Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1120)
Vierailija kirjoitti:
80-polttoainen oli todella halpaa. Mopoja, moottoripyöriä ja vanhoja autoja oli paljon käytössä. Minulla oli 15 vuotiaana Fiat 600. Vanhoja autoja oli nuorilla useampiakin, koska niiden pitäminen ei ollut kallista. Autot korjailtiin itse. Niitä oli paljon helpompi korjailla.
Meilläkin oli lapsilla ns. peltoauto. Muistan kuinka mietin jo silloin lapsena, että mitenkä isällä mahtaa riittää rahat meidän mälläämiin polttoaineisiin. Sillä autolla ajettiin nimittäin kuin rallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli Asconan lisäksi vanha Escort, Kadett, sitten oli vanha Mini. Mopoina Tunturi sport, Honda Monkey sitten moottoripyöriä. Honda 350 four, Suzuki 125X, Yamaha 350 RD. Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa? Vakuutukset + polttoaineet + varaosat. Silloin noilla myös ajettiin paljon. Joku ei nyt ihan väitteessä kalliista 80-luvusta natsaa tähän.
Me asuttiin lähiössä vuokralla.
"Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa? Vakuutukset + polttoaineet + varaosat. "
Vain pakolliset vakuutukset ja korjaukset itse tarvikeosilla. Ei se nykyäänkään mahdotonta ole jos jakoavain pysyy kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"80-polttoainen oli todella halpaa. "
Ei ollut. Aika kultaa muistot. Bensa ei ollut mitenkään paljon nykyistä halvempaa mutta vastaavasti sitä kului paljon enemmän kuin nykyautot kuluttavat.
Ainoa mikä oli erona oli se että autoja oli helpompi itse korjata. Toisaalta sitä korjattavaa niissä sen ajan autoissa sitten riittikin.
Bensan hinta on itse asiassa tuplautunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2003 bensalitran hinta oli noin euron verran. Dieseliä sai litran alle eurolla vielä vuonna 2008.
Kun tankkasin ekan kerran itse bensaa Unionin asemalla kesällä 1984, bensan litrahinta oli 4.04 markkaa. Jäi mieleen. Sen jälkeen se laski ja sitten taas nousi, laski ja taas nousi kymmenet kerrat ennen euroaikaa.
"Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa?"
No niihin on haluttu panostaa. Kyllä nykyään monellakin taviksella olisi oikeasti varaa vaikka uuteen autoon mutta siihen ei vain haluta satsata niin paljon.
Itsekin ostin ensimmäisen upouuden auton kun olin alle kolmekymppinen ja palkka varsin pieni. Mutta kun oli valmis laittamaan siihen autolainan lyhennykseen neljänneksen palkasta niin kyllä se onnistui. Moni tuttu sitä ihmetteli kun itse ajeli kymmenvuotiailla autoilla että miten minulla on varaa. Sanoin aina vain että se on priorisointikysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi aika iso loikka ajoneuvojen hinnoissa tuli 90-luvun laman aikana. Muistan kun esimerkiksi moottoripyörien hinnat nousivat rajusti. Sitten EU-jäsenyyden alussa ruoka oli halpaa. Kataisen ensimmäisen hallituksen aikana alkoi jo reippaammin hinnat kallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla esim. ystäväni perhe. Isä tehtaassa töissä. Äiti perhepäivähoitaja. Asuivat vuokra kaksiossa, jossa siis oli päivittäin lauma lapsia hoidossa. Hoitolapset eivät saaneet mennä olohuoneeseen eikä makuuhuoneeseen. Eli heille jäi eteinen (jossa oli arkkupakastin ja hyllykkö hoitolapsien leluille/tavaroille) ja keittiö. (Kukahan nykyajan äiti veisi lastaan hoitoon eteiseen ;-) )
Perheellä ei ollut puhelinta. Kerran viikossa äiti meni läheiseen puhelinkoppiin soittamaan sukulaisille. Kolikoita kerättin tätä varten. Lapsia oli yksi. Makuuhuoneessa oli parisänky, lapsen sänky, koulupöytä ja hyllykkö lapsen leluille ja tavaroille. Pienet välit kulkea. (Lapsi kuuli kaiken.) Äiti ompeli suuren osan vaatteista. Leipoi ja laittoi kotona ruuan.
Auto oli. Merkkiä en muista. Olisiko ollut jopa Saab? Siinä kohtaa ei menty halvimman mukaan. Autoa käytti vain isä. Äidillä ei ollut ajokorttia. Hän haki kaikki ruuat kävellen kaup
70- ja 80-luvulla kerrostaloissa oli isot eteiset. Neliöitä saattoi olla melkein saman verran kuin olkkarissa. Kai ne jotenkin kuului niiden asuntojen pohjaratkaisuihin.
