Kysy lakimieheltä

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli toisesta maasta suomeen muuttanut avopuoliso kuolee, tuleeko suomessa tehtävään perukirjoitukseen hankkia kaikilta sisaruksilta (asuvat eri maissa) ympäri maailmaa virkatodistukset?  Millä heidät tuollaisessa tapauksessa löytäisi ellei ole olleet missään tekemisissä vuosikymmeniin?

Virkatodistukset tarvitaan vainajalta katkeamattomana noin 15-vuotiaaksi saakka (syynä se, että voidaan varmistua siitä, ettei vainajalta jää mahdollisia lapsia pois). Jos vainajan sisarukset ovat kuolinpesän osakkaita, heiltä tulee hankkia virkatodistukset. Riippuu todella paljon maasta, kuinka hankalaa on hankkia näitä tietoja. Tietyissä tilanteissa viranomaisilta (esim. Ulkoministeriöstä) voi saada apua.

Ei voi pitää pakkaansa. Täytyy olla jotain poikkeustapauksia tuossa tilanteessa.

Ajatellaanpa joos kuolinpesä on varaton. Tuleeko siinäkin tapauksessa avolesken muka etsiä koko hajallaan olevat sisarukset/suku pitkin maailmaa virkatodistuksia varten? Tyyliin Saksasta, Ranskasta, Turkista, Marokosta,Kreikasta  jne...?

Tuohan tulee varmaan aika kalliiksi tulkkeineen sun muineen, huomioon ottaen että perukirjoitus on toimitettava muutaman kk aikana suomessa.

Sisarukset ovat Suomen perintökaaren mukaan perillisiä vain siis silloin, jos vainajalla ei ole rintaperillisiä (lapsia) eivätkä vanhempi/vanhemmat elossa. Testamentilla toki voi säätää toisinkin.

Jos henkilöiden nimet ovat tiedossa, niin osoitepalveluiden kautta lähdetään selvittämään tai otetaan suoraan yhteyttä maan virastoon josta virkatodistuksen saa, jos tiedetään tai oletetaan henkilö kuolleeksi.

Jos tilanne on hankala, kannattaa hakea mahdollisesti heti alkuun käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä hoitamaan asiaa. Tämä toki maksaa.

Perunkirjoitukseen saa hakemuksella lisäaikaa Verohallinnolta. Ulkomailla asuvat osakkaat ovat erittäin hyvä peruste tähän.

Mikäli kuolinpesä on varaton, niin miksi tarvitaan sisarusten virkatodistuksia ympäri maailmaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

We suurin järjettömyys on tapahtunut jo alussa.

Ei olisi pitänyt päästää maahan lainkaan varattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli toisesta maasta suomeen muuttanut avopuoliso kuolee, tuleeko suomessa tehtävään perukirjoitukseen hankkia kaikilta sisaruksilta (asuvat eri maissa) ympäri maailmaa virkatodistukset?  Millä heidät tuollaisessa tapauksessa löytäisi ellei ole olleet missään tekemisissä vuosikymmeniin?

Virkatodistukset tarvitaan vainajalta katkeamattomana noin 15-vuotiaaksi saakka (syynä se, että voidaan varmistua siitä, ettei vainajalta jää mahdollisia lapsia pois). Jos vainajan sisarukset ovat kuolinpesän osakkaita, heiltä tulee hankkia virkatodistukset. Riippuu todella paljon maasta, kuinka hankalaa on hankkia näitä tietoja. Tietyissä tilanteissa viranomaisilta (esim. Ulkoministeriöstä) voi saada apua.

Ei voi pitää pakkaansa. Täytyy olla jotain poikkeustapauksia tuossa tilanteessa.

Ajatellaanpa joos kuolinpesä on varaton. Tuleeko siinäkin tapauksessa avolesken muka etsiä koko hajallaan olevat sisarukset/suku pitkin maailmaa virkatodistuksia varten? Tyyliin Saksasta, Ranskasta, Turkista, Marokosta,Kreikasta  jne...?

Tuohan tulee varmaan aika kalliiksi tulkkeineen sun muineen, huomioon ottaen että perukirjoitus on toimitettava muutaman kk aikana suomessa.

Sisarukset ovat Suomen perintökaaren mukaan perillisiä vain siis silloin, jos vainajalla ei ole rintaperillisiä (lapsia) eivätkä vanhempi/vanhemmat elossa. Testamentilla toki voi säätää toisinkin.

