Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Ap ei ollut kaikilla helppoa kasarilla.Minulla oli yhdet farkut siis yhdet! Ja olin teini...Ruokaa meillä oli tarpeeksi ja mustavalko tv.Tyytyväinen olen nuoruusvuosiin,mutta pistää vihaksi tuo kuvitelma,että oltiin rikkaita tut oltiin. Mainittakoon,että mökkiä/venettä tms ei ollut eikä tullut eikä myöskään omaa huonetta...soluhuone opiskeluaikoina oli siis luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ruoka ja asuminen oli halvempaa. Ja 80-luvun duunarit oli 50-luvun kasvatteja. Kaikkea ei laitettu heti menemään, vaan oli kurinalaisuutta SÄÄSTÄÄ. ;)
80-luvulla ruoka oli älyttömän kallista. Suurin osa rahoista meni ruokaan ja asumiseen. Vaatteet, kengät samoin todella kalliita.
Nyt elektroniikka, vaatteet, kengät superhalpoja, jopa ruoka on halpaa.
No tuo on nyt riippunut ihan siitä missä on asunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja koska meillä oli devalvoitava rahayksikkö olivat kotimaiset tuotteet mikä tietenkin lisäsi työllisyyttä, kun käyttötavara tuotettiin täällä, eikä Kiinassa
Siis kotimaiset tuotteet olivat halvempia kuin ulkomaiset
Meillä oli kotona kaikki astiat ja tekstiilit kotimaisia. Silloin ei ollut Kiinan paskaa kaupoissa tai ainakaan meillä ei niitä ostettu, 60-70-luvulla.
Marimekkoa, Finlaysonia ja muuta kyllä oli. Kotimaassa tehtyä. Ja se oli tosi kallista.
Se oli se vaikea valinta: haluaisinko kalliita kotimaisia tuotteita vai halpoja ulkomaalaisia? Eikun sehän me jo yhdessä päätettiin, siis halpoja ulkomaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
Mä muistan myös sen, kun saatiin oikein lankapuhelin. Ei nimittäin sitäkään ollut 80-luvulla kaikilla ja ne oli siihen aikaan kalliita laitteita, varsinkin ne m
Joo. Olen itse yli nelikymppinen matalapalkkka-alan pitkä veteraani ja tekijä, joka osaa hommansa silmät kiinni sidottuna ja suoraan sängystä keskellä yötä kiskottunakin.
En silti ole koskaan ostanut itselleni älypuhelinta. Ne on niin kalliita, eikä myöskään autoa ole tai korttia, nekin on niin kalliita. Toki työllistäisi paremmin jos olisi varaa sellaisiin. Koko palkka menee melkein kokonaan aina vuokraan. Elämä on sellaista. Onneksi oma äiti on eläkkeellä ja hänellä näyttäisi olevan varaa merkkivaatteisiin ja kahteen autoon ja vaikka mihin. Näillä buumereilla tuntuisi rahat riittävän vaikkei töitä tee. Minulla ei riitä mihinkään.
Siksi saan äidiltä aina vahan älypuhelimen, kun hän päivittää melkein joka vuosi tai pari uuteen. Saan äidiltä avustusta sellaiseen mihin ei mulla olisi varaa tai pitäisi säästää vuosia.
Aika turhia kapistuksia on ja kun ei ole oma tai rahalla hankittu, niin ei viitsi opiskella niiden käyttöäkään. Ainahan niissä on akku vanhana tai muuten paskoja, ei se äiti niitä muuten antaisi pois hyvää hyvyyttään. Miksi eläkeläisiä ei veroteta kovempaa?
Missä tällainen oli normaalia? Kaikki sukulaisnaiset, kavereiden äidit, tutut naapuruston naiset tekivät töitä. Jopa se yksi naapurustossa asuva tehtaan johtajan vaimo, jotka muuten olivat vähän parempaa väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ruoka ja asuminen oli halvempaa. Ja 80-luvun duunarit oli 50-luvun kasvatteja. Kaikkea ei laitettu heti menemään, vaan oli kurinalaisuutta SÄÄSTÄÄ. ;)
80-luvulla ruoka oli älyttömän kallista. Suurin osa rahoista meni ruokaan ja asumiseen. Vaatteet, kengät samoin todella kalliita.
