Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kännyköitä jokaisella perheenjäsenellä. Ei haettu roskaruokaa kotiin. Ei syöty sipsejä joka viikonloppu. Oli vain se yksi auto eikä lapsia kuljeteltu kouluun.
Meillä kyllä oli molemmat vanhemmat töissä ja meillä oli rahat tiukalla. Mutta oli talo, rintamamiestalo.
No eihän kasarilla ollut kellään kännyköitä. NMT-matkapuhelimet oli isoja ja painavia, niitä oli joillakin harvoilla rikkailla, lähinnä autoissa. Minulla oli aikoinaan Mobira Cityman, tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
Mä muistan myös sen, kun saatiin oikein lankapuhelin. Ei nimittäin sitäkään ollut 80-luvulla kaikilla ja ne oli siihen aikaan kalliita laitteita, varsinkin ne missä oli näppäimet.
Sitten kun myöhemmin saatiin toinenkin lankapuhelin yläkertaan, sehän oli jo oikein ylenpalttista luksusta.
Koska ruoka ja asuminen oli halvempaa. Ja 80-luvun duunarit oli 50-luvun kasvatteja. Kaikkea ei laitettu heti menemään, vaan oli kurinalaisuutta SÄÄSTÄÄ. ;)
Vierailija kirjoitti:
Koska ruoka ja asuminen oli halvempaa. Ja 80-luvun duunarit oli 50-luvun kasvatteja. Kaikkea ei laitettu heti menemään, vaan oli kurinalaisuutta SÄÄSTÄÄ. ;)
Ei ollut suhteessa palkkoihin.
Huom myös 13-16% lainankorot. Esim vielä vuonna 94 koko mun nettopalkka (4220mk) meni pelkkiin KORKOIHIN
Ja koska meillä oli devalvoitava rahayksikkö olivat kotimaiset tuotteet mikä tietenkin lisäsi työllisyyttä, kun käyttötavara tuotettiin täällä, eikä Kiinassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinen boomeri duunari tiesi myös että lapset maksavat sitten myöhemmin eläkkeen eikä itse tarvitse. Saattoi käyttää rahat miten itse mieli ja maksella lainoja pois. Sitten vakavaraisina ja nuorena eläkkeelle. Nyt tätä kulutusjuhlaa sitten maksetaan tosissaan. Työnantajan sivukulut poskettomat, työntekijä maksaa 7-8% tyel maksuja ja eläkeikä hilattu 70 vuoteen. Kuitenkin nämä boomerit esiintyvät tässäkin tarinassa sankareita vaikka ovat pelkkiä hyötyjiä.
Boomerit nyt kuitenkin on saaneet aikaan aika paljon hyviä uudistuksia. Suomi on nykyään huomattavasti parempi maa elää ihan kenelle tahansa, kuin mitä se oli joskus 1950-luvulla. Jos kaikkeen ei nyt enää näiden kaikkien maailman muutosten jälkeen ole samalla tavalla varaa, niin täytyy sopeuttaa sen mukaan, mihin lopulta pystyy. Mutta ei kannata lytätä koko systeemiä, joka on kuitenkin maailman mittakaavassa varsin o
Yksinkö sen tekivät No hyöty pääasiassa ainakin tuli heille. Ainut ikäluokka koskaan joka tienaa vielä seniorilomallaan. Sitä mukaan kun suuret ikäluokat ovat jotain etua tarvinneet on se toden totta saatu aikaan ja kun eivät sitten ole jotain etua tarvinneet niin ne on ajettu alas. En näe mitään hyötyä että minun pitää työskennellä 70_vuotiaaksi ja maksaa korkeita tyel-maksuja siksi että suuret ikäluokat saivat jäädä seniorilomailemaan keski-ikäisinä.
Miksi näissä aina on jotain maaseudun ihmisiä jA Kunnallääkärien lapsia kehumassa lapsuuden elintasollaan, äidit kotona luksusrouvina, kunnan kodinhoitaja kävi jopa työt tekemässä. Siinä voi olla perää.
