Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Huokaus, olisipa edelleen markka-aika.

Se ostovoima, edulliset hinnat ja elämisen edullisuus. 😍

Syy: Vihervasemmisto

Syötiin joka toinen päivä lihaa, kun ei ollut varaa syödä useammin. Ei koskaan lounaaksi. Leivän päälle yksi siivu leikkelettä per päivä. Juustoa ehkä toinenkin siivu.

Oikeastaan kun mietin, niin 80-luvulla syötiin kuten vihervasemmistolaiset toivoisivat nyt.

80-luvulla kirkonkylällä vain K-kauppiaalla oli varaa käydä USAssa.

Vierailija kirjoitti:

Se auto ei ollut Audi...

Meillä se auto oli vanha Fiat 600 ja molempien piti käydä töissä ja okt- rakennettiin ja meidän pienillä tuloilla saatiin aravalaina, jonka korko oli aluksi 4 % ja myöh8% ja iso pankkilaina 15% korolla.

Meni monta vuotta, että mitään muuta ei osteltu kuin pakollista halpaa ruokaa ja lasten vaatteet kierrätettiin perheeltä toiselle. Laina-ajat oli lyhyitä, joten kaikki raha meni lainan maksuihin. Molemmat olimme pienituloisia silloisen mittapuun mukaan kuten suurin osa tuttavistammekin. 

Erona oli se, että ei valitettu joka asiasta vaan selvittiin aina päivä kerrallaan. 

Kaupungistuminen on johtanut tähän.

Nykyhetken kehityskulku alkoi vuodesta 1995, Paavo Lipposen aika.

Aikaisemmin elettiin aikaa, jolloin kaikkien työ oli arvostettua. Maaseudulla oli runsaasti teollisuutta ja maataloutta. Näiden perusasioiden ympärillä iso osa ihmisistä työllistyi ja pärjäsi mukavasti.

Tapa talonpoika päivässä -kehitys on johtanu siihen että nykyisin iso osa maatiloista on lopettanut. Maaseudun  perusteollisuudestakin on iso osa menetetty. Pääosin Kiinaan, Turkkiin ja Intiaan.

Niin, ihmisiä on nyt aika paljon enemmän kuin silloin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Rakentaminenkin oli paljon halvempaa jo sen takia, että rakennusmääräykset olivat ihan erilaiset silloin."

Myös sen takia että asuntojen ja talojen taso oli matalampi. Oli muovimattoa monessa paikassa, ei mitään "spa-osastoja", jättimäisiä terasseja, ja hienoja keittiöitä.

Paljon tehtiin talkoilla, ja ihmisillä oli enemmän silloin sisaruksia ja muuta sukua. Ja kukaan mitään talkoista perinyt veroa, vaatinut vahinkovakuuttamista talkoolaisista, tai sitäjatätä suojavarustetta, niin kuin nykyään. Byrokratia oli olematon, jolloin säästyi isolta nipulta ylimääräisiä laskuja.

Talojen taso ei ollut matalempi, vaan ajan trendien mukainen. Ja talkoissakin oleelliset työt teki alan ammattilainen "vuoroin vieraissa" periaatteella. Ei ollut talot muovipussitettuja.

Höpöhöpö, 80-luvulla rakennetut talot oli muovipussitettuja. Jokaisella oli muovikelmu sisäseinälevyjen alla villojen päällä ns kosteuseristeenä ja villojen ulkopuolella oli tuulensuojalevyt. Sitten ilmarako ja ulkovuoraus tiilestö tai puusta. Ellei ollut kokonaan hirrestä tai kivestä.

Ainakin meidän okt-alueella oli näin ja talot voivat edelleen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

Itse olen elänyt lapsuuteni 60-70-luvulla maalla. En juurikaan muista kotirouvia - ainoastaan pankijohtajan ja kunnanjohtajan rouvat olivat sellaisia. Opettajaperheissä usein molemmat olivat opettajia jne. Ns keskiluokkaisissa perheissä oli yleistä pitää kotiapulaista, usein kouluttamatonta nuorta tyttöä huolehtimassa lapsista silloin kun päiväkotijärjestelmä ei vielä toiminut.

