Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiusatun mietteitä elämästä historiasta ja kaikesta kiusaamiseen liittyen.
Mitä kiusattu miettii yksin aamulla
04.10.2019 |
Minulla kiusaaminen vaikutti siihen etten halunut enää peruskoulun jälkeen opiskelemaan.
Jäin yksin tietokoneeni kanssa. Sitten vanhemmat alkoivat kiusaamaan minua.
Koska olin työtön ja vailla toisenasteen koulupaikkaa, niin minun piti siivota kotona ja tehdä kokoajan kotitöitä "rangaistuksesi joutilaisuudestani".
Myöhemmin vanhemmat pakottivat minua yhteishakuun. Piti valita joko lukio tai ammattikoulu. Tuntui hullulta että kiusaamisen jälkeen yhteiskunta ja omat vanhemmat pakottivat minut paikkaan jossa altistun kiusaamiselle.
En halunut kumpaakaan. Lopulta tilanne meni siihen että karkailin kotoa kun en saanut olla rauhassa kiusaamiselta. Perheen kiusaaminen oli vielä pahempaa, koska aikaisemmin rakastamani henkilöt alkoivat vihata minua. Luulin että hekin rakastivat minua, mutta ei. He pitivät minua loisena.
Koulussa jouduin tönityksi, lyödyksi, potkituksi, syljetyksi, läpsityksi, tukasta reviittin myös ja minut jätettiin luokan ulkopuolelle (suljettiin tuulikaappiin ja syljettiin sinne tai minua päin). Lällätystä ja erilaisia jekkuja. Reppuuni saatettiin laittaa käytetty kondomi ja vaatetustani pilkata äänekkäästi siten että häpesin itseäni.
Myöhemmin kun olin niin paljon koneella ja syrjäydyin ulkomaailmasta, minulle tuli suunnattoman hyvä ja turvallinen olo, kun vihdoinkin sain olla rauhassa. Edes hetken verran olla ilman pelkoa että muut arvostelee minua ja sitä mitä teen tai olen tekemättä.
Piinaa kesti 18-vuotiaaksi asti, jolloin minut savustettiin kotoa ulos lähes suoraan kadulle. Kotini oli ns hyvin konservatiivinen ja oikeistolainen. Isäni ja äitini mielestä minä olin totaalinen pettymys ja isä oli ihan harkinnut että avustaa minua lopettamaan itseni, jos niin haluan. Ei kuulemma ole kenenkään etu että elän häpeässä ja häpeällisesti "rajoittuneena". Ei sellainen ole elämän arvoista elämää kuulemma. Hän säälii ja häpeää minua syvästi ja toivoo että en olisi perheen kanssa missään tekemisissä.
Siitä päivästä lähtien olenkin ollut tukien varassa. On onni että Suomessa saa elää tukien varassa, kun on koko peruskoulun joutunut elämään helvetissä.
Toki kiusaajia löytyy virastoistakin. Kun tukia pitää hakea, niin se tehdään vaikeaksi ja jatkuvasti saa kuulla että pitäisi suuntautua kouluun (jota pelkään ja saan voimakkaita paniikkikohtauksia) tai työelämään.
Miksi minun pitäisi mennä sellaisiin töihin jossa hädin tuskin elättää itsensä ja altistuisi kiusaamiselle taas.
Haluan olla rauhassa ja yksin. Olisin halunnut hyvän ammattin ja toimeentulon kuten vanhemmillani on.
En koe että siivoilu tai muut hanttihommat on minun juttu. Etenkin kun niistä ei makseta edes inhimillistä palkkaa. Ikäänkuin minua rangaistaan huonolla palkalla... Voi luoja.
Mielenterveyspuolella minulle tyrkytetään erilaisia lääkkeillä. En hyväksy lääkitystä. En ole sairas.
Minua on kiusattu ja minut on syrjäytetty. Haluan eläkkeelle.
En ala käymään koulua voimakkaiden rauhoittavien alaisena tai ota itselleni mitään masennuslääkitystä.
En ole viallinen tai vajaa. Minua on kohdeltu väärin ja haluan toimeentulon että pärjään elämässä.
Haluan vain eläkkeen tai toimeentulon. Miksi siitä on tehty niin helkutin vaikeaa???
Miksi minua kiusataan edelleen yhteiskunnan puolelta?
Kommentit (119)
Kiusaamistahan tuo on että hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät yhdistetään nyt sitten terroristeihin :(
En minäkään uskalla tervehtiä naapureita tai katsoa heitä silmiin, mutta ei minusta ole haitaa kenellekään ja en halua kenellekään pahaa.
