostuu.
Totuus: ihmisen onnellisuus määrittyy aina toisten ihmisten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Jaa, mutta nyt et selvästikään ymmärrä, mitä sinulle sanotaan.
Se, että saa iloa jostakin tekemisestä on eri asia kuin se, että ripustat onnellisuutesi toiseen ihmiseen ja odotat, että hän on rinnallasi tekemäsäs sinut onnelliseksi. Urheilla voit, koska päätös siihen on omissa käsissäsi. Ja koska kyse on omista valinnoistasi, voit myös etsiä itsellesi jonkin muun onnellistavan harrastuksen.. Neliraajahalvaus toki on riski, mutta väitän, että se masentaisi kyllä muutkin kuin himourheilijat...
Toki voit hankkia itselles uuden onnellistajan, mutta jos nyt yhtään omaat kriteerejä kumppanillesi, sopivia puolisoita ei niin vain kävele kohdalle. Jos taas kuka tahansa käy, kuulostat pahemman kerran läheisriippuvaiselta, evvk kuka se kumppani on, kunhan saat hössöttää ja elää toisen ihmisen kautta.
Ei sillä, ihmiset ovat erilaisia. Ekstrovertille epäilemättä ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin introvertille, on sitten kyse ystävistä tai parisuhteesta. Ja totta kai rakkaat ihmiset tuottavat iloa!
Mutta viisas ihminen ei pane "kaikkia munia yhteen koriin" eli ripusta onnellisuuttaan yhteen ihmissuhteeseen. Mitä vain voi tapahtua elämässä, ja siksi olisi hyvä olla muitakin kuin yksi onnellisuuden lähde. Vastuu tehdä toinen ihminen onnelliseksi on ahdistava!
Yleensä ihmiset, joilla on toisia ihmisiä ympärillä, toipuvat tällaisistakin koettelemuksista paremmin kuin he, jotka ovat yksin. Eli siinä mielessä ihmisen onni on jollain tasolla psykofyysisena faktana kiinni toisista.
Mutta toki siinä voi mennä myös överiksi.
Ja ihminen tarvitsee toisia myös eri tavalla eri elmänvaiheissaan. Heikoilla ollessaan hänen onnensa todella on kiinni läheisistä ja ystävistä, koska tarvitsee heidän tukeaan. Vahvoilla ollessaan se on vain mukava lisä ja taas toisaalta hänen mahdollisuutensa olla vastavuoroisesti tarvitsevan tukena.
Suomessa on kansainvälisesti katsoen erittäin paljon itseriittoisesti/ välttelevästi kiintyneitä ja nämä ihmiset voivat kokea ahdistavana sen, että toiset tarvitsevat heitä. Heidän mielestään on parasta, että jokainen vastaa itse itsestään. Muualla on suhteellisesti enemmän turvallisesti kiintyneitä, joissa ihmiset muodostavat tukiverkoston ja keskinäiset tunnesiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus: ihmisen onnellisuus määrittyy aina toisten ihmisten kautta.
Väärin. Ihminen on aina onnellinen itsenäisesti, oman päänsä kautta. Kukaan ei voi sivusta tuhota onnellisuutta tai tehdä kenestäkään onnellista, jos ihminen ei anna sille itse lupaa ja mahdollisuutta.
T. 19
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Minulla on takuuvarma onni, lifeline joka ei petä: J eesus K ristus!
Jokainen voi saada tämän onnellisuustakuun, sinäkin! Haluatko? J eesus edellyttää vain yhden vilpittömästi lausutun sanan, tai pelkän ajatuksen, etä haluat tulla Hänen yhteyteensä.
🙏💖
Jaa, eipä Raamattukaan mitään jatkuvaa auvoa ja onnea ole luvannut. Job laitettiin käymään läpi erittäin raskaat elämänvaiheet ja puhutaan siitä, miten uskon kulta puhdistetaaan koettelemusten tulessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän urheilijankin onni romahtaa pitkäksi aikaa jos esim vammautuu niin että urheilu ei ole enää mahdollista. Jos ripottelee onnen lähteensä sinne tänne eikä anna minkään niistä kasvaa liian suureen rooliin, niin ei voi myöskään odottaa saavuttavansa kovin suuria minkään asian parissa. - ei ap
Eri mieltä. Itse teen töitä taiteellisella alalla, mutta teen paljon muitakin asioita, joista tulen onnelliseksi. Toki osa niistä on hyvä parisuhde ja perhe, mutta myös ystävät, luonto, muu visuaalinen toiminta, muut taiteelliset asiat harrastuksen vuoksi. Harrastan myös liikuntaa, josta hyvää oloa kumpuaa. Tällöin totta kai olisi musertavaa, jos yhdelle onnen lähteelle tapahtuisi jotain, mutta se ei olisi maailman loppu, vaan voisin ammentaa onnellisuutta ja näin ollen myös luovuutta toisesta.
