Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys laskee tutkitusti myös ÄO:ta, mikä ei tiedä hyvää kulutuskäyttäytymiselle ja talouden hallinnalle.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys laskee tutkitusti myös ÄO:ta, mikä ei tiedä hyvää kulutuskäyttäytymiselle ja talouden hallinnalle.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/kun-murehdit-rahasta-alykkyytesi…
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4060358/Vauvaikaisena+koettu+koyhyys+…
Vierailija kirjoitti:
Mulla se narsku sisko kulta mm muistan piti kovan elämän kun meiltä levisi imuri. Rouvasta meidän olisi pitänyt säästää vuosi ollen ilman imuria ; ) eikä ostaa netAnttilasta missä korko oli yhden kuun osari. Oli hirveetä velaantekoa oikein. Olisi me saatu se kerrallakin, mutta miksi olisi pitänyt kiristää kukkaroa niin, pienituloiset? Eikä me tarvittu hänestä edes imuria. Hän jostain syystä tarvitsi. Minä vertailin hiki hatussa. Hän sitten ostaa pätkäisi Visalla mielijohteesta eteen sattuneen kunhan nyt jonkun. Visalla osto ei ole velan tekoa ja velaksi elämistä hänen majesteetistaan :) Meillä oli useita koiriakin siihen aikaan, mitäs me imurilla, kyllä sille naurettiin. Mutta eihän meillä olisi saanut olla edes telkkaa enkä minä saanut ostaa palkallani villakangastakkia. Häneltä pois ... Ei ole auennut mitä hirveämpää siinä Anttilan helpossa ja toimivassa systeemissä oli.
Tää yks osti niin ison kämpän yksinään ettei perheestä taattu. Itkee nyt eläköityvänä käytännössä tonnin asumiskuluja velka mukaanlukien eikä siellä ole hissiä ja tulee 70.
Meidän pölynimurit tms oli aina alta vuodessa maksettu ongelmitta, oli varmuudeksi maksuaikaa. Kaikki selvillä mitkä piti maksaa monesko päivä ja miten monesti vielä päinvastoin korttilaskusotku. Oon köyhä, mutta mulla on velkaa tasan luurista muutama euro operaattorille kuussa. Enkä ikinä ottaisi asuntovelkaa. Meitä on niin erilaisia. Sen tiedän että edes euron porkkanat on hänestå mulle liikaa. Sitä voi vähän miettiä. Mä en osaa kadehtia sellasta henkilöä, pelko pois.
Imureita saa käytettynä 20e hintaan. Miksi köyhät ostelee osareilla jotain 300e hintaisia imureita? Itse mielummin kahvittelen ja teen asioita kuin makselen vuoden jotain ihme imurin osareita. Pitäis lailla kieltää koko osarit että ihmiset oppisivat säästämään.
Mitä kukakin pitää kahvilana? Onko se jokin hieno kahvila, jossa tarjoillaan erikoiskahveja ja leivoksia tai kahvi tarjoillaan pannussa pöytään? Kelpaako kahvilaksi jäähallin kahvio, jossa kahvi maksaa euron muki ja täytetty reissari 1,50? Abcn tai muun huoltiksen baari? Monissa kunnissa nuorisotoimi pitää nuorisokahviloita ja työttömät työttömien kahviloita. Mutta KSI moni on itse niin epäaktiivinen. Jos tuntuu , että jotain toimintaa omalta alueelta puuttuu niin sitä voi ihan vapaasti ryhtyä järjestämään. Varmasti esim kunnalta tai eri yhdistyksillä saa tiloja ja tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän sen että se tietynlainen osattomuus niistä asioista on mikä siinä rassaa. Muistan kun olin hoitovapaalla ja mies jäi työttömäksi, niin esim. Meandi- vaatteet joita kotikutsuilla myytiin oli silloin muotia. Harmitti tosi paljon että en voinut ostaa mitään ylimääräistä, koska rahat oli niin tiukilla. Jälkikäteen en ymmärrä mitä hienoa kyseisissä vaatteissa edes on ollut. Ne vaan näyttivät silloin jotenkin houkuttelevammilta, kun niihin ei ollut varaa.
