Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

isäni oli pikkuvirkamies ja meillä oli ihan mukava asunto, neljä lasta,kotiäiti ja Escort. 

Yksi asia on että inflaatio hoiti asuntolainan ja 50 tuhannella markalla ostettu asunto oli myytäessä 4 kertaa kalliimpi. 

Ruoka oli ilmeisesti vähän tyyriimpää koska syötiin usein kieltä tai munuaisia tjsp. Leikkeleitä ei juuri ollut - kerran saatiin hevosenlihaa halvalla kun se ei vielä silloin ollut herrojen herkku, ja hevoshullu siskoniIs purskahti itkuun. Vanhemmat pakottivat syömään ja sisko muistaa sen vielä eläkkeellä. 

Mutta siihen aikaan oli töitä. Isä teki viikonloppuhommaa vaksina, äiti kävi iltaisin soittelemassa galluppeja, me lapset jaettiin lehtiä ja toimin opieksluaikana koulun vaksina...töitä oli. Nyt ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvullakin se riippui varmaan paljon siitä, missä asui, ei meillä Helsingissä ollut varaa omakotitaloon, vaikka isä oli hyväpalkkaisessa työssä ja korkeasti koulutettu, ja äitikin oli toimistotöissä ihan täysiaikaisena. Mutta ehkä silloin oli paremmin töitä vielä muuallakin Suomessa kuin kaupungeissa, ja niissä elinkustannukset oli pienemmät ja palkat kuitenkin ihan ok, siitä harha, että oli paremmin varaa?

Vuokralla asuttiin muuallakin, myös pienissä kaupungeissa ja kylissä. Omakotitalo oli vain perheillä joita pidettiin rikkaina, ja vanhemmat oli yrittäjiä, lääkäreitä, opettajia tms akateemisia. Me duunariperheet asuttiin vuokralla ja lapset jakoi huoneen. Köyhistä taloissa asui vain ne, joilla kyseessä oli ns kotipaikka jonne joku/jotkut perheen lapsista jäivät asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

isäni oli pikkuvirkamies ja meillä oli ihan mukava asunto, neljä lasta,kotiäiti ja Escort. 

Yksi asia on että inflaatio hoiti asuntolainan ja 50 tuhannella markalla ostettu asunto oli myytäessä 4 kertaa kalliimpi. 

Ruoka oli ilmeisesti vähän tyyriimpää koska syötiin usein kieltä tai munuaisia tjsp. Leikkeleitä ei juuri ollut - kerran saatiin hevosenlihaa halvalla kun se ei vielä silloin ollut herrojen herkku, ja hevoshullu siskoniIs purskahti itkuun. Vanhemmat pakottivat syömään ja sisko muistaa sen vielä eläkkeellä. 

Mutta siihen aikaan oli töitä. Isä teki viikonloppuhommaa vaksina, äiti kävi iltaisin soittelemassa galluppeja, me lapset jaettiin lehtiä ja toimin opieksluaikana koulun vaksina...töitä oli. Nyt ei ole. 

Hmm, eli sun isä teki kahta duunia vaikka oli ihan ns valkokaulustöissä, äiti osa-aikaisia töitä ja ruoka tehtiin kotona halvoista aineksista. Ei siis mitenkään erityisen rikasta. 

Suomen tilanteesta kertoo jotain se, että puhutaan onko varaa käydä töissä.

Se varakkuus riippui myös lähtökohdista mistä talon herra ja rouva olivat lähtöisin.

Kertokaas joku tarina kun isä ja äiti tulivat pohjois-karjalan korvista kymmenlapsisista perheistä tehdasduunareiksi se kuvaannollinen jenkkikassi tavaraa kaupunkiin tullessaan miten hienot talot ja tavarat heillä oli 80-luvulla.

Markka-aika oli ihanaa. Markan ostovoimaa on nykynuorten vaikea käsittää.

Isosta tuttavapiiristäen tunne ketään ap:n kuvailemaa. Puilla paljailla oltiin ja lainat piti maksaa 10 vuodessa.

Elintaso oli aivan toista silloin. Huonekalut (ja harvat kodinkoneet) kestivät kymmeniä vuosia ja uutta ostettiin harvoin. Vaatteita tehtiin vielä 60-luvulla paljon itse, kasarilla ostettiin Anttilasta ja Seppälästä - mitään merkkivaatteita ei tosiaan ollut. Monella perheellä ei ollut autoa, ruoka oli aina kotitekoista ja kovin yksinkertaista. Elämiseen kului vähemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä silloin ollut kiinteistövero ja,hulevesimaksuja eikä vesimaksuja.Ei myöskään nettilaskuja eikä maksullisia TV ohjelmia.Eikä kaikilla perheenjäsenille ollut omaa puhelinta.Autoilu kaikkineen oli edullisempaa,tässä muutamia eroja nykyaikaan.

