Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Pitkä ketju mutta lisään ainakin aloitukseen vielä vapaa-ajan asunnon. Yhden keskituloisen duunarin palkalla lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markka-aikana asuminen ei ollut sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Esim. vuokrat oli säädeltyjä ja siksi kaikilla oli mahdollisuus järkihintaiseen asumiseen. Rakentaminenkin oli paljon halvempaa jo sen takia, että rakennusmääräykset olivat ihan erilaiset silloin.
Suomalaisten menoista asuminen haukkasi silloin saman prosenttiosuuden kuin nytkin mutta asunnot olivat pienempiä ja huonompilaatuisia. Täyttä potaskaa tässäkin suhteessa tämä 80-luvun glorifiointi.
Asunnot olivat pienempiä ja huonolaatuisempia? Älä nyt viitsi :)
Aika harva muuttaa alkuperäiskuntoiseen 80-luvun asuntoon ilman että haluaa ehdottomasti tehdä remontin koska sen ajan materiaalit ja kalusteet ovat nykymittapuulla aika vaatimattomia.
Enemmän tyylikysymys kuin laatu. Laatu todennäköisesti kaikissa materiaaleissa keskimäärin heikentynyt.
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut normaalia 80-luvulla tai aiemminkaan Suomessa. Täällä naiset ovat aina osallistuneet maatilan töihin tai olleet työelämässä. Ei ole ollut mitään kotirouvakulttuuria.
Enimmäkseen kai näin? Oma mummoni kuulemma jätti nuoremmat lapsensa naapurin vanhemman rouvan vahdittaviksi työpäivän ajaksi. Ts. lapset leikki keskenään kun rouva istui lukemassa lehtiä.
Tämmöistä kökköfantasiaa sivukaupalla Suomesta jota ei 80-luvulla oikeasti ollut. Katsottu liikaa jotain jenkkisarjoja kun kylmä totuus on että Suomi oli tuolloin huomattavasti köyhempi ja elintaso nykyistä paljon matalampi.
Elin nuoruuteni 70-80 lukujen vaihteessa. Meillä kävi molemmat vanhemmat töissä. Isä rakensi meille oman talon. Autot olivat pieniä ja vanhoja. Vaatteet, joissa kuljin olivat mummoni ompelemia. Ensimmäiset farkkuni taisin saada ehkä kaksitoista vuotiaana. Lomamatkoilla ei käyty. Kävin ensimmäisen ulkomaanmatkani 24-vuotiaana rahoilla, jotka olin itse tienannut. Kun monella kaverilla oli mopo, pyysin minäkin isältä mopoa. Sain uuden polkupyörän.
Elämä oli monessa mielessä köyhää, mutta ei meiltä mitään tärkeää koskaan puuttunut.
Ajat on toiset nykyään.
Vierailija kirjoitti:
" Rakentaminenkin oli paljon halvempaa jo sen takia, että rakennusmääräykset olivat ihan erilaiset silloin."
Myös sen takia että asuntojen ja talojen taso oli matalampi. Oli muovimattoa monessa paikassa, ei mitään "spa-osastoja", jättimäisiä terasseja, ja hienoja keittiöitä.
Paljon tehtiin talkoilla, ja ihmisillä oli enemmän silloin sisaruksia ja muuta sukua. Ja kukaan mitään talkoista perinyt veroa, vaatinut vahinkovakuuttamista talkoolaisista, tai sitäjatätä suojavarustetta, niin kuin nykyään. Byrokratia oli olematon, jolloin säästyi isolta nipulta ylimääräisiä laskuja.
Talojen taso ei ollut matalempi, vaan ajan trendien mukainen. Ja talkoissakin oleelliset työt teki alan ammattilainen "vuoroin vieraissa" periaatteella. Ei ollut talot muovipussitettuja.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöistä kökköfantasiaa sivukaupalla Suomesta jota ei 80-luvulla oikeasti ollut. Katsottu liikaa jotain jenkkisarjoja kun kylmä totuus on että Suomi oli tuolloin huomattavasti köyhempi ja elintaso nykyistä paljon matalampi.
Ei ole sen enempää kökköfantasiaa kuin jenkkisarjoja, ei mitään prameutta vaan tavallista elintasoa jossa vaikkapa jokaisessa makuuhuoneeksi tarkoitetussa tilassa on ikkuna ulos.
