Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
EU. Kaikki rahamme syydetty uusien tulokasmaiden hyysäämiseen. Me poljemme paikallamme tai menemme taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
EU. Kaikki rahamme syydetty uusien tulokasmaiden hyysäämiseen. Me poljemme paikallamme tai menemme taaksepäin.
Bileet ovat jatkuneet jo 20 vuotta velkarahalla. Mutta yritäppä tehdä muutosta, kansalaiset nakkaavat sinut tunkiolle.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti, höpötystä. Lapsi päiväkotiin n.vuoden ikäisenä ja duuniin. Noin tekivät kaikki ystäväni ja työkaverit ( mm. 3 insinööriä minä mukaan lukien ) . Tosin kukaan meistä ei ollut naimisissa lääkärin tai lentäjän kanssa eikä auto ollut Audi.
Lyhyt äitiysvapaa ja töihin.
Laiset perhepäivähoitajialle.
EI ISOJA PÄIVÄKOTEJA onneks edes ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu otsikko, "markka-ajan hyvinvointi".
Muistelepa myös markka-ajan pahoinvointia syvimpinä 90-luvun laman vuosina.
Oliko markka käytössä vain 90-luvulla?
No mitä aikaa pitäisi sitten muistella? 80-luvulla oli huomattavasti paskempi elintaso kuin nykyään ja sitä aikaisemmin vieläkin paskempi. Jos menet taaksepäin vaikka 50-luvulle niin ei ollut välttämättä edes kenkiä kaikille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tuloja ja vertaa menoja ja kuluja.
Vertaa niiden suhteita 40 vuotta sitten ja nyt.
Mitä maksaa asunto, ruoka ym. suhteessa palkkaan?
Asuminen maksaa suurin piirtein saman, ruoka maksaa paljon vähemmän vaikka se on monipuolisempaa ja siinä on paljon enemmän lihaa. Rahaa riittää viihteeseen ja elektroniikkaan aivan eri tavoilla kuin 80-luvulla.
Jos haluaa 80-luvun hyvinvoinnin, riittää että vähentää elektroniikan määrää elämästään. Se on oikeasti niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tuloja ja vertaa menoja ja kuluja.
Vertaa niiden suhteita 40 vuotta sitten ja nyt.
Mitä maksaa asunto, ruoka ym. suhteessa palkkaan?
Asuminen on yhtä kallista ja kaikki muu tuplasti halvempaa suomalaisten tuloihin suhteutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tuloja ja vertaa menoja ja kuluja.
Vertaa niiden suhteita 40 vuotta sitten ja nyt.
Mitä maksaa asunto, ruoka ym. suhteessa palkkaan?
Asuminen maksaa suurin piirtein saman, ruoka maksaa paljon vähemmän vaikka se on monipuolisempaa ja siinä on paljon enemmän lihaa. Rahaa riittää viihteeseen ja elektroniikkaan aivan eri tavoilla kuin 80-luvulla.
Jos haluaa 80-luvun hyvinvoinnin, riittää että vähentää elektroniikan määrää elämästään. Se on oikeasti niin helppoa.
Pitäisi myös siirtyä syömään purkkihernesoppaa ja lenkkimakkaraa. Juomaksi punaista maitoa.
Koska 80-luvulla ei ollut m u s l i m i taustaisia työtavieroksuvia joita veronmaksajat elättää. Ja höpö, höpö, kyllänaisetkin kävivät töissä. Ehkä jossain Juupajoella oli varaa ostaa joku halpa tönö (ja onhan se mahdollista vieläkin) mutta asuntolainojen korot oli kyllä korkeat ja asunnoiden hinnatkin hintavia pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu otsikko, "markka-ajan hyvinvointi".
Muistelepa myös markka-ajan pahoinvointia syvimpinä 90-luvun laman vuosina.
Oliko markka käytössä vain 90-luvulla?
No mitä aikaa pitäisi sitten muistella? 80-luvulla oli huomattavasti paskempi elintaso kuin nykyään ja sitä aikaisemmin vieläkin paskempi. Jos menet taaksepäin vaikka 50-luvulle niin ei ollut välttämättä edes kenkiä kaikille lapsille.
50-luvulla syötiin lihaa kerran viikossa! Lähinnä syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta. Näin ainakin meillä lappilaisessa maatalousperheessä keskellä metsää. Kalaa vähän siihen lisäksi, ja silloin tällöin vähän metsäkanalintua. Perheen koko oli 8 henkeä, joten yksi riekko ei siihen paljon iloa tuonu. Maitoa ja voita oli onneksi riittävästi melkein aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti, höpötystä. Lapsi päiväkotiin n.vuoden ikäisenä ja duuniin. Noin tekivät kaikki ystäväni ja työkaverit ( mm. 3 insinööriä minä mukaan lukien ) . Tosin kukaan meistä ei ollut naimisissa lääkärin tai lentäjän kanssa eikä auto ollut Audi.
Lyhyt äitiysvapaa ja töihin.
Laiset perhepäivähoitajialle.
EI ISOJA PÄIVÄKOTEJA onneks edes ollut.
Kyllä niitä oli, lähipäiväkodissa oli useampi osasto vauvala jossa oli alle vuoden ikäiset, 1-3 vuotiaiden osastoja oli kaksi, sitten isommille 4-6 vuotiaille kaksi osastoa, vieressä oli pienempi päiväkoti jossa oli 1-3 vuotiaita ja 3-6 vuotiaita.
