Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Onpa aika nokkava kommentti. Meidän muidenkin syy se on, että olet vain ylioppilas etkä saanut neljässäkymmenessä vuodessa aikaan tämän enempää?
Kyllä se nokkava olet sinä. Olen eri, mutta tuollaisen pohjakoulutuksen omaavia toimistotyöntekijöitä on paljon. Jotkut saa olla eläkkeelle asti töissä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
50-luvulla ja 60-luvun alussa syntyneet pääsivät usein hyvin vähäisellä koulutuksella erilaisiin virastoihin tai toimistoihin töihin. Monilla vakiduuni jo nuoresta, perustettiin perhettäkin aika pian jne... Ei siinä sen enempää kouluttauduttu. Ja jos sitten vanhemmalla iällä vasta jää työttömäksi niin...pari vuotta ennen eläkkeelle pääsyä hankkimaan uutta ammattia? Joopa joo.
Sä taidat itse olla joku omassa pikkukuplassasi koko elämäsi elänyt pari-kolmekymppinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä kuuluisi olla paikka jossa kokoontua, tarjottaisiin ilmaiset kahvit, he jotka usein käyvät toisivat välillä kahvipaketin ja pullaa.
Samalla estettäisiin syrjäytymistä ja tarkistettaisiin vointi.
Monet elävät sitten kun -utopiassa. Kun olen valmistunut, saan hyvän työpaikan ja palkkaa, kun olen suorittanut työharjoittelun, kun olen ...
Köyhyyttä pidetään väliaikaisena siirtymätilana, pelkkänä teknisenä ja väliaikaisena rahan puutteena. Siihen ei identifikoituta. Saattaa olla myös mielen puolustusmekanismi käsitellä vaikeaa elämäntilannetta. Kun ei pidä itseään "työttömänä", ei ole myöskään tarvetta työttömien palveluille.
Tuo identifikoituminen tarkoittaisi nimenomaan syrjäytymistä, eli esimerkiksi työtön ymmärtää, sisäistää köyhyyden ja alkaa elämään sen mukaan. Englannissa on kokonaisia kaupunginosia, joissa työttömyysturva (raha) otetaan annettuna. Ei ole mitään hävettävää. Normaalia.
Suomen valtio ja vallanpitäjät pelkäävät tällaista tilannetta. Ehkä huoli on verrattavissa laitostumiseen, mutta luultavasti pelätään erityisesti sitä, millainen poliittinen vaikutusvalta on sadoilla tuhansilla työttömillä. Ne saattavat vaatia oikeuksiaan ja parannusta tilanteeseensa.
Tämä on luettavissa rivien välistä sosiaaliturvasta, joka karsinoi ihmiset erilaisiin elämäntilanteisiin. Osa on työharjoittelussa, osa koulutuksessa, osa työpajalla, osa työttöminä jne. Ei pääse syntymään identifikaatiota työttömyyteen, eli työttömyys pysyy jonkinlaisena väliaikaisena tilana, limbona, vaikka henkilö ei olisi tehnyt päivääkään elämänsä aikana oikeaa palkkatyötä oikeassa työpaikassa.
Kyllä sitä työttömäksi identifioitumista on tapahtunut jo Suomessakin. Olin nuorena paljon työttömänä. Tein jonkin verran pätkätöitä, mutta silti identifioiduin työttömäksi. Sitten lähdin opiskelemaan. Sen ajan kun opinnot kestivät, ajattelin olevani opiskelija, en työtön, mutta kun en heti valmistuttuani saanut töitä, se työttömän identiteetti nosti hyvin nopeasti päätään. Nyt olen ollut noissa mainitsemissasi "harjoitteluissa", mutta ei se poista sitä työttömän identiteettiä, kun joka tapauksessa pitää joka kuukausi anoa työmarkkinatuki. Jos tili tulisi ilman, että se pitää erikseen joka kuukausi anoa, ja sillä tulisi toimeen, voisi tuntua siltä, että on töissä.
Hienostelija. Työelämässä luultavasti iDenTifioidUt johonkin sellaiseen rooliin, jossa toisten pitäisi olla paijaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Kauanko olet ollut työttömänä? Jos olet parikymppisestä asti ollut töissä (ilmeisesti olet kun ei ole tarvinnut kouluttautua enempää) niin kai sinulla jotain säästöjä on kertynyt vuosikymmenien aikana?
Kattelin rikkaan ostoksia kirjoitti:
Kattelin yksi päivä torilla ollessa kun hienoston rouva meni turkis päällä kahvilaan ja tilasi itselleen yli 10 e maksavan kuohuviinilasin ja jonkun juustokakkupalan. Yhteensä maksoi ehkä 20e? Ehkä enemmänkin.
Mietin että hänelle se taitaa olla pikkuraha se.
Heittäisipä rikkaat parikymppiä joskus köyhälle, siinä toteutuisi oikeus.
Ei kukaan täysipäinen ihminen laita kymppiä 33cl lasilliseen kuohuviiniä. Oikeesti.
Sillä rahalla köyhä saisi viikon hernekeitot.
Täyttä turhaa lantrinkia sanon minä.
Työllistää nuo ostokset aika monta ihmistä. Idari.
Holhoava asenne rikkailla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät syövät halpaa ja tyhmentävää ruokavaliota.
Aivot tarvitsevat paljon monipuolista ravintoa.
Älkää ainakaan ruuassa säästäkö.
Eli ei mitään nuudeleita tai makarooneja. Vaan sitä samaa mitä rikkaat syö. Rikkaat yrittää huiputtaa köyhät syömään roskaa ja samalla se heikentää köyhiä.