Sama koskee tässä tapauksessa varmana leffoja ja kahviloita. Kuvittelee että kaikki muut käyvät jatkuvasti kahvilla ja leffoissa, vaikka tosiasiassahan näin ei ole. Jotkut käy, mutta vähemmistö kuitenkin.
Vaikeinta on olleet ehkä sellaiset hetket kun joku kysyy mukaan vaikka HopLopiin tms ja on pakko todeta ettei nyt voida lähteä. Ei tee mieli selitellä että ei ole oikeasti rahaa laittaa sellaiseen.
Ennen nettiä ja somehörhöjä ei tunnettu useinkaan jäävän paitsi jostakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän sen että se tietynlainen osattomuus niistä asioista on mikä siinä rassaa. Muistan kun olin hoitovapaalla ja mies jäi työttömäksi, niin esim. Meandi- vaatteet joita kotikutsuilla myytiin oli silloin muotia. Harmitti tosi paljon että en voinut ostaa mitään ylimääräistä, koska rahat oli niin tiukilla. Jälkikäteen en ymmärrä mitä hienoa kyseisissä vaatteissa edes on ollut. Ne vaan näyttivät silloin jotenkin houkuttelevammilta, kun niihin ei ollut varaa.
Sama koskee tässä tapauksessa varmana leffoja ja kahviloita. Kuvittelee että kaikki muut käyvät jatkuvasti kahvilla ja leffoissa, vaikka tosiasiassahan näin ei ole. Jotkut käy, mutta vähemmistö kuitenkin.
Vaikeinta on olleet ehkä sellaiset hetket kun joku kysyy mukaan vaikka HopLopiin tms ja on pakko todeta ettei nyt voida lähteä. Ei tee mieli selitellä että ei ole oikeasti rahaa laittaa sellaiseen.
Ennen nettiä ja somehörhöjä ei tunnettu useinkaan jäävän paitsi jostakin.
Tämähän se on. Omassa nuoruudessa ei se perheen varallisuus juuri näkynyt mitenkään nuoren elämässä. Kaikki elettiin Savon perämetsissä yhtä vaatimattomasti. Ne jotka sai sossun lapun vaatteiden ostoon, olivat paremmin pukeutuneita kuin muut.Kukaan ei harrastanut mitään mikä maksoi. Luettiin kirjaston kirjoja, ulkoiltiin hiihdettiin pelattiin pesistä ja jalista. Talvella luotiin lumet porukalla jonkin lammen jäältä ja luisteltiin ja pelattiin jäkistä. Elämä oli yksinkertaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys laskee tutkitusti myös ÄO:ta, mikä ei tiedä hyvää kulutuskäyttäytymiselle ja talouden hallinnalle.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/kun-murehdit-rahasta-alykkyytesi…
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4060358/Vauvaikaisena+koettu+koyhyys+…
Näyttää siltä, että suurin osa asiasta tulee yhdestä lähteestä:
https://www.amazon.com/Scarcity-Having-Little-Means-Much-ebook/dp/B00BM…
Ihan ok, mutta hiukan yksipuolista. Joka tapauksessa kyseessä on lähinnä puute, kuten kirjan nimestä näkee. Puute, fyysinen tai psyykkinen. Esimerkit ovat Intiasta ja USAsta. Näissä paikoissa köyhyys näkyy ja tuntuu eri lailla kuin Suomessa. Omassa elämässäni, usein köyhänä, puute ei ole äärimmäistä ja se on vähentynyt vuosien varrella.
Kuten viitatussa linkissä sanottiin:
> Vaikuttaa siis siltä, että köyhät ja rikkaat eivät eroa kognitiiviselta kyvykkyydeltään. Toiset valitettavasti elävät epävakaammassa ympäristössä, joka aiheuttaa eroja päätösten laadussa. Köyhyys on yksi päätöksentekoon vaikuttavista konteksteista, ja sellaisena hyvin läpitunkeva. Miten yhteiskunnallisten rakenteiden pitäisi vastata tähän haasteeseen? Jos haluamme vähentää köyhyyttä, meidän pitää vähentää elämän epävarmuutta, joka köyhyydestä välttämättä seuraa.