Kunnalistekniikan alueilla oli kyllä vesimaksut.😏

Ei pystynyt. Mieheni sai 80-luvulla keskimääräistä parempaa palkkaa ja minä sain noin keskimääräistä. Kaksi lasta oli ja kyllä kaikki rahat menivät, kun maksettiin asuntolainaa ja elettiin. Perintöjä ei ollut . En usko tuohon apn väittämään, kun olen itse sitä aikaa elänyt. Ehkä maaseudulla, missä tontti maksoi markan ja puut sai omasta metsästä, saattoi kovalla työllä ja itse rakentamalla saada tavallisen omakotitalon vaikka äiti olisi ollut kotona lasten kanssa. Ja tosiaan, auto oli paljon ajettu jo ostettaessa.

80-luvulla myös naiset olivat töissä. Kotiäitiys oli yleistä 50-luvulla, muutos alkoi pikkuhiljaa tapahtua 60-luvulla. 

Silloin asumiskustannukset oli edullisempia. Esimerkiksi lämmitysöljy 1988, maksoi elinkustannusindeksillä korjattuna 20 snt/litra. Itse tilasin alle viikko sitten lämmitysöljyä, ja halvin hinta oli 1,21euroa/litra.

Nykykalleus vs. ennen, ei ole pelkkä tunne, vaan tosiasia.

Ei ollut.

Syy johtuu siitä että omistava luokka on vienyt keskiluokan vaurauden. Porvarit sijoittaa vaurauttaan mm asuntoihin jolloin asumisen hinta nousee.

Keskiluokka köyhtyy, minne menee kaikki rahat? No rikkaille tietenkin.

Jos sinä olet velkaa vaikka 500k € niin joku on jo sillon luotolla +500k + korot.

Etsikää youtubesta Gary's Economics kanava ja opetelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumiskustannukset oli alhaisemmat.

 

Ja ruuan hinta oli paljon matalampi.

Suhteessa palkkaan paljon korkeampi

Ai venäläisiä inkeriläisiä ne vie rahansa Venäjälle siellä on asunto osakkeet. Autot . Ei ne täällä mitään. Ihan kuin Virosta turkista tulleet käy rahastaa täällä vie sinne. Rahan siirto virta ja tavaran. Ei ne osta vaan nostaa täältä minkä pystyy. Nykyään ne ostaa myös thaihuumerahoilla ja varastetun myynnillä kuin varastetun työkoneen myyntituloilla Virosta taloja kuin turkista.  Päivittäin jää kiinni varastetun myyjiä. 

Valitsin opiskelupaikan sen mukaan missä oli ilmainen asuntola. Ei ollut kännyköitä ja sunnuntaisin soitin kotiin, 5 markan kolikolla. Kk puhelinkulut max 20 markkaa

Valtion matalimmallla palkkaluokalla töissä 1980-luvulla, alivuokralaisasunto, josta maksoiin puolet palkasta (nyt n. 75 %). Töissä käytiin syömässä lounas päivittäin VARKilla edullisesti, sen jälkeen kahvilla. Kotiin ostin paljon halpoja viinirypäleitä ja appelsiineja, teetä, leipää, juustoa ja viikonlopuksi kunnon ruokaa. Silti oli varaa käydä ulkona kaljoilla vähintään 1 - 2 x viikossa, käydä kotona 300 km:n päässä vähintään kerran kuukaudessa, maksaa bussilippu, vuokrapuhelin jne. Eli köyhän ostovoima oli paljon suurempi kuin nyt! Tosin huonekalut ym. olivat kalliita, samoin viihde-elektroniikka (stereot, TV ym. joihin säästettiin pitkään), mutta nämä olivat myös kestäviä.

t. Nuori valkokaulustyöläinen 1980-luvulla

Nyt ei selviä 20e tuntipalkalla edes yksin kunnolla. Kaikki maksaa aivan liikaa

Perheen kulut olivat hyvin erilaiset ilman kuukausitilauksia, merkkivaatteita, kahta autoa, akvaariotaloa ja äidin muovipuskureita