Samat ruuat kaikille!
Terveellinen ruoka on hankalaa ja vaivalloista, kun itse joutuu tekemään. Köyhienkö pitää kaiken muun vaivan lisäksi alkaa jotakin lihakeittoja tekemään, kattilatkin ovat kalliita. Eineksissä saa astian mukana. Rikkailla tietenkin on palveluskuntaa ja kartanoissaan laitoskeittiötasoiset palvelut, keittäjät keittävät perunoita ja juureksia, survovat marjoja ja hedelmiä hilloksi, hauduttavat luista soppalihaa herkulliseksi padaksi, tuoreita kotimaisia kasviksia pöyhitään salaateiksi, rikkailla on varaa juoda puhdasta vettä ruokaillessaan, kun taas köyhä joutuu turvautumaan limonaadeihin ja väkeviin oluisiin. Rikkailla on varaa hienoihin kasvisöljyihin ja sitruunaan, joilla valella porkkanaraasteensa mehukkaiksi, kun taas köyhä joutuu turvautumaan hampurilaisravintoloiden jäterasvoihin, joissa transrasvat odottavat pääsemistään tuhoamaan aivoverisuonia. Porkkanaraaste on hankala, einesranskikset ovat helppoja.
Miksi köyhän pitäisi tyytyä tylsään ja mauttomaan terveelliseen ruokaan, vain koska rikas syö sitä huvikseen ?
Kattila on kallis hankinta, mutta oltava jos meinaa köyhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä kuuluisi olla paikka jossa kokoontua, tarjottaisiin ilmaiset kahvit, he jotka usein käyvät toisivat välillä kahvipaketin ja pullaa.
Samalla estettäisiin syrjäytymistä ja tarkistettaisiin vointi.
No minulla kuuluisi olla oven takana ukkeli, jolla on ruusukimppu ja pullo viiniä, mutta eipä ole. Ala järjestää se minulle, sinä viisas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Kyllä nuo ovat tyhmiä valintoja. Miksi sinulle on niin kova kriisin paikka kun se sanotaan ääneen? Parilla kympillä saa puhelimen. Älypuhelinta ei tarvitse oikeasti kukaan. On tyhmä valinta ostaa ylellisyystuote osamaksulla jos rahat ovat lopussa.
Tuntuu myös melkoiselta liioittelulta, kun terveytesi tuhoutuu joka asiasta. Harrastuksen "viemisestä", vanhasta sängystä...
Voisitko ajatella että itkemisen sijaan kuuntelisit, onko ihmisillä jotain oikeasti järkevää sanottavaa? Olen huomannut että osamaksuihin turvautuminen ei ole välttämättömyys vaan elämäntapa, jonka osa ihmisistä on oppinut. Osa taas ei maksa osamaksulla ikinä eikä missään olosuhteissa.
Esim. pienituloinen kollegani osti pesukoneen osamaksulla samana päivänä kun se hajosi, itse taas olin pessyt pykkini käsin kuukausia, kun ei ollut varaa maksaa pesukonetta kokonaan. Ei käynyt edes mielessä maksaa osamaksulla.
Älypuhelin ei ole enää tämän päivän Suomessa mikään ylellisyystuote. Ja selkäkivuista kärsivälle ei ole ihan sama, missä nukkuu.
Omasta mielestäni tein fiksut valinnat. Tiesin, että pystyn ne osamaksut maksamaan ja ostosten myötä elämänlaatuni parani huomattavasti. Myös terveyteni jonkin verran. Oman hyvinvointinsa laiminlyöminen se vasta tyhmää on.
Se mikä eniten satuttaakin kaltaistesi mielipiteissä on se, että teidän mielestänne köyhä ei saisi välittää itsestään ja pitää itsestään huolta. Eli viedään tavallaan ihmisarvo.
Ja jos sinä et osta jotain osamaksulla, niin miksi kukaan muukaan ei saisi niin tehdä? Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?
Viestissäsi ei ollut muuten mitään, mitä voisin pitää järkevänä.
Kaikki kärsivät selkäkivuista, minäkin. Silti olen aina ostanut sängyn, mihin on varaa.
Osamaksulla joudut maksamaan tuotteesta enemmän. Aina on sekin riski että tulot putoavat yllättäen. Niin voi käydä kaikille. Jos ei ole varaa ostaa tuotetta kerralla, se tarkoittaa että rahaa ei ole yhtään säästössä. Siinä tilanteessa on iso riski ottaa riesakseen kuukausimaksu, kun pienikin yllättävä meno sekoittaa talouden heti.
Ja voitko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Sinulta ei ole viety ihmisarvoa eikä mitään muutakaan siksi, että sinulle sanotaan että on tyhmää ostaa älypuhelin osamaksulla. Ja kyllä, se on ylellisyystuote jota ilman pärjää erinomaisesti. Viis siitä, vaikka "kaikilla muillakin" on.
"Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?" Tässä nyt ei ole yhtään mitään järkeä. Voitko vähän avata, mitä tarkoitat? Kenen tarpeet olen ohittanut ja miten? Sinun tarpeesi saada pelkkää varauksetonta ylistystä palstalla? Minäkö en saa sanoa mielipidettäni osamaksuista, koska se on sinun valintasi? Jos et kestä sitä että valintojasi kritisoidaan, älä käytä itseäsi esimerkkinä.
Selkäkipuja on monenlaisia ja monen asteisia. Minulla ei ole kyse pienestä satunnaisesta kolotuksesta.
