Kysy lakimieheltä
Vastaan juridisiin kysymyksiin vähän aikaa (osaamisalueet sopimusoikeus, perheoikeus, avioliitto, perintö, osakeyhtiöt)
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
No, en ole haukkunut huoraksi tai muuta, vaan puhunut muuten halventavaan sävyyn, mm. ulkonäköön liittyvässä asiassa. Häpeän toki nyt viestejäni, mutta olin niin kiihdyksissä. Haukuin siis ex-miehelleni naista, jonka kanssa hän petti minua..
Vaikea sanoa tietämättä sisältöä tarkalleen. Huoraksi haukkuminen katsotaan vakiintuneesti kunnianloukkauksen täyttäväksi halventavaksi ilmaisuksi. Ulkonäköasioista en osaa sanoa. Ottaen huomioon konteksti, ei liene pahimmasta tilanteesta. Poliisin resurssit huomioiden ei nyt kauhean huolissaan ehkä kannata olla. Pahoittele ja pyydä anteeksi, kerro että olit ihan ymmärrettävästi tuossa tilanteessa poissa tolaltasi ja loukkaantunut, etkä ajatellut mitä sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että kunnianloukkauksen määritelmä täyttyy sellaisessa tapauksessa, että henkilöä herjataan jossain julkisella foorumilla tai tiedotusvälineissä ja tilanteen täytyy olla sellainen, että siitä koituu kohteelle huomattavaa kärsimystä tai selvästi todistettavaa haittaa. En oikein ymmärrä, miten yksityinen keskustelu voisi täyttää nämä kriteerit.
Käsityksesi on väärä. Toki kunnianloukkaus on vakavampi mitä laajemmalle joukolle valheellinen tai halventa tieto välittyy, mutta rikoslain tunnusmerkistö voi täyttyä jo ihan yhdelle henkilölle esitetyllä loukkauksella. Ehkäpä sekoitat Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, josta säädetään erikseen? Tällöin kyse on totuudenmukaisten mutta loukkaavien tietojen esittämisestä.
Siinä olet oikeassa, että kunnianloukkaus edellyttää että teko ”on omiaan” (=saattaa) aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Tällainen voi täyttyä helpostikin ihan pienessä piirissä.
”Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.”
Okei, kiitos!
Poliisilla ei kuitenkaan ole resursseja tutkia ihmisten yksityiskeskusteluja. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haukun tekstiviestillä tai whatsupilla yhtä henkilöä, puhun hänestä halventavasti ja loukkaavasti, niin syyllistynkö kunnianloukkaukseen? Haukut eivät siis ole tarkoitettu tämän arvostelun kohteelle vaan vain minun ja viestin saajan välille.
Pitääkö siistiä kielenkäyttö vai onko kyseessä rikos ollenkaan?
Olen vaan aika pahoja viestejä laittanut suutuspäissäni ja nyt viestien saaja( ei siis haukkujen kohde) uhkaa viedä jutun poliisille...Kunnianloukkauksen lähtökohta on se, että levitetty tieto on valheellista. Jos haukut ovat ”totta” ja voit sen näyttää toteen, tilanne on kannaltasi parempi. Jos valhetta, niin voi olla että kunnianloukkaus täyttyy. Valitettavsti poliisin resurssit eivät juuri riitä tutkimaan kunnianloukkauksia ellei kyseessä poikkeuksellisen suuri yksityinen tai yleinen intressi
No, en ole haukkunut huoraksi tai muuta, vaan puhunut muuten halventavaan sävyyn, mm. ulkonäköön liittyvässä asiassa. Häpeän toki nyt viestejäni, mutta olin niin kiihdyksissä. Haukuin siis ex-miehelleni naista, jonka kanssa hän petti minua..
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että kunnianloukkauksen määritelmä täyttyy sellaisessa tapauksessa, että henkilöä herjataan jossain julkisella foorumilla tai tiedotusvälineissä ja tilanteen täytyy olla sellainen, että siitä koituu kohteelle huomattavaa kärsimystä tai selvästi todistettavaa haittaa. En oikein ymmärrä, miten yksityinen keskustelu voisi täyttää nämä kriteerit.
