Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikana asuminen ei ollut sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Esim. vuokrat oli säädeltyjä ja siksi kaikilla oli mahdollisuus järkihintaiseen asumiseen. Rakentaminenkin oli paljon halvempaa jo sen takia, että rakennusmääräykset olivat ihan erilaiset silloin.

Suomalaisten menoista asuminen haukkasi silloin saman prosenttiosuuden kuin nytkin mutta asunnot olivat pienempiä ja huonompilaatuisia. Täyttä potaskaa tässäkin suhteessa tämä 80-luvun glorifiointi.

Asunnot olivat pienempiä ja huonolaatuisempia? Älä nyt viitsi :) 

Ei ollut monta autoa pihassa, ei matkustelu ulkomailla, ei syöty ulkona tai woltattu. Ei ostettu jatkuvasti uusia vaatteita. Ei pistetty rahaa viihde-elektroniikkaan ja lukuisiin elokuvakanaviin. Talot eivät olleet ökytaloja.

Naapuriston ja kavereiden äidit olivat töissä sairaanhoitajina  opettajina, sihteereinä, siivoojana ja lastenhoitajana. 

Nykyihminen kuluttaa ihan eri malliin.

meillä isä kävi töissä ja äiti oli kotona siihe asti kun mentii kouluun. Me ei oltu tarhassa vaan oltiin puistossa 2 kertaa viikossa neljä tuntia ja piti olla omat eväät mukana. Esikoulu ei ollut pakollinen. Vaatteet ostettiin kirpparilta. Meitä oli 3 lasta.Ollaan synnytty 70- luvulla, Siskoni 71, minä 73,veljeni 74.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inflaatio auttoi paljon lainojen kanssa kun lainojen pääoma pysyi vakiona palkkojen noustessa. Toisaalta myös asuntojen arvo nousi joten myymällä uuden asunnon parin vuoden asumisen jälkeen saattoi tienata ihan mukavasti. Tässä keskustelussa puhutaan 80-luvusta mutta kerronpa esimerkin 50-luvulta. Isovanhempani ostivat tuolloin kaksion uudesta kerrostalosta hintaan 800 000 markkaa. Parin vuoden päästä kun tuli aika myydä asunto paikkakunnan vaihdon vuoksi, asunnosta saikin 1 050 000 markkaa. Tottakai veroihinkin meni rahaa, mutta kyllä siitä ihan mukava pääoma tulevaan elämään jäi heille.

800 000 markkaa on ollut aivan päätön hinta kaksiosta 50-luvulla. Onkohan vuodet ja hinnat oikein.

 

Syy on hyvin yksinkertainen. Vuoden 1963 rahauudistus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahauudistus#

Ei liity asiaan mitenkään. Uuden kaksion on saanut n. 250 000 markalla 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inflaatio auttoi paljon lainojen kanssa kun lainojen pääoma pysyi vakiona palkkojen noustessa. Toisaalta myös asuntojen arvo nousi joten myymällä uuden asunnon parin vuoden asumisen jälkeen saattoi tienata ihan mukavasti. Tässä keskustelussa puhutaan 80-luvusta mutta kerronpa esimerkin 50-luvulta. Isovanhempani ostivat tuolloin kaksion uudesta kerrostalosta hintaan 800 000 markkaa. Parin vuoden päästä kun tuli aika myydä asunto paikkakunnan vaihdon vuoksi, asunnosta saikin 1 050 000 markkaa. Tottakai veroihinkin meni rahaa, mutta kyllä siitä ihan mukava pääoma tulevaan elämään jäi heille.

800 000 markkaa on ollut aivan päätön hinta kaksiosta 50-luvulla. Onkohan vuodet ja hinnat oikein.

 

Syy on hyvin yksinkertainen. Vuoden 1963 rahauudistus.

"Vuoden 1955 rahamäärää 250 000,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2023 oli 10 133,49 euroa."

Halpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu otsikko, "markka-ajan hyvinvointi". 

Muistelepa myös markka-ajan pahoinvointia syvimpinä 90-luvun laman vuosina.

En huomannut mitään lamaa 90 luvulla.Itse olin 30 vuotta ja töitä kyllä oli ompelijana.

Olen itse syntynyt 90 luvun alussa. Isä osti järven rannasta ison omakotitalon ja oli ainut työssäkäyvä. Äiti on edelleen kotirouva. Päivääkään ei ole tehnyt töitä. En todellakaan muista, että meidän perheessä olisi ikinä ollut rahasta tiukkaa. Meitä lapsia on kolme ja saimme harrastaakin aina, myös niitä kalliina pidettyjä harrastuksia.

Me taas mieheni kanssa käymme molemmat suhteellisen hyväpalkkaisissa töissä ja oli siinä puhumista, että edes sai talolainan.

80-luvulla ei ollut maa han muuttoa.

Kunnat eivät olleet vielä hoksanneet, kuinka hyvä rahasampo kaavoitusmonopoli on, joten asuminen oli paljon halvempaa.

Autojen määrä on kasvanut julmetusti, koska julkinen valta on sekaantunut vähemmän autokauppaan. Siltä osin en allekirjoita ap:n väitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikana asuminen ei ollut sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Esim. vuokrat oli säädeltyjä ja siksi kaikilla oli mahdollisuus järkihintaiseen asumiseen. Rakentaminenkin oli paljon halvempaa jo sen takia, että rakennusmääräykset olivat ihan erilaiset silloin.

Suomalaisten menoista asuminen haukkasi silloin saman prosenttiosuuden kuin nytkin mutta asunnot olivat pienempiä ja huonompilaatuisia. Täyttä potaskaa tässäkin suhteessa tämä 80-luvun glorifiointi.