Nyt elektroniikka, vaatteet, kengät superhalpoja, jopa ruoka on halpaa.
No tuo on nyt riippunut ihan siitä missä on asunut.
Siis koko Suomessa 70-80- luvuilla oli asuminen/energia; käyttötavarat (kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, autot) ja ruoka kallista.
Suurelta osin siksi että se oli kotimaassa tehtyä. Mm maanviljelijöitä suojeltiin ulkomaiden halvemmalta ruoalta.
Sitten oli ylituotantoa (voivuoret!!) joita ei saatu mihinkään koska se oli liian kallista ulkomaille ja kotimaassa ei saanut alella myydä koska jotain jotain (keksi itse syy). Sitten niitä myytiin halvalla mm Neuvostoliittoon, verovaroilla siis tuettiin.
Itse kyllä muistelisin että ihan tavikset ostelevat nykymittapuun mukaan ihan hulppeita omakotitaloja. Meidän lähellä oli oikeasti isoja taloja ja ei sitä silloin tajunnut. Uima-altaat sun muut. Takkahuoneet yms
Ja kaikki oli ihan taviksia. Insinööri-pankkivirkailija. Mutta nähtävästi tuolla tulotasolla oli jo rikas? Omilla vanhemmilla sihteeri-myymäläpäällikkö myös iso omakotitalo mutta paljon vaatimattomampi kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat rakensivat talon ja lainaa oli n.200-300 000 markkaa, isän vakityö palkka reilu 11 000mk ja äidin pienempi.
Omassa tilanteessa rakennetusta talosta lainaa 230 000 euroa, molemmilla vakityöt: oma palkka 3350euroa/kk, puoliso n.3800euroa/kk.
Niin ne ajat muuttuu...
Hyvät oli tulot!
Meidän rivari Helsingin ja Vantaan rajalla maksoi 470 000mk. Tulot netto yhteensä 10000mk josta 4220mk meni lainan korkoihin, lopuilla sinniteltiin ja maksettiin asuminen, sähkö, puhelin, ruoka, 3x tarhamaksu, harrastukset, vaatteet, auto, bensa sekä mun bussilippu mikä sekin muistaakseni maksoi useamman satasen per kk.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä muistelisin että ihan tavikset ostelevat nykymittapuun mukaan ihan hulppeita omakotitaloja. Meidän lähellä oli oikeasti isoja taloja ja ei sitä silloin tajunnut. Uima-altaat sun muut. Takkahuoneet yms
Ja kaikki oli ihan taviksia. Insinööri-pankkivirkailija. Mutta nähtävästi tuolla tulotasolla oli jo rikas? Omilla vanhemmilla sihteeri-myymäläpäällikkö myös iso omakotitalo mutta paljon vaatimattomampi kuin muilla.
Ja äitini pukeutui laadukkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä tällainen oli normaalia? Kaikki sukulaisnaiset, kavereiden äidit, tutut naapuruston naiset tekivät töitä. Jopa se yksi naapurustossa asuva tehtaan johtajan vaimo, jotka muuten olivat vähän parempaa väkeä.
Niin, kouluissa oli opettajia, miehet ylempää keskiluokkaa heillä. Naislääkäreitä.Yrityksissä oli naisia johtavissa asemissa.
Duunarit vielä erikseen, naiset vaatetehtaissa, kaupoissa, päiväkodissa, sairaaloissa, tie missä.
Täytyy olla aika rajoittunut jos kertoo äitien olleen kotiäitejä 80-luvulla. Vaikka se oma äiti olikin kotona.
Olitko sinä sitten vuorostasi 80-luvulla kotirouva? Siitä vuosikymmenestähän tässä nyt keskustellaan. Äitini on ikäisesi (s. -55) ja hän teki 80-luvulla töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla pienen kaksion pystyi ostamaan vuoden palkkatuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ollut kaikilla helppoa kasarilla.Minulla oli yhdet farkut siis yhdet! Ja olin teini...Ruokaa meillä oli tarpeeksi ja mustavalko tv.Tyytyväinen olen nuoruusvuosiin,mutta pistää vihaksi tuo kuvitelma,että oltiin rikkaita tut oltiin. Mainittakoon,että mökkiä/venettä tms ei ollut eikä tullut eikä myöskään omaa huonetta...soluhuone opiskeluaikoina oli siis luksusta.