Tuohon (omistuspientalo ja ajoneuvo, mietin mitä jenkkisarjaa ja fantasiaa NUO pelkästään muka ovat) ylti suurimmassa osassa Suomea 80-luvulla yhden keskituloisen palkalla useampihenkisessä perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalon ostaminen oli mahdollista duunareille, jos säästöjä oli tarpeeksi.
Esimerkiksi isän sisaruksista suuri osa oli 1980-luvulla duunareita. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla oli omat omakotitalot, melkein kaikilla vieläpä uudet.
Inflaatio söi pankkilainat nopeasti. Korot olivat korkealla tasolla, ja omarahoitusosuus lainaan piti olla korkea, siltikin saattoi joutua kyselemään takaajia.
Miksiköhän inflaatio ei syönyt meidän asuntolainaa yhtään??
Lainaa otettiin 250 000mk vuonna 86, asunto maksoi 470 000mk
Myimme asunnon v 94 470 000 markalla ja pankki vähensi summasta 250 000mk velan.
Missä se väheneminen näkyi??
Korkoja maksoimme 8v aikana sen sijaan 260 000mk minkä lasken puhtaasti tappioksi
Meillä uusi talo maksoi 150 tuhatta markkaa eli 25 tuhatta euroa, siksi.
Se oli kuuskytluvulla se ja nykyelämään verrattuna ihan helvetin köyhää.
Ruoka oli halpaa. Yhdet vaatteet / vuosi. Harrastukset oli halpoja. Yleensä kunnan tarjoamia ja nimellinen maksu. Maailma oli se minkä ympärillään näki. Ei somesta otettuja luxusvainutteita.
Rakennettiin talo. 3 lasta ja kolme makuuhuonetta. Nuoremmat jakoi huoneen. Teini sai oman. Sitä ennen kaikki kapset oli samassa makuuhuoneessa.
Kaverilla twini-iässö äiti ja tyttö jakoi huoneen ja isä ja poika jakoi huoneet.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka oli halpaa. Yhdet vaatteet / vuosi. Harrastukset oli halpoja. Yleensä kunnan tarjoamia ja nimellinen maksu. Maailma oli se minkä ympärillään näki. Ei somesta otettuja luxusvainutteita.
Ruoka ei ollut halpaa. Muistan maidon maksaneen 80 luvun lopulla 4mk/l
Voi 80 luvun alussa niin kallista, että kannatti lähtreä ruotsista hakee
Ehkä tuli elettyä duunarikuplassa, mutta en muista yhtään perhettä, joissa olisi äiti ollut kotona. Kyllä kumpikin kävi töissä. Ajettiin ladoilla ja asuttiin kerrostalossa vuokralla tai työpaikan vuokrakämpässä, jonka sittemmin pysty lunastamaan itselleen. Enemmän tehdasduunaria, siivoojaa, myyjää, kassaa, tarjoilijaa, ravintolatyöntekjää...
Olihan mulla muutama luokkakaveri, jotka asui omakotitalossa. Siellä sitten isä olikin insinööriä ja lentokapteenia, yksi kauppias. Äidit sairaanhoitajia, opettajia.
Kellään ei ollut mökkejä, mutta jonkun mökillä kävi moni tai sitten mummolassa. Ulkomailla kävi vain lentokapteenin perhe kahdesti vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli yksinhuoltaja ja rakensi talon yksinään meille. Mutta silloin päivän sana oli ARAVA.
Niinpä. Silloin rakennettiin aravalainarahoitteisia taloja paljon. Jotta sai ko. lainan, niin piti täyttää tietyt ehdot. Ensiksi piti itse säästää tietty summa, jotta sai pankista ensisijaislainaa. Ja kun ne oli järjestyksessä, niin sitten vasta sai aravalainaa. Talohin oli määrätty maksimi neliömäärä, jota ei saanut ylittää. Nämä muistan, ja oli kai muitakin määräyksiä.
Mekin haettiin 1970-luvulla aravalainaa, joka myönnettiinkin, mutta kun meillä ei ollut pankissa tarpeeksi säästöjä, niin emme saaneet pankin ensisijaislainaa. Näin ollen emme saaneet siis aravalainaakaan.