Riskiä tulojen vähenemisestä ei käytännössä ole, jos jo alun alkaen elää lakisääteisellä minimillä ja on budjetoinut menonsa sen varaan. En pidä kovin realisteisena nimittäin sitä, että Suomen hallitus päättäisi yhtäkkiä leikata selkeästi tt-tuen määrää.
Mitään sellaista yllättävää¨menoa en osaa kuvitella, joka olisi tärkeämpi kuin kunnon sänky. Pesukonetta en omista enkä tarvitse (taloyhtiössä on ihan ok pesutupa). Hella, jääkaappi ja pakastin kuuluvat asuntoon eli niiden uusiminen kuuluu vuokranantajalle.
Sinä jätät huomiotta sen, että ihmisten tarpeet ovat oikeasti erilaiset. Henkilö A:n mielestä ylellinen voi olla henkilö B.lle välttämättömyys ja henkilö A: lle jokin todella tärkeä voi olla henkilö B:lle täysin turha.
Jos et tiedä, millaisista asioista koostuu yleisesti ottaen ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä, niin tutustu aiheeseen.
Eli ostat tuotteita osamaksulla vaikka olet toimeentulotuen varassa? Älypuhelimia ym. Ei ole todellista... No nyt täytyy antaa periksi. Sinä et ikinä tule ymmärtämään järkevästä rahankäytöstä mitään. Ei ole kyllä ihme, että niin monilla on luottotiedot menneet, kun asenne on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole kuvitelmasta, että kaikki muut käy koko ajan kahvilassa. Ei köyhät ole sentään tyhmiä. Kyllä lapsikin tajuaa, että kaverit voi silloin tällöin ilman ongelmia käydä kahvilassa, mutta itse ei siihen voi. Turha tulla vänkäämään asiasta, jonka jokainen köyhä voi omin silmin nähdä.
Sä et tajunnut mun kirjoituksen pointtia. Se oli se että asiat näyttävät houkuttelevammilta kun niihin ei ole varaa. Sitten kun on rahaa tilillä, ei olekaan oikeastaan niin tärkeää se käykö kahvilla kahvilassa vai ei. Tärkeämpää on tunne siitä että olisi mahdollisuus niin tehdä halutessaan.
On ihan eri asia hyvätuloisen kitkutella pienillä kuluilla, kun tietää että tarvittaessa hammaslääkäriin pääsee yksityiselle samantien ja siitä on varaa maksaa. Uuden jääkaapin voi temppuilevan tilalle hankkia, jos jääkaappi hajoaa. Vaikka hyvätuloinen pihistelisi miten, tilanne on silti erilainen kuin oikeasti köyhällä, koska se tärkein ero on valinnanmahdollisuuden puuttuminen.
Ei ole kyse siitä että en mene kahville, koska säästän rahan johonki muuhun. Kyse on siitä ettei ole sitä valinnanmahdollisuutta.
Fiksu kommentti.
Eikä ole mikään fiksu kommentti vaan laiska ja ahne.
Vierailija kirjoitti:
Pakkovalinta ? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Kun silti nähtävästi pystyt käyttämään hiirtä ja näppäimistöä, tutustu vaikka Youtube kanavaan "Harmless Farmer". Hänellä ei ole kumpaakaan kättä ollenkaan, ja tekee raskaita konetöitä ja maataloustöitä.
Toinen, johon kannattaa tutustuja, on ALS:ia sairastava Riku Mattila, jolla ei liiku enää muu elin kuin silmät. Hän vammastaan huolimatta julkaisi kirjan, nimeltään The Back-Up Colony, jonka tuottoja käytetään ALS-tutkimukseen.
En yritä kertoa tällä mitään, en yritä olla holhoava. Mutta pakkovalinta on tuossa yhteydessä melko subjektiivinen ilmaisu.
Olen muuten samaa ikäluokkaa kuin sinä, eikä minullakaan ole mitään yliopistotutkintoa. Ja kyllä täälläkin olkapää on ollut pahassakin kunnossa, mutta sitten jatketaan toisella nostotavalla jos taakka ei nouse maasta.
Miksi aina pitää ottaa mukaan tuollaisia ääriesimerkkejä? On ihan selvää, että kaikista ei ole tuollaiseen eikä tarvitsekaan olla.
Eri
Miksi pitää ottaa mukaan tällaisia ääriesimerkkejä?
"Pakkovalinta" on äärimääritelmä. Siksi siihen voi - ja saa voida - kommentoida käyttämällä ääriesimerkkejä. Jos kirjoittaja olisi maininnut esimerkiksi, että olkapää vaivaa joissakin töissä, ja aina ei jaksa saikuttelematta päivää loppuun, ja antaa sen vaikka sivulauseella tiedoksi työhönottajalle, eipä tarvitse alistua työn raadannan alle.
Olkapään nivelrikko - ja muita vakavia rappeumasairauksia on jo kolmasosalla 60-vuotiaista. Eli työssäkäyvistäkin iäkkäistä merkittävällä osalla on olkapäässä vakaviakin toimintakyvyn rajoitteita. Siksi nimenomaan kyseisen vamman mainitseminen työttömyyden pakkovalinnan yhteydessä on vähintään tarkoitushakuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääriesimerkki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkovalinta ? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Kun silti nähtävästi pystyt käyttämään hiirtä ja näppäimistöä, tutustu vaikka Youtube kanavaan "Harmless Farmer". Hänellä ei ole kumpaakaan kättä ollenkaan, ja tekee raskaita konetöitä ja maataloustöitä.