Köyhänä ollessani ympäristö ei ole (enää) kovin epävakaa. Ennen sosiaaliviraomaiset oikeasti kiusasivat köyhää aika paljon. Nyt se on vähäistä, ainakin minulla. Ei siis voi sanoa, että hyvinvointivaltiossa olisi ollenkaan sama epävakaa ympäristö kuin Intiassa tai USAssa. Joten tuskin köyhyys ihan suoraan laskee älykkyyttä _Suomessa_.
On se kumma kun toiset saa kaiken vaan ilmaseksi aika, aika velikultia :D
Pikku varoitus = nykyään käytetty sänky tai muu huonekalu voi tehdä koko taloyhtiölle hirvittävän ongelman.
Köyhiä meilläkin on oltu, mutta ei nyt niin hulluja, muiden ihmisten vaatteita tai ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä minä ihmettelen näissä kun muut, ehkä eritoten palkansaajat sanovat köyhyyttä, usein on se ilmituleva, jo se millä lapset ruokitaan, on aivan pielessä niin kustannuksilta kuin muuten. Mutta jokaisessa jonkun muiden mielestä väärin jotain. Ei sitä ole järkeä vetää täällä. Ei sitä voi käydä koko maailman puustaaveja hakemassa. Neuvoja voi antaa jos joku kysyy, kysyjän vastuulla mikä sopii.
Se on kun on lähdetty liian kauas kotinaisesta vanhanaikaisesta ruuasta ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Joo ilmainen sänky ja kivoja lutikoita kaupanpäällisinä. En taida oikein innostua. En ostaisi muutenkaan sänkyä käytettynä kuin korkeintaan joltain hyvältä ystävältä. Sen verran henkilökohtainen ja intiimikin huonekalu. Joku pöytä tai kirjahylly on sitten asia erikseen.
Saako nuudeleita nykyään gluteenittomana? No, en ostaisi silti varmaan. Eihän niissä ole mitään ravintoaineita edes. Syön lähinnä kalaa, broileria ja kasviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Miksi saa aina vääntää rautalangasta, että ei se työttömyys ole läheskään kaikille oma valinta!?Töitä saa hakemalla hakea, käyt työhaastatteluissa ja samaan paikkaan hakee miljoona muuta. Itselläni on vielä neurologisia oppimisvaikeuksia, jotka rajoittavat työnhakua. Hakemuksia kyllä lähetetty niska limassa ja haastatteluissa käyty ja pikkulisänä ne toiminnanrajoitteet. Niitä keikkatöitä esim. päiväkodista saa helpommin mutta työvuorot on harvassa ja niistä saa tapella!
Sinun mielestäsi työttömien pitäisi siis jäädä ilman asuntoa, lääkkeitä ja muita tarpeellisia vaikka olisivat kaikkensa tehneet työllistymisen eteen? Mistä näitä kylmiä ihmisiä oikein sikiää? Empaattisuus tuntuu olevan katoamassa nyky-yhteiskunnassa :/
Toiminnanohjauksen pulman lisäksi sinulla on ymmärryksen pulma. Eihän tässä perustoimeentuloa arvosteltu, vaan sitä, että miksi pitäisi saada vielä se ekstra, kahvilat, harrastukset, matkailu, joihin toinen tekee työtä saadakseen. Minäkin teen ylitöitä, jotta saisin lomaa ja lomalle pikkasen lisää rahaa.
Hei nyt oikeasti, me eletään Suomessa, ei Romaniassa tai Filippiineillä.
"Kelan myöntämän perustoimeentulotuen perusosa kattaa
ravintomenot
vaatemenot
vähäiset terveydenhoitomenot
henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta aiheutuvat menot
paikallisliikenteen käyttö
sanomalehden tilaus
puhelimen ja tietoliikenteen käyttö
harrastus- ja virkistystoiminta
sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.
https://www.kela.fi/usein-kysyttya-toimeentulotuesta#mita-menoja-perust…-
Eli esim. harrastukset lasketaan kuuluvaksi perustoimeentuloon jo Kelankin mukaan.
Tässä toinen artikkeli, joka kannattaa lukea:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001945837.html
"Yksin asuva, alle 45-vuotias henkilö tarvitsee asumiskulujen jälkeen vähintään 669 euroa kuukaudessa, jotta hän tavoittaisi kohtuullisen kulutuksen minimibudjetin. Summa selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tuoreesta Perusturvan riittävyys ja köyhyys julkaisusta."
