Lue keskustelun säännöt.
7v lapsi kysyi "Arvaa kuka on kaikkein rakkain maailmassa?"
05.10.2019 |
"Jumala."
Tällaisia kyselee ja kysymyksiin vastailee pieni 7v lapsi. Mitä te vanhemmat ajattelette kun päätätte lastenne puolesta lapsenne uskonnon ja laitatte uskonnon tunneille aivopestäksi?
Kommentit (25)
Sukulaislapsi, vähän järkytyin kun vierestä kuuntelin lapsen vakavana ja ääni väristen kertoessa elämän totuuksia small talkina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se. Sinuna miettisin miksi harmistut.
Lapsen puolesta vähän harmistuttaa, kun hänen puolestaan päätetty että laitetaan kouluun 7 vuotiaan opiskelemaan faktana jotain tiettyä uskontoa ja Jeesus pelastaa juttuja. Ei ole onneksi oma lapsi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsen puolesta vähän harmistuttaa, kun hänen puolestaan päätetty että laitetaan kouluun 7 vuotiaan opiskelemaan faktana jotain tiettyä uskontoa ja Jeesus pelastaa juttuja. Ei ole onneksi oma lapsi. Ap
Olin järkyttynyt, kun lapselleni opetettiin matematiikkaa, koska monet matemaatikot ovat mt-ongelmaisia.
Ihanaa. :) Kyllä lapset löytää oikeaan osoitteeseen vaikka vanhemmat ovatkin luuloja täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se tota koulussa on oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen puolesta vähän harmistuttaa, kun hänen puolestaan päätetty että laitetaan kouluun 7 vuotiaan opiskelemaan faktana jotain tiettyä uskontoa ja Jeesus pelastaa juttuja. Ei ole onneksi oma lapsi. Ap
Mistäs tiedät vaikka omat "faktasi" joutuvat lähiaikoina uuteen tarkasteluun... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa oli nimenomaan oppinut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli nimenomaan oppinut. Ap
No mut hyvä. Tekevät edes jotain vielä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opeteta normaaleissa kouluissa kyllä tuollaista. :D
No ei ainakaan meillä koulussa mene noin päin, pk-seudulla... Kummallakin lapsella on uskonnon opettajana ateisti. Nuorempi tehtäviä tehdessään totesi, että tämähän ei sitten ole totta, ja isomman lapsen uskonnonope oli kysynyt, onko luokassa helluntailaisia ja sitten selittänyt, kuinka helluntailaiset ovat nuppivikaisia hörhöjä. Meidän mummo on helluntailainen. Taitaa olla ne tosiuskovaiset uskonnonopettajat melko harvinaisia, nykyäänhän ussanopeksi voi valmistua humanistisen puolelta.
Emme ole kovin uskovaisia, mutta toisaalta koen melko tympeäksi myös sellaisen äärimmäisyyksiin menevän tieteilyn. Kukaan ei voi todistaa korkeamman voiman olemassaoloa tai olemattomuutta. Ja etenkin se, että uskontoperinteitä haukutaan ihan vain uskomisen vuoksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrottakoon, että oma poikani alkoi myös ekan luokan aloitettuaan lähes välittömästi kotona höpötellä Jeesus pelastaa ja Jumala on maailman rakkain juttuja, mikä herätti suuresti ihmetystä sillä poikaa ei ole koskaan kastettu tai liitetty mihinkään uskontoon. Selvisi, että lapsi oli vahingossa liitetty mukaan uskonnon tunneille. Ei muuta kuin yhteydenotto kouluun ja pojan siirto Et-tunneille.
Nyt poika on 18v, omilla aivoillaan ajatteleva fiksu nuori mies ja kiitollinen että ei ole ikinä päätetty uskontoa hänen puolestaan. Säästyi kesätyörahoistakin kirkollisveron verran :)
Tuli välittömästä flash back menneisyyteen kun sukulaislapsi alkoi tänään small talkina vääntämään.
Helsingissä tässäkin asutaan, sukulaispoika myös. Ja ihan koulussa oli tällä viikolla opetettu että Jumala on rakkain koko maailmassa. Samoin kuin oman poikani kohdalla aikoinaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Edes 2000-luvun alussa, jolloin minä aloitin koulun, ei uskonnon tunneilla kertaakaan väitetty Jumalan tai Jeesuksen olevan totta.
