Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli halpaa. Yhdet vaatteet / vuosi. Harrastukset oli halpoja. Yleensä kunnan tarjoamia ja nimellinen maksu. Maailma oli se minkä ympärillään näki. Ei somesta otettuja luxusvainutteita. 

Ruoka ei ollut halpaa. Muistan maidon maksaneen 80 luvun lopulla 4mk/l

Voi 80 luvun alussa niin kallista, että kannatti lähtreä ruotsista hakee

Mekin kävimme kerran risteilyllä Uumajassa, siellä oli muistaakseni joku "Hamster-i"-kioski satamassa, mistä sai voita :) Mieheni kanssa löysi jonkin vanhan mainoslehtisen ties mistä missä oli 80-luvun hintoja, eikä ne kyllä halpoja olleet ne tarjoukset. Mutta jos tänä päivänä tehtäisiin ruoka samoista aineksista mistä silloin, kyllä monella ruokalasku pienenisi. Perunaa ja kastiketta oli kai tavallisin ruoka. Leipä ja pulla tehtiin usein itse. Ei keskellä talvea taidettu syödä tomaattia, eikä kenellekään olisi tullut mieleen kuinka montaa eri kasvista pitäisi päivän aikana syödä. Peruna, sipuli, kaali, porkkana ja puolukka taisivat usein riittää heviosastoksi. Ruoat kai yleensä suunniteltiin etukäteen, ei "nopeasti napata kaupasta jotain kun en mä nyt tiedä enkä ehdi". Perunoiden kiehuminen kesti sen minkä se kesti.

Ei tainnut kotiäitejä juuri olla enää 80-luvulla. 1950-luvulla oli, koska ei ollut kunnallista päivähoitoa ja moni äiti joutui olemaan kotona kunnes lapset menivät kouluun. Silti elettiin ja perheet olivat suuria. Elämä oli vaatimatonta mutta siihen oli totuttu. Autoja alettiin ostaa työläisperheisiin vasta 60-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuli elettyä duunarikuplassa, mutta en muista yhtään perhettä, joissa olisi äiti ollut kotona. Kyllä kumpikin kävi töissä. Ajettiin ladoilla ja asuttiin kerrostalossa vuokralla tai työpaikan vuokrakämpässä, jonka sittemmin pysty lunastamaan itselleen. Enemmän tehdasduunaria, siivoojaa, myyjää, kassaa, tarjoilijaa, ravintolatyöntekjää...

Olihan mulla muutama luokkakaveri, jotka asui omakotitalossa. Siellä sitten isä olikin insinööriä ja lentokapteenia, yksi kauppias. Äidit sairaanhoitajia, opettajia.

Kellään ei ollut mökkejä, mutta jonkun mökillä kävi moni tai sitten mummolassa. Ulkomailla kävi vain lentokapteenin perhe kahdesti vuodessa.

Oliko tämä muisto miltä paikkakunnalta? Voiko olla niin, että suurissa kaupungeissa oli tuolloin(kin) duunariköyhää, koska tuo ei mitenkään täsmää minun lapsuudenajan niin teollisuusduunaripaikkakuntaan

Helsingissä ainakin oli tuollaista

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut kotiäitejä juuri olla enää 80-luvulla. 1950-luvulla oli, koska ei ollut kunnallista päivähoitoa ja moni äiti joutui olemaan kotona kunnes lapset menivät kouluun. Silti elettiin ja perheet olivat suuria. Elämä oli vaatimatonta mutta siihen oli totuttu. Autoja alettiin ostaa työläisperheisiin vasta 60-luvulla. 

Olen syntynyt 70-l. puolivälissä ja äitini alkoi perhepäivähoitajaksi, koska minulle ei saatu tarhapaikkaa. Paikkakunnalla oli päiväkoti tehtaan työntekijöiden lapsille, mutta eivät sinne kaikki mahtuneet. En tiedä milloin tuli kuntia velvoittava pakko hankkia päivähoitopaikka lapselle, jos vanhemmat kävivät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus oli vielä 80-luvulla, ei enää.