Ymmärrän tuon fraasin niin, ettei onnellisuus saa olla toisesta riippuvaistaa niin, että sen onnen pitää tulla sinun itsesi sisältä. Et voi kotona kiukutella, jos se toinen ei tee kaikkea onnesi eteen vaan sinun pitää pystyä olemaan onnellinen myös yksilönä.
Koska tuollainen ajatusmalli voi olla äärettömän ahdistava ja raskas sille parisuhteen toiselle osapuolelle. Kyllä minä ainakin tahdon että mies saa elämäänsä iloa monista muistakin asioista kuin meidän parisuhteestamme, en tahdo enkä voi olla vastuussa toisen aikuisen ihmisen onnellisuudesta. Ajatus on ahdistava ja tuo mieleen läheisriippuvaisen ja omistushaluisen tyypin joka haluaa sälyttää vastuun omasta elämästään toiselle.
Toki olen iloinen siitä että tuon miehen elämään lisäarvoa ja varmasti lisäämme toistemme onnellisuutta, olemme onnellisempia yhdessä kuin yksin, tietysti. Mutta ei se onnellisuus pelkän parisuhteen varassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tässä nyt vähän on ongelmallista sekin, miten kukin onnen määrittelee. Oliko se Sipe Santapukki vai kuka, joka sanoi, että onnellisuus on sitä, ettei koko ajan v*tuta. Jotkut tuntuvat käsittävän onnen jonain skumppalasien kilistelemisenä. Minusta onneksi lasketaan myös se, että sinulla on se läheinen ihminen, jolle voit puhua ja jonka kanssa voi viettää aikaa. Eli pelkkä olemassaolo ja välittäminen riittää tuomaan sen onnen. Ei sen tarvitse olla jatkuvaa palvelemista ja toiveiden täyttämistä. Siksi minusta ei ole mitenkään kohtuuton ajatustapa, että jos tietoisesti valitsen kadota jonkun elämästä tai kohtelen häntä ikävästi, se tarkoittaa sitä, että vien osan hänen onnestaan pois. Tottakai se vaikuttaa hänen onnellisuuteensa, miksei vaikuttaisi.
No tottahan toki useimmille ihmisille mielekkäät ihmissuhteet tuovat onnea elämään. Parisuhde, perhe, ystävät, hyvä työyhteisö jne. Mutta on ehkä hieman väärin ajatella, että jollakulla toisella olisi vastuu omasta onnesta tai velvollisuus tehdä toinen onnelliseksi. Se onni lähtee itsestä, vaikka nuo asiat elämään iloa tuovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lienet läheisriippuvainen takertuja, jolle on siksi ihan aiheesta huomautettu. Ehkä narsisti, muttei välttämättä.
Elämää, onnea ja itsetuntoa ei voi eikä pidä rakentaa toisen ihmisen varaan, koska silloin hyväksikäyttää sitä toista eikä kanna itse vastuuta itsestään.
Läheisriippuvainen on rasittava ihminen, uuvuttaa läheisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Jaa, mutta nyt et selvästikään ymmärrä, mitä sinulle sanotaan.
Se, että saa iloa jostakin tekemisestä on eri asia kuin se, että ripustat onnellisuutesi toiseen ihmiseen ja odotat, että hän on rinnallasi tekemäsäs sinut onnelliseksi. Urheilla voit, koska päätös siihen on omissa käsissäsi. Ja koska kyse on omista valinnoistasi, voit myös etsiä itsellesi jonkin muun onnellistavan harrastuksen.. Neliraajahalvaus toki on riski, mutta väitän, että se masentaisi kyllä muutkin kuin himourheilijat...
Toki voit hankkia itselles uuden onnellistajan, mutta jos nyt yhtään omaat kriteerejä kumppanillesi, sopivia puolisoita ei niin vain kävele kohdalle. Jos taas kuka tahansa käy, kuulostat pahemman kerran läheisriippuvaiselta, evvk kuka se kumppani on, kunhan saat hössöttää ja elää toisen ihmisen kautta.
