Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin vuokrarivitalossa 80 luvulla. Asuntoja oli jotain 25 paikkeilla.
Autoja oli parkkipaikalla max kolme...Nyt parkkipaikat täynnä.
Meidän vieressä on kaksi nelirappuista kerrostaloa. Ovat valmistuneet joskus 1950-60-lukujen taitteessa. Autopaikkoja oli alunperin ehkä noin viidennekselle asunnoista. Aikanaan autot olivat Ladoja, Mosseja, Pikkufiateja jne. Muistan, kun eräs luokkakaverin oli ylpeä, kun heille hankittiin 1970- luvun lopulla auto, kymmenen vuotta vanha ruosteinen Ford Cortina. Molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kolmilapsinen perhe asui kaksiossa.
Autopaikkojen puute ei ollut ennen ongelma koska kadunvarsipysäköinti oli ilmaista. Jotkut pysäköivät viereiseen metsikköön, joutomaalle, tyhjälle tontille, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei maksettu Brysseliin, Natoon, Ukrainaan ja Afrikkaan.
Plus monikulttuurista aiheutuvat ikuiset kustannukset.
80-luvulla eläkeläisiä oli 650 000. Nyt 1,6 miljoonaa.
Nykyään on rasismia omistaa auto.
Vierailija kirjoitti:
Asumiskustannukset oli alhaisemmat.
Talokin rakennettiin itselle perheen voimin.
Ei Suomessa ole perheenisä ikinä pystynyt elättämään perhettä yksin. Meillä olli 80-luvulla 2 opintoplainaa maksettavana, autolaina ja asuntolaina. Molemmat olivat töissä eikä miehellä ollut sellaisia tuloja, että olisi pystynyt yksin perheen elättämään. Useimmissa perheissä oli sama tilanne. Silloin oli työpaikkoja, koska joka paikassa oli palvelua eivätkä asiakkaat joutuneet itse esim. ruokapaikoissa tai kahviloissa tekemään kaikkea itse.Linja-autoissa oli rahastajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin vuokrarivitalossa 80 luvulla. Asuntoja oli jotain 25 paikkeilla.
Autoja oli parkkipaikalla max kolme...Nyt parkkipaikat täynnä.
Meidän vieressä on kaksi nelirappuista kerrostaloa. Ovat valmistuneet joskus 1950-60-lukujen taitteessa. Autopaikkoja oli alunperin ehkä noin viidennekselle asunnoista. Aikanaan autot olivat Ladoja, Mosseja, Pikkufiateja jne. Muistan, kun eräs luokkakaverin oli ylpeä, kun heille hankittiin 1970- luvun lopulla auto, kymmenen vuotta vanha ruosteinen Ford Cortina. Molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kolmilapsinen perhe asui kaksiossa.
Autopaikkojen puute ei ollut ennen ongelma koska kadunvarsipysäköinti oli ilmaista. Jotkut pysäköivät viereiseen metsikköön, joutomaalle, tyhjälle tontille, yms.
Typerykset äänesti vihervasureita tämäkin romuttui.
Asuimme hyvällä paikalla Espoossa, merinäköala ja lyhyt kävelymatka uimarannalle.
6 henkinen perhe, vain isä töissä ja ammattikoulu käytynä, äiti oli kotiäiti mutta ei työtön työnhakija.
Autoja oli 2 ja lämmitetty autotalli, toinen auto oli välillä pakettiauto.
Silloiset kodin herkut löytyivät: miroaaltouuni, väri tv, videot (ensin beta, sitten vhs), joku pelikonsoli ja tämän jälkeen tuli sekä Sinclair Spectrum, että Commodore tietokoneet.
En oikein keksi, että mitään olisi puuttunut, upea kesämökkikin oli jossa sai jo lapsena ajaa peltoautoilla ja leikkiä oikeilla kivääreillä.
Maitoakin hain pikkupoikana suoraan lehmästä kannuun ja naapurin setä teurasti kotieläimiä vielä itse ampumalla, tuossa näki ja oppi aika paljon asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko että ny on enemmän resurssia mutta vähemmän halua yleiseen hyvinvointiin?
esimerkkinä vaikkapa että kaikilla puhelin taskussa, silti jopa puhelinliittymiä kauppaaville melkein mahdotonta saada soitettua...
