-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Vierailija kirjoitti:

"Ei leipä lihota, vaan se mitä sen päälle laitetaan"

Pitää paikkansa. Ennen laitettiin tuskin näkyvä kerros voita ja ylähuuli.

Kananmuna oli valtavan epäterveellinen. Kaikki rasvaton oli ihmiselle hyväksi. Muistan vieläkin miltä maistui Kevyt Linja-jogurtti, siniharmaa syklamaattilitku.. . en haluaisi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

"Ei leipä lihota, vaan se mitä sen päälle laitetaan"

Näinhän se onkin. Ruis- ja muu täysjyväleipä on kevyttä ja terveellistä, mutta moni lappaa sen päälle siivutolkulla rasvaisia leikkeleitä ja juustoja ja paksusti levitettä. Harva sitä pelkkää leipää viitsii niin paljon puputtaa, että kiloja kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.

Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.

Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.

On tutkittu kyllä ja todettu, ettei ole haitallista. Se on neutraali.

Se on kumma juttu, että edelleen sillä eläinrasvalla pelotellaan ja suositellaan margariineja ja rypsi/rapsiöljyä, mitkä ei edes sovellu ihmisen elimistölle.

Jännä juttu, kun me ihmiset lihotaan, me lihotaan sitä eläinrasvaa, kovaa rasvaa, ei pehmeetä öljyä. Eli laihduttaminen on sitten hengen vaarallista kun sitä kovaa rasvaa pääsee verenkiertoon ja energiaksi. Parempi pitää läskit paikoillaan, ettei myrkyt vapaudu koskaan.

Kouluruokailussa sai kerran kuudessa viikossa jonkun Ville Vallaton jäätelötikun, mutta sitten sekin lopetettiin kun oli muka niin epãterveellistá, täynnä säilöntäaineita jne.

Eikö 70-luvulla ollut "mene munalla töihin" kampanja ja muutenkin kananmunia kehotettiin syömään reilusti?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 70- ja 80-luvulla Mestarikokki-ruokaohjekortteja ja kun jossain ruokaohjeessa oli valkosipulia, niin se kehotettiin vain halkaisemaan ja sivelemään kulhon reunaan, ettei maistu liikaa. Se nimittäin saattaa olla suomalaisille aivan liian voimakas mauste, jos kokonaisen kynnen murskaa ruokaan.

Jep. Maustamisessa hirveä pelko ettei vaan tule liian vahvaa. Mitat oli hyppysellinen tai puoli teelusikallista jotain, muttei koskaan 5 valkosipulinkynttä, 10 rouhaisua pippuria, lorotuksena öljyä eikä viiniä kastikkeeseen suoraan pullosta kaadettuna. Mitattiin millilleen ja tooosi pieniä määriä kaikkea.

Mausteita ei taidettu kuullottaa mitenkään, eikös ne tuolloin lisätty loppuvaiheessa ruokaan kuivana jauheena pikku ripaus? Curry esim. muistaakseni ripoteltiin johonkin kastikkeeseen aika viime tingassa ja tietty varovasti ettei vaan mene liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki siemenet, kuten se paprika olivat myrkyllisiä.

Kasarilta muistan jonkin taulun sukulaisilla. Siinä luki jotakuinkin että "tässä talossa tarjotaan valkoviiniä vain kalaruokien kanssa, ja kalaruoaksi lasketaan kaikki muu paitsi ryynimakkara. Mutta mikäli sitä vastoin kaikkia odotuksia tarjotaan, laskettakoon sekin kalaruoaksi."

Siis oikeasti muistan tällaisen taulun sukulaisella olleen.

Tällaista kamaa oli minunkin tuttujeni keittiöt täynnä.

Niitä myytiin erityisessä Puutaheinää -myyntitelineessä.

Ainkain näistä kotona sanottiin että pitää olla varovainen ettei mene yhtään liikaa tai ruoka on pilalla: salvia, muskotti, curry. Kun mitkään muut ruoka-aineet ei sitten ei enää maistu.

Sinapinsiemeniä varottiin puremasta, olivat kuulemma tulisia tai vahvoja samalla lailla kuin muka paprikansiemenet.

Vierailija kirjoitti:

Mummovainaa oli tarkkana siitä, että tuoremehua ei saanut juoda kerrallaan desiä enempää, sillä isommat annokset olisivat olleet (kohtalokkaan) myrkyllisiä.

Siinä oli varmaan jo hometta?

Ei nyt liity varsinaisesti ruoka-aineisiin, mutta kun mikrouunit tuli markkinoille niin mikrossa kypsentäminen meni ihan överiksi. Muistan kun mulla oli mikroruokakeittokirja, jossa oli ohjeet niin lasagnelle kuin pullalle.

Vierailija kirjoitti:

Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.

Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.

Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.

Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..

Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.

Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :D

80-luvulla oli hillitön light-buumi.

Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.

1990-luvulla vihreä Orbit-purkka aiheutti muka syöpää. Nimenomaan se vihreä, ei sininen.

Kaikki ruoka piti kypsentää kuoliaaksi, tai siltä se ainakin tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Sinapinsiemeniä varottiin puremasta, olivat kuulemma tulisia tai vahvoja samalla lailla kuin muka paprikansiemenet.

Siis mauste/herkkukurkkujen liemessä olevia sinapinsiemeniä piti varoa kun olisivat niin vahvoja/tulisia. Ihmetys oli suuri kun joskus teini-ikäisenä vihdoin pelokkaasti puraisin yhtä eikä maistunut millekään. Piti oikein parilla kolmella muulla varmistaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.

Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.

Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.

Maissiöljy laski kolesterolia mutta LISÄSI sydänkohtauksia.

Äiti luuli että mikrosta tarttuu ruokaan (ionisoivaa) säteilyä. LOL!