Ei sillä, ihmiset ovat erilaisia. Ekstrovertille epäilemättä ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin introvertille, on sitten kyse ystävistä tai parisuhteesta. Ja totta kai rakkaat ihmiset tuottavat iloa!
Mutta viisas ihminen ei pane "kaikkia munia yhteen koriin" eli ripusta onnellisuuttaan yhteen ihmissuhteeseen. Mitä vain voi tapahtua elämässä, ja siksi olisi hyvä olla muitakin kuin yksi onnellisuuden lähde. Vastuu tehdä toinen ihminen onnelliseksi on ahdistava!
Yleensä ihmiset, joilla on toisia ihmisiä ympärillä, toipuvat tällaisistakin koettelemuksista paremmin kuin he, jotka ovat yksin. Eli siinä mielessä ihmisen onni on jollain tasolla psykofyysisena faktana kiinni toisista.
Mutta toki siinä voi mennä myös överiksi.
Ja ihminen tarvitsee toisia myös eri tavalla eri elmänvaiheissaan. Heikoilla ollessaan hänen onnensa todella on kiinni läheisistä ja ystävistä, koska tarvitsee heidän tukeaan. Vahvoilla ollessaan se on vain mukava lisä ja taas toisaalta hänen mahdollisuutensa olla vastavuoroisesti tarvitsevan tukena.
Suomessa on kansainvälisesti katsoen erittäin paljon itseriittoisesti/ välttelevästi kiintyneitä ja nämä ihmiset voivat kokea ahdistavana sen, että toiset tarvitsevat heitä. Heidän mielestään on parasta, että jokainen vastaa itse itsestään. Muualla on suhteellisesti enemmän turvallisesti kiintyneitä, joissa ihmiset muodostavat tukiverkoston ja keskinäiset tunnesiteet.
Ihmisillä on paitsi erilaisia elämänvaiheita, myös yksilöllinen persoonallisuus. Ihan syntyjään siis erilaiset geenit, kyse ei ole vain elämänhistoriasta tai kasvatuksesta. Eli on ihmisiä, jotka ovat itseriittoisia, ja toisessa päässä taas ovat epäitsenäiset parisuhderiippuvaiset takertujat. Suurin osa ihmisistä on janalla siltä väliltä.
Toistan. Kenenkään onnellisuus ei oikeasti ole yhdestä ja ainoasta ihmisestä kiinni. Tai vielä paremmin, terveen ja tasapainoisen ihmisen onnellisuus ei ole kiinni yhdestä ja ainoasta ihmisestä. Täällä on lisää emotionaalisesta riippuvuudesta eli tilanteesta, jossa riippuvuus on mennyt överiksi:
https://mielenihmeet.fi/5-keinoa-paattaa-emotionaalinen-riippuvuus/
Mitään tuollaista kansainvälistä vertailua ei eri kansallisuuksien välillä ole kylläkään tehty. Sori, vedit tuon viimeisen kappaleen hanuristasi. Se, että suomalaiset ovat keskimäärin hiukan vähemmän sosiaalisia vieraiden ihmisten kanssa kuin vaikkapa ruotsalaiset ei suinkana tarkoita, että läheisissä ihmissuhteissa olisimme sen välttelevämpiä kuin muutkaan.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuutta saa niin monista asioista, puolisostakin.
Mikäli vain puolisosta, niin elämä on jatkuvaa epävarmuutta. Hylkäämisiä, sairastumisia, onnettomuuksia jne. ja kaikki yhden ihmisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen ajatusmalli voi olla äärettömän ahdistava ja raskas sille parisuhteen toiselle osapuolelle. Kyllä minä ainakin tahdon että mies saa elämäänsä iloa monista muistakin asioista kuin meidän parisuhteestamme, en tahdo enkä voi olla vastuussa toisen aikuisen ihmisen onnellisuudesta. Ajatus on ahdistava ja tuo mieleen läheisriippuvaisen ja omistushaluisen tyypin joka haluaa sälyttää vastuun omasta elämästään toiselle.
Toki olen iloinen siitä että tuon miehen elämään lisäarvoa ja varmasti lisäämme toistemme onnellisuutta, olemme onnellisempia yhdessä kuin yksin, tietysti. Mutta ei se onnellisuus pelkän parisuhteen varassa ole.