Toinen, johon kannattaa tutustuja, on ALS:ia sairastava Riku Mattila, jolla ei liiku enää muu elin kuin silmät. Hän vammastaan huolimatta julkaisi kirjan, nimeltään The Back-Up Colony, jonka tuottoja käytetään ALS-tutkimukseen.
En yritä kertoa tällä mitään, en yritä olla holhoava. Mutta pakkovalinta on tuossa yhteydessä melko subjektiivinen ilmaisu.
Olen muuten samaa ikäluokkaa kuin sinä, eikä minullakaan ole mitään yliopistotutkintoa. Ja kyllä täälläkin olkapää on ollut pahassakin kunnossa, mutta sitten jatketaan toisella nostotavalla jos taakka ei nouse maasta.
Miksi aina pitää ottaa mukaan tuollaisia ääriesimerkkejä? On ihan selvää, että kaikista ei ole tuollaiseen eikä tarvitsekaan olla.
Eri
Miksi pitää ottaa mukaan tällaisia ääriesimerkkejä?
"Pakkovalinta" on äärimääritelmä. Siksi siihen voi - ja saa voida - kommentoida käyttämällä ääriesimerkkejä. Jos kirjoittaja olisi maininnut esimerkiksi, että olkapää vaivaa joissakin töissä, ja aina ei jaksa saikuttelematta päivää loppuun, ja antaa sen vaikka sivulauseella tiedoksi työhönottajalle, eipä tarvitse alistua työn raadannan alle.
Olkapään nivelrikko - ja muita vakavia rappeumasairauksia on jo kolmasosalla 60-vuotiaista. Eli työssäkäyvistäkin iäkkäistä merkittävällä osalla on olkapäässä vakaviakin toimintakyvyn rajoitteita. Siksi nimenomaan kyseisen vamman mainitseminen työttömyyden pakkovalinnan yhteydessä on vähintään tarkoitushakuista.
Jos ei olisi mitään sosiaaliturvaa, jaksaisitkö päivän saikuttamatta loppuun? Kummasti olemassaolevat mahdollisuudet laskevat sitä omaa jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Onpa aika nokkava kommentti. Meidän muidenkin syy se on, että olet vain ylioppilas etkä saanut neljässäkymmenessä vuodessa aikaan tämän enempää?
Kyllä se nokkava olet sinä. Olen eri, mutta tuollaisen pohjakoulutuksen omaavia toimistotyöntekijöitä on paljon. Jotkut saa olla eläkkeelle asti töissä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
50-luvulla ja 60-luvun alussa syntyneet pääsivät usein hyvin vähäisellä koulutuksella erilaisiin virastoihin tai toimistoihin töihin. Monilla vakiduuni jo nuoresta, perustettiin perhettäkin aika pian jne... Ei siinä sen enempää kouluttauduttu. Ja jos sitten vanhemmalla iällä vasta jää työttömäksi niin...pari vuotta ennen eläkkeelle pääsyä hankkimaan uutta ammattia? Joopa joo.
Sä taidat itse olla joku omassa pikkukuplassasi koko elämäsi elänyt pari-kolmekymppinen?
Syytät minua siitä, ettei joku seuraa ollenkaan ympärillä olevaa maailmaa ja sitten yhtäkkiä "oho, olenkin levännyt laakereillani ja olenkin tarpeeton". Lähinnä peräänkuulutan sellaista asennetta, jossa ei odoteta ympäröivän maailman aina kertovan etukäteen, mitä pitää tehdä että pärjää. Se on typerää ja lapsen tasolle jäänyttä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Kyllä nuo ovat tyhmiä valintoja. Miksi sinulle on niin kova kriisin paikka kun se sanotaan ääneen? Parilla kympillä saa puhelimen. Älypuhelinta ei tarvitse oikeasti kukaan. On tyhmä valinta ostaa ylellisyystuote osamaksulla jos rahat ovat lopussa.
Tuntuu myös melkoiselta liioittelulta, kun terveytesi tuhoutuu joka asiasta. Harrastuksen "viemisestä", vanhasta sängystä...
Voisitko ajatella että itkemisen sijaan kuuntelisit, onko ihmisillä jotain oikeasti järkevää sanottavaa? Olen huomannut että osamaksuihin turvautuminen ei ole välttämättömyys vaan elämäntapa, jonka osa ihmisistä on oppinut. Osa taas ei maksa osamaksulla ikinä eikä missään olosuhteissa.
Esim. pienituloinen kollegani osti pesukoneen osamaksulla samana päivänä kun se hajosi, itse taas olin pessyt pykkini käsin kuukausia, kun ei ollut varaa maksaa pesukonetta kokonaan. Ei käynyt edes mielessä maksaa osamaksulla.
Älypuhelin ei ole enää tämän päivän Suomessa mikään ylellisyystuote. Ja selkäkivuista kärsivälle ei ole ihan sama, missä nukkuu.
Omasta mielestäni tein fiksut valinnat. Tiesin, että pystyn ne osamaksut maksamaan ja ostosten myötä elämänlaatuni parani huomattavasti. Myös terveyteni jonkin verran. Oman hyvinvointinsa laiminlyöminen se vasta tyhmää on.
Se mikä eniten satuttaakin kaltaistesi mielipiteissä on se, että teidän mielestänne köyhä ei saisi välittää itsestään ja pitää itsestään huolta. Eli viedään tavallaan ihmisarvo.
Ja jos sinä et osta jotain osamaksulla, niin miksi kukaan muukaan ei saisi niin tehdä? Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?
Viestissäsi ei ollut muuten mitään, mitä voisin pitää järkevänä.
Kaikki kärsivät selkäkivuista, minäkin. Silti olen aina ostanut sängyn, mihin on varaa.
