Kun puoliso ei kuuntele
Asia on alkanut vaivata tässä vuosien mittaan, koska ongelma vain pahenee. Huomaan nykyisin etten puhu miehelle enää ollenkaan, koska en vain saa joko vastakaikua tai hän ei vain kuuntele.
Seurueessa mies saattaa kesken selostukseni ohittaa puheeni täysin, alkaa ojennella pöydästä joko maitopurkkiam ketsuppia tai heittää huomioitaan politiikasta. Jos olemme ravintolassa, niin hän ohittaa tilaukseni tai estää minua tekemästä sitä jos tiedän jo mitä haluan tilata itselleni ja lapselleni.
Kavereiden keskellä emme usein kahdestaan ole, mutta hän ei vaikuta siltä, että olisi varsinaisesti kanssani.
Arjessa yhteisen pöydän ympärillä hän ei joko keskity tai kuuntele. Kesken kertomani hän joko katoaa omiin ajatuksiinsa, alkaa räpeltää kännykkää tai antaa lapsen varastaa huomionsa eli hän alkaa pelleillä tai väitellä lapsen kanssa jostain mikä voisi odottaa sen hetken.
Puhelut ovat yhtä tuskaa ja usein en enää ollenkaan vastaa niihin. Joko hän soittaa autosta, kun lapsi itkee takapenkillä ja hän haluaa osoittaa miten kärsii siitä tai sitten hän pelleilee laitteiden kanssa siten, että puolet puheestani katoavat jonnekin. Monta kertaa olen vastannut hänen kysymykseensä, kun yhtäkkiä huomaan että puhelu kaikuukin kuuroille korville ja tästä johtuen en vain jaksa enää vastata kun mies soittaa.
Toisaalta ei hänkään puhu minulle. Hän unohtaa mainita asioista tai ei vain kommunikoi oikein mistään, ja saan kuulla vasta kuukausia jälkeenpäin asioista joista olisin halunnut tietää mieluiten heti.
Mies myös vaeltaa usein kotona kuulokkeet korvissa, ettei häneen saa halutessaan kontaktia. Ensin hänen huomionsa pitää herättää ja lopulta joudun hokemaan viisi kertaa asiani ennen kuin se menee perille ja saan miehen uskomaan, että riisuu ne melukuulokkeet että saan sanottua asiani.
Jos joku luulee, että höpötän taukoamatta, niin ei. Asiani koskevat nykyisin valtaosin vain lasta tai taloudenhoitoon liittyviä asioita, koska en jaksa sitä keskeytysten määrää tai harhailevia ajatuksia. Jopa illat, jotka olisi varattu meille kahdelle, menevät siinä että mies räpeltää puhelinta tai näyttää väsyneeltä eikä yritäkään kommunikoida mistään. Toisissa pöydissä käy puheensorina, mutta meillä ei etene mikään keskustelu ensimmäisiä lauseita pidemmälle.
Kommentit (22)
Sinäpä tuon tilanteen olet hyväksynyt ja mahdollistanut, eli oma vikasi. Olisit lyönyt nyrkkiä pöytään heti ja ehtiihän sen vieläkin, mutta ei, sinä valitat täällä av:lla. Jee.
melukuulokkeet? kuulonsuojaimet? 😍
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kiinnosta kuunnella sun juttuja, eli jätä se sika
Luultavasti ap:n jutut eivät ole kiinnostavia. Ihan sama kuin tuo kirjoituskin, ei sitäkään jaksanut lukea kuin sieltä täältä.
Toivottavasti mies löytää kiinnostavamman naisen ja jättää ap:n.
Olisiko oma syy? Kannattaisiko keskustella asiasta miehesi kanssa, eikä kirjoitella keski-ikäisten ratakanojen, ja yksinhuoltajahoroäitien foorumille? Ongelma haiskahtaa nyt kovasti siltä, että alunperinkin kommunikointi ei ole tainnut oikein sujua, rakastatteko edes toisianne? :)
Mies on lopen kyllästynyt kuuntelemaan sinua, ja ehkä kyllästänyt myös sinuun.
Näkee sinut pakollisena itsestäänselvyytenä.