Tyhmät ovat tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että kunnianloukkauksen määritelmä täyttyy sellaisessa tapauksessa, että henkilöä herjataan jossain julkisella foorumilla tai tiedotusvälineissä ja tilanteen täytyy olla sellainen, että siitä koituu kohteelle huomattavaa kärsimystä tai selvästi todistettavaa haittaa. En oikein ymmärrä, miten yksityinen keskustelu voisi täyttää nämä kriteerit.
Käsityksesi on väärä. Toki kunnianloukkaus on vakavampi mitä laajemmalle joukolle valheellinen tai halventa tieto välittyy, mutta rikoslain tunnusmerkistö voi täyttyä jo ihan yhdelle henkilölle esitetyllä loukkauksella. Ehkäpä sekoitat Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, josta säädetään erikseen? Tällöin kyse on totuudenmukaisten mutta loukkaavien tietojen esittämisestä.
Siinä olet oikeassa, että kunnianloukkaus edellyttää että teko ”on omiaan” (=saattaa) aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Tällainen voi täyttyä helpostikin ihan pienessä piirissä.
”Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.”Okei, kiitos!
Poliisilla ei kuitenkaan ole resursseja tutkia ihmisten yksityiskeskusteluja. Vai?
Käytännössä ei useampia ainakaan perhe- tms. Lähipiirin kesken tapahtuvia juttuja. Esimerkiksi tilanne, jossa sinä vaikka väittäisit jostain syystä perättömästi työnantajalleni (esimies) että olen kavaltanut rahaa, olen rasisti, tms. voisi resursseja löytyä. Usein kyse on siitä, että olettavissa oleva seuraamus (sakko) ei olisi missään suhteessa esitutkinnan kustannuksiin ja kyse on kuitenkin asianomistajarikoksesta, ei virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Yhteiskunnallinen intressi ei ole yhtä suuri kuin monen muun rikoksen selvittämisen osalta (vrt. ryöstö, seksuaalinen hyväksikäyttö).
Iltaa, olen joutunut vuosien varrella maksamaan yli 1000e vesitasausmaksuja, koska vesimittarini liikkui itsekseen johtuen siitä että vedensekoittaja vuoti. Kyseessä on uudehko v. 2011 rakennettu kerrostalo. Hiljakkoin vesimittareista luovuttiin, sillä tuli ilmi että niissä on todella ongelmia. En ole ainut. Talonyhtiössä on toisia osakkaita (olen siis osakas itse), jotka ovat omien sanojensa mukaan vuosien varrella lutannut vettä olan takaa ja he ovat saaneet rahaa takaisin! Ovat maksaneet siis sen perus vesimaksun per kk, ja minä ja moni muu on joutunut maksamaan paljon ekstraa, vaikka asun yksin ja enkä ole edes ollut paljoa asunnossa yhteen aikaan, jolloin olin aika paljon vanhempieni luona.
Olen miettinyt että voisin haastaa talonyhtiön oikeuteen. Mitä olet mieltä? Kannattaako.. vai olisiko joukkokanne parempi?
Vierailija kirjoitti:
Löydänkö rakkauden elämääni?
Rakasta itseäsi, rakkaus on vain fantasiaa, maailma on synkkä ja raadollinen. Opettele käyttämään ihmisiä hyväksi sillä sitä muutkin haluavat sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Palkkasi + muut edut, laskutettavien työtuntien määrä kuukaudessa ja tekemiesi työtunnit?[/quote
Vaikea vastata yrittäjänä. Tilille tulee kuukaudessa 7.000 - 15.000. Keskimäärin 10 000. Vaihtelee kuukausittain paljon. Tuosta sitten verot, maksut, mainokset, koulutukset, YEL. Jäiskö itselle jotain 5000.
Ei aavistustakaan laskutetuista tunneista. Työtunnit ylittää huimasti laskutetut.
Vierailija kirjoitti:
Jos perin puolisoni avioliiton kautta keskinäisellä testamentilla, ovatko hänen sukulaisensa ne, jotka perivät häneltä minulle jääneen omaisuuden kuolemani jälkeen? Näin jostain joskus luin, tiedä sitten minkä tasoisesta julkaisusta, mutta asia jäi mieleeni. Avoliitossa ei kai tällaista mahdollisuutta luulisi olevan. Kun en tiedä, kysyn kun nyt siihen on oiva tilaisuus.
