7v lapsi kysyi "Arvaa kuka on kaikkein rakkain maailmassa?"

Mielenkiintoista. Minulla oli lukiossa 90-luvun lopussa uskonnon opettajana henkilö, joka oli myös pappi. Täysin kiihkottomasti opetti kaikkia uskontoja ja opetus oli hyvinkin avarakatseista. Samaa muistelen peruskoulun uskontotunneista. Näin ollen olen saanut kattavasti tietoa eri uskonnoista ja voinut itse muodostaa oman käsitykseni maailmasta ihmisten eri uskomusten valossa.

Rukoilen kaikkien Suomen lasten ja nuorten puolesta, että saavat tulla tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja pelastua.

Tässä maassa liian moni nuori voi pahoin ja uskon että vain Jeesus voi muuttaa heidän elämänsä.

Tämä maa ei mitään tarvitse niin kipeästi, kuin Jeesusta.

Tehkää parannus ja uskokaa Häneen, joka on ristillä kuollut teidän syntienne tähden!

Muuta tietä Taivaaseen ei ole, kuin tulla Jeesuksen luo ja antaa elämänsä Hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole provo nyt valitettavasti. Olisikin. Eri koulut myöskin kyseessä, vaikkakin molemmat Helsingissä. Ja kummasti molemmilla lapsilla alkanut Jeesus ja Jumala -jutut kotona heti ekan luokan aloitettuaan. Ap

Monet lapset kiinnostuvat Jumalasta, kun heille vain kertoo, että moni uskoo näin: on Jumala, joka on luonut meidät, ja jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan, vaikka ihmiset välillä ovat tottelemattomia jne. Ei siihen tunnustuksellista uskonnonopetusta tarvita. 

Vanhempien on hyvä kertoa, että moni uskoo tällä tavoin, vaikkeivät he itse olisikaan uskovaisia. Lapselle tulee antaa tietoa ja vapautta pohtia asioita.

Asumme lestadiolaisalueella, ja jo tarhassa on ollut näitä hartauspäiviä. Toinen lapsi on ollut et:ssä koko kouluaikansa, toinen uskonnossa vaikkei kirkkoon kuulukaan, mutta siihen kuuluva isänsä onnistui ilmoittamaan, myöhemmin on vain katsottu helpommaksi jatkaa samalla linjalla kun esim. lukiossa olisi pitänyt matkustaa et-tunneille toiseen kouluun. Molemmat taitavat ajatella omilla aivoillaan onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa minulla ollut Jumala, johon tukeutua silloin lapsena kun yh-äiti joi viinaa ja kohteli kaltoin. Minulle kerrottiin, ettei Jumalaa ole, ja se teki minusta aika kyynisen, yksinäisen pienen lapsen. Joskus itkien rukoilin Jumalaa, samalla pitäen itseäni tyhmänä kun sellaista menin tekemään. Kasvoin ateistina aikuiseksi monenlaisia ongelmia läpikäyden.

Myöhemmin olen tullut aikuisiällä uskoon ja todellakin aion kertoa lapselleni että mielestäni on olemassa Jumala, joka on meidän kaikkien apuna jne. Jumala joka ei koskaan hylkää, jos häneen turvautuu. En aio pelotella helvetillä tai käyttää uskoa lapsen syyllistämiseen. Saa aikuisena tutkia asioita itse. Mutta en aio missään nimessä kieltää Jumalaa, päinvastoin.

Siis miksi se jumala antoi kohdella sinua kaltoin?