Pitää hyväksyä tilanne, jos mahdollista, ainakin lapsien tähden. Toinen mahdollisuus on tietenkin se klassinen ero.
Varaa aika mieheltäsi ja yritä omalta osaltasi selvitellä tilannetta, muuten tilanne tulehtuu vain lisää ja olosi tulee vielä kurjemmaksi.
Väittäisin äkkiseltään että 98% meistä tavallisista ihmisistä kaipaista pienenpientä kurssia keskustelemisen ja kuuntelemisen perustaidoista ja siitä mitä ne todella tarkoittavat.
Miehelläsi taitaa olla ihan tavallisen työtä tekevän, perheellisen ihmisen osa. Joka hetki pitäisi revetä joka suuntaan ja uutta asiaa tulee sieltä ja täältä ja elektroniset laitteetkin ovat hiukan vetäneet imuunsa. Vähitellen kaikki tällainen aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta. (Puhun myös ihan omasta pikku elämänkokemuksesta).
Itse olen oppinut, että jos mies on läppärin äärellä, kännykän äärellä tai kädessään jokin lehti tai kirja, hänelle on turha sanoa mitään. Joudun etukäteen varmistamaan että kuunteletko nyt? Oletko ihan varmasti nyt kartalla? Olen myös oppinut tunnistamaan hänen vastauksista että hän ei ole vastauksesta huolimatta kuunnellut pätkääkään ja osunut aika usein oikeaan.
Meidän ihmisten tulisi ihan uudella tavalla opetella kuuntelemaan ja ottamaan katsekontakti ja olemaan läsnä siinä pienenkin hetken kestävässä vuorovaikutustilanteessa. Liittyi se sitten roskien vientiin tai pyykinpesuun. Olen itsekin sumupilven takana tavoittamattomissa, kun olen läppärini äärellä.
Katsotaan koska tästä asiasta tulee tutkimuksia, tuloksia ja artikkeleita. Tai no, on niitä jo ollutkin mutta sillä tavalla suuremmissa määrin.
N44
Semmosta se on, kun ei enää välitä toisesta.
Puhu jostain oleellisest. Arki on paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin äkkiseltään että 98% meistä tavallisista ihmisistä kaipaista pienenpientä kurssia keskustelemisen ja kuuntelemisen perustaidoista ja siitä mitä ne todella tarkoittavat.
Miehelläsi taitaa olla ihan tavallisen työtä tekevän, perheellisen ihmisen osa. Joka hetki pitäisi revetä joka suuntaan ja uutta asiaa tulee sieltä ja täältä ja elektroniset laitteetkin ovat hiukan vetäneet imuunsa. Vähitellen kaikki tällainen aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta. (Puhun myös ihan omasta pikku elämänkokemuksesta).
Itse olen oppinut, että jos mies on läppärin äärellä, kännykän äärellä tai kädessään jokin lehti tai kirja, hänelle on turha sanoa mitään. Joudun etukäteen varmistamaan että kuunteletko nyt? Oletko ihan varmasti nyt kartalla? Olen myös oppinut tunnistamaan hänen vastauksista että hän ei ole vastauksesta huolimatta kuunnellut pätkääkään ja osunut aika usein oikeaan.
Meidän ihmisten tulisi ihan uudella tavalla opetella kuuntelemaan ja ottamaan katsekontakti ja olemaan läsnä siinä pienenkin hetken kestävässä vuorovaikutustilanteessa. Liittyi se sitten roskien vientiin tai pyykinpesuun. Olen itsekin sumupilven takana tavoittamattomissa, kun olen läppärini äärellä.
Katsotaan koska tästä asiasta tulee tutkimuksia, tuloksia ja artikkeleita. Tai no, on niitä jo ollutkin mutta sillä tavalla suuremmissa määrin.
N44
Minä taas väitän, että vain 1% ihmisistä tarvitsee sitä kurssia. On kyse ihan peruskunnioituksesta toista ihmistä kohtaan.
Ihmiset ovat hassuja. Kun rakas ihminen käyttäytyy ihan selkeän ylimielisesti ja aggressiivisesti, sille keksii vaikka mitä selityksiä. Vaikka asia on äärimmäisen yksinkertainen: hän on ylimielinen ja aggressiivinen.
