Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

On hyvä kyseenalaistaa väärää mielikuvaa "ankeasta 80-luvusta". Vaikka aika kultaa muistot, niin silti voi vain poimia joitakin faktoja elämänmenosta ja verrata tähän päivään niin näkee erot.

No Englanti oli vielä 1980-luvulla varsin sivistynyt ja vauras valtio, verrattuna nykypäivään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumiskustannukset oli alhaisemmat.

 

Ja ruuan hinta oli paljon matalampi.

https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/oliko-ruoka-ennen-oikeasti-h…

"Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin. Nykypäivänä vastaava luku on karkeasti arvioituna 12-15 prosenttia. "

Lisäksi inflaatiolaskurilla voi katsoa mitä tuotteen hinta nykyään olisi: https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt teknologia auttaa ankeamman näköiseen ja sosiaalisesti köyhempään elämään sellainen on ajankuva. En olisi voinut kuvitellakaan 80 luvulla, että tulen suurimman osan työurastani istumaan tietokoneen ääressä. 90-luvun alussa ihmettelin töissä, että onkohan muuten terveellistä katsella koko päivä monitoria. :-D

Isä syntyi 40-luvulla ja pääsi 14-vuotiaana perunapellolta maatilalta metsään töihin. 70-luvulla tehtaisiin. Ajelee nykyään Teslalla ja mainitsi joskus että koskaan ei tule maailma muuttumaan samalla tavalla kuin hänen aikaan. Ja näin se on.

Käsinlypsystä robottilypsyyn ja hevosesta autonomiseen traktoriin yhden ihmisen eliniän aikana. Samanlaista muutosta tuskin enää tapahtuu muuten kuin että palataan takaisin käsinlypsyyn ja hevoseen.

Jaa, kasarilla minun molemmat vanhempani kävivät töissä ja näin oli kaikkien ystävienikin perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli vielä järkeä tehdä ylitöitä. Sitten verotus jossain vaiheessa nousi niin korkeaksi, jolloin ylityöt vähenivät.

Päinvastoin, 80-luvulla verotus oli varsin kovaa ja alkoi laskea vasta 80-luvun lopussa kun Holkerin hallitus teki kuuluisan suuren verouudistuksensa. Sekin oli lyhytaikainen ilo kun lama taas nosti verot entiselle tasolleen.

Vierailija kirjoitti:

Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.

Meilläpäin pk seudulla ei ollut yhtään kotirouvaa. Yh-äitien perheitä oli kyllä ja kyllä niissä elintaso oli huomattavasti alempi. 

Vierailija kirjoitti:

On hyvä kyseenalaistaa väärää mielikuvaa "ankeasta 80-luvusta". Vaikka aika kultaa muistot, niin silti voi vain poimia joitakin faktoja elämänmenosta ja verrata tähän päivään niin näkee erot.

 

Oli se ainakin mulle ankeaa aikaa. Asuttiin maalla korvessa, mihinkään ei päässyt ilman kyytiä eli että isä heitti. Ja meillä oli tosi tarkkaa, oli kotiintuloajat, enkä saanut edes seurustella! Äiti itki ja parkui, kun mulla oli eka poikaystävä. Seuraavista en sitten kotona enää kertonutkaan. Vaatteet oli rumia ja tosiaan jostain halpahallista ostettuja. Kampaajalle ei päässyt, vaan äiti leikkasi hiukset ja tehtiin max joku kotipermis tai kiharrettiin itse kihartimella. Ja jos joskus pääsikin kampaajalle, niin ne oli niin huonoja, että ihan sama vaikka äiti sitten leikkasikin. Olin tosi ruma ja onneton. Ja ujo, kun kaikki sosiaaliset suhteet torpattiin.

Kun pääsin Hesaan opiskelemaan ja opiskelijakämppään asumaan, koitti ihana vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"80-polttoainen oli todella halpaa. "

Ei ollut. Aika kultaa muistot. Bensa ei ollut mitenkään paljon nykyistä halvempaa mutta vastaavasti sitä kului paljon enemmän kuin nykyautot kuluttavat.