"olemme juuri tällä hetkellä kaikki varattuna" kuultuna vuodesta toiseen- aika pitkä on "juuri tämä hetki"
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole perheenisä ikinä pystynyt elättämään perhettä yksin. Meillä olli 80-luvulla 2 opintoplainaa maksettavana, autolaina ja asuntolaina. Molemmat olivat töissä eikä miehellä ollut sellaisia tuloja, että olisi pystynyt yksin perheen elättämään. Useimmissa perheissä oli sama tilanne. Silloin oli työpaikkoja, koska joka paikassa oli palvelua eivätkä asiakkaat joutuneet itse esim. ruokapaikoissa tai kahviloissa tekemään kaikkea itse.Linja-autoissa oli rahastajia.
Kyllä pystyi. Sekä minä että mieheni olemme sellaisista perheistä, 70-luvun puolella syntyneitä, 80-luvulla lapsuuden viettäneitä. Isät olivat näitä nippa nappa täysi-ikäisinä teollisuuden töihin menneitä, nimenomaan duunareita, niin kuin otsikossa kysyttiin, joten opintolainoja ei ollut (kun ei ollut amistasoa pidempiä opintojakaan) - ja tietty ehtivät aikaisen aloittamisiän takia jokusen vuoden sentään töissä olla ja rahojakin säästää ennen ensimmäisiä lapsia (miehen isä oli 24, omani 26). Ja kyllä 80-luvulla oli noita teollisuudenaloja, joilla maksettiin ihan oikeaa rahaa, varsinkin kolmivuorosta ja ylitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli yksinhuoltaja ja rakensi talon yksinään meille. Mutta silloin päivän sana oli ARAVA.
Siinä on ollut tosi MIES. Kunnioitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole perheenisä ikinä pystynyt elättämään perhettä yksin. Meillä olli 80-luvulla 2 opintoplainaa maksettavana, autolaina ja asuntolaina. Molemmat olivat töissä eikä miehellä ollut sellaisia tuloja, että olisi pystynyt yksin perheen elättämään. Useimmissa perheissä oli sama tilanne. Silloin oli työpaikkoja, koska joka paikassa oli palvelua eivätkä asiakkaat joutuneet itse esim. ruokapaikoissa tai kahviloissa tekemään kaikkea itse.Linja-autoissa oli rahastajia.
Kyllä pystyi. Sekä minä että mieheni olemme sellaisista perheistä, 70-luvun puolella syntyneitä, 80-luvulla lapsuuden viettäneitä. Isät olivat näitä nippa nappa täysi-ikäisinä teollisuuden töihin menneitä, nimenomaan duunareita, niin kuin otsikossa kysyttiin, joten opintolainoja ei ollut (kun ei ollut amistasoa pidempiä opintojakaan) - ja tietty ehtivät aikaisen aloittamisiän takia jokusen vuoden sentään töissä olla ja rahojakin säästää ennen ensimmäisiä lapsia (miehen isä oli 24, omani 26). Ja kyllä 80-luvulla oli noita teollisuudenaloja, joilla maksettiin ihan oikeaa rahaa, varsinkin kolmivuorosta ja ylitöistä.
Ja juu, jatkan vielä, että ruoka oli toki pääsääntöisesti perunaa ja kastiketta eikä koskaan käyty missään ravintoloissa eikä juuri matkoillakaan, mummoloita ja jotain kotimaan päiväretkikohteita lukuun ottamatta. Ei ollut myöskään merkkivaatteita eikä kalliita leluja tai kalliita harrastuksia.
Se on niin yksinkertaista, että silloin kun on korkeat korot, ne säästöt pidetään tileillä kasvamassa kovaa korkoa ja kun korot tippuu, sitten vasta otetaan ihan pieni laina niiden korkeeta korkoa kasvaneiden säästöjen avulla.
...ja 80 luvullla sai myös vuokrattua (esim vakuutusyhtiöiden) asuntoja niin halvalla, että vuokran maksoi pelkkää korkoa vastaavalla summalla, siis ilmaiseksi