Olisitko niin paljon onnellisempi jos saisit elää varakkaan perheen kotiäitinä, olisi siivoojat ym lastenhoitajat ja saisit keskittyä

Voisin olla jos saisin kuitenkin palkkaa vastaavan rahan joka ei siis tulisi mieheltäni, tai olisi riippuvainen siitä suostuuko hän sen minulle antamaan. Olisin siis itsenäinen ja voisin lähteä jos olisin onneton.

Vierailija kirjoitti:

Ei riittäisi minulle. Tykkään työstäni, mutta työpäivien jälkeen tekisin jotain itselle mieleistä asiaa tai olisin tekemättä mitään. Minulle sopisi oikein hyvin, että kotityöt tekisi joku muu. Myös oma raha on minulle tärkeää, en halua luopua palkasta ja olla toisen tuloista riippuvainen.

Voisihan se varakkuus ja omaisuus olla sinun, eikä puolisosi. Miksi automaattisesti ajatellaan, että varakkaan perheen äiti olisi riippuvainen jostakin toisesta?

Kaverilla on nuo kaikki ja niin vain masentui pahasti. Nyt voi paremmin terapian ja lääkityksen avulla. 

Hän valitsi tämän vaihtoehdon muuttaessa ulkomaille miehen työn vuoksi. 

No eu todellakaan, en oikein edes ymmärrä, miten joku voi kysyä tuollaista. Niinku KUKA haluaisi tuollaista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin. Olen jo tippunut työelämästä ja pyöritän väsyneenä lapsiperhearkea yksin. Voisin samantien pyöräyttää pari lasta lisää ja keskittyä lapsiin, mieheen ja kotiin. Aikaa jäisi mukavasti harrastuksiin, jos kävisi siivoja säännöllisesti.

Olet uupunut lapsiperhearkeen ja haluat pari lasta lisää? Ehdotan, että mietit vielä aihetta.

Nyt huolehdin kaikesta yksin, kodin pikkuremonteista autonhuoltoon. Olen totaaliyh. Yksinäisyys on myös musertavaa. Helpottaisi, jos olisi mies jakamassa arkea ja välillä lastenhoitaja kaitsemassa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei, tylsistyisin kuoliaaksi. Kaipaan haasteita. Siivoojan voisin halutessani palkata nytkin, mutta tykkään siivoamisesta :)

Pitää olla saatanan tyhmä ihminen, ettei keksi muuta tekemistä itselleen kuin työntekeminen. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Lukuunottamatta lapsia niin joo, olisin mielellään superrikas. Mutta siten että rahat olisi omiani, enkä "huolehtisi" miehestäni.

En. Halusin vain yhden lapsen ja hän on ollut aikuinen jo kauan. Töihin palasin osa-aikaisesti, kun hän oli 1,5 vuotias, koska en olisi jaksanut olla pitempään kotona.

Jos minulla olisi omaisuutta, niin perustaisin oman yrityksen. Tekisin töitä sen verran kuin hyvältä tuntuisi. Matkustelisin, hankkisin oman hevosen ja paremman auton. Ei siivoojan palkkaaminen olisi elämäni sisällön kannalta olennainen asia. Jos olisi, niin voisin palkata sellaisen jo nyt.

Suurperhe arkea 10.v pyörittäneenä ottaisin mielelläni täysipäiväisen työntekijät itselleni kaveriksi. Mahdollistaisi itsellekin nauttia sellaisesta luksuksesta kuin lenkki, hammaslääkäri ja mahdollisesti työkin. Samoin olisi hienoa jos ruoanlaiton jälkeen keittiön siivoukseen ei menisi kahta tuntia.

Siinä vaiheessa kun lapset olisi isompia ja työtä vähemmän, en usko että nauttisin enää sellaisesta valmiiksi passatusta. Tykkään kotitöistä kun ne ovat kohtuullisessa mittakaavassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on nuo kaikki ja niin vain masentui pahasti. Nyt voi paremmin terapian ja lääkityksen avulla. 

Hän valitsi tämän vaihtoehdon muuttaessa ulkomaille miehen työn vuoksi. 

Olen jo muutenkin masentunut, sitä vaihtoehtoa ei minulla enää ole. Kannattaa olla jokin haastava oma harrastus tai intohimo, jossa voi kehittää itseään. Kai siinä masentuu, jos ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on nuo kaikki ja niin vain masentui pahasti. Nyt voi paremmin terapian ja lääkityksen avulla. 

Hän valitsi tämän vaihtoehdon muuttaessa ulkomaille miehen työn vuoksi. 

Olen jo muutenkin masentunut, sitä vaihtoehtoa ei minulla enää ole. Kannattaa olla jokin haastava oma harrastus tai intohimo, jossa voi kehittää itseään. Kai siinä masentuu, jos ei ole mitään tekemistä.