Tämä tapaus vain pahentaa oireita, kun kuvittelen että muut kuvittelee minut pahaksi :( :( :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamistahan tuo on että hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät yhdistetään nyt sitten terroristeihin :(
En minäkään uskalla tervehtiä naapureita tai katsoa heitä silmiin, mutta ei minusta ole haitaa kenellekään ja en halua kenellekään pahaa.
Tämä tapaus vain pahentaa oireita, kun kuvittelen että muut kuvittelee minut pahaksi :( :( :(
Et sinä ole missään erikoisasemassa suhteissa muihin, että pystyisit lupaamaan ettet tee koskaan kenellekään mitään pahaa. Olet vain ihminen ja ihmisen käytös on aina arvaamatonta.
Koska kirjoitat elämäkerrastasi itsestäsi sen sankarin ja kaikista muista syypään kaikkiin ongelmiisi. Sinusta huokuu itsekyys, yliveraituus, jne. ja muut eivät ansaitse sinua, he ovat tyhmiä, alempiarvoisia.
Olen pahoillani kiusaamisesta, jota olet joutunut kokemaan.
Mutta kuule, jossain vaiheessa täytyy lopettaa muiden syyttely ja ottaa itse vastuuta elämästään.
Se, että vanhemmat vaativat kotoa asuvaa lastaan tekemään kotitöitä, ei ole kiusaamista vaan kasvattamista. Varsinkin jos kyseessä on lähes täysi-ikäinen lapsi, joka muuten lähinnä istuu koneella.
Se, että he heittivät sinut ulos kodistaan oli varmasti kova paikka, mutta heillä oli siihen oikeus, varsinkin jos et kyennyt noudattamaan heidän sääntöjään ja toiveitaan.
Millä tavalla olet pyrkinyt kohottamaan itsetuntoasi? Pidätkö huolta fyysisestä hyvinvoinnistasi? Onko sinulla mielekkäitä harrastuksia?
Ensi askel nyt olisi se, että otat ne masennuslääkkeet vastaan ja lisäksi vaadit päästä terapiaan, vaikka sitten vähän itsetuhoista näyttelemällä.
Niin, ja kukaan ei muuten usko että "hanttihommat" ovat heidän juttunsa. Niihin päädytään, koska aikuinen, terve ihminen pyrkii elättämään itsensä työllä millä hyvänsä.
Ja sinähän et ole sairas... tai ainakin niin väitit?
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kiusaamisesta, jota olet joutunut kokemaan.
Mutta kuule, jossain vaiheessa täytyy lopettaa muiden syyttely ja ottaa itse vastuuta elämästään.
Se, että vanhemmat vaativat kotoa asuvaa lastaan tekemään kotitöitä, ei ole kiusaamista vaan kasvattamista. Varsinkin jos kyseessä on lähes täysi-ikäinen lapsi, joka muuten lähinnä istuu koneella.
Se, että he heittivät sinut ulos kodistaan oli varmasti kova paikka, mutta heillä oli siihen oikeus, varsinkin jos et kyennyt noudattamaan heidän sääntöjään ja toiveitaan.
Millä tavalla olet pyrkinyt kohottamaan itsetuntoasi? Pidätkö huolta fyysisestä hyvinvoinnistasi? Onko sinulla mielekkäitä harrastuksia?
Ensi askel nyt olisi se, että otat ne masennuslääkkeet vastaan ja lisäksi vaadit päästä terapiaan, vaikka sitten vähän itsetuhoista näyttelemällä.
Niin, ja kukaan ei muuten usko että "hanttihommat" ovat heidän juttunsa. Niihin päädytään, koska aikuinen, terve ihminen pyrkii elättämään itsensä työllä millä hyvänsä.
Ja sinähän et ole sairas... tai ainakin niin väitit?
et sä olet pahoillasi. Kiusaat vaan. Minä olen rohkea kiusattu ja vaadin rahallista korvaust koko yhteiskunnalta siitä että mua kiusattiin ja mun tulevaisuus pilattiin.
Haluan vain eläkkeen tai perustulon. Thäts it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistatit kysymyksen riehuitko BB-ketjussa haukkumassa Eevistä kaikkein ilkeimpänä? Ilmeisesti riehuit...
Vastaan tähän, vaikka eilen sain bännit kun kerroin miten kiusaaminen on minuun vaikuttanut, millaisia tuntemuksia se on herättänyt ja miten se vaikuttaa elämääni vielä vuosikymmeniä kiusaamisen päättymisen jälkeen.
En ymmärrä miksi tämä yhteiskunta hyväksyy kiusaamisen, vaikka lähes jokainen yksittäinen ihminen sanoo vastustavansa kiusaamista.
Jos kiusaamiselle oikeasti olisi nollatoletanssi koulussa ja muuallakin yhteiskunnassa, siihen puututtaisiin niin että se loppuisi.