Jos täysi omistusoikeustestamentti ei puolison sukulaisilla ole mitään jakoa sinun jälkeen jääneeseen omaisuuteen.
Olet lukenut tilanteesta, jossa ollaan naimisissa, ei testamenttia eikä rintaperillisiä. Tällöin leski perii lain nojalla ja leskenkin kuoleman jälkeen ensiksi kuolleen perilliset tulevat mukaan jakoon
Käyttäjä19442 kirjoitti:
Iltaa, olen joutunut vuosien varrella maksamaan yli 1000e vesitasausmaksuja, koska vesimittarini liikkui itsekseen johtuen siitä että vedensekoittaja vuoti. Kyseessä on uudehko v. 2011 rakennettu kerrostalo. Hiljakkoin vesimittareista luovuttiin, sillä tuli ilmi että niissä on todella ongelmia. En ole ainut. Talonyhtiössä on toisia osakkaita (olen siis osakas itse), jotka ovat omien sanojensa mukaan vuosien varrella lutannut vettä olan takaa ja he ovat saaneet rahaa takaisin! Ovat maksaneet siis sen perus vesimaksun per kk, ja minä ja moni muu on joutunut maksamaan paljon ekstraa, vaikka asun yksin ja enkä ole edes ollut paljoa asunnossa yhteen aikaan, jolloin olin aika paljon vanhempieni luona.
Olen miettinyt että voisin haastaa talonyhtiön oikeuteen. Mitä olet mieltä? Kannattaako.. vai olisiko joukkokanne parempi?
Minun mielestäni 1000 euron rahallisen intressin vuoksi ei ole järkevää haastaa ketään oikeuteen. Pelkät oikeudenkäyntikulut nousevat riita-asioissa niin korkeiksi, ja riski häviöstä on aina olemassa jos oikeuteen mennään. Juridisesti selvät asiathan saadaan yleensä sovittua ennen oikeutta.
Suosittelen että neuvottelet sovinnollisesti As. Oy:n hallituksen kanssa, jos he hyvittäisivät virheelliset vesimaksut perustuen osakkaiden yhdenvertaisen kohteluun.
Olen oikeustieteen opiskelija kolmannella vuosikurssilla. Minusta tuntuu, että ymmärrän kohtuullisesti oikeustiedettä, mutta käytännön asioissa tunnen itseni hyvin epävarmaksi. Jos minun pitäisi antaa neuvoja jossakin oikeusongelmassa, niin tiedän kyllä miten etsisin tiedot asian ratkaisemiseksi, mutta olen todella epävarma siitä, olisinko osannut etsiä kaikki tarpeelliset tiedot ja olisinko ylipäänsä hahmottanut tilanteen oikein.
Onko tällainen epävarmuus normaalia, ja onko oletettavissa, että se korjaantuu opintojen edetessä? Missä vaiheessa opintoja tai työuraanne olette alkaneet tuntea, että osaatte luotettavasti ratkaista ongelmat oikein?
Arvosanani ovat olleet ihan hyviä; keskiarvo noin 3,5 arvosteluasteikolla 1-5.
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeustieteen opiskelija kolmannella vuosikurssilla. Minusta tuntuu, että ymmärrän kohtuullisesti oikeustiedettä, mutta käytännön asioissa tunnen itseni hyvin epävarmaksi. Jos minun pitäisi antaa neuvoja jossakin oikeusongelmassa, niin tiedän kyllä miten etsisin tiedot asian ratkaisemiseksi, mutta olen todella epävarma siitä, olisinko osannut etsiä kaikki tarpeelliset tiedot ja olisinko ylipäänsä hahmottanut tilanteen oikein.
Onko tällainen epävarmuus normaalia, ja onko oletettavissa, että se korjaantuu opintojen edetessä? Missä vaiheessa opintoja tai työuraanne olette alkaneet tuntea, että osaatte luotettavasti ratkaista ongelmat oikein?
Arvosanani ovat olleet ihan hyviä; keskiarvo noin 3,5 arvosteluasteikolla 1-5.