Rakennettiin sitten pikkuhiljaa vuosien kuluessa ja jossain vaiheessa alettiin saada kiinnelainaa taloa vastaan ja muitakin lainoja sukulaisilta.
Perheessämme oli 2 lasta, mies kävi töissä ja vaimolla oli kotona hoitolapsia, joista saatava tulo olo + - 0
Nuukasti oli pakko elää, lasten vaatteet olivat serkuilta perittyjä. Ei ollut puhelinta, autona oli Lada ja ruokana lähinnä perunaa ja jauheliha- tai makkarakastiketta. Huvituksissa emme käyneet, emmekä matkustellut minnekään. Ei ollut varaa karkkeihin, limuun, alkoholiin eikä muihinkaan herkkuihin.
Nyt on kaikki tietysti toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuli elettyä duunarikuplassa, mutta en muista yhtään perhettä, joissa olisi äiti ollut kotona. Kyllä kumpikin kävi töissä. Ajettiin ladoilla ja asuttiin kerrostalossa vuokralla tai työpaikan vuokrakämpässä, jonka sittemmin pysty lunastamaan itselleen. Enemmän tehdasduunaria, siivoojaa, myyjää, kassaa, tarjoilijaa, ravintolatyöntekjää...
Olihan mulla muutama luokkakaveri, jotka asui omakotitalossa. Siellä sitten isä olikin insinööriä ja lentokapteenia, yksi kauppias. Äidit sairaanhoitajia, opettajia.
Kellään ei ollut mökkejä, mutta jonkun mökillä kävi moni tai sitten mummolassa. Ulkomailla kävi vain lentokapteenin perhe kahdesti vuodessa.
Meillä Äiti oli kotona. Isä ATKpääsuunnittelija.
Oli mökki, kaksi outoa, Enimmäkseen Mazdoja 85 jälkeen. Ei yhtään itä Eurooppalaista kaaraa.
Käytin vuodesta 1979 lähtien joka vuosi etelässä. Lähinnä Kanarialla, mutta myös Jamaicalla, Se kyllä taisi olla -91. Joinakin vuosina käytiin laskettelemassakin.
Perheessä oli kaksi lasta. Äiti taisi mennä töihin 88 kun pikkusisko siirtyi yläasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuli elettyä duunarikuplassa, mutta en muista yhtään perhettä, joissa olisi äiti ollut kotona. Kyllä kumpikin kävi töissä. Ajettiin ladoilla ja asuttiin kerrostalossa vuokralla tai työpaikan vuokrakämpässä, jonka sittemmin pysty lunastamaan itselleen. Enemmän tehdasduunaria, siivoojaa, myyjää, kassaa, tarjoilijaa, ravintolatyöntekjää...
Olihan mulla muutama luokkakaveri, jotka asui omakotitalossa. Siellä sitten isä olikin insinööriä ja lentokapteenia, yksi kauppias. Äidit sairaanhoitajia, opettajia.
Kellään ei ollut mökkejä, mutta jonkun mökillä kävi moni tai sitten mummolassa. Ulkomailla kävi vain lentokapteenin perhe kahdesti vuodessa.
Oliko tämä muisto miltä paikkakunnalta? Voiko olla niin, että suurissa kaupungeissa oli tuolloin(kin) duunariköyhää, koska tuo ei mitenkään täsmää minun lapsuudenajan niin teollisuusduunaripaikkakuntaan kuin olla ja voi.
Koska nykyinen rahajärjestelmämme on rikollinen velkaan perustuva pyramidihuijaus ja koko maailma on käytännössä orjuutettu tämän avulla.
Perheverotus oli vielä 80-luvulla, ei enää.
Nykyjärjestelmässä puolisoiden kannattaa mieluummin molempien tienata vähän kuin toisen paljon ja toisen ei yhtään. Vaikka kahden eri perheen puolisoiden yhteenlasketut bruttotulot olisivat yhtäsuuret, niin enemmän jää verojen jäljeen nykyään käteen sille perheelle, jossa on kaksi saman verran tienaavaa kuin sille perheelle, jossa toinen tienaa paljon ja toinen vähän. Kun bruttotulot ovat kuitenkin samat, niin esim. päiväkotimaksu on sama molemmille perheille, vaikka toisessa perheessä nettotulot ovat huomattavasti pienemmät.