Osamaksulla joudut maksamaan tuotteesta enemmän. Aina on sekin riski että tulot putoavat yllättäen. Niin voi käydä kaikille. Jos ei ole varaa ostaa tuotetta kerralla, se tarkoittaa että rahaa ei ole yhtään säästössä. Siinä tilanteessa on iso riski ottaa riesakseen kuukausimaksu, kun pienikin yllättävä meno sekoittaa talouden heti.
Ja voitko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Sinulta ei ole viety ihmisarvoa eikä mitään muutakaan siksi, että sinulle sanotaan että on tyhmää ostaa älypuhelin osamaksulla. Ja kyllä, se on ylellisyystuote jota ilman pärjää erinomaisesti. Viis siitä, vaikka "kaikilla muillakin" on.
"Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?" Tässä nyt ei ole yhtään mitään järkeä. Voitko vähän avata, mitä tarkoitat? Kenen tarpeet olen ohittanut ja miten? Sinun tarpeesi saada pelkkää varauksetonta ylistystä palstalla? Minäkö en saa sanoa mielipidettäni osamaksuista, koska se on sinun valintasi? Jos et kestä sitä että valintojasi kritisoidaan, älä käytä itseäsi esimerkkinä.
Selkäkipuja on monenlaisia ja monen asteisia. Minulla ei ole kyse pienestä satunnaisesta kolotuksesta.
Riskiä tulojen vähenemisestä ei käytännössä ole, jos jo alun alkaen elää lakisääteisellä minimillä ja on budjetoinut menonsa sen varaan. En pidä kovin realisteisena nimittäin sitä, että Suomen hallitus päättäisi yhtäkkiä leikata selkeästi tt-tuen määrää.
Mitään sellaista yllättävää¨menoa en osaa kuvitella, joka olisi tärkeämpi kuin kunnon sänky. Pesukonetta en omista enkä tarvitse (taloyhtiössä on ihan ok pesutupa). Hella, jääkaappi ja pakastin kuuluvat asuntoon eli niiden uusiminen kuuluu vuokranantajalle.
Sinä jätät huomiotta sen, että ihmisten tarpeet ovat oikeasti erilaiset. Henkilö A:n mielestä ylellinen voi olla henkilö B.lle välttämättömyys ja henkilö A: lle jokin todella tärkeä voi olla henkilö B:lle täysin turha.
Jos et tiedä, millaisista asioista koostuu yleisesti ottaen ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä, niin tutustu aiheeseen.
Eli ostat tuotteita osamaksulla vaikka olet toimeentulotuen varassa? Älypuhelimia ym. Ei ole todellista... No nyt täytyy antaa periksi. Sinä et ikinä tule ymmärtämään järkevästä rahankäytöstä mitään. Ei ole kyllä ihme, että niin monilla on luottotiedot menneet, kun asenne on tuollainen.
Oletko siis sitä mieltä, että tt-tuesta pitää aina joka kuukausi jäädä säästöön ja mahdollisimman paljon, riippumatta siitä, onko mitään tiettyä säästökohdetta olemassa? Jos näin, niin ymmärrän pointtisi, muuten en.
Ilmeisesti on olemassa karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä (tähän asiaan liittyen): Niitä jotka pyrkivät kituuttamaan ja elävät siksi ns. sitku-elämää ja niitä jotka pyrkivät nauttimaan elämästään tässä ja nyt. Sinä kuulut mitä ilmeisimmin ensinmainittuihin ja minä jälkimmäisiin. Kummatkin on mielestäni ok.
Ongelmia tulee tietysti siinä vaiheessa, jos elää yli varojensa, mutta minä en ole elänyt. Ja ihan uteliaisuudesta kysyn: Jos en olisi hankkinut sitä puhelinta, niin mitä minä olisin "saanut" hankkia sillä rahalla tai mihin tarkoitukseen se raha olisi ollut "soveliasta" säästää?
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että ihmettelen millaisessa tilanteessa asuvat ne ihmiset Suomessa jolla ei ole varaa käydä kahvilla? Ymmärrän jos sairauksia joiden lääkkeitä lääkekatto ei kata tai ei ole vakuutuksia, mutta miten muuten? Itse en ole koskaan ollut tilanteessa etten ole päässyt kerran kuussa kahville. Olen käydyt läpi yksinhuoltajuuden opiskelijana ja työttömänä. Ruoka ja vaatteet olleet kunnossa. Ennen työllistymistäni otin jopa kummilapsen Afrikasta 30 e kuussa. Miten jollain ei ole varaa kahviin??
Työttömänä tai opiskelijana ei ollut varaa kovin matkustella tai syödä ulkona mutta silloin tällöin kyllä. Nyt töissä ja varaa matkoihin sekä pieniin ylellisyyksiin välillä. Vuokraa maksamme pk-sedulla. Kaikesta olen kiitollinen.
No kun elämänhallintaa ei saa täällä ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa minun verorahoistani maksetaan tämä matka kuuhun kahvilaan koska työttämän arki on niin tylsää.
Ai! Kaiken maksaja! Terve!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että ihmettelen millaisessa tilanteessa asuvat ne ihmiset Suomessa jolla ei ole varaa käydä kahvilla? Ymmärrän jos sairauksia joiden lääkkeitä lääkekatto ei kata tai ei ole vakuutuksia, mutta miten muuten? Itse en ole koskaan ollut tilanteessa etten ole päässyt kerran kuussa kahville. Olen käydyt läpi yksinhuoltajuuden opiskelijana ja työttömänä. Ruoka ja vaatteet olleet kunnossa. Ennen työllistymistäni otin jopa kummilapsen Afrikasta 30 e kuussa. Miten jollain ei ole varaa kahviin??