"- Minimien kautta tullaan köyhyyden suhteellisuuden kysymykseen, että onko köyhyyttä olemassa, jos ei ole nälkäkuolemia ja ihmisillä on katto pään päällä. Kyse ei ole koskaan siitä, että vain perustarpeet on tyydytetty. Elintapojen ja mahdollisuuksien tulisi olla kohtuullisia siihen yhteiskuntaan, jossa eletään, Moisio painottaa."
Toimeentulotuen perusosa on n. 497 euroa yksin asuvalle. Se on n. 170 euroa pienempi kuin tuo THL:n julkaisun minimi. Köyhät eivät siis valita turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Mikä kauppa jakaa ilmaisia sänkyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys laskee tutkitusti myös ÄO:ta, mikä ei tiedä hyvää kulutuskäyttäytymiselle ja talouden hallinnalle.
Minä nuorena poikasena parikymppisenä säästin opintotuesta ja kesällä kävin töissäkin.
Olin käytännössä syömättä kolmekin päivää viikosta. Paastosin että saisin ajokorttiin rahaa.
Autokoulu maksoi siihen aikaan noin kolme tonnia euroissa.
En tiedä mitä se nykyään on, mutta autoa en todellakaan enää hanki.
Tuloksena selän vakava-asteinen skolioosi. Eli selkärankani alkoi haurastumaan parin vuoden jatkuvan paaston aikana ja lopulta se vaikutti kongnitiivisiin taitoihinkin.
Kyllä köyhyys ja ravinnonpuute vaikuttaa radikaalisti myös toipumiseen.
Köyhällä Suomessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nipistää ruokailusta. Voitte kuvitella miltä nuori mies näytti, kun uskoi että elämässä ollaan oman onnensa seppiä ja säästetään. Sellaiset 179cm pituutta ja painoa oli pahimmillaan vain 52kg.
Tein raskaita varastohommia ja olin syömättä päiviä. Kävin vanhemmilla syömässä viikonloppuisin. Lopulta kerjäsin kristityiltä ruoka-avustusta kerran kuukaudessa.. Muistikuvat niistä ajoista on hyvin heikot johtuen jatkuvasta nälästä.
Minulle myös laukesi lopulta psykoosi ja raju masennus. Jouduin eläkkeelle viideksitoista vuodeksi.
Halusin niin kovasti ajokortin ja auton. Säästöt menivät kuntoutumiseen. Oma isäni jossain vaiheessa tarjoutui tulemaan vastaan lainassa. Havahtui ihailemaan minun sinnikkyyttä (hän on pesunkestävä oikeistolainen) oli myös lievästi huolissaan, kun ei tajunnut miten kova kunnianhimo pojalla on ja ylpeys. Oli lopulta niin kova että vei terveyden moneksi vuodeksi rajamaille.
Ei sitä oikein elämässä voi matalalla palkalla edetä kohti tähtiä. Isänikin kääntyi lopulta äänestämään vasempaa laitaa, kun tajusi että ei elämässä kukaan ole oman elämänsä seppä. Elämme yhteiskunnassa. Emme itseiskunnassa.
Tuli kalliiksi tuo "säästäminen ja nipistäminen". 15 vuotta eläkkeellä muiden elättinä ja menetin koulupaikan sekä siihen astiset opintoni.
Kaikki piti aloittaa alusta.
Nykyään kun järki ja fysiikka ei enää ole yhtä terävä (kiitos puutostilan), niin olen tehnyt lähinnä siivoilu ja varastomiehen hommia. Alle 9e tuntipalkalla. Jotain neurologisia testejä on tehty, niin on todettu että minulla on lievä kehitysvamma ravinnonpuutoksen seurauksena ja en luultavasti koskaan toivu ennalleni.
Kädet väpäjää ja askel nykii nelistäessä menemään.
Kyllä tämä on rajua ja järkyttävää hyväksikäyttöä. Tuntemani muualta tulleet työntekijätkin ovat todenneet että Suomessa on todella matalat palkat suhteessa asuntojen hintoihin ja muuhun.
He sanovat että jos eivät olisi muualta, niin eivät todellakaan menisi töihin, koska se ei kannata.
Muistakaa köyhät syödä hyvin ja levätä. Älkää rehkikö liikaa.