Jos henkilöiden nimet ovat tiedossa, niin osoitepalveluiden kautta lähdetään selvittämään tai otetaan suoraan yhteyttä maan virastoon josta virkatodistuksen saa, jos tiedetään tai oletetaan henkilö kuolleeksi.

Jos tilanne on hankala, kannattaa hakea mahdollisesti heti alkuun käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä hoitamaan asiaa. Tämä toki maksaa.

Perunkirjoitukseen saa hakemuksella lisäaikaa Verohallinnolta. Ulkomailla asuvat osakkaat ovat erittäin hyvä peruste tähän.

Mikäli kuolinpesä on varaton, niin miksi tarvitaan sisarusten virkatodistuksia ympäri maailmaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

We suurin järjettömyys on tapahtunut jo alussa.

Ei olisi pitänyt päästää maahan lainkaan varattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli toisesta maasta suomeen muuttanut avopuoliso kuolee, tuleeko suomessa tehtävään perukirjoitukseen hankkia kaikilta sisaruksilta (asuvat eri maissa) ympäri maailmaa virkatodistukset?  Millä heidät tuollaisessa tapauksessa löytäisi ellei ole olleet missään tekemisissä vuosikymmeniin?

Virkatodistukset tarvitaan vainajalta katkeamattomana noin 15-vuotiaaksi saakka (syynä se, että voidaan varmistua siitä, ettei vainajalta jää mahdollisia lapsia pois). Jos vainajan sisarukset ovat kuolinpesän osakkaita, heiltä tulee hankkia virkatodistukset. Riippuu todella paljon maasta, kuinka hankalaa on hankkia näitä tietoja. Tietyissä tilanteissa viranomaisilta (esim. Ulkoministeriöstä) voi saada apua.

Ei voi pitää pakkaansa. Täytyy olla jotain poikkeustapauksia tuossa tilanteessa.

Ajatellaanpa joos kuolinpesä on varaton. Tuleeko siinäkin tapauksessa avolesken muka etsiä koko hajallaan olevat sisarukset/suku pitkin maailmaa virkatodistuksia varten? Tyyliin Saksasta, Ranskasta, Turkista, Marokosta,Kreikasta  jne...?

Tuohan tulee varmaan aika kalliiksi tulkkeineen sun muineen, huomioon ottaen että perukirjoitus on toimitettava muutaman kk aikana suomessa.

Sisarukset ovat Suomen perintökaaren mukaan perillisiä vain siis silloin, jos vainajalla ei ole rintaperillisiä (lapsia) eivätkä vanhempi/vanhemmat elossa. Testamentilla toki voi säätää toisinkin..

Eli mikäli AVOpuolisoilla on keskinäinen testamentti , koko sukua ei tarvitse etsiskellä ja selvittää virkatodistuksia?

Keskinäinen testamentti ei poista toissijaisten perillisten oikeutta. Eli kun jälkeenjäänyt puoliso kuolee, menee ensiksi kuolleen osuus hänen toissijaisille perillisilleen ja heidät täytyy merkitä ensiksi kuolleen perukirjaan

Tässä kyllä lipsahtanut jollakin täysin väärä vastaus. Mikäli avopuolisolle omistusoikeustestamentti, niin ei toissijaisilla ole mitään nokan koputtamista enää....

Toissijaisille perillisille menee omaisuus, mikäli Aviopuolisoilla ei ole rintaperillisiä eikä testamenttia. Tällöin Aviopuoliso perii lain nojalla, ja hänenkin kuoleman jälkeen puolet omaisuudesta menee toissijaisille (käytännössä puolet, ellei muuta osoiteta)…

Olen maksanut vuokran vahingossa väärään tilille. VUokranantaja uhkaa häädöllä. Onko laillista?

Kuinka isoon rikokseen syyllistyn jos surmaan naapurin kissan? Siis kuinka ison rangaistuksen saan? Koska kyllä minä voin huoletta sakkoja maksaa, eivät sakot minua haittaa. Saanpahan olla kiusaksi naapurille.

Ja paheneeko rikos huomattavasti jos uusin sen monta kertaa? Siis naapuri ostaa uuden kissan - surmaan senkin. Taas naapuri ostaa uuden kissan - surmaan taas. Aina sama naapuri, tietysti.

Voiko olla että pahimmillaan naapuri jopa hakee minua kohtaan lähestymiskieltoa? Mitä sitten tapahtuu jos vielä jatkan kissojen surmaamista? Onko se yhtä kuin lähestymiskiellon rikkominen? Voiko siitä jo joutua vankilaan?

