Kysy lakimieheltä

Vierailija kirjoitti:

Samoin, itseänikin vahvasti epäilyttää, etteivät ole lakiasiantuntijoita ollenkaan.

Vastauksetkin ympäripyöreitä, sellaisia, joita voi antaa melkein minkä ammatinharjoittaja tahansa.

Tuntuu muutenkin oudolta, että lakimiehet pyörisivät näillä palstoilla.

Mutta netissähän kuka tahansa, voi olla esittää olevansa mitä tahansa.

Suhtautuisin varauksella vastauksiin, mutta suomalaisethan tunnetusti uskovat helposti koulutettuja ihmisiä. Suomalaisia on helppo kusettaa.

Tietenkin kannattaa suhtautua varauksella, kuten kaikkeen netissä kirjoitteluun. Fakta vaan on, että kovin tarkkoja vastauksia on vaikea (ellei mahdotontakin) antaa perehtymättä asiakirjoihin ja yksittäiseen tapaukseen. Ei lääkärikään potilasta näkemättä täsmällistä diagnoosia voi antaa...

Hieman huvittaa tuo kommentti, että "tuntuu muutenkin oudolta, että lakimiehet pyörisivät näillä palstoilla". Missä meidän on sallittua pyöriä? Ei me lasitornissa aina pyöritä, välillä laskeudumme tavallisen rahvaan pariin, jopa vauvasivustolle :D

Vierailija kirjoitti:

Täytyykö luokkaretki-tyyppiset rahankeräykset nykyään ilmoittaa verottajalle, ketkä sinne reissuun lähtevät ja mitä heidän matkansa maksoi?

Ei tarvitse tiettyjen edellytysten täyttyessä. Toiminta pienimuotoista (alle 10 000 /v) ja keräyksestä/myynnistä saadut varat käytetään koko luokan hyväksi eli rahoja ei ole korvamerkitty kenenkään lapsen maksuosuuden kattamiseksi (esim. vanhemmat antavat vain lastaan koskevan maksuosuuden).

Vierailija kirjoitti:

Oliko vaikeaa opiskella lakimieheksi ?

Kokonaisuutena ei ollut vaikeaa, mutta vaikka oli varautunut paljoon lukemiseen, se silti yllätti aluksi. Itse valmistunut ajat sitten, joten voi olla hieman vanhentunutta tietoa, mutta keskimäärin tenttikokonaisuuden lukumäärä oli 2000 - 2500 sivua. Itselle vaikeimmin hallittavia oli ympäristöoikeuteen ja maakaareen kuuluvat kokonaisuudet, helpointa taas rikos- ja prosessioikeus. Perintöoikeus luettuna suht hankalaa, mutta kun pääsi soveltamaan käytännössä, niin se avautui yllättävän helposti hahmotettavaksi kokonaisuudeksi.

Saako julkisen palvelun maksun viiden sentin korosta lähettää muistutuslaskun 12 euron perintäkuluilla, kun pääoma on maksettu, eikä korosta ole tullut laskua?

Joskus täällä pohdittiin tällaista tilannetta:

Maija on naimisissa Matin kanssa. Matilla on omistusasunto, jossa he asuvat. Heillä on yksi lapsi, Marko. Matti kuolee. Maija jää leskeytensä oikeudella asumaan Matin taloon. Maija menee uusiin naimisiin Mikon kanssa. Maija kuolee. Saako Mikko jäädä asumaan taloon?

Erosin lasteni isästä. Kantasuomalainen isä muutti saman tien toiseen maahan ja elää siellä nyt uuden vaimonsa kanssa. Erovaiheessa papereihin merkittiin yhteishuoltajuus, vaikka käytännössä isä ei ole yhtään missään tekemisissä lastensa kanssa, eikä edes pidä heihin yhteyttä kuin aniharvoin. Riittääkö pelkkä muutto toiseen maahan perusteeksi yksinhuoltajuuden saamiseen ja miten yksinhuoltajuuden hakeminen käytännössä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Joskus täällä pohdittiin tällaista tilannetta:

Maija on naimisissa Matin kanssa. Matilla on omistusasunto, jossa he asuvat. Heillä on yksi lapsi, Marko. Matti kuolee. Maija jää leskeytensä oikeudella asumaan Matin taloon. Maija menee uusiin naimisiin Mikon kanssa. Maija kuolee. Saako Mikko jäädä asumaan taloon?