Ainoa mikä oli erona oli se että autoja oli helpompi itse korjata. Toisaalta sitä korjattavaa niissä sen ajan autoissa sitten riittikin.

Bensan hinta on itse asiassa tuplautunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2003 bensalitran hinta oli noin euron verran. Dieseliä sai litran alle eurolla vielä vuonna 2008. 

Kun tankkasin ekan kerran itse bensaa Unionin asemalla kesällä 1984, bensan litrahinta oli 4.04 markkaa. Jäi mieleen. Sen jälkeen se laski ja sitten taas nousi, laski ja taas nousi kymmenet kerrat ennen euroaikaa. 

1991 tuli tankkail

Muistan kun pelättiin bensan hinnan nousevan yli euroon, ja vannottiin, että lopetetaan autoilu kokonaan, jos se nousee yli euron. Ja nyt se on jo välillä yli 2 euroa. Miksei keksitä halpaa keinotekoista bensaa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopee kiteytys. Taloja pistettiin pystyyn talkoot voimin, ei ollut avaimet käteen valmis paketteja paitsi rikkaille..

Autona oli joku halpa Lada/ Mosse ymv.

Ruokaan ei paljon rahaa mennyt syötiin perunaa ja kastikkeita, kalastettiin, poimittiin marjoja ymym. Ostettiin paljon tuottajilta ruokaa suoraa.

Kaupoissa ei ollut läheskään samaa valikoimaaehkä 10-20% nykyisistä. Elektroniikksn ei menny rahaa juuri mitään. Sama telkkari oli nurkassa 20vuotta..

Ei ostettu osarilla tavaroita, vaatteita jne.

Vaatteeitakaan ei juuri ollut ja ei ihan justiinsa jos jotkut farkut oli reikäset tai kengät ihan loppuun lintattu.. 80 luvun luokkakuvat on hauskoja  itselläkin sama siistimpi paita 3 v peräkkäin.

 

Ei ollu kahviloita joka kulmassa.  Notkuttiin jossain puistoissa tai oltiin kotona.

"Ei näkynyt keskiluokassa VHS, useita telkkareita, donkey kongeja, walkmaneja, hampurilaisia ja ruotsin risteilyjä.  Viel kasaril. 90 luvulla nää alkoi yleistyä."

Jaa, omassa keskiluokkaisessa perheessä oli kaikki nämä ja vielä sateeliittikanavat. Ruotsissa käytiin ahkeraan, monta kertaa vuodessa. Ystävien perheissä sama. Vasta ysärillä meno köyhtyi kun lama iski. Minusta tuntuu että te köyhikset asuitte jossain vähän laitamilla. PK-seudulla menoa ja laitteita riitti perheissä 80-luvulla.

Entäs meikit? Meikattiin jollain Yves Rovherin meikeillä, kun ei juuri muita ollut. Ja uskottiin kaikki mitä Y.R.:n katalogissa kerrottiin kosmetiikasta. Mullakin oli jotain hirveää metallinsinistä luomiväriä ja kirkkaansinistä ripsiväriä ja puuteria. Ihailen nykyään, kuinka taitavasti nykynuoret meikkaa. 80-luvulla kuka tahansa saattoi ruveta ammattimeikkaajaksi tuosta vaan ilman mitään koulutusta, eikä ihme. No jotkut sentään oli opiskelleet kosmetologeiksi. Jostain Sokokselta olisi varmaan saanutkin kunnollisia meikkejä, mutta Sokos oli tuolloin vain varakkaammille hienoille rouville. Ei sinne teineillä ollut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Inflaatio auttoi paljon lainojen kanssa kun lainojen pääoma pysyi vakiona palkkojen noustessa. Toisaalta myös asuntojen arvo nousi joten myymällä uuden asunnon parin vuoden asumisen jälkeen saattoi tienata ihan mukavasti. Tässä keskustelussa puhutaan 80-luvusta mutta kerronpa esimerkin 50-luvulta. Isovanhempani ostivat tuolloin kaksion uudesta kerrostalosta hintaan 800 000 markkaa. Parin vuoden päästä kun tuli aika myydä asunto paikkakunnan vaihdon vuoksi, asunnosta saikin 1 050 000 markkaa. Tottakai veroihinkin meni rahaa, mutta kyllä siitä ihan mukava pääoma tulevaan elämään jäi heille.