Nykyään useimmissa kouluissa vaan lässytetään ja pidetään keskusteluita, joiden lopuksi todetaan että kiusaamista ei tapahtunut. Kyseessä oli pelkkä väärinkäsitys. Kiusaaja halusi vaan olla kiusatun kaveri, mutta ei osannut ilmaista sitä oikein.
Oikeassa elämässä kukaan ei ole niin tyhmä, että kuvittelee saavansa toisesta ystävän laittamalla nastan hänen kenkäänsä tai kamppaamalla koulun käytävällä. Mutta koulun rehtori uskoo sitä nastan asettanut kiusaajaa mieluummin kuin kengän omistajaa. Ja niin kiusaaminen saa jatkua ihan rauhassa.
Helposti käy niin, että kiusattu alkaa saamaan osakseen rangaistuksia. (Ei meidän koulussa, hoitaa jokainen rehtori tähän)
Koulussa opettajat ottavat tiukan linjan poissaolojen suhteen. Pitävät puhutteluja kiusatulle, joka ei uskalla tulla kouluun joka päivä. Minua uhattiin määräaikaisella koulusta erottamisella kun kiusaamisen takia pelkäsin kouluun menemistä.
Kohdallani kiusaamiseen puututtiin tehokkaasti vasta kun jouduin sairaalaan. Olin siellä ensin viikon teholla ja sen jälkeen pari viikkoa osastolla.
Kun menin kouluun sen jälkeen, kukaan ei enää kiusannut ja minulle jopa puhuttiin kuin muillekin ihmisille. En tiedä mitä koulussa tapahtui niiden kolmen viikon aikana. Kiusaaminen joka tapauksessa loppui ja sain kaveteitaankin.
Pääsin myös terapiaan psykiatriselle. Muistaakseni kävin vuoden ajan keskustelemassa siellä kerran viikossa.
Pääsin kiinni normaaliin elämään. Uskalsin mennä lukioon ja lähteä opiskelemaan.
Kaikista kiusaamisen jättämistä arvista en ole kuitenkaan päässyt eroon.
Vieläkin kuitenkin koen ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunnetta. Töissä pelkään mennä kahvitauolle, sillä pelkään ulkopuolelle sulkemista vaikka minulla on kavereita työpaikalla, eikä kukaan ole dissannut minua siellä millään tavalla.
Saa nähdä tuleeko taas bänni palstan sääntöjen rikkomisesta 😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on väärin että mun pitää syödä lääkärin myöntämiä huumeita että selviäisin koulussa tai työssä.
En halua syödä myrkkyjä. Haluan vain toimeentulon.
En ole sairas. Yhteiskunta on sairas.
Aluksi multa otetaan menestyjän status pois ja sitten halutaan että meen johonkin hanttihommiin tai kuntouttavaan. Ei onnistu.
Mun pitäisi nyt vaan nöyrästi kiusattuna paiskia teidän muiden takia hommia joista ei edes jää säästöön rahaa?
Mielestäni silloin, kun lapseen tai nuoreen käydään käsiksi ja tehdään väkivallantekoja, kyseessä on jo poliisiasia ja rikosilmoituksen paikka. Miten koulu eroaa siitä, jos joku tulee kadulla hakatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kirjoitat elämäkerrastasi itsestäsi sen sankarin ja kaikista muista syypään kaikkiin ongelmiisi. Sinusta huokuu itsekyys, yliveraituus, jne. ja muut eivät ansaitse sinua, he ovat tyhmiä, alempiarvoisia.
Päinvastoin, sinä kirjoitat sellaista. Aloittaja on kypsä ja herkkä ihminen, jota sinunlaisesi kiusaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kiusaamisesta, jota olet joutunut kokemaan.
Mutta kuule, jossain vaiheessa täytyy lopettaa muiden syyttely ja ottaa itse vastuuta elämästään.
Se, että vanhemmat vaativat kotoa asuvaa lastaan tekemään kotitöitä, ei ole kiusaamista vaan kasvattamista. Varsinkin jos kyseessä on lähes täysi-ikäinen lapsi, joka muuten lähinnä istuu koneella.
Se, että he heittivät sinut ulos kodistaan oli varmasti kova paikka, mutta heillä oli siihen oikeus, varsinkin jos et kyennyt noudattamaan heidän sääntöjään ja toiveitaan.
Millä tavalla olet pyrkinyt kohottamaan itsetuntoasi? Pidätkö huolta fyysisestä hyvinvoinnistasi? Onko sinulla mielekkäitä harrastuksia?
Ensi askel nyt olisi se, että otat ne masennuslääkkeet vastaan ja lisäksi vaadit päästä terapiaan, vaikka sitten vähän itsetuhoista näyttelemällä.