Se mitä tarinastani voi oppia on että suomalaiset on liian ahkeroita (kuulitte oikein, liian ahkeroita) . Jos koko maailma olisi täynnä suomalaisia, niin luonnonvarat olisi tuhlattu ajat sitten. Nykyään käsi lähinnä väpisee kahvikuppia pidellessä. Niin surulliselta näytän kahvilan ikkunaa vasten, kun ulkona sataa jo ensilumi.
Suomalaiset säästävät mm. hammashuollosta. Tämä sitten kostautuu myöhemmin. Toimeentulotukiasiakkalle nuo ovat ilmaisia mutta muut maksavat ne omasta pussistaan. Myös ne jotka eivät ylpeyttään suostu ns. sossun asiakkaiksi vaikka tulot jäisivätkin sen alle.
Ihme kyykyttäjiä koko ketju. Jos olet työssäkäyvä ja omaat kohtuullisen terveyden niin kyllä halvatussa sinulla on enemmän vaihtoehtoja elämän suhteen. Jopa vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa ulkomaille jos Suomen verojärjestelmä vatuttaa ja köyhät siihen päälle. Köyhällä ja sairaalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin elää ympäristön armosta juuri niinkuin se määrää eikä sekään ole kovin laadukasta jos sinne alimmalle portaalle putoat. Mutta siitäkin pitäisi olla kiitollinen. Itse syön kunnolla vain 5 päivänä viikossa ja loput kaksi paastoan enemmän tai vähemmän koska raha ei vain riitä kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Joo ilmainen sänky ja kivoja lutikoita kaupanpäällisinä. En taida oikein innostua. En ostaisi muutenkaan sänkyä käytettynä kuin korkeintaan joltain hyvältä ystävältä. Sen verran henkilökohtainen ja intiimikin huonekalu. Joku pöytä tai kirjahylly on sitten asia erikseen.
Saako nuudeleita nykyään gluteenittomana? No, en ostaisi silti varmaan. Eihän niissä ole mitään ravintoaineita edes. Syön lähinnä kalaa, broileria ja kasviksia.
Öö, okei.
Itse ostin Jensenin sängyn käytettynä justiinsa. Yli tonnin sänky satasella. Ollut vanhalla naisella käytössä, tahraton, ei haissut. Hänen tyttärensä säilyttänyt omassa kodissaan, josta sängyn hain. On paras sänky, jonka olen ostanut.
Edellisen sängynrungon sain kaverilta ilmaiseksi, Ikean Malm-sänky, kaveri oli rungon saanut ilmaiseksi naapuriltaan. Patjan ostin siihen uutena alesta. Olisko se ollut silloin satasen luokkaa, tai 70e. En meinannut saada kotiinkuljetusta ilmaiseksi aluksi, mutta olin lähdössä kaupasta pois, joten asiakaspalvelija juoksi perääni ja sanoi, että eiköhän kuljetus ja vanhan poisvienti saada onnistumaan.
Ikean sänky oli kuitenkin huono, koko ajan sai olla kiristelemässä ruuveja, lisäksi pinta oli alkanut kellastumaan. Myös patja aiheutti selälle ongelmia.
Myin rungon patjoineen maahanmuuttajalle, olisiko maksettu niistä 40e.
En saanut heti tuota Jenseniä ostettua, joten nukuin lattialla vaahtomuovipatjalla 3kk.
Näin köyhät ihmiset toimivat. Ei ole varaa/pokkaa alkaa pyydellä jostain sossusta uutta sänkyä, ihan hyvin voin nukkua käytetyssä Jensenin sängyssä.
Joopa minun verorahoistani maksetaan tämä matka kuuhun kahvilaan koska työttämän arki on niin tylsää.
Neljä korttia pakasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys laskee tutkitusti myös ÄO:ta, mikä ei tiedä hyvää kulutuskäyttäytymiselle ja talouden hallinnalle.
Minä nuorena poikasena parikymppisenä säästin opintotuesta ja kesällä kävin töissäkin.
Olin käytännössä syömättä kolmekin päivää viikosta. Paastosin että saisin ajokorttiin rahaa.
Autokoulu maksoi siihen aikaan noin kolme tonnia euroissa.