Meillä oli kanssa hoitolapsia 70-luvun kerrostalokolmiossa, mutta kyllä me leikittiin ihan meidän lastenhuoneessa meidän leluilla. Eikä jäänyt jakamisesta mitään traumoja. Hoitolapset oli ihan kuin meidän kavereita, menivät vaan yöksi kotiin. Mutta miettikääs kuinka helppoa se oli niille hoitolapsien äideille. He asuivat samassa rapussa, ja lapsen saattoi siis tuoda vaikka pyjamassa meille. Ei tarvinnut kuskata mihinkään hevonkuuseen. Ja mun äiti oli hirveen joustava ja kiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yksi aika iso loikka ajoneuvojen hinnoissa tuli 90-luvun laman aikana. "
Toisaalta autovero laski reilusti vuonna 2003. Muistan tämän hyvin kun ryntäsin itsekin autokaupoille ja ostin ensimmäisen ihan uuden autoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-polttoainen oli todella halpaa. Mopoja, moottoripyöriä ja vanhoja autoja oli paljon käytössä. Minulla oli 15 vuotiaana Fiat 600. Vanhoja autoja oli nuorilla useampiakin, koska niiden pitäminen ei ollut kallista. Autot korjailtiin itse. Niitä oli paljon helpompi korjailla.
Meilläkin oli lapsilla ns. peltoauto. Muistan kuinka mietin jo silloin lapsena, että mitenkä isällä mahtaa riittää rahat meidän mälläämiin polttoaineisiin. Sillä autolla ajettiin nimittäin kuin rallia.
Ja auto oli siis vanha pikkufiiat, millä ei olisi enää saanut ajaa autotiellä. Ajettiin vain meidän pihassa. Ja meillä oli ehdoton kielto, ettei pihasta saanut vahingossakaan poiketa tielle, ei edes kääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-polttoainen oli todella halpaa. Mopoja, moottoripyöriä ja vanhoja autoja oli paljon käytössä. Minulla oli 15 vuotiaana Fiat 600. Vanhoja autoja oli nuorilla useampiakin, koska niiden pitäminen ei ollut kallista. Autot korjailtiin itse. Niitä oli paljon helpompi korjailla.
Meilläkin oli lapsilla ns. peltoauto. Muistan kuinka mietin jo silloin lapsena, että mitenkä isällä mahtaa riittää rahat meidän mälläämiin polttoaineisiin. Sillä autolla ajettiin nimittäin kuin rallia.
Oli mulla tytöksi hurjat harrastukset. Ammuimme myös ilmakiväärillä tarkkuusammuntaa.
Oliko sitten ihme, että aikuisena harrastin sukellusta ja karatea. Ammatti oli kyllä sitten hyvin naisellinen.
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa?"
No niihin on haluttu panostaa. Kyllä nykyään monellakin taviksella olisi oikeasti varaa vaikka uuteen autoon mutta siihen ei vain haluta satsata niin paljon.
Itsekin ostin ensimmäisen upouuden auton kun olin alle kolmekymppinen ja palkka varsin pieni. Mutta kun oli valmis laittamaan siihen autolainan lyhennykseen neljänneksen palkasta niin kyllä se onnistui. Moni tuttu sitä ihmetteli kun itse ajeli kymmenvuotiailla autoilla että miten minulla on varaa. Sanoin aina vain että se on priorisointikysymys.
Käyttö? Polttoaineet, vakuutukset, varaosat? Ajettiin paljon joten polttoainettakin kului paljon. Ajaminen oli nuorten harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi molemmat vanhemmat töissä. Isä metallimies, äiti ompelija. Auto oli Lada tai sitä ei ollut vara pitää ollenkaan. Pientä rivarikolmiota maksoivat hikipäissään korkeiden korkojen takia. Lomat oltiin mummolassa ja kaikesta säästettiin. Kyllä mulla on parempi elintaso kuin heillä, vaikka olenkin vain toimistotyöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa? Vakuutukset + polttoaineet + varaosat. "
Vain pakolliset vakuutukset ja korjaukset itse tarvikeosilla. Ei se nykyäänkään mahdotonta ole jos jakoavain pysyy kädessä.