Mun teineillä on nyt yhdet farkut ja ihan hyvin meillä menee. Itsellänikin on vain yhdet. Mihin tarvitsee useammat? Ei niitä voi monia kerralla laittaa jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ollut vanha isä. Viisi vuotta sodassa ollut on syntynyt noin 1920 -1922. Eli oli jo eläkeikäinen 80-luvulla, eläkeikä tais olla 65, ainakin appi jäi sen ikäisenä eläkkeelle 1982.
Olen boomeri, meidän isämme oli sodassa.
Vierailija kirjoitti:
Olitko sinä sitten vuorostasi 80-luvulla kotirouva? Siitä vuosikymmenestähän tässä nyt keskustellaan. Äitini on ikäisesi (s. -55) ja hän teki 80-luvulla töitä.
Lainaus ei lähtenyt mukaan, mutta tämä kommentti oli sille, joka edellisellä sivulla kertoi syntyneensä 50-luvun lopulla ja äiti oli kotiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä muistelisin että ihan tavikset ostelevat nykymittapuun mukaan ihan hulppeita omakotitaloja. Meidän lähellä oli oikeasti isoja taloja ja ei sitä silloin tajunnut. Uima-altaat sun muut. Takkahuoneet yms
Ja kaikki oli ihan taviksia. Insinööri-pankkivirkailija. Mutta nähtävästi tuolla tulotasolla oli jo rikas? Omilla vanhemmilla sihteeri-myymäläpäällikkö myös iso omakotitalo mutta paljon vaatimattomampi kuin muilla.
Ja äitini pukeutui laadukkaasti.
Pankkivirkailijoilla oli hyvät lainaetuudet.
80-luvun aikuisissa oli tavikset vielä suuria ikäluokkia, vähän koulutettuja. Insinöörit ja merkonomit eivät olleet taviksia ja heillä oli varmasti sitä yli varojen elämistä että ollaan parempia kuin kerrostalojen työläisperheet. Näyttämistä. Miten moni hieno talo meni ulosottoon 90-luvun alussa. Me vuokratalojen duunarit selvittiin paremmin lamasta. Mies lomautettiin kahdeksi vuodeksi mutta pääsi maansiirtoyritykseen pikkukaivurille, itse löysin osapäivätyötä. Kun ei hienouskaan estänyt tarttumasta työhön kuin työhön.
1980 luvulla ei ollut kokoomusta hallitusvastuussa. Suomi ei ollut täysin avoin länsimainen yhteiskunta. Asuntolainaa ei 80 luvun alkupuolella ei välttämättä saanut vaikka säästöjä olikin.
Moni kertoo kuitenkin äitinsäkin olleen töissä, eihän sitä taloa silloin ollut maksettu vain isän tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat rakensivat talon ja lainaa oli n.200-300 000 markkaa, isän vakityö palkka reilu 11 000mk ja äidin pienempi.
Omassa tilanteessa rakennetusta talosta lainaa 230 000 euroa, molemmilla vakityöt: oma palkka 3350euroa/kk, puoliso n.3800euroa/kk.
Niin ne ajat muuttuu...
Oliko talot tasoltaan ja kooltaan toisiaan vastaavia? Nykyään nuo uudet talot näyttää olevan aika isoja. Ennen sai aravalainaa mutta esim. nelihenkisen perheen maksimi oli 100 neliötä, isomman sai tehdä jos löysi rahoitusta isompaan. Lainan päälle tuli kuitenkin korkoja ja ne olivat 80-luvulla aika isoja. Vaikka inflaatio söi osan, ei se sitä tarkoita etteikö niitä olisi ollut ollenkaan. Kyllä minä näen nykyisen pienen koron edullisempana.
Vanhemmat rakensivat talon ja lainaa oli n.200-300 000 markkaa, isän vakityö palkka reilu 11 000mk ja äidin pienempi.
Omassa tilanteessa rakennetusta talosta lainaa 230 000 euroa, molemmilla vakityöt: oma palkka 3350euroa/kk, puoliso n.3800euroa/kk.
Niin ne ajat muuttuu...