Keskipalkka oli 80- luvulla noin 650 euroa, sillä ei isoja kivitaloja tehty
Olen 80 luvun lapsi ja kyllä meillä kummankin piti käydä töissä että ei jouduttu vaan makaroonivelliä ja hernekeittoa syömään. Mistä ihmiset on saanut käsityksen, että koskaan Suomessa kukaan olisi voinut olla vaan kotiäiti? Siis jos puhutaan vaan perusduunareista
Kyllä itse muistan, että jos ei käynyt perheessä kummatkin töissä niin sit asuttiin jossain vuokra lähiössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tuloja ja vertaa menoja ja kuluja.
Vertaa niiden suhteita 40 vuotta sitten ja nyt.
Mitä maksaa asunto, ruoka ym. suhteessa palkkaan?
Asuminen on yhtä kallista ja kaikki muu tuplasti halvempaa suomalaisten tuloihin suhteutettuna.
tuloihin suhteutettuna kaikki on halvempaa nykyään, asuminen oli tosin hiukan halvempaa 1980 -luvulla kuin nykyisin
Vierailija kirjoitti:
Keskipalkka oli 80- luvulla noin 650 euroa, sillä ei isoja kivitaloja tehty
Aika vähän silloin kivitaloja muutenkin tehtiin. Tiiliverhoiltuja taloja kyllä, mutta ei kivitaloja.
80-luvullakin se riippui varmaan paljon siitä, missä asui, ei meillä Helsingissä ollut varaa omakotitaloon, vaikka isä oli hyväpalkkaisessa työssä ja korkeasti koulutettu, ja äitikin oli toimistotöissä ihan täysiaikaisena. Mutta ehkä silloin oli paremmin töitä vielä muuallakin Suomessa kuin kaupungeissa, ja niissä elinkustannukset oli pienemmät ja palkat kuitenkin ihan ok, siitä harha, että oli paremmin varaa?
Aloittajalla on ihan harhainen kuva 80-luvusta. Mistähän hän on nuo ajatukset saanut päähänsä, ei ainakaan reaalielämästä. Ei perheet pärjänneet ilman naisten palkkatuloja. Päivähoitokin alkoi olla niin hyvällä mallilla, että lapsille oli hoitopaikat, se mahdollisti naisten työssäkäynnin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt paikkansapitävä esimerkki samasta kaupungista, jossa asuminen on huonontunut niin että ennen sai työssäkäyvä pariskunta samalla palkalla talon kun taas nyt asutaan betoniyksiössä. Ei todellakaan pidä paikkaansa, tai vika on siinä että kaikki liikenevä raha tärvätään "elämiseen " eli näihin uuden yhteiskunnan kulutusvaatimuksiin. Ai niin, asuminen. Ennen iso perhe eli tyytyväisenä sadan neliön talossa, nyt neliöitä pitää olla vähintään tuplasti. Itse asuin aikoinaan 2-hengen soluissa opiskellessani mutta nyt ei kelpaa kuin yksiö.
En halua vähätellä oikeaa köyhyyttä mutta ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Onko sinulla mitään hajua siitä, että opiskelu on muuttunut? Paljon ryhmätöitä, yksilötehtäviä, etäluentoja opiskelussa tarvitaan enemmän rauhaa ja se on kuluttavaa. Nykyaika on myös etilainen kuin ne kultaiset 80-90-luvut Eikä vain siinä mitä pitää olla (lue:kuvittelet että pitää olla) vaan hektisyydessä,
Soluja ei edes enää rakenneta.
lisäksi: ne on muuten pääosin niitä 80-luvulla opiskelleita ja soluissa asuneita, jotka haluaa että lapsella on mahdollisuus johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
80-luvullakin se riippui varmaan paljon siitä, missä asui, ei meillä Helsingissä ollut varaa omakotitaloon, vaikka isä oli hyväpalkkaisessa työssä ja korkeasti koulutettu, ja äitikin oli toimistotöissä ihan täysiaikaisena. Mutta ehkä silloin oli paremmin töitä vielä muuallakin Suomessa kuin kaupungeissa, ja niissä elinkustannukset oli pienemmät ja palkat kuitenkin ihan ok, siitä harha, että oli paremmin varaa?
Kuten tänä päivänä, kehäkolmosen ulkopuolella omakotitalo on normi ja Helsingissä luksusta.
Vierailija kirjoitti:
80-luvullakin se riippui varmaan paljon siitä, missä asui, ei meillä Helsingissä ollut varaa omakotitaloon, vaikka isä oli hyväpalkkaisessa työssä ja korkeasti koulutettu, ja äitikin oli toimistotöissä ihan täysiaikaisena. Mutta ehkä silloin oli paremmin töitä vielä muuallakin Suomessa kuin kaupungeissa, ja niissä elinkustannukset oli pienemmät ja palkat kuitenkin ihan ok, siitä harha, että oli paremmin varaa?
No saahan sitä nytkin perähikiältä huonokuntoisen omakotitalon 15000€ hintaan. Eli sinne vaan muuttamaan niin riittää duunarinkin palkka omakotitaloon ja kahteen Ladaan pihalla.
Vertaa tuloja ja vertaa menoja ja kuluja.
Vertaa niiden suhteita 40 vuotta sitten ja nyt.
Mitä maksaa asunto, ruoka ym. suhteessa palkkaan?