Luin sen ketjun aikaisemmin. Se ei ollut vastaava kuin esittämäsi. 

Sinun esittämääsi versioon vastaus on, että Mikko ei saa jäädä asumaan taloon asumisoikeuden nojalla. Matti kuolee ja omistus siirtyy Markolle (osituksia ei siis huomioida tässä, vaan kyse on puhtaasi lesken asumisoikeudesta). Maija jää asumaan lesken asumisoikeuden nojalla. Menee Mikon kanssa naimisiin. Koska asumisoikeus ei enää siirry Mikolle, Mikko lähtee.

Aikaisemmassa oli kyse Mirkun asemasta.

Siinä oli Pentti ja Pirkko omistivat asunnon. Oli lapsia. Pirkko kuoli ja Pentti meni naimisiin Mirkun kanssa. Lapsilla siis Pirkon osuus asunnosta. Pentti kuoli. Mirkku saa jäädä asumaan asuntoon lesken asumisoikeuden nojalla vaikka lapset omistavat asunnon. Jos Mirkku menee uusiin naimisiin, on asema sama kuin edellä Mikolla. Uusi puoliso lähtee Mirkun kuolemana jälkeen.

Oletko katkera siitä, ettet ole Espan härrrrkä vaan teet pejää jossain Pihtiputaan perukoilla?

Olemme aviopari. Vaimo on ollut koko avioliiton ajan kotiäitinä ja mies tienannut perheelle rahat.

Haluaisimme varmistaa vaimon taloudellisen pärjäämisen siinä tapauksessa, että mies kuolee ja vaimo jää leskeksi.

Meillä on lapsia joka lähtöön, eli yhteinen ja kummallakin myös edellisestä avioliitosta.

Eli vaimolle pitäisi saada omaisuutta ja

yhteiselle lapsellemme haluaisimme jättää isoimman perinnön.

Miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Erosin lasteni isästä. Kantasuomalainen isä muutti saman tien toiseen maahan ja elää siellä nyt uuden vaimonsa kanssa. Erovaiheessa papereihin merkittiin yhteishuoltajuus, vaikka käytännössä isä ei ole yhtään missään tekemisissä lastensa kanssa, eikä edes pidä heihin yhteyttä kuin aniharvoin. Riittääkö pelkkä muutto toiseen maahan perusteeksi yksinhuoltajuuden saamiseen ja miten yksinhuoltajuuden hakeminen käytännössä tapahtuu?

Muutto toiseen maahan ei sinällään ole yksioikoinen peruste yksinhuoltajuudelle, mutta esittämäsi tilanne, että isä ei ole lapsiin yhteydessä on. Eli perusteluina yksinhuoltajuudelle: asuminen toisessa maassa, ei säännöllisiä tapaamisia, ei yhteydenpitoa, lähivanhemman hankala hoitaa lasten asioita... ---> perusteet yksinhuoltajuudelle. 

Koska isä muualla, oletan, ettei saapuisi lastenvalvojalle, niin suosittelen suoraan oikeuteen tehtyä haastehakemusta, jossa vaaditaan yksinhuoltajuutta. Perusteet esiin haastehakemuksessa. Oikeus toimittaa sitten haastehakemuksen tiedoksi isälle, joka vastaa hakemukseen. 

Suosittelen asianajajan käyttämistä haastehakemuksen laatimisessa, sillä usein käy niin, että perustelut jäävät vaillinaiseksi ja oikeus lähettää täydennyspyyntöjä ja asia pitkittyy. Välttämätöntä juristin käyttäminen ei ole, helpottaa vain asian etenemistä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko katkera siitä, ettet ole Espan härrrrkä vaan teet pejää jossain Pihtiputaan perukoilla?

En ymmärrä kysymystä, mutta vastaan silti :) En toimi Espalla enkä Pihtiputaalla. Toimisto Helsingissä kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mielessäni pyöritellyt miten saisin jälkeeni jäävän arvopaperisalkkuni testamentattua haluamalleni kohderyhmälle. Olen miettinyt onko säätiö se ratkaisu. Mielessäni pyörii ajatus siitä, että säätiö tulouttaisi vuosittain osinkoja tälle kohderyhmälle. Voinko perustaa säätiön nyt ja nostaa osingot itselleni siihen saakka, kunnes kuolo korjaa?