Miksi se pitää katsoa noin? Olet oppikirjaesimerkki välttelevästi kiintyneestä eikä sitä katsosta optimaalisimmaksi tilaksi ihmiselle.
Minä taas katson, että miehen pitää saada onnea meidän parisuhteesta, jotta siinä olisi mitään mieltä. Ja sama koskee minua. Pakkohan sitä on silti onnea saada muustakin ja turha syyttää toista omasta surkeudestaan, jos sellaiseen on joutunut (ellei toinen sitten ihan tosiasiallisesti laiminlyö tai kohtele huonosti).
Vierailija kirjoitti:
No tottahan toki useimmille ihmisille mielekkäät ihmissuhteet tuovat onnea elämään. Parisuhde, perhe, ystävät, hyvä työyhteisö jne. Mutta on ehkä hieman väärin ajatella, että jollakulla toisella olisi vastuu omasta onnesta tai velvollisuus tehdä toinen onnelliseksi. Se onni lähtee itsestä, vaikka nuo asiat elämään iloa tuovatkin.
Ei tietenkään kenelläkään ole vastuuta tehdä ketään onnelliseksi, mutta kyllä minusta ihmisillä on vastuu olla tekemättä toista tahallaan onnettomaksi. Tässä on kyse siitä näkökulmasta, mitä se onni ja onnelliseksi tekeminen on. Itselläni esimerkiksi oma miesystäväni tekee minut tälläkin hetkellä onnelliseksi, vaikka emme ole nähneet emmekä edes puhuneet puhelimessa pariin päivään. Tämän hetken onnellisuuteni perustuu siihen, että tiedän hänen olevan olemassa ja välittävän minusta. Jos tämä on jonkun mielestä valtavan raskas vastuu, että hän tekee minut näin onnelliseksi, ehkä olen sairas ja läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuutesi on silloin sen toisen ihmisen varassa, ja jos hän jättää sinut, niin romahdat.
Ainahan onni on jonkun tai jonkin varassa. Himourheilija voi neliraajahalvaantua. Jos hänen onnensa koostui liikunnasta, niin silloinhan hän todennäköisesti romahtaa, jos ei pääse enää liikkumaan. Ihmisiä taas on maailma pullollaan, eli vaikka toisen ihmisen menettäisi, aina voi löytyä uusi.
Jaa, mutta nyt et selvästikään ymmärrä, mitä sinulle sanotaan.
Se, että saa iloa jostakin tekemisestä on eri asia kuin se, että ripustat onnellisuutesi toiseen ihmiseen ja odotat, että hän on rinnallasi tekemäsäs sinut onnelliseksi. Urheilla voit, koska päätös siihen on omissa käsissäsi. Ja koska kyse on omista valinnoistasi, voit myös etsiä itsellesi jonkin muun onnellistavan harrastuksen.. Neliraajahalvaus toki on riski, mutta väitän, että se masentaisi kyllä muutkin kuin himourheilijat...
Toki voit hankkia itselles uuden onnellistajan, mutta jos nyt yhtään omaat kriteerejä kumppanillesi, sopivia puolisoita ei niin vain kävele kohdalle. Jos taas kuka tahansa käy, kuulostat pahemman kerran läheisriippuvaiselta, evvk kuka se kumppani on, kunhan saat hössöttää ja elää toisen ihmisen kautta.
Ei sillä, ihmiset ovat erilaisia. Ekstrovertille epäilemättä ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin introvertille, on sitten kyse ystävistä tai parisuhteesta. Ja totta kai rakkaat ihmiset tuottavat iloa!
Mutta viisas ihminen ei pane "kaikkia munia yhteen koriin" eli ripusta onnellisuuttaan yhteen ihmissuhteeseen. Mitä vain voi tapahtua elämässä, ja siksi olisi hyvä olla muitakin kuin yksi onnellisuuden lähde. Vastuu tehdä toinen ihminen onnelliseksi on ahdistava!