Työttömänä tai opiskelijana ei ollut varaa kovin matkustella tai syödä ulkona mutta silloin tällöin kyllä. Nyt töissä ja varaa matkoihin sekä pieniin ylellisyyksiin välillä. Vuokraa maksamme pk-sedulla. Kaikesta olen kiitollinen.
No kun elämänhallintaa ei saa täällä ottaa puheeksi.
Tässä ketjussa on hyvin vähän asiallisia ja fiksuja kommentteja, jotka koskevat elämänhallintaa. Suurin osa on köyhien syyttelyä, mitätöintiä, pilkkaamista ja pelkästään oman pahan olon purkamista. Ja sitten köyhien puolustautumista. Ei erityisen rakentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Sänkyjä annetaan ilmaiseksi. Älypuhelimen voi ostaa käytettynä 50e hintaan. Mutta mikäs siinä jos köyhä haluaa elää nollatuloilla vuosia että saa osarit maksettua. Syö vaikka nuudelia koko sen ajan ja kuolee 65-vuotiaana onnellisena hyvästä sängystä ja älypuhelimesta.
Joo ilmainen sänky ja kivoja lutikoita kaupanpäällisinä. En taida oikein innostua. En ostaisi muutenkaan sänkyä käytettynä kuin korkeintaan joltain hyvältä ystävältä. Sen verran henkilökohtainen ja intiimikin huonekalu. Joku pöytä tai kirjahylly on sitten asia erikseen.
Saako nuudeleita nykyään gluteenittomana? No, en ostaisi silti varmaan. Eihän niissä ole mitään ravintoaineita edes. Syön lähinnä kalaa, broileria ja kasviksia.
Öö, okei.
Itse ostin Jensenin sängyn käytettynä justiinsa. Yli tonnin sänky satasella. Ollut vanhalla naisella käytössä, tahraton, ei haissut. Hänen tyttärensä säilyttänyt omassa kodissaan, josta sängyn hain. On paras sänky, jonka olen ostanut.
Edellisen sängynrungon sain kaverilta ilmaiseksi, Ikean Malm-sänky, kaveri oli rungon saanut ilmaiseksi naapuriltaan. Patjan ostin siihen uutena alesta. Olisko se ollut silloin satasen luokkaa, tai 70e. En meinannut saada kotiinkuljetusta ilmaiseksi aluksi, mutta olin lähdössä kaupasta pois, joten asiakaspalvelija juoksi perääni ja sanoi, että eiköhän kuljetus ja vanhan poisvienti saada onnistumaan.
Ikean sänky oli kuitenkin huono, koko ajan sai olla kiristelemässä ruuveja, lisäksi pinta oli alkanut kellastumaan. Myös patja aiheutti selälle ongelmia.
Myin rungon patjoineen maahanmuuttajalle, olisiko maksettu niistä 40e.
En saanut heti tuota Jenseniä ostettua, joten nukuin lattialla vaahtomuovipatjalla 3kk.
Näin köyhät ihmiset toimivat. Ei ole varaa/pokkaa alkaa pyydellä jostain sossusta uutta sänkyä, ihan hyvin voin nukkua käytetyssä Jensenin sängyssä.
Ihan kiva juttu, että sait halvalla hyvän sängyn. :) Minä nyt vain haluan sänkyni uutena, jos vain mitenkään mahdollista.
Enkä minäkään sitä mistään sossusta kinunnut. Saan työmarkkinatuen ja asumistuen päälle muutaman kympin kuussa perustoimeentulotukea. Mitään harkinnanvaraista en ole koskaan hakenut.
Se minua tässä eniten ihmetyttääkin, että miten joitain ihmisiä voi niin valtavasti häiritä se, miten joku
yksittäinen vieras ihminen käyttää rahansa, jotka hän JOKA TAPAUKSESSA saa käyttöönsä. Käteen kuukausittain saamani summa ei ole riippuvainen siitä, ostanko sänkyni uutena vai käytettynä. Se uuden sängyn hankkiminen ei tuo veronmaksajille lisäkustannuksia.
En keksi muita syitä kuin käsittämättömän kateuden tai sairaalloisen kontrollinhalun. Tai sitten nää on kaikki trolleja.
Keksin kolmannen syyn. Toimit tyhmästi, ja ihmiset yrittävät neuvoa toimimaan järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi mitään sosiaaliturvaa, jaksaisitkö päivän saikuttamatta loppuun? Kummasti olemassaolevat mahdollisuudet laskevat sitä omaa jaksamista.
En oikeastaan pysty näkemään perusteluja ulostulollesi. Jos olkapääkivuista seuraava alakulo ja aikaansaamattomuus ovat "pakkovalinta", niin sitten ovat. Minulle täysin uusi asia.
Kolotukset ja hankala herääminen ovat edessä kaikilla iän tullessa, toiset vaan eivät tee asiasta niin isoa numeroa. Erot näkyivät jo armeijassa, siellä tosin oli "vemppoihin" asennoituminen sen verran karua, että ihmeparantumisia sattui silloin tällöin. Varsinkin kun kuumepenkin vieressä huudettiin, että kuumetautiset punkteerataan, kyllä penkki tyhjeni nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Kannattaisiko ottaa vastaan ihan mitä työtä vain?