Toinen kysymys samaan aiheeseen liittyen: voiko joku taho myydä salkun ennen kuolemaani, jos olen hoivapalveluiden tarpeessa ja katsovat sillä voivansa maksaa palvelujen käyttöäni?

Yhteenveto: Onko salkku minun vai säätiön, joka on minun hallinnassani kuolemaani saakka?

Toivottavasti asia oli selkeä - omassa päässä se ei sitä ole, mutta on minulle tärkeä ja täytyisi pian asian eteen jotain tehdä.

Hei. Asiassa on monta huomioon otettavaa seikkaa. Säätiö on yksi mahdollinen keino toteuttaa haluamasi rakennelma. Säätiön voi perustaa etukäteen tai määrätä testamentissa perustettavaksi.

Säätiön perustaminen testamentissa vaatii mielestäni vähintään lakimiehen tai asianajajan konsultointia ja mielellään testamenttia jonka ammattilainen laatii, koska se ei ole mikään simppelein juttu.

Säätiö on oikeushenkilö, eli erillinen sinusta. Sen omistama omaisuus kuuluu sille eikä sinulle. Säätiötä ei ”omista” kukaan, hallituksessa pitää olla joku määrä henkilöitä ja peruspääoma 50.000. Säätiön pyörittäminen ei ole ihan yksinkertaista.

Kiitos vastauksesta.

Täytyy miettiä miten asian kanssa etenen. Täytyy perehtyä tähän säätiö-asiaan tarkemmin.

Vastaatko vielä siihen, että onko salkku suojassa, jos se on testamentissa määrätty säätiölle? En taida tähän itsekään uskoa, kun sitä mietin, mutta jotenkin pitää miettiä miten saisin sen sinne minne haluan ja se ei ole hoivakoti palveluineen.

Vierailija kirjoitti:

Olemme aviopari. Vaimo on ollut koko avioliiton ajan kotiäitinä ja mies tienannut perheelle rahat.

Haluaisimme varmistaa vaimon taloudellisen pärjäämisen siinä tapauksessa, että mies kuolee ja vaimo jää leskeksi.

Meillä on lapsia joka lähtöön, eli yhteinen ja kummallakin myös edellisestä avioliitosta.

Eli vaimolle pitäisi saada omaisuutta ja

yhteiselle lapsellemme haluaisimme jättää isoimman perinnön.

Miten toimia?

Tämä on nyt niitä kysymyksiä, joihin mahdotonta antaa vastausta näillä tiedoilla. Pitäisi kartoittaa omaisuus eli mitä omaisuutta teillä on. Hyvin mahdollista, että testamenttia ei edes tarvitsisi tehdä (vaimoa ajatellen), jos on sellaista omaisuutta, mikä helposti ositettavissa miehen kuoleman jälkeen. Eli osituksessahan vaimo saisi puolet pesän säästöstä. 

Mutta koska kyseessä myös tilanne, että yhteiselle lapselle haluatte jättää isomman perintöosuuden kuin muille lapsille, niin se edellyttää testamenttia. 

Varatkaa aika asianajajan luona, niin omaisuusmassa ja toiveenne kartoitetaan, minkä jälkeen asianajaja laatii testamentin. Maksaa jonkun verran (olettamus 450 - 850), mutta asia tulee tarpeitanne vastaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme aviopari. Vaimo on ollut koko avioliiton ajan kotiäitinä ja mies tienannut perheelle rahat.

Haluaisimme varmistaa vaimon taloudellisen pärjäämisen siinä tapauksessa, että mies kuolee ja vaimo jää leskeksi.

Meillä on lapsia joka lähtöön, eli yhteinen ja kummallakin myös edellisestä avioliitosta.

Eli vaimolle pitäisi saada omaisuutta ja

yhteiselle lapsellemme haluaisimme jättää isoimman perinnön.

Miten toimia?

Tämä on nyt niitä kysymyksiä, joihin mahdotonta antaa vastausta näillä tiedoilla. Pitäisi kartoittaa omaisuus eli mitä omaisuutta teillä on. Hyvin mahdollista, että testamenttia ei edes tarvitsisi tehdä (vaimoa ajatellen), jos on sellaista omaisuutta, mikä helposti ositettavissa miehen kuoleman jälkeen. Eli osituksessahan vaimo saisi puolet pesän säästöstä. 