Onko mies muuttunut vai ollut jotain tällaista aina?
Pahimmillaan adhd/add vaikeuttaa huomattavsti keskittymistä (varsinkin jos ei ollenkaan asia kiinnosta), samoin voi esiintyä tuota ettei vain muista kertoa toiselle asioita jotka tämän tulisi tietää.
Sitten on tietysti näitä, jotka (syytä en tiedä) päättävät asioista ja elävät kuin muita perheenjäseniä ei olisikaan. Oma sukulaismieheni tuli jätetyksi, koska vaimonsa vaan ei enää kestänyt sitä, että mies sooloili, eikä koskaan kertonut mitä aikoi tehdä tai vaikka ostaa, siis sen laatuisia asioita, joista vaimonsa olisi ehdottomasti pitänyt olla ainakin tietoinen ja mahdollisesti yhdessä päättämässä. Samoin tämä kahden pikkulapsen isä tuli ja meni ja ennalta sopimatta, ei vain (osannut?) ottaa muita huomioon, vaikka esim. työnsä kyllä kykeni hoitamaan - tämä mies ei ole kyllä hiljainen, päin vastoin, mutta ei kuulemma ymmärrä vieläkään eron syytä, vaikka me muut ympärillä, niin miehet kuin naisetkin, hyvin ymmärrämme.
Puhu asiasta miehesi kanssa. Järkätkää lapsi hoitoon ja puhukaa. Mutta sopikaa aika yhdessä, älä yllätä miestäsi tällä keskustelulla.
Av:n taso ei yllättänyt tälläkään kertaa. :D Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on lopen kyllästynyt kuuntelemaan sinua, ja ehkä kyllästänyt myös sinuun.
Näkee sinut pakollisena itsestäänselvyytenä.
Pitää hyväksyä tilanne, jos mahdollista, ainakin lapsien tähden. Toinen mahdollisuus on tietenkin se klassinen ero.
Varaa aika mieheltäsi ja yritä omalta osaltasi selvitellä tilannetta, muuten tilanne tulehtuu vain lisää ja olosi tulee vielä kurjemmaksi.
En kyllä ala varailemaan mieheltä aikoja sille, että tavitsen hänen huomiotaan, mutten kyllä käsitä tätä aggressiivista tyyliä vastata toiselle. Ap
Pilkaatko ap, palstan vastauksia?
Muista, että sinä esitit kysymyksen, ja useimmat vastasivat asiallisesti siihen, ja ilmoittivat oman mielipiteensä.
On kokonaan eri asia, jos vastaukset eivät tyydytä sinua, tai eivät ole sellaisia kuin toivoit niiden olevan.
Miestä on ihan mahdoton motivoida, ellei hän sitä itse halua. Tästä syystä nainen useimmiten hakee eroa ja monesti ero on miehelle "yllätys".
Mies ei tunnu arvostavan sinua lainkaan, vaan pitää itsestäänselvyytenä. Ala itsekin katsella muualle ja elää itsenäistä, omaa elämää. Panosta itseesi ja ota omaa sikaa. Tutustu uusiin ihmisiin. Ehkä tapaat jonkun, joka olisi parempi puoliso, tai rohkaistut ottamaan eron yksinäänkin. Tai kenties mies havahtuu siihen, mitä on menettämässä.
Ap, oletpa saanut tylppiä vastauksia😳kohtalotoveri täällä... minäkään en viitsi puhua enää miehelleni kun hän ei kerta kaikkiaan kuuntele. Ja se ei ole kivaa. Tietty lapsiperhearki on vienyt mehut meistä molemmista ja kummankin ”perusluonne” on tullut esille. Mieheni on luonteeltaan hieman itsekäs ja se erityisesti ilmenee taipumuksessa olla kuuntelematta. Siis se kohdistuu kaikkiin läheisiin.
Olen puhunut miehen kanssa asiasta ja nykyään hän jo tietää että koska minua p i t ä ä kuunnella mutta eihän tämä mikään tasa-arvoinen suhde ole☹️
kumpi on itsekästä
1.olla kuuntelematta
2.vaatia toista kuuntelemaan
siinä av-mammalle pähkinää
Ei sitä kiinnosta kuunnella sun juttuja, eli jätä se sika