Olin 80-luvulla kirkonkylässä kotiavustajana. Paitsi vanhuksilla kävin lääkäriperheen ja pankinjohtajaperheen kotiäideille siivoamassa, isot omakotitalot, leipomassa pullat pakkaseen, joskus oli viikon tiskit keittiössä, ne piti käsin tiskata vaikka koneet oli kummassakin taloudessa. Lapsia tais olla yks taaperoikäinen kouluikäisten lisäksi . En tiedä miten kunta laskutti, kotiavustaja ei ollut koulutettu kodinhoitaja.
Itse me duunariperhe asuimme vuokrarivitalokaksiossa, kaksi lasta. Auto vanha Toyota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja koska meillä oli devalvoitava rahayksikkö olivat kotimaiset tuotteet mikä tietenkin lisäsi työllisyyttä, kun käyttötavara tuotettiin täällä, eikä Kiinassa
Siis kotimaiset tuotteet olivat halvempia kuin ulkomaiset
Vierailija kirjoitti:
Meillä 90 luvulla äiti oli siivooja, isä välillä työtön, välillä sekatyömies. Silti oli kaksi omakotitaloa ja uusi auto (velattomia). Talot oli vanhoja ja auto oli Opel, mutta silti.
Työllä ansaittuja, ei perintönä tms takana. Lapsiakin neljä elätettävänä.
Tuskinpa oli. 1990-luvun laman on järkyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas unohtuu ap:lta, että myös se vaimo kävi töissä ja elätti perhettään, ja maksoi osansa autosta, omakotitalosta ja mökistä. Ja lasten menot kaikki.
mutta mitäpä pienistä, eihän ap:n kaltaisille miejille naiset ole koskaan olleet mitään.
Sulle viitsi edes vastata. Olet niin jumittunut. Ihmettelen jos olet muka joku nelikymppinen.
Ei ainakaan mitään aikajankäsityksiäkään ketkä kaikki ikäluokat ovat eläkkeellä. Vanhin tietämäni on 1927 syntynyt, sitten 50-luvun lopulla ja 60-luvun aluss syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja koska meillä oli devalvoitava rahayksikkö olivat kotimaiset tuotteet mikä tietenkin lisäsi työllisyyttä, kun käyttötavara tuotettiin täällä, eikä Kiinassa
1991 alkoi kammottava lama. Niin suuria työttömyyslukuja ei ole muulloin nähty. 1980-luvulla talous ylikuumeni ja velkaa otettiin enemmän kuin oli varaa.
Ja silloinkin naiset kävi töissä. Työttömiä oli myös silloin.
Vierailija kirjoitti:
Markka-aika oli ihanaa. Markan ostovoimaa on nykynuorten vaikea käsittää.
Sinun muistisi on heikko.
Suosittelen käyttämään väitteidesi perusteeksi tietoa. Löytyy ihan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei puhu totta.
Ei kotiäitiys ollut yleistä. Äidit oli töissä. Se oli se 70-luvun juttu, avainlapset. Lapset tuli avaimen kanssa kotiin ennen vanhempia, hoitivat itse itsensä. Isovanhemmat joillakin auttoi.
Mutta tosiaan piti 70-80- luvuilla molempien vanhempien paiskia töitä. Ruoka, vaatteet ja energia oli superkallista (70-l energiakriisi!), sähköä säästettiin ja ei heitetty ruokaa roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Koska ruoka ja asuminen oli halvempaa. Ja 80-luvun duunarit oli 50-luvun kasvatteja. Kaikkea ei laitettu heti menemään, vaan oli kurinalaisuutta SÄÄSTÄÄ. ;)
80-luvulla ruoka oli älyttömän kallista. Suurin osa rahoista meni ruokaan ja asumiseen. Vaatteet, kengät samoin todella kalliita.