En voi tietää, minkä ikäisiä vastaajat ovat, mutta haluan sen verran viimeiseen näsäviisaaseen kommenttiin sanoa, että kaikki eivät saa minkäänlaista työtä. Esimerkkinä minä, joka olen 62-vuotias (eläkeikä reilun vuoden päässä). Minun ikäiseni ei enää pääse yhtään mihinkään töihin. Ihan turha nyt kommentoida minulle, että kaupan kassalle ... kokeiltu on, en pääse. Taustani toimistotöitä, pohjakoulutus ylioppilas. Luultavasti pääsisin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vammautunut olkapääni estää tämänkaltaisen työn.
Kukaan ei siis palkkaa tämän ikäisiä ihmisiä töihin. Riisukaa ruusunpunaiset silmälasit nenältänne.
Minun kohdallani työttömyys ja köyhyys on pakkovalinta.
Onpa aika nokkava kommentti. Meidän muidenkin syy se on, että olet vain ylioppilas etkä saanut neljässäkymmenessä vuodessa aikaan tämän enempää?
Kyllä se nokkava olet sinä. Olen eri, mutta tuollaisen pohjakoulutuksen omaavia toimistotyöntekijöitä on paljon. Jotkut saa olla eläkkeelle asti töissä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
50-luvulla ja 60-luvun alussa syntyneet pääsivät usein hyvin vähäisellä koulutuksella erilaisiin virastoihin tai toimistoihin töihin. Monilla vakiduuni jo nuoresta, perustettiin perhettäkin aika pian jne... Ei siinä sen enempää kouluttauduttu. Ja jos sitten vanhemmalla iällä vasta jää työttömäksi niin...pari vuotta ennen eläkkeelle pääsyä hankkimaan uutta ammattia? Joopa joo.
Sä taidat itse olla joku omassa pikkukuplassasi koko elämäsi elänyt pari-kolmekymppinen?
Syytät minua siitä, ettei joku seuraa ollenkaan ympärillä olevaa maailmaa ja sitten yhtäkkiä "oho, olenkin levännyt laakereillani ja olenkin tarpeeton". Lähinnä peräänkuulutan sellaista asennetta, jossa ei odoteta ympäröivän maailman aina kertovan etukäteen, mitä pitää tehdä että pärjää. Se on typerää ja lapsen tasolle jäänyttä ajattelua.
No en nyt sanoisi, että normaali työssäkäyminen olisi laakereilla lepäämistä. Ja muutokset ovat nykyisin niin nopeita, että niiden ennakoiminen on todella vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vai onko sulla se kuuluisa kristallipallo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhä kuluttaa osaa, näkyy maksuhäiriömerkinnöistä oikein hyvin.
Edelleen, JOKAISELLA on varaa antaa lapselleen se 10 e kk, jolla pääsee kahvilaan.
Mutta kun pitää käyttää kaikki itseen, yleensä vielä älyttömyyksiin. Tuhat kertaa on kysytty että mihin raha menee kun lapset jäävät ilman ruokaa tai edes muutaman euron maksavaa kivaa, mutta vastausta ei saa.
Minulla ei ole lapsia, mutta en raportoisi omista menoistani mitään, koska niitä joka tapauksessa paheksutaan. Onhan se nyt tässäkin ketjussa tullut selväksi (ja monessa muussakin paikassa), että monien mielestä köyhällä ei ole oikeuksia juuri mihinkään.
Erehdyin kerran kertomaan jossain (muistaakseni täällä), että olen ostanut osamaksulla älypuhelimen ja sängyn. Kyllä niin tyhmiä valintoja ja turhaa rahankäyttöä oli. En voinut olla itkemättä silloin. Minun olisi pitänyt olla kuukausia ilman puhelinta ja vielä paljon pidempään nukkua ihan tohjossa sängyssä, joka oli jo terveydelle vahingollinen.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että mitään harrastuksia ei saisi köyhällä olla, jos ne jotain maksavat. Voin ihan suoraan sanoa, että jos minulta rakkain ja tärkein harrastus viedään, niin mielenterveyteni kärsii, eikä edes ihan vähän. Ei tule yhteiskunnalle sekään halvaksi.
Kyllä nuo ovat tyhmiä valintoja. Miksi sinulle on niin kova kriisin paikka kun se sanotaan ääneen? Parilla kympillä saa puhelimen. Älypuhelinta ei tarvitse oikeasti kukaan. On tyhmä valinta ostaa ylellisyystuote osamaksulla jos rahat ovat lopussa.
Tuntuu myös melkoiselta liioittelulta, kun terveytesi tuhoutuu joka asiasta. Harrastuksen "viemisestä", vanhasta sängystä...
Voisitko ajatella että itkemisen sijaan kuuntelisit, onko ihmisillä jotain oikeasti järkevää sanottavaa? Olen huomannut että osamaksuihin turvautuminen ei ole välttämättömyys vaan elämäntapa, jonka osa ihmisistä on oppinut. Osa taas ei maksa osamaksulla ikinä eikä missään olosuhteissa.
Esim. pienituloinen kollegani osti pesukoneen osamaksulla samana päivänä kun se hajosi, itse taas olin pessyt pykkini käsin kuukausia, kun ei ollut varaa maksaa pesukonetta kokonaan. Ei käynyt edes mielessä maksaa osamaksulla.
Älypuhelin ei ole enää tämän päivän Suomessa mikään ylellisyystuote. Ja selkäkivuista kärsivälle ei ole ihan sama, missä nukkuu.
Omasta mielestäni tein fiksut valinnat. Tiesin, että pystyn ne osamaksut maksamaan ja ostosten myötä elämänlaatuni parani huomattavasti. Myös terveyteni jonkin verran. Oman hyvinvointinsa laiminlyöminen se vasta tyhmää on.