Älä huoli. Kyllä se siitä kokemuksen kautta tulee muuttumaan. Tärkeintä on ymmärtää kyseinen oikeusala kokonaisuutena ja tuntea sen oikeusperiaatteet, -käsitteet jne. Lisäksi pitää tietysti tuntea oikeuskäytäntöä ja seurata jatkuvasti kehitystä.
Mielestäni kukaan ei voi olla erityisasiantuntija hirveän monella oikeudenalalla samanaikaisesti. Minulle vieraita ovat esim. ympäristöoikeus, vero-oikeus, työoikeus, hallinto-oikeus - vaikka opinnoissa saatoin saada vitosen kurssista.
Edelleen tulee jatkuvasti vieraita tai vähemmän tuttuja asioita omilla sektoreilla (työkokemusta 5 vuotta). Kuitenkin se oikeudenalan kokonaisuus on sillä tavalla hallussa, että tuota kuvaamaasi epävarmuutta ”onko kaikki kivet käännetty” ei juurikaan tule.
Kokeile osallistua käytännön kursseille. Harjoittelupaikoissa tai auskultoidessa myös harjaantuu. Mutta käytännössä ainakin minulla vain työkokemus on auttanut. 3. työvuoden jälkeen helpotti ja aloin uskoa omiin taitoihini
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19442 kirjoitti:
Iltaa, olen joutunut vuosien varrella maksamaan yli 1000e vesitasausmaksuja, koska vesimittarini liikkui itsekseen johtuen siitä että vedensekoittaja vuoti. Kyseessä on uudehko v. 2011 rakennettu kerrostalo. Hiljakkoin vesimittareista luovuttiin, sillä tuli ilmi että niissä on todella ongelmia. En ole ainut. Talonyhtiössä on toisia osakkaita (olen siis osakas itse), jotka ovat omien sanojensa mukaan vuosien varrella lutannut vettä olan takaa ja he ovat saaneet rahaa takaisin! Ovat maksaneet siis sen perus vesimaksun per kk, ja minä ja moni muu on joutunut maksamaan paljon ekstraa, vaikka asun yksin ja enkä ole edes ollut paljoa asunnossa yhteen aikaan, jolloin olin aika paljon vanhempieni luona.
Olen miettinyt että voisin haastaa talonyhtiön oikeuteen. Mitä olet mieltä? Kannattaako.. vai olisiko joukkokanne parempi?
Minun mielestäni 1000 euron rahallisen intressin vuoksi ei ole järkevää haastaa ketään oikeuteen. Pelkät oikeudenkäyntikulut nousevat riita-asioissa niin korkeiksi, ja riski häviöstä on aina olemassa jos oikeuteen mennään. Juridisesti selvät asiathan saadaan yleensä sovittua ennen oikeutta.
Suosittelen että neuvottelet sovinnollisesti As. Oy:n hallituksen kanssa, jos he hyvittäisivät virheelliset vesimaksut perustuen osakkaiden yhdenvertaisen kohteluun.
Kiitos vinkistä! Asiaa on muuten mutkistamassa as. oy yhtiön vaihtuminen 2 ketaa matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeustieteen opiskelija kolmannella vuosikurssilla. Minusta tuntuu, että ymmärrän kohtuullisesti oikeustiedettä, mutta käytännön asioissa tunnen itseni hyvin epävarmaksi. Jos minun pitäisi antaa neuvoja jossakin oikeusongelmassa, niin tiedän kyllä miten etsisin tiedot asian ratkaisemiseksi, mutta olen todella epävarma siitä, olisinko osannut etsiä kaikki tarpeelliset tiedot ja olisinko ylipäänsä hahmottanut tilanteen oikein.
Onko tällainen epävarmuus normaalia, ja onko oletettavissa, että se korjaantuu opintojen edetessä? Missä vaiheessa opintoja tai työuraanne olette alkaneet tuntea, että osaatte luotettavasti ratkaista ongelmat oikein?
Arvosanani ovat olleet ihan hyviä; keskiarvo noin 3,5 arvosteluasteikolla 1-5.