PS. Inhoan naapuarini ja hän rakastaa kissaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen maksanut vuokran vahingossa väärään tilille. VUokranantaja uhkaa häädöllä. Onko laillista?

Yhden vuokran väliin jääminen ei ole vielä häätöperuste. Vuokralaisen velvollisuus on tietenkin varmistua siitä, että vuokranantaja saa vuokransa. Riippuu montako kuukautta vuokraa maksamatta....

Vierailija kirjoitti:

Kuinka isoon rikokseen syyllistyn jos surmaan naapurin kissan? Siis kuinka ison rangaistuksen saan? Koska kyllä minä voin huoletta sakkoja maksaa, eivät sakot minua haittaa. Saanpahan olla kiusaksi naapurille.

Ja paheneeko rikos huomattavasti jos uusin sen monta kertaa? Siis naapuri ostaa uuden kissan - surmaan senkin. Taas naapuri ostaa uuden kissan - surmaan taas. Aina sama naapuri, tietysti.

Voiko olla että pahimmillaan naapuri jopa hakee minua kohtaan lähestymiskieltoa? Mitä sitten tapahtuu jos vielä jatkan kissojen surmaamista? Onko se yhtä kuin lähestymiskiellon rikkominen? Voiko siitä jo joutua vankilaan?

PS. Inhoan naapuarini ja hän rakastaa kissaansa.

Sairaan ihmisen ajatuksenjuoksua ei edes asianajaja pysty fiksaamaan. Suosittelen psykiatrin puoleen kääntymistä. Ei ole minun alaani....

Vähän kyllä epäilyttää ovatko nämä vastaajat todella lakimiehiä/-naisia.

Vääriäkin vastauksia tullut.

Samoin, itseänikin vahvasti epäilyttää, etteivät ole lakiasiantuntijoita ollenkaan.

Vastauksetkin ympäripyöreitä, sellaisia, joita voi antaa melkein minkä ammatinharjoittaja tahansa.

Tuntuu muutenkin oudolta, että lakimiehet pyörisivät näillä palstoilla.

Mutta netissähän kuka tahansa, voi olla esittää olevansa mitä tahansa.

Suhtautuisin varauksella vastauksiin, mutta suomalaisethan tunnetusti uskovat helposti koulutettuja ihmisiä. Suomalaisia on helppo kusettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LakimiesVastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli toisesta maasta suomeen muuttanut avopuoliso kuolee, tuleeko suomessa tehtävään perukirjoitukseen hankkia kaikilta sisaruksilta (asuvat eri maissa) ympäri maailmaa virkatodistukset?  Millä heidät tuollaisessa tapauksessa löytäisi ellei ole olleet missään tekemisissä vuosikymmeniin?

Virkatodistukset tarvitaan vainajalta katkeamattomana noin 15-vuotiaaksi saakka (syynä se, että voidaan varmistua siitä, ettei vainajalta jää mahdollisia lapsia pois). Jos vainajan sisarukset ovat kuolinpesän osakkaita, heiltä tulee hankkia virkatodistukset. Riippuu todella paljon maasta, kuinka hankalaa on hankkia näitä tietoja. Tietyissä tilanteissa viranomaisilta (esim. Ulkoministeriöstä) voi saada apua.

Ei voi pitää pakkaansa. Täytyy olla jotain poikkeustapauksia tuossa tilanteessa.

Ajatellaanpa joos kuolinpesä on varaton. Tuleeko siinäkin tapauksessa avolesken muka etsiä koko hajallaan olevat sisarukset/suku pitkin maailmaa virkatodistuksia varten? Tyyliin Saksasta, Ranskasta, Turkista, Marokosta,Kreikasta  jne...?

Tuohan tulee varmaan aika kalliiksi tulkkeineen sun muineen, huomioon ottaen että perukirjoitus on toimitettava muutaman kk aikana suomessa.

Sisarukset ovat Suomen perintökaaren mukaan perillisiä vain siis silloin, jos vainajalla ei ole rintaperillisiä (lapsia) eivätkä vanhempi/vanhemmat elossa. Testamentilla toki voi säätää toisinkin.

Jos henkilöiden nimet ovat tiedossa, niin osoitepalveluiden kautta lähdetään selvittämään tai otetaan suoraan yhteyttä maan virastoon josta virkatodistuksen saa, jos tiedetään tai oletetaan henkilö kuolleeksi.

Jos tilanne on hankala, kannattaa hakea mahdollisesti heti alkuun käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä hoitamaan asiaa. Tämä toki maksaa.