Mutta koska kyseessä myös tilanne, että yhteiselle lapselle haluatte jättää isomman perintöosuuden kuin muille lapsille, niin se edellyttää testamenttia. 

Varatkaa aika asianajajan luona, niin omaisuusmassa ja toiveenne kartoitetaan, minkä jälkeen asianajaja laatii testamentin. Maksaa jonkun verran (olettamus 450 - 850), mutta asia tulee tarpeitanne vastaavaksi.

Suuret kiitokset hyvästä vastauksesta!

Tässä edellinen kysyjä uudestaan., Numero 88. Voiko avioliiton aikana siirtää osan omaisuudesta vaimon nimiin, jolloin puolison kuollessa sitä ei jaeta miehen edellisen avioliiton lapsien kesken. Vaan se ikäänkuin jää vaimon omaisuudeksi?

Voi tietenkin siirtää vaimon nimiin omaisuutta, itse asiassa suotavaakin. Lahjaverot maksetaan normaalisti 1. luokan mukaan.

Lahjoitus ei kuitenkaan poista testamentin tarpeellisuutta, mikäli tilanne aikaisemmin kuvailemasi eli yhteiselle lapselle tarkoitus antaa perintönä isompi osuus kuin muille lapsille (vaimollahan oli myös aikaisemmasta liitosta lapsia). Jos vaimo kuolee ensin eikä testamenttia, niin hänen omaisuutensa menee hänen lapsille yhtä suurin osuuksin. Tätä voi muuttaa vain testamentilla.

Vierailija kirjoitti:

Voi tietenkin siirtää vaimon nimiin omaisuutta, itse asiassa suotavaakin. Lahjaverot maksetaan normaalisti 1. luokan mukaan.

Lahjoitus ei kuitenkaan poista testamentin tarpeellisuutta, mikäli tilanne aikaisemmin kuvailemasi eli yhteiselle lapselle tarkoitus antaa perintönä isompi osuus kuin muille lapsille (vaimollahan oli myös aikaisemmasta liitosta lapsia). Jos vaimo kuolee ensin eikä testamenttia, niin hänen omaisuutensa menee hänen lapsille yhtä suurin osuuksin. Tätä voi muuttaa vain testamentilla.

Toinen juristi lisää, että jos ei ole avioehtoa, niin ennen perinnönjakoa tehdään vielä ositus puolisoiden välillä ja kummankin osuus on puolet pesän säästöstä. Eli eläessä tehdyt lahjoitukset eivät ilman avioehtoa ja testamenttia auta tilanteessanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mielessäni pyöritellyt miten saisin jälkeeni jäävän arvopaperisalkkuni testamentattua haluamalleni kohderyhmälle. Olen miettinyt onko säätiö se ratkaisu. Mielessäni pyörii ajatus siitä, että säätiö tulouttaisi vuosittain osinkoja tälle kohderyhmälle. Voinko perustaa säätiön nyt ja nostaa osingot itselleni siihen saakka, kunnes kuolo korjaa?

Toinen kysymys samaan aiheeseen liittyen: voiko joku taho myydä salkun ennen kuolemaani, jos olen hoivapalveluiden tarpeessa ja katsovat sillä voivansa maksaa palvelujen käyttöäni?

Yhteenveto: Onko salkku minun vai säätiön, joka on minun hallinnassani kuolemaani saakka?

Toivottavasti asia oli selkeä - omassa päässä se ei sitä ole, mutta on minulle tärkeä ja täytyisi pian asian eteen jotain tehdä.

Hei. Asiassa on monta huomioon otettavaa seikkaa. Säätiö on yksi mahdollinen keino toteuttaa haluamasi rakennelma. Säätiön voi perustaa etukäteen tai määrätä testamentissa perustettavaksi.

Säätiön perustaminen testamentissa vaatii mielestäni vähintään lakimiehen tai asianajajan konsultointia ja mielellään testamenttia jonka ammattilainen laatii, koska se ei ole mikään simppelein juttu.

