Lue keskustelun säännöt.
Miltä synnytys tuntuu?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Sattui ihan tarpeeksi mutta unohtui äkkiä ja haaveilin jo toisestakin lapsesta. Muista syistä jäi tekemättä.
Vertaisin melonin kakkimiseen. Mutta kun kakka tuli niin helpotti heti ja tulos oli vertaansa vailla.
Aivan sama kokemus tosin kolmesti. Kivut olivat joka kerta hirveät, unohtuivat kuitenkin ja toisella ja kolmannella kerralla muistan miettineeni, että miten kuvittelinkaan pystyväi tähän luomuna. Puuduteet onneksi toimi hyvin eli miltä tuntui? Kutitti ja paleli. Ponnistusvaihe tuntui juuri siltä kuin yrittäisi puskea palavaa melonia lävitseen. Sitten se oli ohi, ihana vauva sylissä ja kipittelin suihkuun. Ei edes huipannut sen jälkeen, ihmeellistä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi lukea enemmän. Synnytyksestä pitäisi lukea kaikki tieto.
Ainakin täytyy tietää, ettei saa ruveta ponnistamaan heti, kun siltä tuntuu. Kannattaa vielä hetki odottaa, että kaula on kunnolla auki. Muuten synnytys saattaa pitkittyä ja vaikeutua.
Toinen minimitieto on, että täytyy pyrkiä vähintään istuma-asentoon, niin pääsee helpommalla.Terveisin, Ei edes ainoatakaan tikkiä.
Minut ensimmäisessä synnytyksessä kätilö ohjasi synnyttämään kyljeltään. Sanoi ettei kannata istualtaan tai selällään.
Toisessa synnytyksessä sanoin että teen sen näin kun ekalla kerrallakin.
Ei yhtään tikkiä. En tiedä oliko sillä vaikutusta.
Kätilöt ei neuvo noita asioita. Oikeasti on tärkeää odotella jonkin aikaa yli ensimmäisten ponnistushalujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi lukea enemmän. Synnytyksestä pitäisi lukea kaikki tieto.
Ainakin täytyy tietää, ettei saa ruveta ponnistamaan heti, kun siltä tuntuu. Kannattaa vielä hetki odottaa, että kaula on kunnolla auki. Muuten synnytys saattaa pitkittyä ja vaikeutua.
Toinen minimitieto on, että täytyy pyrkiä vähintään istuma-asentoon, niin pääsee helpommalla.Terveisin, Ei edes ainoatakaan tikkiä.
Minut ensimmäisessä synnytyksessä kätilö ohjasi synnyttämään kyljeltään. Sanoi ettei kannata istualtaan tai selällään.
Toisessa synnytyksessä sanoin että teen sen näin kun ekalla kerrallakin.
Ei yhtään tikkiä. En tiedä oliko sillä vaikutusta.
Sulla saattoi olla sellainen kohdun tai lapsen asento, että tuo oli järkevää
Kauheaa lukea näitä joidenkin kirjoittajien ikäviä kokemuksia. Itselläni on kaksi lasta, en saanut ainuttakaan raskausarpea tai tikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan siltä kuin iso kikkeli tunkeutuisi pimppiin ja pimppi sanoisisi KRÄTS!
Tuossa vaiheessa se on tunkeutunut ajat sitten.
Se on maagista, hullua ja kamalaa. Väsyttävää.
Infernaalinen poltto koko alavartalossa. Jos pystyt rauhoittamaan mielesi, saatat vaipua ihanaan omaan synnytyskuplaan. Siinä kokee jotain uusia tiloja. Ponnistusvaihe voi olla mukavakin jos lääkkeet toimii. Mutta se pää kyllä tuntuu silti!
Se on outo tunne kun tuolta sisuksista punkee jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän orgasmin saa lopuksi kun lapsi työntyy ulos.