800 000 markkaa on ollut aivan päätön hinta kaksiosta 50-luvulla. Onkohan vuodet ja hinnat oikein.

Se on se inflaatio. 2% vuodessa tuntuu vähältä, mutta 2% vuodessa muutaman vuosikymmenen ajan on jo jotain ihan muuta. Ja aika harvoin on vuosittaiset palkankorotukset ylittäneet 2%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"80-polttoainen oli todella halpaa. "

Ei ollut. Aika kultaa muistot. Bensa ei ollut mitenkään paljon nykyistä halvempaa mutta vastaavasti sitä kului paljon enemmän kuin nykyautot kuluttavat.

Ainoa mikä oli erona oli se että autoja oli helpompi itse korjata. Toisaalta sitä korjattavaa niissä sen ajan autoissa sitten riittikin.

Bensan hinta on itse asiassa tuplautunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2003 bensalitran hinta oli noin euron verran. Dieseliä sai litran alle eurolla vielä vuonna 2008. 

Kun tankkasin ekan kerran itse bensaa Unionin asemalla kesällä 1984, bensan litrahinta oli 4.04 markkaa. Jäi mieleen. Sen jälkeen se laski ja sitten taas nousi, laski ja taas nousi kymmenet kerrat ennen euroaikaa. 

1991 tuli tankkail 

Oli se. Kun ensimmäisen kerran tankkasin, litra 99-oktaanista bensaa heinäkuussa -84 Rauman Unionilla - paikassa, jonka kohdalla nykyään ahdetaan itsensä täyteen Mäkkärin hampurilaisia - maksoi 4.04 mk. Se on etsaantunut pääkoppaani. 

Meillä on myös valokuva kahdesta volkkaribussista, valkoisesta ja sinisestä, rinnakkain huoltoaseman hintatolpan vieressä. Kuva on otettu Lappeenrannassa kesällä 1991. Tolpassa 92 on 3.75 mk ja 99 on 4.08 mk ja 97-oktaaninen sijoittuu niiden väliin. Juuri katsoin kuvan albumista ja tsekkasin hinnat. Eli sinä se itse asiassa tässä muistat väärin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"80-polttoainen oli todella halpaa. "

Ei ollut. Aika kultaa muistot. Bensa ei ollut mitenkään paljon nykyistä halvempaa mutta vastaavasti sitä kului paljon enemmän kuin nykyautot kuluttavat.

Ainoa mikä oli erona oli se että autoja oli helpompi itse korjata. Toisaalta sitä korjattavaa niissä sen ajan autoissa sitten riittikin.

Bensan hinta on itse asiassa tuplautunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2003 bensalitran hinta oli noin euron verran. Dieseliä sai litran alle eurolla vielä vuonna 2008. 

Kun tankkasin ekan kerran itse bensaa Unionin asemalla kesällä 1984, bensan litrahinta oli 4.04 markkaa. Jäi mieleen. Sen jälkeen se laski ja sitten taas nousi, laski ja taas nousi kymmenet kerrat ennen euroaikaa. 

1991 tuli tankkail

Unkka.

Äkkiseltään muistan ainoastaan yhden kotiäidin 80-luvulta, kun mietin koulukavereitani.

Ja olihan tuo äiti jossain töissä. 