Nykyjärjestelmässä puolisoiden kannattaa mieluummin molempien tienata vähän kuin toisen paljon ja toisen ei yhtään. Vaikka kahden eri perheen puolisoiden yhteenlasketut bruttotulot olisivat yhtäsuuret, niin enemmän jää verojen jäljeen nykyään käteen sille perheelle, jossa on kaksi saman verran tienaavaa kuin sille perheelle, jossa toinen tienaa paljon ja toinen vähän. Kun bruttotulot ovat kuitenkin samat, niin esim. päiväkotimaksu on sama molemmille perheille, vaikka toisessa perheessä nettotulot ovat huomattavasti pienemmät. 

Ei ollut perheverotusta 80-luvulla ainakaan Suomessa.

Meillä ainakin molemmat vanhemmat kävivät töissä, mutta vähän ristiin tai joskus äiti teki yövuoroa, jolloin pystyi hoitamaan usein kotonakin, kun oli välissä vapaapäiviä. Perus-duunariammateissa, meillä oli kaksi autoa (joista toinen se mainittu Lada) ja itse rakennettu omakotitalo aravalainalla. Niukasti elettiin, mutta kuitenkin kaikkea oli riittävästi. Perhe ja suku oli tärkeä, kotona vietettiin aikaa eikä matkusteltu kuin kerran vuodessa sukulaisille ja samalla Särkänniemeen.

Ei tehty tatskoja, överi ripsiä eikä oltu syöty itseämme possun kokoisiksi, siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli halpaa. Yhdet vaatteet / vuosi. Harrastukset oli halpoja. Yleensä kunnan tarjoamia ja nimellinen maksu. Maailma oli se minkä ympärillään näki. Ei somesta otettuja luxusvainutteita. 

Ruoka ei ollut halpaa. Muistan maidon maksaneen 80 luvun lopulla 4mk/l

Voi 80 luvun alussa niin kallista, että kannatti lähtreä ruotsista hakee

Sorry kirjoitin huonosti. Syötiin halpaa ruokaa. Meillä oli perunoita ja kastiketta tai kalaa. Marjoja ja sieniä. Kaikki ne oli omasta maasta. Pakastimeen ostettiin possua joltain sukulaiselta. Kaikki leivottiin itse.  Oli hienoa, kun joskus sai kaupan leipää tai pullaa. 

Siksikö euron arvosta on inflaatio syönyt yli puolet.

Sesongin ruokia. Madekeittoa talvella ja ihanaa oli jos saatiin ahvenia. Koko perhe oli kalassa kesät talvet ja kasvimaalla ja sarjassa. Niistä hommista ei päässyt, vaikka muuten meillä oli vapaata. 

80-luvulla yritykset maksoi eniten veroa. 

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus oli vielä 80-luvulla, ei enää.

Nykyjärjestelmässä puolisoiden kannattaa mieluummin molempien tienata vähän kuin toisen paljon ja toisen ei yhtään. Vaikka kahden eri perheen puolisoiden yhteenlasketut bruttotulot olisivat yhtäsuuret, niin enemmän jää verojen jäljeen nykyään käteen sille perheelle, jossa on kaksi saman verran tienaavaa kuin sille perheelle, jossa toinen tienaa paljon ja toinen vähän. Kun bruttotulot ovat kuitenkin samat, niin esim. päiväkotimaksu on sama molemmille perheille, vaikka toisessa perheessä nettotulot ovat huomattavasti pienemmät. 

Puolisoiden ansiotulojen erillisverotukseen siirryttiin vuonna 1976.

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty tatskoja, överi ripsiä eikä oltu syöty itseämme possun kokoisiksi, siksi.

Ruoka oli niin huonoa, ettei maittanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuli elettyä duunarikuplassa, mutta en muista yhtään perhettä, joissa olisi äiti ollut kotona. Kyllä kumpikin kävi töissä. Ajettiin ladoilla ja asuttiin kerrostalossa vuokralla tai työpaikan vuokrakämpässä, jonka sittemmin pysty lunastamaan itselleen. Enemmän tehdasduunaria, siivoojaa, myyjää, kassaa, tarjoilijaa, ravintolatyöntekjää...

Olihan mulla muutama luokkakaveri, jotka asui omakotitalossa. Siellä sitten isä olikin insinööriä ja lentokapteenia, yksi kauppias. Äidit sairaanhoitajia, opettajia.