Näin on, ja jotkut eivät saa tarpeekseen siitä tunteesta ja tekevät lapsia lisää saadakseen tuon jättiorgasmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi lukea enemmän. Synnytyksestä pitäisi lukea kaikki tieto.
Ainakin täytyy tietää, ettei saa ruveta ponnistamaan heti, kun siltä tuntuu. Kannattaa vielä hetki odottaa, että kaula on kunnolla auki. Muuten synnytys saattaa pitkittyä ja vaikeutua.
Toinen minimitieto on, että täytyy pyrkiä vähintään istuma-asentoon, niin pääsee helpommalla.Terveisin, Ei edes ainoatakaan tikkiä.
Minut ensimmäisessä synnytyksessä kätilö ohjasi synnyttämään kyljeltään. Sanoi ettei kannata istualtaan tai selällään.
Toisessa synnytyksessä sanoin että teen sen näin kun ekalla kerrallakin.
Ei yhtään tikkiä. En tiedä oliko sillä vaikutusta.
Mä synnytin siinä perinteisessä asennossa. Ei tikkejä. Ponnistusvaihe oli kyllä tunnin, että siinä varmaan ehti kudokset sopeutua venymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi lukea enemmän. Synnytyksestä pitäisi lukea kaikki tieto.
Ainakin täytyy tietää, ettei saa ruveta ponnistamaan heti, kun siltä tuntuu. Kannattaa vielä hetki odottaa, että kaula on kunnolla auki. Muuten synnytys saattaa pitkittyä ja vaikeutua.
Toinen minimitieto on, että täytyy pyrkiä vähintään istuma-asentoon, niin pääsee helpommalla.Terveisin, Ei edes ainoatakaan tikkiä.
Minut ensimmäisessä synnytyksessä kätilö ohjasi synnyttämään kyljeltään. Sanoi ettei kannata istualtaan tai selällään.
Toisessa synnytyksessä sanoin että teen sen näin kun ekalla kerrallakin.
Ei yhtään tikkiä. En tiedä oliko sillä vaikutusta.Sulla saattoi olla sellainen kohdun tai lapsen asento, että tuo oli järkevää
Kyljellään väliliha venyy enemmän kuin puoli-istuvana tai maaten ponnistaessa - niissä asennoissa välilhaan kohdistuu eniten painetta ja väliliha ei anna juuri periksi. Repeää tuplasti tuplasti todennököisemmin pelkän asennon vuoksi. Myös pystyasennot kuten kontillaan ovat tämän kannalta suositeltavia.
Vauvan koko ja tarjonta lisäävät tietenkin myös repeämisen riskiä eikä sitä voi välttämättä silloin välttää vaikka ponnistaisi seisaallaan. Iso harteista kiinni jäävä vauva vielä käsi poikittain repii varmasti. Siksi olisikin hyvä vähän ultrata ennen tätä vaihetta, miksei sitä tehdä.
Vauvan asento ei varmaan ollut mitenkään ongelmallinen lainaamallasi koska silloin synnytyksessä avustaisi lääkäri, esim. perätilassa olevan vauvan synnytyksessä aina.
Todella harmi, että synnytysvalmennukset on lopetettu. En esim. itse tiennyt mitään synnyttämisestä vielä kun esikoinen syntyi vähän ennenaikaisena. Onneksi oli todella ihana kätilö ja minuakin neuvottiin ponnistamaan kylkimakuulta. Hyvin meni.
Kidutukselle, sille että sinä kuolet ja sinun annetaan kuolla siihen ja kukaan ei välitä. Sydän tuntuu repeytyvän rintakehän läpi ja kehossa ei ole ainuttakaan aluetta missä ei menisi läpi viiltä kirvelevä ja repivä kipu jota et pääse pakoon. Itse ponnistus on pikku homma avautumisvaiheeseen, siinä on lähinnä mukana se pelko että itse ja lapsi kuolee jos ei jaksa ja tietysti kipu on ääretön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on maagista, hullua ja kamalaa. Väsyttävää.