Kyllä molempien vanhempien täytyi olla töissä. Ei kukaan tuntemistani perheistä ollut vain kotiäiti tuolloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Entäs meikit? Meikattiin jollain Yves Rovherin meikeillä, kun ei juuri muita ollut. Ja uskottiin kaikki mitä Y.R.:n katalogissa kerrottiin kosmetiikasta. Mullakin oli jotain hirveää metallinsinistä luomiväriä ja kirkkaansinistä ripsiväriä ja puuteria. Ihailen nykyään, kuinka taitavasti nykynuoret meikkaa. 80-luvulla kuka tahansa saattoi ruveta ammattimeikkaajaksi tuosta vaan ilman mitään koulutusta, eikä ihme. No jotkut sentään oli opiskelleet kosmetologeiksi. Jostain Sokokselta olisi varmaan saanutkin kunnollisia meikkejä, mutta Sokos oli tuolloin vain varakkaammille hienoille rouville. Ei sinne teineillä ollut asiaa.

Niitä kirkkaansinisiä ripsivärejä oli kaikilla. Etsipä käsiisi 80-luvun aikakauslehtiä, niin huomaat. Myös netin kuvalähteitä kaivelemalla voi asian todeta. 

Että minua kyllästyttää nämä, jotka eivät muista aikaa. Joku aina haukkuu prinsessa Dianan hääpuvunkin eikä muista, miten ihailtu se aikanaan oli. Ei saa verrata vuosikymmeniä keskenään ottamatta huomioon sitä, mitkä arvot ja ihanteet kulloinkin elävillä oli. Kolmenkymmenen vuoden päästä puhutaan inhoten 2020-luvun tavasta meikata ja pukeutua, enkä ihmettelisi sitä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta meillä oli koulussa max. 18 oppilaan luokat, joka päivä sekä koululääkäri että terveydenhoitaja paikalla."

Taisi olla paljon koulukohtaista vaihtelua. Itse aloitin peruskoulun 1978 eli suurin osa kouluajasta 80-luvulla ja ihan yleinen oppilasmäärä oli meillä 32 oppilasta luokalla. Tämä ainakin ala-asteen 3. luokalta alkaen. 

Ilmeisesti vähän myöhemmin luokkakoot hieman pienenivät mutta itse menin tuolla koolla läpi koulun lukion loppuun saakka.

Ihan sama täällä! Muistan, että se 32 on maksimi jossain säädöksessä. Ja luokalla oli ala-asteella tasan se 32 oppilasta 80-luvulla

Kyllä, mutta muahan se ei häirinnyt. Vilkkaana tyttönä keksin, miten saan silti paljon huomiota ja saan olla äänessä koko ajan. Lukuisten jälkkäreiden jälkeen keksin ruveta hikipingoksi. Olin sitten välillä apuopettajanakin, kun osasin lukea niin hyvin, luin aina ääneen, luokassa, esityksissä, kirkossa... Ja rohmusin kaikki stipendit. Mun pelastus oli nuori kiva moderni naisopettaja, joka antoi mun loistaa kaikkien niiden vanhojen äkäisten tätien jälkeen, jotka vihasivat mua, kun tyttö oli niin villi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei kenellekään tule edes mieleen että kylään mentäisiin ennalta sopimatta. Eikä ovea avattaisi jos kello soi. Lapset ja nuoret eivät vietä aikaa kodin ulkopuolella tosiaan enää liikkuen ellei kyseessä maksettu harrastus. Vuoden ikäinen puhelin on jo nolo samoin jos ei uusinta muotia lasten ja nuorten päällä. Vanhemmat ostavat jotta jälkeläiset pysyisivät porukassa samoin taskurahaa käyttöön moninkertaisesti mitä ennen. 

Ehkä teillä! Meidän perheen lasten iphonet ovat versiota 11. Eli julkaistu syksyllä 2019. Ja kaikki ostettu käytettynä swappiestä. Ei ole kuulunut yhtään mitään edes napinaa, että pitäisi uudempi puhelin saada!

Markka-aikana asuminen ei ollut sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Esim. vuokrat oli säädeltyjä ja siksi kaikilla oli mahdollisuus järkihintaiseen asumiseen. Rakentaminenkin oli paljon halvempaa jo sen takia, että rakennusmääräykset olivat ihan erilaiset silloin.