Se mikä eniten satuttaakin kaltaistesi mielipiteissä on se, että teidän mielestänne köyhä ei saisi välittää itsestään ja pitää itsestään huolta. Eli viedään tavallaan ihmisarvo.
Ja jos sinä et osta jotain osamaksulla, niin miksi kukaan muukaan ei saisi niin tehdä? Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?
Viestissäsi ei ollut muuten mitään, mitä voisin pitää järkevänä.
Kaikki kärsivät selkäkivuista, minäkin. Silti olen aina ostanut sängyn, mihin on varaa.
Osamaksulla joudut maksamaan tuotteesta enemmän. Aina on sekin riski että tulot putoavat yllättäen. Niin voi käydä kaikille. Jos ei ole varaa ostaa tuotetta kerralla, se tarkoittaa että rahaa ei ole yhtään säästössä. Siinä tilanteessa on iso riski ottaa riesakseen kuukausimaksu, kun pienikin yllättävä meno sekoittaa talouden heti.
Ja voitko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Sinulta ei ole viety ihmisarvoa eikä mitään muutakaan siksi, että sinulle sanotaan että on tyhmää ostaa älypuhelin osamaksulla. Ja kyllä, se on ylellisyystuote jota ilman pärjää erinomaisesti. Viis siitä, vaikka "kaikilla muillakin" on.
"Millä oikeudella sinä pidät omia tarpeitasi tärkeämpinä kuin jonkun toiset tarpeet?" Tässä nyt ei ole yhtään mitään järkeä. Voitko vähän avata, mitä tarkoitat? Kenen tarpeet olen ohittanut ja miten? Sinun tarpeesi saada pelkkää varauksetonta ylistystä palstalla? Minäkö en saa sanoa mielipidettäni osamaksuista, koska se on sinun valintasi? Jos et kestä sitä että valintojasi kritisoidaan, älä käytä itseäsi esimerkkinä.
Selkäkipuja on monenlaisia ja monen asteisia. Minulla ei ole kyse pienestä satunnaisesta kolotuksesta.
Riskiä tulojen vähenemisestä ei käytännössä ole, jos jo alun alkaen elää lakisääteisellä minimillä ja on budjetoinut menonsa sen varaan. En pidä kovin realisteisena nimittäin sitä, että Suomen hallitus päättäisi yhtäkkiä leikata selkeästi tt-tuen määrää.
Mitään sellaista yllättävää¨menoa en osaa kuvitella, joka olisi tärkeämpi kuin kunnon sänky. Pesukonetta en omista enkä tarvitse (taloyhtiössä on ihan ok pesutupa). Hella, jääkaappi ja pakastin kuuluvat asuntoon eli niiden uusiminen kuuluu vuokranantajalle.
Sinä jätät huomiotta sen, että ihmisten tarpeet ovat oikeasti erilaiset. Henkilö A:n mielestä ylellinen voi olla henkilö B.lle välttämättömyys ja henkilö A: lle jokin todella tärkeä voi olla henkilö B:lle täysin turha.
Jos et tiedä, millaisista asioista koostuu yleisesti ottaen ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä, niin tutustu aiheeseen.
Eli ostat tuotteita osamaksulla vaikka olet toimeentulotuen varassa? Älypuhelimia ym. Ei ole todellista... No nyt täytyy antaa periksi. Sinä et ikinä tule ymmärtämään järkevästä rahankäytöstä mitään. Ei ole kyllä ihme, että niin monilla on luottotiedot menneet, kun asenne on tuollainen.
Oletko siis sitä mieltä, että tt-tuesta pitää aina joka kuukausi jäädä säästöön ja mahdollisimman paljon, riippumatta siitä, onko mitään tiettyä säästökohdetta olemassa? Jos näin, niin ymmärrän pointtisi, muuten en.
Ilmeisesti on olemassa karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä (tähän asiaan liittyen): Niitä jotka pyrkivät kituuttamaan ja elävät siksi ns. sitku-elämää ja niitä jotka pyrkivät nauttimaan elämästään tässä ja nyt. Sinä kuulut mitä ilmeisimmin ensinmainittuihin ja minä jälkimmäisiin. Kummatkin on mielestäni ok.
Ongelmia tulee tietysti siinä vaiheessa, jos elää yli varojensa, mutta minä en ole elänyt. Ja ihan uteliaisuudesta kysyn: Jos en olisi hankkinut sitä puhelinta, niin mitä minä olisin "saanut" hankkia sillä rahalla tai mihin tarkoitukseen se raha olisi ollut "soveliasta" säästää?
No siihen puhelimeen. Siihen olisit voinut säästää. Esimerkki: 300 euron tuote maksaa pahimmillaan yli 400 kun sen ostaa osamaksulla.
Uskon että sinulla on saavillinen mielestäsi päteviä syitä, miksi et missään nimessä voinut odottaa vaan se luuri oli saatava heti (eikä hintakaan ollut 300). Voin sanoa etukäteen että mikään niistä syistä ei ole pätevä minun mielestäni.
Ja molemmat elämäntavat ovat toki OK. En väitä että ihminen ei saisi itse päättää mihin rahansa laittaa, oli kyse sitten palkasta tai tt-tuesta. Totta kai saa. Tässä puhutaankin vain siitä, mikä on kenenkin mielestä järkevää.
Onpa aika nokkava kommentti. Meidän muidenkin syy se on, että olet vain ylioppilas etkä saanut neljässäkymmenessä vuodessa aikaan tämän enempää?