Älä huoli. Kyllä se siitä kokemuksen kautta tulee muuttumaan. Tärkeintä on ymmärtää kyseinen oikeusala kokonaisuutena ja tuntea sen oikeusperiaatteet, -käsitteet jne. Lisäksi pitää tietysti tuntea oikeuskäytäntöä ja seurata jatkuvasti kehitystä.
Mielestäni kukaan ei voi olla erityisasiantuntija hirveän monella oikeudenalalla samanaikaisesti. Minulle vieraita ovat esim. ympäristöoikeus, vero-oikeus, työoikeus, hallinto-oikeus - vaikka opinnoissa saatoin saada vitosen kurssista.
Edelleen tulee jatkuvasti vieraita tai vähemmän tuttuja asioita omilla sektoreilla (työkokemusta 5 vuotta). Kuitenkin se oikeudenalan kokonaisuus on sillä tavalla hallussa, että tuota kuvaamaasi epävarmuutta ”onko kaikki kivet käännetty” ei juurikaan tule.
Kokeile osallistua käytännön kursseille. Harjoittelupaikoissa tai auskultoidessa myös harjaantuu. Mutta käytännössä ainakin minulla vain työkokemus on auttanut. 3. työvuoden jälkeen helpotti ja aloin uskoa omiin taitoihini
Allekirjoitan edellisen täysin. Koulusta päästyäni tuntui että kaikki tiedot oli sekaisin päässä enkä hahmottanut miten tietoja soveltaisi. Käytännön työ ja soveltaminen vasta tuo sen opiskellun lakitekstin järkeväksi, hallituksi kokonaisuudeksi.
Älä huolehdi. Olemme kaikki olleet samassa epävarmuudessa. Nyt työuraa takana 20 vuotta ja vieläkin tarkistelen asioita ja uusia asioita tulee, jos ei päivittäin, niin ainakin joka toinen päivä....
Käyttäjä19442 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä19442 kirjoitti:
Iltaa, olen joutunut vuosien varrella maksamaan yli 1000e vesitasausmaksuja, koska vesimittarini liikkui itsekseen johtuen siitä että vedensekoittaja vuoti. Kyseessä on uudehko v. 2011 rakennettu kerrostalo. Hiljakkoin vesimittareista luovuttiin, sillä tuli ilmi että niissä on todella ongelmia. En ole ainut. Talonyhtiössä on toisia osakkaita (olen siis osakas itse), jotka ovat omien sanojensa mukaan vuosien varrella lutannut vettä olan takaa ja he ovat saaneet rahaa takaisin! Ovat maksaneet siis sen perus vesimaksun per kk, ja minä ja moni muu on joutunut maksamaan paljon ekstraa, vaikka asun yksin ja enkä ole edes ollut paljoa asunnossa yhteen aikaan, jolloin olin aika paljon vanhempieni luona.
Olen miettinyt että voisin haastaa talonyhtiön oikeuteen. Mitä olet mieltä? Kannattaako.. vai olisiko joukkokanne parempi?
Minun mielestäni 1000 euron rahallisen intressin vuoksi ei ole järkevää haastaa ketään oikeuteen. Pelkät oikeudenkäyntikulut nousevat riita-asioissa niin korkeiksi, ja riski häviöstä on aina olemassa jos oikeuteen mennään. Juridisesti selvät asiathan saadaan yleensä sovittua ennen oikeutta.
Suosittelen että neuvottelet sovinnollisesti As. Oy:n hallituksen kanssa, jos he hyvittäisivät virheelliset vesimaksut perustuen osakkaiden yhdenvertaisen kohteluun.
Kiitos vinkistä! Asiaa on muuten mutkistamassa as. oy yhtiön vaihtuminen 2 ketaa matkan varrella.
Jos kyse on samasta talosta, niin ei asunto-osakeyhtiön vaihtumisella ole todennäköisesti merkitystä. Uusi yhtiö vastaa muihin nähden vanhankin vastuista - lähtökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan edellisen täysin. Koulusta päästyäni tuntui että kaikki tiedot oli sekaisin päässä enkä hahmottanut miten tietoja soveltaisi. Käytännön työ ja soveltaminen vasta tuo sen opiskellun lakitekstin järkeväksi, hallituksi kokonaisuudeksi.