 

Asunnot olivat pienempiä ja huonolaatuisempia? Älä nyt viitsi :) 

Aika harva muuttaa alkuperäiskuntoiseen 80-luvun asuntoon ilman että haluaa ehdottomasti tehdä remontin koska sen ajan materiaalit ja kalusteet ovat nykymittapuulla aika vaatimattomia.

"Olen itse syntynyt 90 luvun alussa. Isä osti järven rannasta ison omakotitalon ja oli ainut työssäkäyvä."

Joko talo oli hyvin halpa tai isälläsi todella hyvät tulot sen ajan mittapuulla. Luultavasti molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei lapioitu ulkomaille ja ulkomaalaisille rahaa. Suomi oli lähes velaton ennen EU:ta.

Tilastot on eri mieltä. Kehitysyhteistyön osuus BKT:sta oli huomattavasti suurempi 80 luvun lopulla ja 90 luvun alussa kuin nykyään. Valtion velka kasvoi yli 50% suhteessa BKT:hen ennen eu jäsenyyttä. Oliko muita valheita? 

Koko Suomen nouseva hyvinvointi aina 50-luvulta lähtien perustui yhteen erittäin olennaiseen asiaan: edulliseen idänkauppaan.

Se, että Neuvostoliitto v.1989 romahti, ei ole Suomen suurten ikäluokkien syy.  Tähän ei mitenkään osattu varautua riittävän ajoissa, ei missään, ei edes sosialistissa maissa, mikä aiheutti isoja virheitä ja ylilyöntejä.

Itse asiassa se vaikutti valtavasti koko läntiseen talouteen muuallakin kuin Suomessa.  Tämä tullaan paremmin vielä näkemään tulevaisuudessa, kun asiaa tarkastellaan pitkän aikavälin jälkeen.  Sekä positiiviset että negatiiviset seuraukset.  Ei mene Virollakaan enää niin hyvin, kuin alkuun näytti.

Meillä se aiheutti työttömyyden kasvun.  Siitä ne yhteiskunnalliset vaikeudet meilläkin varsinaisesti alkoi.  Ei täälläkään kukaan räyhäisi eläkeläisistä eikä haukkuisi suuria ikäluokkia, jos edelleen eläisimme yhtä hyvissä merkeissä kuin ennen rautaesiripun romahtamista.  Jostainhan se syntipukki pitää aina keksiä, joten nyt parjataan niitä, jotka elivät silloin aiempina vuosina nuoruuttaan.  Tarpeeksi kauas kun ei osata katsoa.

Jokainen teistä ehtii vielä eläkeläisiksi ja aivan varmasti tulette eläkkeenne saamaan.  Ja sen maksamisesta huolehtivat teidän jälkeläisenne.  Nythän eläkkeelle ovat jäämässä jo v. 1960 syntyneet, jotka ei todellakaan kuulu suuriin ikäluokkiin.  Hekö ovat nyt teidän hampaissanne?

Markka-aikana oli helppo kerätä säästöjä. Nille sai hyvää korkoakin.

Omakotitalon ostaminen oli mahdollista duunareille, jos säästöjä oli tarpeeksi. 

Esimerkiksi isän sisaruksista suuri osa oli 1980-luvulla duunareita. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla oli omat omakotitalot, melkein kaikilla vieläpä uudet. 

Inflaatio söi pankkilainat nopeasti. Korot olivat korkealla tasolla, ja omarahoitusosuus lainaan piti olla korkea, siltikin saattoi joutua kyselemään takaajia.

Naisille kelpas vaatimattomampi elintaso kun ei seurattu somessa muiden valheellista kiiltokuvaelämää.

Naapurissa asuu paljon näitä. Osalla toki rouvakin kävi töissä, mutta oli kaupankassa tai hoitaja. Nyt ovat siis eläkkeellä ja on omakotitalo (Helsinki), veneet, mökit jne...

Ei ainakaan minun isäni kyennyt 80-luvulla yksin perhettä ruokkimaan. Asuttiin ahtaassa vuokra-asunnossa, ei autoa, ei mökkiä. Onneksi keskikouluun sai vapaaoppilaspaikkoja. Aloittajalla on tainnut aika kullata muistot.

80 luvulla ei ollut oikeistoa nykymittapuussa eikä kurapersuja...

Miehet ei joutunut elättämään veroilla eläkeläislaumaa ja pummeja eikä maksamaan naisten julkisen hupiduuneja.

Ammattimiehen- tai naisen palkat olivat suhteellisesti paljon paremmat  ja verotuksessa oli hyvät lapsivähennykset. Meillä ja monella tutulla perheellä oli äidit kotona ja isät elättivät perheensä ihan hyvin. Enpä tiedä oliko silloin paljon kaikenlaista välistävetäjää, osingonkahmijaa tai pörssipeluria. Inflaatio oli ihan hyvä, se söi asuntovelkaa hyvin. Nollakorot ovat rikkaita varten ettei heidän arvopaperiensa ja sijoituksiensa arvo putoaisi. Samoin veroista jauhaminen on suurituloisten mantraa, hehän eivät haluaisi maksaa mitään veroja vaan kiertää niitä. No sitten kun me neljä lähdettiin kotoa niin äitikin meni töihin ja vanhempien elintaso koheni huomattavasti. Onhan nykyinen elintaso keskimäärin paljon korkeammalla kuin silloin. Asumisen hinta on suhteessa korkea edelleen mutta vaihtelua on kovasti.