Perunkirjoitukseen saa hakemuksella lisäaikaa Verohallinnolta. Ulkomailla asuvat osakkaat ovat erittäin hyvä peruste tähän.

Mikäli kuolinpesä on varaton, niin miksi tarvitaan sisarusten virkatodistuksia ympäri maailmaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

We suurin järjettömyys on tapahtunut jo alussa.

Ei olisi pitänyt päästää maahan lainkaan varattomia.

Olethan sinäkin täällä. Lisäksi aivoton tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka isoon rikokseen syyllistyn jos surmaan naapurin kissan? Siis kuinka ison rangaistuksen saan? Koska kyllä minä voin huoletta sakkoja maksaa, eivät sakot minua haittaa. Saanpahan olla kiusaksi naapurille.

Ja paheneeko rikos huomattavasti jos uusin sen monta kertaa? Siis naapuri ostaa uuden kissan - surmaan senkin. Taas naapuri ostaa uuden kissan - surmaan taas. Aina sama naapuri, tietysti.

Voiko olla että pahimmillaan naapuri jopa hakee minua kohtaan lähestymiskieltoa? Mitä sitten tapahtuu jos vielä jatkan kissojen surmaamista? Onko se yhtä kuin lähestymiskiellon rikkominen? Voiko siitä jo joutua vankilaan?

PS. Inhoan naapuarini ja hän rakastaa kissaansa.

Sairaan ihmisen ajatuksenjuoksua ei edes asianajaja pysty fiksaamaan. Suosittelen psykiatrin puoleen kääntymistä. Ei ole minun alaani....

Pyh! Et vain tiedä vastausta. Et tiedä minkä sortin rikos naapurin kissan surmaaminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka isoon rikokseen syyllistyn jos surmaan naapurin kissan? Siis kuinka ison rangaistuksen saan? Koska kyllä minä voin huoletta sakkoja maksaa, eivät sakot minua haittaa. Saanpahan olla kiusaksi naapurille.

Ja paheneeko rikos huomattavasti jos uusin sen monta kertaa? Siis naapuri ostaa uuden kissan - surmaan senkin. Taas naapuri ostaa uuden kissan - surmaan taas. Aina sama naapuri, tietysti.

Voiko olla että pahimmillaan naapuri jopa hakee minua kohtaan lähestymiskieltoa? Mitä sitten tapahtuu jos vielä jatkan kissojen surmaamista? Onko se yhtä kuin lähestymiskiellon rikkominen? Voiko siitä jo joutua vankilaan?

PS. Inhoan naapuarini ja hän rakastaa kissaansa.

Sairaan ihmisen ajatuksenjuoksua ei edes asianajaja pysty fiksaamaan. Suosittelen psykiatrin puoleen kääntymistä. Ei ole minun alaani....

Pyh! Et vain tiedä vastausta. Et tiedä minkä sortin rikos naapurin kissan surmaaminen on.

PS. Onko naapurin kissan surmaaminen tasan samanlainen harmiton juttu kuin oman kissan surmaaminen eli vain ja ainoastaan eläintensuojelurikos?

Vierailija kirjoitti:

Samoin, itseänikin vahvasti epäilyttää, etteivät ole lakiasiantuntijoita ollenkaan.

Vastauksetkin ympäripyöreitä, sellaisia, joita voi antaa melkein minkä ammatinharjoittaja tahansa.

Tuntuu muutenkin oudolta, että lakimiehet pyörisivät näillä palstoilla.

Mutta netissähän kuka tahansa, voi olla esittää olevansa mitä tahansa.

Suhtautuisin varauksella vastauksiin, mutta suomalaisethan tunnetusti uskovat helposti koulutettuja ihmisiä. Suomalaisia on helppo kusettaa.

Eihän netissä voi tietää tällaisia asioita varmaksi, mutta olen kyllä vähän eri mieltä vastausten ympäripyöreydestä. Osa oli kyllä aika tarkkoja vastauksia ottaen huomioon mitä tietoja kysyjä antoi. Lakimies ei taida edes tarkkaa vastausta pystyä antamaan ilman että tietää kaikki mahdolliset faktat. Ja miksi ei täällä kaikenlaisia ihmisiä pyörisi? Olen itsekin akateeminen ihminen ja tiedän monia kaltaisiani, jotka täällä enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyvät. Myös lakimiehiä. Kannattaa tietysti suhtautua terveellä varauksella täältä saatuihin neuvoihin, oli kyse lakiasioista, taloudesta, terveydestä tai mistä vaan. :) 

Hei!