Kellään ei ollut mökkejä, mutta jonkun mökillä kävi moni tai sitten mummolassa. Ulkomailla kävi vain lentokapteenin perhe kahdesti vuodessa.

Oliko tämä muisto miltä paikkakunnalta? Voiko olla niin, että suurissa kaupungeissa oli tuolloin(kin) duunariköyhää, koska tuo ei mitenkään täsmää minun lapsuudenajan niin teollisuusduunaripaikkakuntaan

Hyvinkää. Kuten sanottu saattoi olla mun kupla yhden kaupunginosan suhteen. Eihän sieltä kovin pitkälle vapaa-aikana hengattu. Niin ja yksinhuoltajatkin olivat arkea seitkytluvulla.

Sitä samaa valittaa kaikki, varsinkin amerikkalaiset. Ja USA:ssa 50-luvulla eläneet ne vasta valittaakin 😄

Bensa oli melkein ilmaista, ruoka oli vielä hyvää, ja kaikille oli töitä...

Maailma muuttuu, Eskoseni.

Me olimme olleet kahdeksankymmentäluvulla naimisissa jo kymmenisen vuotta. Kaksi lasta kumpikin duunariammateissa. Ensimmäinen omistusasunto talosta, joka rakennettiin alle kolmekymppisille lapsiperheille Aso periaatteella eli säästää piti vaan osa siitä hinnasta.

Lasten harrastuksiin käytettiin rahaa ja säästettiin aina siihen mitä aiottiin hankkia hankimme myös edullisen kesämökkitontin, jolle rakensimme sähköttömän mökin.

Auto oli Datsun. Oli meillä paljon enemmän olemista kuin seitsemänkymmentäluvulla tai seuraavalla vuosikymmenellä. Silti ei kyllä matkusteltu kuin sukulaisissa korkeintaan.

Oltiin terveitä ja työkykyisiä se kai oli pääasia.

Kaikkien ei pitänyt  ennnen saada kaikkia. Nykyään köyhät ottaa järjettömät asuntolainat ja autolainat ja jos sitten on halpa tontti niin sinnekin perähikiälle rakennettaan kalliilla se valkoinen kivitaloökylinna mitä ei sijainnin takia kuitenkaan saa kaupaksi kun ero tulee. Ja pitää lapsillekin olla kaikki mopoautot ja mönkijätraktorit sekä kalliit harrastukset. Jengi vaan elää velaksi nykyään ja siksi liemessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty tatskoja, överi ripsiä eikä oltu syöty itseämme possun kokoisiksi, siksi.

Ruoka oli niin huonoa, ettei maittanut?

Ei mutta annokset oli yli puolta pienempiä. Normi pyrexvuoka (pyöreä, onkohan halkaisija 24cm) riitti 2 aikuiselle ja 2 alakoululaiselle 2 päiväksi. Nyt kuulemma miehet/pojat syö sellaisen yksin??? 

Ja silloin sentään tehtiin ruumiillista työtä enemmän. Painoin 52kg ja 183cm pitkä mieheni 76kg. Pelkkää lihasta, läskiin ei ollut varaa:)

No ei todellakaan pystynyt elättämään jos ei ollut paperiduunari eikä ollut tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty tatskoja, överi ripsiä eikä oltu syöty itseämme possun kokoisiksi, siksi.

Ruoka oli niin huonoa, ettei maittanut?

Ei mutta annokset oli yli puolta pienempiä. Normi pyrexvuoka (pyöreä, onkohan halkaisija 24cm) riitti 2 aikuiselle ja 2 alakoululaiselle 2 päiväksi. Nyt kuulemma miehet/pojat syö sellaisen yksin??? 

Ja silloin sentään tehtiin ruumiillista työtä enemmän. Painoin 52kg ja 183cm pitkä mieheni 76kg. Pelkkää lihasta, läskiin ei ollut varaa:)

Silloin ruokalautasen läpimitta oli 17 cm. Nykyään se vaihtelee 23 senttimetristä jopa 28 senttimetrisiin. Jokainen varmaan ymmärtää, että kuinka suuri prosentuaalinen muutos on noiden lautaskokojen välillä.