Taloja rakennettiin usein talkoilla. Ihmiset olivat kätevämpiä tarttumaan itse töihin, niin rakentamisiin kuin esim. vaatteiden tekoon. Myös ruokaa kasvatettiin paljon itse, perunat sun muut, kalastettiin ja kerättiin marjoja. Ruokavalio oli voimallisemmin kasvispainotteinen, liha harvinaisuus pöydässä, ja kasvikset tosiaan itsekasvatettamia/keräämiä, ei mitään kalliita ulkomaan eväitä. Vaatteisiin tai moneenkaan ulkoiseen ei niin kiinnitetty huomiota ennen someaikoja, pärjättiin sillä mitä sattui olemaan tai sukulaisilta oli saatu.

Eron näkee selvimmin kun vertaan omaa opiskelijakämppää 1980-luvulla ja omien lasten vastaavia nyt 2000-luvulla. Sen jälkeen kun siirryin kimppakämpistä kalustamattomaan vuokrakämppään, vein mukanani sinne laverin, yhden maton, pienen pätkän lundiakirjahyllyä ja pankin poistosta saadun kirjoituspöydän. Keittiöön vein vanhan kahvipannut, yhden kattilan ja muutaman vanhan eripari lautasen. Viihdytyksenä toimi transistoriradio. Televisioita oli hyvin harvoilla, puhelin löytyi puhelinkopeista kaupungilta eikä PC-koneita ollut kenelläkään, kun säästin, ostin sähkökirjoituskoneen harjoitustöiden kirjoittamiseen. Vaatteet oli vanhoja, uusia ei juuri ostettu. Ulkona ei syöty kuin hyvin harvoin pizzaa, kotona tehtiin ruokaa silakasta tai säilykehernekeitosta. Kuinka moni nykynuorista olisi valmis moiseen elintasoon? Ainakin omat lapseni kykenivät miettimään ihan toisella lailla asumisensa mukavuutta ja estetiikkaa.

Olen 80-luvun nuori. Yhdessäkään tietämässäni perheessä ei ollut varaa toisen vanhemman jäädä kotiin vaan molempien tulot tarvittiin talouden pyörittämiseen. Työttömyyttä oli myös 80-luvulla ja aika iso stigma se olikin. 

Osa luokkakavereista asui omistusasunnoissa, osa vuokralla. Lähiössä eli suhteellisen edullista ja asunnot oli pieniä. Kakarat jakoi huoneen eli kaksi tai kolme lasta per makuuhuone. Asuntoa pidettiin isona jos vanhemmille riitti oma makkari, aika yleistä oli että vanhemmat nukkuivat olohuoneen nurkassa. Syötiin ruoka-aikoina, ei jatkuvia välipaloja. Ruoat oli tyyliin jauhelikastike tai nakkikastike ja keitetyt perunat. Soppaa jota jatkettiin vedellä seuraavan päivänä jotta riitti paremmin kaikille. Ennen 80-luvun loppua vain harvalla oli varaa käydä etelässä lomailemassa. Suurin osa vietti lomat kotona tai (iso)vanhempiensa mökillä.  Vaatteita ostettiin syksyllä ja niillä piti pärjätä seuraavaan syksyyn. Yhdet farkut vuodessa! Ne oli lopulta moneen kertaan paikattuja XD 

Autoa ei todellakaan ollut kaikilla. Suurimmalla osalla ei ollut omaa autoa. Työmatkat lähiöstä toiseen tai keskustaan oli julkisilla pitkiä ja bussit ruuhkaisia. Vähintään tunti suuntaansa. Kakarat oppi nuorena itsenäiseksi koska vaihtoehtoja ei ollut. Kummasti näistä lähtökohdista (joita kukaan ei tuolloin kummastellut) lapsista kasvoi korkeastikoulutettuja järkeviä aikuisia.

Näin isossa kaupungissa, maalla elämä oli todennäköisesti hieman eri näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Huokaus, olisipa edelleen markka-aika.