Kuka sanoi, että pitää ripustaa onnellisuus yhteen ihmissuhteeseen? Monet onnellisuutta tuovat tekijät ovat jollain tavalla riippuvaisia toisista ihmisistä. Ei se urheilijakaan yleensä tule onnelliseksi vain yksikseen juostessaan vaan tarvitsee onnistumisen elämyksiinsä tukea ja kannustusta ja tunnustusta ja hyväksyntää. Parisuhteeton sinkku taas yleensä kaipaa ympärilleen ystäviä ja harrastuksia ja aktiviteetteja. Nämä asiat nyt vain ovat faktoja eivätkä kyllä tarkoita, että ripustaudutaan yhteen ihmiseen, jonka elämäntehtävä on tehdä sinut onnelliseksi. Helppohan se on sanoa olevansa riippumaton, jos ne munat ovat monessa korissa, mutta yleisellä tasolla muista ihmisistä se lopulta enimmäkseen muodostuu.
Tuota... ap kyllä nimenomaan puhuu siitä, että hänelle on yksi ja nimenomainen ihminen, joka tekee hänet onnelliseksi, ei kukaan tai mikään muu.
Puhutaan siis emptionaalisestia riippuvuudesta ääripäässä.
https://mielenihmeet.fi/5-keinoa-paattaa-emotionaalinen-riippuvuus/
Ps. Minä nautin kirjoista, elokuvista ja kuvataiteesta kyllä täysin itsenäisesti. Minun ei tarvitse saada mitään sosiaalista kannustusta tai edes keskustella muiden kanssa noista. Toki välillä keskustelenkin ystävien tai työtoverien kanssa kulttuurista, mutta sitä feedbackiä en mitenkään tarvitse nauttiakseni.
19
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään terveet ihmiset on onnellisia ilman toistakin ihmistä. Läheisriippuvuus ei ole tervettä.
Kaikki ihmiset tarvitsevat jotain ihmiskontaktia. Onko se tervettä, jos kontaktit ovat pinnallisia ja korvattavissa olevia?
Ei tässä sitä sanottu, etteikö saisi pitää ja rakastaa jotakuta. Vaan että ihmisen on hyvä ja tervettä viihtyä myös yksinollen, keksiä itselleen antoisaa tekemistä, mielenkiintoisia ajatuksia, viihtyä.
Parisuhteessakin tärkeämpää kuin toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset on se, mitä toinen saa SINUT ajattelemaan ja tuntemaan. Nautit siis ennen kaikkea yhdessäolon sinussa herättämistä tunteista. Tämä ero on hiuksenhieno, mutta ehkä ymmärrät eron, jos mietit vaikkapa vakavasti masentunutta ihmistä. Hän on masentunut ja surullinen, vaikka eläisikin rakkaan ihmisen kanssa parisuhteessa - koska onnellisuus on jokaisen ihmisen pään sisällä, sitä ei voi kukaan ulkopuolelta päähäsi "kaataa".
Ohiksena 19
Itse asiassa harva ihminen on masentunut, jos elämässä kaikki on hyvin. Mieluisat ihmissuhteet, työ, harrastukset, taloudellinen tilanne kunnossa johtaa yleensä siihen, että ihminen on tyytyväinen. *Yleensä* masennukseen on joku syy/syitä, vaikka joskus harvoin sitä on myös niillä, joilla sujuu ulkoisesti hyvin. Samalla lailla parisuhteessakin suuresti vaikuttaa ulkoiset asiat - saat kuluja jaettua, jakaa ajatuksia ja seksuaalisuutta, tukea elämän ongelmiin. On vähän lapsellista ajatella, että se parisuhteen tuoma hyvä olo on lähinnä siellä pään sisällä tunteissa ja ajatuksissa. Tällä en tietenkään tarkoita, että parisuhteeseen kelpaisi kuka vaan mekaanisesti suorittamaan nuo asiat, vaan kumppanin täytyy olla tietysti sopiva. Mutta sopivaa kumppania elämässä maailman toisella puolella erillistä elämää ei juuri kukaan itselleen halua, vaikka tuo kumppani saattaisi ajatella sinusta hyviä ajatuksia ja saada mieleesi miellyttäviä oloja.
Tämä on muuten hassun tekopyhää, että suureen ääneen julistetaan, että kukaan ei ole vastuussa kenenkään toisen onnesta. Sitten kuitenkin taivastellaan, kun Suomessakin on yksinäisiä ihmisiä, kodittomia ja vanhuksia, joilla ei ole ketään läheisiä.
Koska se on huonoksi koko parisuhteelle jos kaikki ilo riippuu toisesta. Toista alkaa myös ahdistaa kun kokee olevansa vastuussa toisen onnellisuudesta.