Ei ole provo nyt valitettavasti. Olisikin. Eri koulut myöskin kyseessä, vaikkakin molemmat Helsingissä. Ja kummasti molemmilla lapsilla alkanut Jeesus ja Jumala -jutut kotona heti ekan luokan aloitettuaan. Ap
Opettaisivat niille lapsille ja teille arvon palstalaisille, että joo Jeesus on ja on tullut takaisin mutta ei todellakaan pelastamaan teitä.
Vierailija kirjoitti:
No ei ainakaan meillä koulussa mene noin päin, pk-seudulla... Kummallakin lapsella on uskonnon opettajana ateisti. Nuorempi tehtäviä tehdessään totesi, että tämähän ei sitten ole totta, ja isomman lapsen uskonnonope oli kysynyt, onko luokassa helluntailaisia ja sitten selittänyt, kuinka helluntailaiset ovat nuppivikaisia hörhöjä. Meidän mummo on helluntailainen. Taitaa olla ne tosiuskovaiset uskonnonopettajat melko harvinaisia, nykyäänhän ussanopeksi voi valmistua humanistisen puolelta.
Emme ole kovin uskovaisia, mutta toisaalta koen melko tympeäksi myös sellaisen äärimmäisyyksiin menevän tieteilyn. Kukaan ei voi todistaa korkeamman voiman olemassaoloa tai olemattomuutta. Ja etenkin se, että uskontoperinteitä haukutaan ihan vain uskomisen vuoksi...
Monella humanistisen puolelta pätevyyden hankkivalla jää kyllä opinnot että kokemus aiheesta valitettavan vajaaksi. Tai siis, sellaisesta käytännön uskonnon harjoittamisesta tai uskonnollisesta kokemuksesta on hyvin vähän tietoa. Monella on ennakkoluuloja ja käsityksiä, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa. Valtaosa uskonnollisista ihmisistä ovat sellaisia, ettei heitä ulkoapäin uskovaisiksi tunnista, ja äärimmäisen pieni osa (edes niistä helluntailaisista) kuuluttaa uskoaan turuilla ja toreilla. Jos se oma humanistikaveripiiri koostuu ateisteista tai agnostikoista, on helposti sellainen me ja ne-asetelma, kun kontaktia uskonnollisiin ihmisiin ei ole.
Sitten myös pari kurssia eksegetiikan ja systemaattisen teologian opintoja olisi varmasti monelle uskonnonopelle ihan paikallaan. Loppujen lopuksi teologia on sellainen juupas-eipäs-ala, jossa ei varmastikaan koskaan tulla vastaamaan siihen polttavaan kysymykseen, onko Jumalaa olemassa. Tai edes siihen, mitä 2000 vuotta sitten tapahtui. Siksi The Opettajankaan on vähän turha kuuluttaa kantaansa ainoana oikeana.
Olisipa minulla ollut Jumala, johon tukeutua silloin lapsena kun yh-äiti joi viinaa ja kohteli kaltoin. Minulle kerrottiin, ettei Jumalaa ole, ja se teki minusta aika kyynisen, yksinäisen pienen lapsen. Joskus itkien rukoilin Jumalaa, samalla pitäen itseäni tyhmänä kun sellaista menin tekemään. Kasvoin ateistina aikuiseksi monenlaisia ongelmia läpikäyden.
Myöhemmin olen tullut aikuisiällä uskoon ja todellakin aion kertoa lapselleni että mielestäni on olemassa Jumala, joka on meidän kaikkien apuna jne. Jumala joka ei koskaan hylkää, jos häneen turvautuu. En aio pelotella helvetillä tai käyttää uskoa lapsen syyllistämiseen. Saa aikuisena tutkia asioita itse. Mutta en aio missään nimessä kieltää Jumalaa, päinvastoin.
Enpä nyt usko, että ap:n mainitsemalle lapselle on ko. ajatuksesta mitään haittaa. Päinvastoin, usein pienelle lapselle tuo valtavasti turvaa se, että hän uskoo jonkun korkeamman voiman pitävän hänestä huolta ja rakastavan häntä.
Ned Flandersin poika?