 

Se ostovoima, edulliset hinnat ja elämisen edullisuus. 😍

käytännössä nykyään kaikki on halvempaa ja palkat suurempia

60-70 -luvuilla omakotitaloja rakennettiin aravalainan turvin. Oli suht edullista. Vaimot ompelivat lastensa vaatteita, tekivät edullista ruokaa ja säästivät siinä sivussa vähän rahaa. Miehet antoivat tilipussin vaimolle, joka tiesi mihin rahat piti käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupungistuminen on johtanut tähän.

Nykyhetken kehityskulku alkoi vuodesta 1995, Paavo Lipposen aika.

Aikaisemmin elettiin aikaa, jolloin kaikkien työ oli arvostettua. Maaseudulla oli runsaasti teollisuutta ja maataloutta. Näiden perusasioiden ympärillä iso osa ihmisistä työllistyi ja pärjäsi mukavasti.

Tapa talonpoika päivässä -kehitys on johtanu siihen että nykyisin iso osa maatiloista on lopettanut. Maaseudun  perusteollisuudestakin on iso osa menetetty. Pääosin Kiinaan, Turkkiin ja Intiaan.

Maatilojen määrä alkoi vähentyä jo 1960 -luvun lopussa kun alkoi tulla ylituotantoa ja tukia oli pakko muokata. Osa lähti kaupunkeihin, osa Ruotsiin asti, siinä 1970 -luvun ajankuvaa

80-luvulla kotona oli lankapuhelin, mikä korvautunut jokaisella perheenjäsenellä olevalla satojen tai tuhansien eurojen matkapuhelimella liittymineen. Aikoinaan oli tv-luvalla yksi televisio, mikä korvautunut useammalla striimipalvelulla sekä mahdollisesti tabeleteilla jne. laitteilla sen lisäksi, että kotona voi olla useampi televisio. Aikoinaan lasten urheilujoukkuetta valmensi joku lasten vanhemmista maksutta. Nyt joukkueissa voi olla useampi maksettu valmentaja.

Omat valintamme ovat tuoneet meille monenlaisia kustannuksia. Lisäksi monessa asiassa hintaero halvimman ja kalleimmin vaihtoehdon kesken on levinnyt huomattavasti suuremmaksi kuin mitä ennen oli. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli halpaa. Yhdet vaatteet / vuosi. Harrastukset oli halpoja. Yleensä kunnan tarjoamia ja nimellinen maksu. Maailma oli se minkä ympärillään näki. Ei somesta otettuja luxusvainutteita. 

Ruoka oli kylläkin kalliimpaa silloin kuin nykyään

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei lapioitu ulkomaille ja ulkomaalaisille rahaa. Suomi oli lähes velaton ennen EU:ta.

jälleen väärin, Suomi ei todellakaan ollut velaton, velkaa oli 10% bkt:sta v. 1990 jonka jälkeen laman myötä velka alkoi nousta

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kirkonkylällä vain K-kauppiaalla oli varaa käydä USAssa.

Muistan mainoksen 1980 -luvun lopusta jolloin Finnair mainosti opiskelijahintaista lippua New Yorkiin hintaan 8990 markkaa. Se oli suomalaisten keskipalkka tuolloin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli halpaa. Yhdet vaatteet / vuosi. Harrastukset oli halpoja. Yleensä kunnan tarjoamia ja nimellinen maksu. Maailma oli se minkä ympärillään näki. Ei somesta otettuja luxusvainutteita. 

Ruoka oli kylläkin kalliimpaa silloin kuin nykyään

Ei ollut. Silloin syötiin etupäässä terveellistä ja yksinkertaista ruokaa, joka oli tehty kotimaisista raaka-aineista.

Kotiäiti, höpötystä. Lapsi päiväkotiin n.vuoden ikäisenä ja duuniin. Noin tekivät kaikki ystäväni ja työkaverit ( mm. 3 insinööriä minä mukaan lukien ) . Tosin kukaan meistä ei ollut naimisissa lääkärin tai lentäjän kanssa eikä auto ollut Audi.

Vierailija kirjoitti:

Hassu otsikko, "markka-ajan hyvinvointi". 

Muistelepa myös markka-ajan pahoinvointia syvimpinä 90-luvun laman vuosina.

Oliko markka käytössä vain 90-luvulla?