Nyt elektroniikka, vaatteet, kengät superhalpoja, jopa ruoka on halpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
Mä muistan myös sen, kun saatiin oikein lankapuhelin. Ei nimittäin sitäkään ollut 80-luvulla kaikilla ja ne oli siihen aikaan kalliita laitteita, varsinkin ne m
Meille tuli puhelin kun muutettiin uuteen kerrostaloasuntoon. Oli 70-luku.
Olimme alempaa keskiluokkaa. Isä kävi kahdessa työssä, äiti oli kotona 3 lapsen kanssa. Äiti oli töissä ennen avioliittoa. Isä oli ollut sodassa yhteensä 5 vuotta, sekä talvi- että jatkosodassa.
Asuimme omassa rintamamiestalossa, omalla isolla tontilla keskikokoisessa kaupungissa. Puutarhassa kasvatettiin monenlaista vihannesta, marjaa, hedelmää, juureksia.
Äiti ompeli vaatteemme enimmäkseen itse. Kesäisin äiti kutoi verannalla kangaspuilla mattoja ja solmi ryijyjä. Ruoat tietysti äiti laittoi alusta asti, ja leipoi vähintään lauantaisin. Saunassa käytiin lauantaina, vain kerran viikossa peseytymässä. En muista, että viikolla olisi peseydytty muuta kuin kasvot ja kädet pestiin.
Meillä oli aina auto, joko Saksan Ford Taunus tai Volvo Amazon, aina käytettynä ostettu. Joskus rahat oli niin tiukilla, että muistan 'perheneuvottelun', jossa keskusteltiin, myydäänkö auto pois. Se olisi minusta ollut kauhea häpeä. Onneksi päädyttiin pitämään auto. Siskoni oli oppikoulussa ns. vapaaoppilaana, eli oli vapautettu lukukausimaksuista.
Vanhemmat eivät ohjanneet meitä mihinkään harrastukseen. Pitkän vänkäämisen jälkeen sain äitini mukaan kirjastoon, että minulle annettiin ikioma kirjastokortti. Olin kova lukutoukka siitä lähtien. Toki kävimme kesäisin uimassa ja pyöräilimme. Leikimme muiden lasten kanssa lähiseudun joutomailla. Oli suuri asia, kun yhteen rakennettiin oikea leikkipuisto keinuineen. Vaikka toisaalta ne heinikot, kivikot ja isot kiipeilypuut ruokkivat mielikuvitusta. Koulussa liityin luontokerhoon.
N, 50-luvun lopulla syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja koska meillä oli devalvoitava rahayksikkö olivat kotimaiset tuotteet mikä tietenkin lisäsi työllisyyttä, kun käyttötavara tuotettiin täällä, eikä Kiinassa
Siis kotimaiset tuotteet olivat halvempia kuin ulkomaiset
Meillä oli kotona kaikki astiat ja tekstiilit kotimaisia. Silloin ei ollut Kiinan paskaa kaupoissa tai ainakaan meillä ei niitä ostettu, 60-70-luvulla.
Kokonaisveroasti oli pienempi ja julkiset palvelut ilmaisia, eikä julkisesta julkisesta palvelusta tarvinnut maksaa satasen maksua kuten nykyisin.
Tämäpä juuri. Ihmiset ei oikein tunnu nykypäivänä hahmottavan, mistä kaikesta on tullut itsestäänselvää mikä vielä 80-90-luvulla oli aikamoista luksusta.
Rahan käyttö oli myös erilaista, hankintoja suunniteltiin pitkään ja niitä varten säästettiin, olipa kyseessä isommat tai pienemmät ostokset. Mulla oli lapsena varmaan kolmet housut, muutama paita ja lisäksi jotkut talvivaatteet. Nykykakaralla on joka sormelle ja varpaalle kymmenen eriväristä merkkivaatetta ja -tuotetta. Mutta silti olevinaan hirveä ilmastoahdistus, kun ihmiset kuluttaa liikaa. Ristiriitaista on.