Älä huolehdi. Olemme kaikki olleet samassa epävarmuudessa. Nyt työuraa takana 20 vuotta ja vieläkin tarkistelen asioita ja uusia asioita tulee, jos ei päivittäin, niin ainakin joka toinen päivä....
Samaa mieltä. Ei kannata olla huolissaan, jos opiskeluaikana ei vielä pysty muuta kuin tenttikirjallisuuden rajoissa ratkomaan ongelmia. Juridiikka on myös sellainen ala, jossa koko ajan tulee uutta ja muutoksia. Kaikkea ei voi osata tai muistaa ulkoa. Ja aina pitää kuitenkin tarkistaa, vaikka kuinka luulisi tietävänsä ja osaavansa...
Kokemuksen myötä epävarmuus muuttuu siedettäväksi ja hallittavaksi, mutta ei siitä ehkä kokonaan pääse eroon oman kokemukseni mukaan. Heti jos on vaikeampi keissi käsissä, kyllä se epävarmuus kolkuttaa niskassa. Mutta ajattelen että se on myös hyvä juttu: pitää nöyränä eikä sokeasti luota omaan ylivoimaisuuteensa. Virheet vähenee, kun epävarmuus pakottaa tarkistamaan asioita. Rajansa tietysti kaikella 😄
Olen ajatellut testamentata veljeni lapsille sukutilan. Jos he eivät tätä halua ottaa vastaan, voinko testamentissani määrätä toissijaisen perijän? Ja vielä lisää... jos joku heistä haluaa tämän vastaanottaa, mutta haluaa sen myydä eikä siirtää suvussa eteenpäin niin, kuin itse toivoisin käyvän, voinko tähän vaikuttaa testamentissani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haukun tekstiviestillä tai whatsupilla yhtä henkilöä, puhun hänestä halventavasti ja loukkaavasti, niin syyllistynkö kunnianloukkaukseen? Haukut eivät siis ole tarkoitettu tämän arvostelun kohteelle vaan vain minun ja viestin saajan välille.
Pitääkö siistiä kielenkäyttö vai onko kyseessä rikos ollenkaan?
Olen vaan aika pahoja viestejä laittanut suutuspäissäni ja nyt viestien saaja( ei siis haukkujen kohde) uhkaa viedä jutun poliisille...Kunnianloukkauksen lähtökohta on se, että levitetty tieto on valheellista. Jos haukut ovat ”totta” ja voit sen näyttää toteen, tilanne on kannaltasi parempi. Jos valhetta, niin voi olla että kunnianloukkaus täyttyy. Valitettavsti poliisin resurssit eivät juuri riitä tutkimaan kunnianloukkauksia ellei kyseessä poikkeuksellisen suuri yksityinen tai yleinen intressi
No, en ole haukkunut huoraksi tai muuta, vaan puhunut muuten halventavaan sävyyn, mm. ulkonäköön liittyvässä asiassa. Häpeän toki nyt viestejäni, mutta olin niin kiihdyksissä. Haukuin siis ex-miehelleni naista, jonka kanssa hän petti minua..
LOL, näihin tarvitse mitään juristin koulutusta ymmärtääkseen. Ihan perusasioita. Syyllistyt kunnianloukkaukseen, mikäli nämä juttusi kantautuvat vääriin korviin ja kohde saa tietää. Ja jos ne ovat valetta.
Ulkonäön arvostelu ei ole kunnianloukkaus. Sellainen kun vaikka entinen työnantaja esittää perättömän väitteen ja sillä on merkitystä maineen kannalta, on kunnianloukkaus.
Käsityksesi on väärä. Toki kunnianloukkaus on vakavampi mitä laajemmalle joukolle valheellinen tai halventa tieto välittyy, mutta rikoslain tunnusmerkistö voi täyttyä jo ihan yhdelle henkilölle esitetyllä loukkauksella. Ehkäpä sekoitat Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, josta säädetään erikseen? Tällöin kyse on totuudenmukaisten mutta loukkaavien tietojen esittämisestä.
Siinä olet oikeassa, että kunnianloukkaus edellyttää että teko ”on omiaan” (=saattaa) aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Tällainen voi täyttyä helpostikin ihan pienessä piirissä.
”Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.”