Säätiö on oikeushenkilö, eli erillinen sinusta. Sen omistama omaisuus kuuluu sille eikä sinulle. Säätiötä ei ”omista” kukaan, hallituksessa pitää olla joku määrä henkilöitä ja peruspääoma 50.000. Säätiön pyörittäminen ei ole ihan yksinkertaista.

Kiitos vastauksesta.

Täytyy miettiä miten asian kanssa etenen. Täytyy perehtyä tähän säätiö-asiaan tarkemmin.

Vastaatko vielä siihen, että onko salkku suojassa, jos se on testamentissa määrätty säätiölle? En taida tähän itsekään uskoa, kun sitä mietin, mutta jotenkin pitää miettiä miten saisin sen sinne minne haluan ja se ei ole hoivakoti palveluineen.

Ei mikään omaisuus ole suojassa vain sillä, että se on merkitty testamentissa jollekin meneväksi. Se on sinun varallisuuttasi ja voidaan ottaa huomioon juuri esim. hoivakotitilanteessa. Jos haluat sen ns. suojaan jo eläessäsi se pitää siirtää vaikka säätiölle tai osakeyhtiölle, jotka ovat erillisiä oikeushenkilöitä. Asiaan tarkemmin perehtymättä en pysty sanomaan miten tällaisen omistaminen otetaan huomioon esim hoivakotipaikassa. Yleinen lähtökohta tietysti on, ettei omaisuusjärjestelyillä voisi saada etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tietenkin siirtää vaimon nimiin omaisuutta, itse asiassa suotavaakin. Lahjaverot maksetaan normaalisti 1. luokan mukaan.

Lahjoitus ei kuitenkaan poista testamentin tarpeellisuutta, mikäli tilanne aikaisemmin kuvailemasi eli yhteiselle lapselle tarkoitus antaa perintönä isompi osuus kuin muille lapsille (vaimollahan oli myös aikaisemmasta liitosta lapsia). Jos vaimo kuolee ensin eikä testamenttia, niin hänen omaisuutensa menee hänen lapsille yhtä suurin osuuksin. Tätä voi muuttaa vain testamentilla.

Toinen juristi lisää, että jos ei ole avioehtoa, niin ennen perinnönjakoa tehdään vielä ositus puolisoiden välillä ja kummankin osuus on puolet pesän säästöstä. Eli eläessä tehdyt lahjoitukset eivät ilman avioehtoa ja testamenttia auta tilanteessanne.

Ohiksena kysyisin: voiko pariskunnan asunnon laittaa vain toisen puolison/vaimon nimiin, jolloin se ei jäisi miehen ed liiton lapsille tapauksessa, jossa mies kuolee ensin. Tarvitaanko tässä tilanteessa avioehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tietenkin siirtää vaimon nimiin omaisuutta, itse asiassa suotavaakin. Lahjaverot maksetaan normaalisti 1. luokan mukaan.

Lahjoitus ei kuitenkaan poista testamentin tarpeellisuutta, mikäli tilanne aikaisemmin kuvailemasi eli yhteiselle lapselle tarkoitus antaa perintönä isompi osuus kuin muille lapsille (vaimollahan oli myös aikaisemmasta liitosta lapsia). Jos vaimo kuolee ensin eikä testamenttia, niin hänen omaisuutensa menee hänen lapsille yhtä suurin osuuksin. Tätä voi muuttaa vain testamentilla.

Toinen juristi lisää, että jos ei ole avioehtoa, niin ennen perinnönjakoa tehdään vielä ositus puolisoiden välillä ja kummankin osuus on puolet pesän säästöstä. Eli eläessä tehdyt lahjoitukset eivät ilman avioehtoa ja testamenttia auta tilanteessanne.

Ohiksena kysyisin: voiko pariskunnan asunnon laittaa vain toisen puolison/vaimon nimiin, jolloin se ei jäisi miehen ed liiton lapsille tapauksessa, jossa mies kuolee ensin. Tarvitaanko tässä tilanteessa avioehto?

Edelleen jos ei ole avioehtoa, niin ei välttämättä auta. Jos vaimo/jäljellä jäävä on varakkaampi puoliso, hänen kuoleman jälkeen viimeistään puolisoiden osuudet tasataan 50-50. (Lesken ei tarvitse eläessään maksaa tasinkoa jos varakkaampi)