Aviopuolisoni pyörittää osakeyhtiötä. Minulla on vahva epäilys, että pyörittämiseen liittyy lainvastaista toimintaa. Voinko itse joutua ongelmiin olemalla hänen puoliso. Olen ulkona osakeyhtiön toiminnasta ja toimin palkansaajana.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Aviopuolisoni pyörittää osakeyhtiötä. Minulla on vahva epäilys, että pyörittämiseen liittyy lainvastaista toimintaa. Voinko itse joutua ongelmiin olemalla hänen puoliso. Olen ulkona osakeyhtiön toiminnasta ja toimin palkansaajana.

Osakeyhtiö on erillinen oikeushenkilö. Yhtiössä vastuunalaisessa asemassa olevat henkilöt (hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja) voivat olla henkilökohtaisessa vastuussa tietyissä tilanteissa ja asioissa. Rikosten osalta vastuussa ne henkilöt, jotka ovat niihin syyllistyneet - eli voi olla "tavallinenkin" työntekijä. Toimitko siis puolisosi yhtiössä palkansaajana? Jos muualla etkä ole missään tekemisissä puolisosi yhtiön kanssa, et voi joutua ongelmiin ellet jotenkin osallistu rikolliseen toimintaan esim. kätkemällä rahaa tms.

Oliko vaikeaa opiskella lakimieheksi ?

Vierailija kirjoitti:

Oliko vaikeaa opiskella lakimieheksi ?

Ei, koska olin kiinnostunut oikeustieteestä. Motivaatio oli siis korkealla ja opiskelu sujui hyvin arvosanoin. Töitä piti tietty tehdä.

Olen mielessäni pyöritellyt miten saisin jälkeeni jäävän arvopaperisalkkuni testamentattua haluamalleni kohderyhmälle. Olen miettinyt onko säätiö se ratkaisu. Mielessäni pyörii ajatus siitä, että säätiö tulouttaisi vuosittain osinkoja tälle kohderyhmälle. Voinko perustaa säätiön nyt ja nostaa osingot itselleni siihen saakka, kunnes kuolo korjaa?

Toinen kysymys samaan aiheeseen liittyen: voiko joku taho myydä salkun ennen kuolemaani, jos olen hoivapalveluiden tarpeessa ja katsovat sillä voivansa maksaa palvelujen käyttöäni?

Yhteenveto: Onko salkku minun vai säätiön, joka on minun hallinnassani kuolemaani saakka?

Toivottavasti asia oli selkeä - omassa päässä se ei sitä ole, mutta on minulle tärkeä ja täytyisi pian asian eteen jotain tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olen mielessäni pyöritellyt miten saisin jälkeeni jäävän arvopaperisalkkuni testamentattua haluamalleni kohderyhmälle. Olen miettinyt onko säätiö se ratkaisu. Mielessäni pyörii ajatus siitä, että säätiö tulouttaisi vuosittain osinkoja tälle kohderyhmälle. Voinko perustaa säätiön nyt ja nostaa osingot itselleni siihen saakka, kunnes kuolo korjaa?

Toinen kysymys samaan aiheeseen liittyen: voiko joku taho myydä salkun ennen kuolemaani, jos olen hoivapalveluiden tarpeessa ja katsovat sillä voivansa maksaa palvelujen käyttöäni?

Yhteenveto: Onko salkku minun vai säätiön, joka on minun hallinnassani kuolemaani saakka?

Toivottavasti asia oli selkeä - omassa päässä se ei sitä ole, mutta on minulle tärkeä ja täytyisi pian asian eteen jotain tehdä.

Hei. Asiassa on monta huomioon otettavaa seikkaa. Säätiö on yksi mahdollinen keino toteuttaa haluamasi rakennelma. Säätiön voi perustaa etukäteen tai määrätä testamentissa perustettavaksi.

Säätiön perustaminen testamentissa vaatii mielestäni vähintään lakimiehen tai asianajajan konsultointia ja mielellään testamenttia jonka ammattilainen laatii, koska se ei ole mikään simppelein juttu.

Säätiö on oikeushenkilö, eli erillinen sinusta. Sen omistama omaisuus kuuluu sille eikä sinulle. Säätiötä ei ”omista” kukaan, hallituksessa pitää olla joku määrä henkilöitä ja peruspääoma 50.000. Säätiön pyörittäminen ei ole ihan yksinkertaista.

Täytyykö luokkaretki-tyyppiset rahankeräykset nykyään ilmoittaa verottajalle, ketkä sinne reissuun lähtevät ja mitä heidän matkansa maksoi?