Ja sen vakuutuksen kanssa puljattiin tarkasti. Autot oli seisomavakuutuksessa heti, jos ei käytetty, esim. talvella tai jos sitä ei saatu heti korjattua. Ja isä osasi siis korjata useimmat viat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt teknologia auttaa ankeamman näköiseen ja sosiaalisesti köyhempään elämään sellainen on ajankuva. En olisi voinut kuvitellakaan 80 luvulla, että tulen suurimman osan työurastani istumaan tietokoneen ääressä. 90-luvun alussa ihmettelin töissä, että onkohan muuten terveellistä katsella koko päivä monitoria. :-D
Isä syntyi 40-luvulla ja pääsi 14-vuotiaana perunapellolta maatilalta metsään töihin. 70-luvulla tehtaisiin. Ajelee nykyään Teslalla ja mainitsi joskus että koskaan ei tule maailma muuttumaan samalla tavalla kuin hänen aikaan. Ja näin se on.
On hyvä kyseenalaistaa väärää mielikuvaa "ankeasta 80-luvusta". Vaikka aika kultaa muistot, niin silti voi vain poimia joitakin faktoja elämänmenosta ja verrata tähän päivään niin näkee erot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa?"
No niihin on haluttu panostaa. Kyllä nykyään monellakin taviksella olisi oikeasti varaa vaikka uuteen autoon mutta siihen ei vain haluta satsata niin paljon.
Itsekin ostin ensimmäisen upouuden auton kun olin alle kolmekymppinen ja palkka varsin pieni. Mutta kun oli valmis laittamaan siihen autolainan lyhennykseen neljänneksen palkasta niin kyllä se onnistui. Moni tuttu sitä ihmetteli kun itse ajeli kymmenvuotiailla autoilla että miten minulla on varaa. Sanoin aina vain että se on priorisointikysymys.
Käyttö? Polttoaineet, vakuutukset, varaosat? Ajettiin paljon joten polttoainettakin kului paljon. Ajaminen oli nuorten harrastus.
Ja käytiin sunnutaiajeluilla. Siis ihan vaan ajettiin jonnekin esim. vaan katselemaan maisemia auton ikkunasta. Kukaan ei tänä päivänä lähde vaan ajelemaan ajamisen nautinnosta. Tai ei ainakaan tunnusta sitä.
80-luvulla oli vielä järkeä tehdä ylitöitä. Sitten verotus jossain vaiheessa nousi niin korkeaksi, jolloin ylityöt vähenivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"80-polttoainen oli todella halpaa. "
Ei ollut. Aika kultaa muistot. Bensa ei ollut mitenkään paljon nykyistä halvempaa mutta vastaavasti sitä kului paljon enemmän kuin nykyautot kuluttavat.
Ainoa mikä oli erona oli se että autoja oli helpompi itse korjata. Toisaalta sitä korjattavaa niissä sen ajan autoissa sitten riittikin.
Bensan hinta on itse asiassa tuplautunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2003 bensalitran hinta oli noin euron verran. Dieseliä sai litran alle eurolla vielä vuonna 2008.
Kun tankkasin ekan kerran itse bensaa Unionin asemalla kesällä 1984, bensan litrahinta oli 4.04 markkaa. Jäi mieleen. Sen jälkeen se laski ja sitten taas nousi, laski ja taas nousi kymmenet kerrat ennen euroaikaa.
1991 tuli tankkailtua paljon ja litrahinta oli 2.97 markkaa. Epäilen onko ollut yli markan kalliimpaa aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten ihmeessä näihin on ollut työläisperheessä varaa?"
No niihin on haluttu panostaa. Kyllä nykyään monellakin taviksella olisi oikeasti varaa vaikka uuteen autoon mutta siihen ei vain haluta satsata niin paljon.
Itsekin ostin ensimmäisen upouuden auton kun olin alle kolmekymppinen ja palkka varsin pieni. Mutta kun oli valmis laittamaan siihen autolainan lyhennykseen neljänneksen palkasta niin kyllä se onnistui. Moni tuttu sitä ihmetteli kun itse ajeli kymmenvuotiailla autoilla että miten minulla on varaa. Sanoin aina vain että se on priorisointikysymys.
Käyttö? Polttoaineet, vakuutukset, varaosat? Ajettiin paljon joten polttoainettakin kului paljon. Ajaminen oli nuorten harrastus.
Ja käytiin sunnutaiajeluilla. Siis ihan vaan ajettiin jonnekin esim. vaan katselemaan maisemia auton ikkuna
Harvalla on sellaiseen enää varaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on ollut sitten 70-lukua. Silloin oli mustavalkotelkkareita. Kekkonen käytännössä lakkasi olemasta presidentti syksyllä -81, Koivisto äänestettiin presidentiksi helmikuussa -82.