Olisitko niin paljon onnellisempi jos saisit elää varakkaan perheen kotiäitinä, olisi siivoojat ym lastenhoitajat ja saisit keskittyä

Minulle sopisi ja minulla olisi ihan mahdollisuus noin elääkin, joskin silloin joutuisimme elintasosta tinkimään jonkin verran. Pidän kuitenkin työstäni, ja toisaalta siitä että omaakin rahaa on ihan kelpo määrä käytössä. Joten näillä mennään niin kauan kuin ei liikaa väsytä työnteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on nuo kaikki ja niin vain masentui pahasti. Nyt voi paremmin terapian ja lääkityksen avulla. 

Hän valitsi tämän vaihtoehdon muuttaessa ulkomaille miehen työn vuoksi. 

Olen jo muutenkin masentunut, sitä vaihtoehtoa ei minulla enää ole. Kannattaa olla jokin haastava oma harrastus tai intohimo, jossa voi kehittää itseään. Kai siinä masentuu, jos ei ole mitään tekemistä.

Kyllä hänellä harrastuksia on, ja sen takia lastenhoitaja kävi, että hän nimenomaan pääsi harrastuksiin lasten ollessa pieniä. Hän on kuitenkin hyvin sosiaalinen ja ollut haastavassa työssä aiemmin ja kotiäitinä oleminen ei kuitenkaan ollut se hänen juttunsa vaikka lapsiaan kovasti rakastaakin. 

Parasta menestyjäainesta olevat naiset eivät yleensä halua olla vain kotona. Vaikka muuten olisivat mitä parhainta äitiainesta.

Onneksi on päivähoito, joka mahdollistaa heille uran ja perhe-elämän.

Meillä on lähes 3 vuotta noin eli minä olin hoitovapaalla ja samalla opiskelin, kotihengetär nimeltä Aira huolehti kotitöistä. Minulla tosin oli työpaikka, johon teoriassa olisin voinut palata, mutta opintojen ansiosta olin vanhassa työssä lopulta 1 kk verran ja senkin pitämättömillä vuosilomilla. Mutta kieltämättä oli kivaa, kun joku toinen teki kaikki kotityöt ja vielä pihanhoidon siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuisi kaikkein oikeimmalle olla helvetin pätevä ja hyvätuloinen että voisin maksaa miehille seksistä. Toisten rahoilla loisiminen ei kiinnosta.

Kotinaisena olemiseen kuuluu miehen tyydyttäminen molempia tyydyttävillä tavoilla. Senkin voisi katsoa kuuluvan työnkuvaan.

Ihmiselle ei ole luontaista olla joutilaana. Eteenpäin ja parempaan pyrkiminen on meihin sisäänrakennettuna. Sinne kotiin on helppo "jämähtää" ja passivoitua.

En olisi. Olin kotona pari vuotta lapsen kanssa ja sekin oli itselleni liikaa. Olisin voinut rahan puolesta olla pidempäänkin kotona, mutta nimenomaan kaipasin työelämää. Jos olisin jatkuvasti kotona niin tarvitsisin ainakin jonkin todella intensiivisen harrastuksen ja verkostoja joiden kanssa viettää aikaa. Minulle ei riitä kotona neljän seinän sisällä perheen kanssa oleminen vaikka he rakkaimpia ovatkin. Ehkä jos olisimme todella rikkaita niin voisin harkita jotain vapaaehtoistyötä tms projekteja. Mutta silloinhan tekisin töitä myös kodin ulkopuolelle.

En, olen onnellinen yksin. Saa olla ja mennä just niinku haluaa :D

Ville käveelekin kuin Jukka. 

En pidä ajatuksesta, että siivoojat, lastenhoitajat sun muut vieraat ihmiset hyörisivät koko ajan kodissani.

Mutta en pahoittaisi mieltäni, jos voisin jättää työelämän ja asua jossain vaikka kahdestaan jonkun ihanan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ville käveelekin kuin Jukka. 

Ups, väärä ketju. 

Olisin onnellinen ihan köyhänkin perheen kotiäitinä. Se, että saisi kasvattaa ison lauman lapsia kotona, ja viettää heidän kanssaan aikaa 24/7. Valmistaa ruokaa, pestä pyykkiä, siivoilla, lukea kirjoja lapsille, puistoilla ja ulkoilla. Se olisi ihanaa eikä siihen mitenkään paljoa rahaa tarvittaisi.

Olisi vain se mies, joka arvostaisi kotiäitiyttä ja haluaisi myös ison perheen.

Näyttäytyyköhän tämä miehille tällaisena siksi, että miehillä on sukupuolen sisällä niin isoja osaamiseroja, että miehet kokee kilpailun rasittavana? Naisilla on etuna osaamisen tasaisuus, ei syrjäydytä ja juopotella ja tehdä rikoksia ja seota. Jos on taipumusta sellaiseen kuten miehillä on, niin on varmaan mukavaa fantasioida että naisilla olisi vähän sama homma.