En tiedä mitä se nykyään on, mutta autoa en todellakaan enää hanki.
Tuloksena selän vakava-asteinen skolioosi. Eli selkärankani alkoi haurastumaan parin vuoden jatkuvan paaston aikana ja lopulta se vaikutti kongnitiivisiin taitoihinkin.
Kyllä köyhyys ja ravinnonpuute vaikuttaa radikaalisti myös toipumiseen.
Köyhällä Suomessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nipistää ruokailusta. Voitte kuvitella miltä nuori mies näytti, kun uskoi että elämässä ollaan oman onnensa seppiä ja säästetään. Sellaiset 179cm pituutta ja painoa oli pahimmillaan vain 52kg.
Tein raskaita varastohommia ja olin syömättä päiviä. Kävin vanhemmilla syömässä viikonloppuisin. Lopulta kerjäsin kristityiltä ruoka-avustusta kerran kuukaudessa.. Muistikuvat niistä ajoista on hyvin heikot johtuen jatkuvasta nälästä.
Minulle myös laukesi lopulta psykoosi ja raju masennus. Jouduin eläkkeelle viideksitoista vuodeksi.
Halusin niin kovasti ajokortin ja auton. Säästöt menivät kuntoutumiseen. Oma isäni jossain vaiheessa tarjoutui tulemaan vastaan lainassa. Havahtui ihailemaan minun sinnikkyyttä (hän on pesunkestävä oikeistolainen) oli myös lievästi huolissaan, kun ei tajunnut miten kova kunnianhimo pojalla on ja ylpeys. Oli lopulta niin kova että vei terveyden moneksi vuodeksi rajamaille.
Ei sitä oikein elämässä voi matalalla palkalla edetä kohti tähtiä. Isänikin kääntyi lopulta äänestämään vasempaa laitaa, kun tajusi että ei elämässä kukaan ole oman elämänsä seppä. Elämme yhteiskunnassa. Emme itseiskunnassa.
Tuli kalliiksi tuo "säästäminen ja nipistäminen". 15 vuotta eläkkeellä muiden elättinä ja menetin koulupaikan sekä siihen astiset opintoni.
Kaikki piti aloittaa alusta.
Nykyään kun järki ja fysiikka ei enää ole yhtä terävä (kiitos puutostilan), niin olen tehnyt lähinnä siivoilu ja varastomiehen hommia. Alle 9e tuntipalkalla. Jotain neurologisia testejä on tehty, niin on todettu että minulla on lievä kehitysvamma ravinnonpuutoksen seurauksena ja en luultavasti koskaan toivu ennalleni.
Kädet väpäjää ja askel nykii nelistäessä menemään.
Kyllä tämä on rajua ja järkyttävää hyväksikäyttöä. Tuntemani muualta tulleet työntekijätkin ovat todenneet että Suomessa on todella matalat palkat suhteessa asuntojen hintoihin ja muuhun.
He sanovat että jos eivät olisi muualta, niin eivät todellakaan menisi töihin, koska se ei kannata.
Muistakaa köyhät syödä hyvin ja levätä. Älkää rehkikö liikaa.
Se mitä tarinastani voi oppia on että suomalaiset on liian ahkeroita (kuulitte oikein, liian ahkeroita) . Jos koko maailma olisi täynnä suomalaisia, niin luonnonvarat olisi tuhlattu ajat sitten. Nykyään käsi lähinnä väpisee kahvikuppia pidellessä. Niin surulliselta näytän kahvilan ikkunaa vasten, kun ulkona sataa jo ensilumi.
Surullinen tarina. Eikä kukaan (esim. varastolla) tullut ihmelleeksi, miten pitkähkö nuori mies painaa saman verran kuin pienikokoinen nainen.
Tarina sai kyllä itseni vähän havahtumaan, olen yrittänyt elää kituutellen ja säästää nimen omaan ruuasta, mutta tuntuu että terveys alkaa jo vähän prakaamaan... Ehkä jätän säästämisen vähän vähemmälle tästä lähin.
Alue: Aihe vapaa
Se thaimaalainen paikka voi tarjota halvalla ruokaa, jos ainakin osa työntekijöistä tekee orjana töitä saaden 50e kuussa palkkaa. Siihenkö kahviloidenkin pitäisi pyrkiä?