Infernaalinen poltto koko alavartalossa. Jos pystyt rauhoittamaan mielesi, saatat vaipua ihanaan omaan synnytyskuplaan. Siinä kokee jotain uusia tiloja. Ponnistusvaihe voi olla mukavakin jos lääkkeet toimii. Mutta se pää kyllä tuntuu silti!
Se on outo tunne kun tuolta sisuksista punkee jotain.
Mielenhallinnasta on hyötyä. Mun vauvassa oli letkut kiinni. Ne rupesi pelkäämään sydänääniä.
Siihen auttoi syvä hengenveto ja rentoutuminen. Taas oli kaikki normaalia.
En tiedä, puudutus toimii erittäin hyvin. Ennen epiduraalia se avautumisvaihe on aivan hirveää varsinkin, jos olet jo valvonut 24 h ennen tositoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta synnyttäneenä voin kertoa, että aluksi sattuu tosi paljon, sitten epiduraalin ansiosta voi olla rauhassa. Kun on aika ponnistaa, niin se ei satu vaan tuntuu ponnistamiselta. Kesti mulla ekassa 20 minuuttia ja tokassa kuusi minuuttia.
Pahemmalta se tikkien laitto tuntui ja esimerkiksi kaikkien viisaudenhampaiden veto kerralla oli kipeämpi toimenpide ja parantuminen kesti pidempään.
En jaksa kirjoittaa kovin kattavasti, mutta yhdestä synnytyksestä muistan kun vauvan pää oli hirveiden kipujen jälkeen syntynyt ja kätilö yllättäen käänsi vauvaa päästä 180° kun ruumis oli vielä sisälläni! o.O ehdottomasti epämääräisin ja epämiellyttävin, järkyttävin tunne, jonka olen ikinä tuntenut! Ja sitten muutaman supistuksen päästä lapsi syntyi. Toisaalta hyvä, ettei varoittanut etukäteen etten pistänyt vastaan. "Pyöräytys" kesti alle sekunnin, mutta se valtava ruumiin muljahdus sisälläsi. Mitään varsinaista traumaa ei jäänyt kun mitään kamalaa ei käynyt. Sen synnytyksen jälkeen oli kyllä kirpeää istua. Tuntui lamaannuttavalta sen hetken.
Epidiuraali ja puudutuspiikit. Silloin synnytys ei satu yhtään. Ainoastaan aika ennen itse synnytystä on sama kuin pahimmassa vatsataudissa. Luunmurtuma kyllä sattui synnytystä enemmän.
En ole synnyttänyt mutta muistan tällaisen lukeneeni:
“A human body can bear only up to 45 “DEL” (unit) of pain,” it reads. “A mother feels up to 57 DEL of pain while giving birth which is equal to 20 bonesgetting fractured.”
Eli siis yhtä paljon kuin murtaisi 20 luuta kerralla. Synnytyksessä voi luita oikeasti murtuakin.
En odota innolla enkä voi ymmärtää, miksi naisten pitää kärsiä tämmöistä.
Vierailija kirjoitti:
Epidiuraali ja puudutuspiikit. Silloin synnytys ei satu yhtään. Ainoastaan aika ennen itse synnytystä on sama kuin pahimmassa vatsataudissa. Luunmurtuma kyllä sattui synnytystä enemmän.
Mulle laitettiin ekassa synnytyksessä epiduraali ja pudendaali (?). No joka tapauksessa se kohdunkaulan puudutus ei toiminut, joten en ottanut sitä toisessa synnytyksessä (koska sen pistäminen oli kuitenkin aika ikävää, tosin oli harjoittelija) Mitä muita noita olisi? Lähinnä ponnistusvaiheeseen?
Epiduraali oli vähän pelottavaa. Mies komennettiin pois, koska tuossa toimenpiteessä on pieni halvautumisvaara. Mieskin säikähti.
Komppaan täysillä! Vaikka kidutus mun kohdalla ei ollut niin hirveää.