Lopullisesti masentuneelle kotinaisena olo on hyvä vaihtoehto: loppusijoituspaikka.

Pientä puuhaa kokoajan, ei paineita, eikä stressiä.

Monet miehet kuitenkin vaativat naista käymään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riittäisi minulle. Tykkään työstäni, mutta työpäivien jälkeen tekisin jotain itselle mieleistä asiaa tai olisin tekemättä mitään. Minulle sopisi oikein hyvin, että kotityöt tekisi joku muu. Myös oma raha on minulle tärkeää, en halua luopua palkasta ja olla toisen tuloista riippuvainen.

Voisihan se varakkuus ja omaisuus olla sinun, eikä puolisosi. Miksi automaattisesti ajatellaan, että varakkaan perheen äiti olisi riippuvainen jostakin toisesta?

Tässä kysytään olisitko SINÄ onnellisempi noin ja jokainen vastaa omasta lähtökohdadtaan. Kukaan vastanneista ei ole miljonääri, joka voisi heittäytyä laakereillaan lepäämään, siksi on pakko tehdä oletus , että se toinen olisi varakkaampi ja pystyisi elättää pitämään. Mikäli itse olisin niin varakas , että rahan takia ei tarvitsisi työskennellä niin en kyllä aikaani miehestä, lapsista , kodista huolehtimiseen tuhlaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, tylsistyisin kuoliaaksi. Kaipaan haasteita. Siivoojan voisin halutessani palkata nytkin, mutta tykkään siivoamisesta :)

Pitää olla saatanan tyhmä ihminen, ettei keksi muuta tekemistä itselleen kuin työntekeminen. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Sinun on mahdoton ajatella, että on ihmisiä, jotka nauttivat työstään? Onhan sitä tutkittu, että Suomessa esim. Hyvin harvat lottovoittajat muuttavat elämäänsä kovin paljoa. Maksellaan lainoja pois , rempataan kotia , ostetaan parempi auto ja kesämökki. Muuten eletään kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on nuo kaikki ja niin vain masentui pahasti. Nyt voi paremmin terapian ja lääkityksen avulla. 

Hän valitsi tämän vaihtoehdon muuttaessa ulkomaille miehen työn vuoksi. 

Olen jo muutenkin masentunut, sitä vaihtoehtoa ei minulla enää ole. Kannattaa olla jokin haastava oma harrastus tai intohimo, jossa voi kehittää itseään. Kai siinä masentuu, jos ei ole mitään tekemistä.

Kyllä hänellä harrastuksia on, ja sen takia lastenhoitaja kävi, että hän nimenomaan pääsi harrastuksiin lasten ollessa pieniä. Hän on kuitenkin hyvin sosiaalinen ja ollut haastavassa työssä aiemmin ja kotiäitinä oleminen ei kuitenkaan ollut se hänen juttunsa vaikka lapsiaan kovasti rakastaakin. 

Keskittyä mieheen!??? Hyi oksennus!!!!

Vierailija kirjoitti:

Keskittyä mieheen!??? Hyi oksennus!!!!

Mitäs siinä on oksettavaa? Voisi miehestä huolehtimisen ajatella työnä. Palkka olisi elintaso. Miehen olisi helpompi keskittyä ansaitsemiseen, jos olisi hyvinvoiva ja tyytyväinen.

Nyt jo pidän lapsista huolehtimista työnäni. Samalla kaavalla voisin huolehtia miehestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, tylsistyisin kuoliaaksi. Kaipaan haasteita. Siivoojan voisin halutessani palkata nytkin, mutta tykkään siivoamisesta :)

Pitää olla saatanan tyhmä ihminen, ettei keksi muuta tekemistä itselleen kuin työntekeminen. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Olen yrittäjä ja saan rahaa siitä mitä tykkään tehdä. En vaihtaisi muuhun!

Eri asia tietysti, jos olisin jossain mäkkärin kassalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, tylsistyisin kuoliaaksi. Kaipaan haasteita. Siivoojan voisin halutessani palkata nytkin, mutta tykkään siivoamisesta :)

Pitää olla saatanan tyhmä ihminen, ettei keksi muuta tekemistä itselleen kuin työntekeminen. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Onko vaikea ymmärtää, että jotkut jopa pitävät työstään, erityisesti jos pitävät aivojen käyttämisestä ja ongelmien ratkaisemisesta? Työ voi tuoda tyydyttävää älyllistä haastetta ja siitä jopa vielä maksetaan. 

Olisin varmasti onnellisempi jos olisin varakkaampi tai varakas. Tuskin siitä huolimatta keskittyisin vain mieheeni ja itseeni se tuskin tuoisi sitä onnea mitä minä tavoittelen.

Minusta tuntuisi kaikkein oikeimmalle olla helvetin pätevä ja hyvätuloinen että voisin maksaa miehille seksistä. Toisten rahoilla loisiminen ei kiinnosta.