Niin, ja kukaan ei muuten usko että "hanttihommat" ovat heidän juttunsa. Niihin päädytään, koska aikuinen, terve ihminen pyrkii elättämään itsensä työllä millä hyvänsä.
Ja sinähän et ole sairas... tai ainakin niin väitit?
Vanhemmat ovat tässä tehneet väärin. Kaikesta paistaa se, etteivät he ole olleet kiinnostuneita oman lapsensa kokemuksista eli siihen esim. liittyy se, että lapsija nuori ei ole oppinut tekemään kotona asioita, koska ei ole osattu opettaa, eikä saada lasta mukaan niihin. Vanhempien virhe. Tiedän tämän aikuistyypin, heitä ei lapsen kokemus kiinnosta, siitä syyllistetään lapsi, kun tämä ei toimikaan kuten pikkuaikuinen ja nujerretaan oman lapsen itsetunto. Ole sinä hiljaa, kun et tiedä mitään siitä, jos herkän lapsen kokemukset mitätöidään.
Jokainen lapsi haluaa olla vanhempinsa silmissä tärkeä, mutta tuollaisten vanhempien silmissä ei voi olla. Älä siis syyttele aloittajaa, koska et tajua hänen kokemuksistaan mitään, etkä haluakaan niitä ymmärtää. Mene vaikka virkkaamaan patalappua, sen tasoinen aivotoiminta sopii sinunlaisillesi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole kiusaamista että yhteiskunta lähtökohtaisesti edellyttää työkykyisen yrittävän elättää itse itsensä.
Yhtäältä vannot ja vakuutat ettet ole millään tavoin sairas, toisaalta vaadit päästä eläkkeelle.
Eläkkeelle pääsee vain sairaat ja vanhukset.
Aika kovaa että viimeiset läheiset hylkää sut ja yhteiskuntakin haluaa susta eroon eikä tarjoa edes toimeentuloa.
Rajua. Avasit silmät tähän kylmään oikeistolaiseen Suomeen.
Tosi rajua.
Minua ei ole koskaan kiusattu sillä tavoin. Pientä nimittelyä ja tönimistä on ollut, mutta en välittänyt siitä. Lähdin aina pois tai kerroin vanhemmilleni.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kiusaamista että yhteiskunta lähtökohtaisesti edellyttää työkykyisen yrittävän elättää itse itsensä.
Yhtäältä vannot ja vakuutat ettet ole millään tavoin sairas, toisaalta vaadit päästä eläkkeelle.
Eläkkeelle pääsee vain sairaat ja vanhukset.
Onhan se tavallaan kiusaamista ja törkeää sellaista. Sullahan on yhtä sairas arvomaailma kuin ap:n vanhemmilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kiusaamista että yhteiskunta lähtökohtaisesti edellyttää työkykyisen yrittävän elättää itse itsensä.
Yhtäältä vannot ja vakuutat ettet ole millään tavoin sairas, toisaalta vaadit päästä eläkkeelle.
Eläkkeelle pääsee vain sairaat ja vanhukset.
Onhan se tavallaan kiusaamista ja törkeää sellaista. Sullahan on yhtä sairas arvomaailma kuin ap:n vanhemmilla on.
Tuollaiset kommentit alkavat vaikuttaa jo trollaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän, vaikka eilen sain bännit kun kerroin miten kiusaaminen on minuun vaikuttanut, millaisia tuntemuksia se on herättänyt ja miten se vaikuttaa elämääni vielä vuosikymmeniä kiusaamisen päättymisen jälkeen.
En ymmärrä miksi tämä yhteiskunta hyväksyy kiusaamisen, vaikka lähes jokainen yksittäinen ihminen sanoo vastustavansa kiusaamista.
Jos kiusaamiselle oikeasti olisi nollatoletanssi koulussa ja muuallakin yhteiskunnassa, siihen puututtaisiin niin että se loppuisi.
Nykyään useimmissa kouluissa vaan lässytetään ja pidetään keskusteluita, joiden lopuksi todetaan että kiusaamista ei tapahtunut. Kyseessä oli pelkkä väärinkäsitys. Kiusaaja halusi vaan olla kiusatun kaveri, mutta ei osannut ilmaista sitä oikein.
Oikeassa elämässä kukaan ei ole niin tyhmä, että kuvittelee saavansa toisesta ystävän laittamalla nastan hänen kenkäänsä tai kamppaamalla koulun käytävällä. Mutta koulun rehtori uskoo sitä nastan asettanut kiusaajaa mieluummin kuin kengän omistajaa. Ja niin kiusaaminen saa jatkua ihan rauhassa.
Helposti käy niin, että kiusattu alkaa saamaan osakseen rangaistuksia. (Ei meidän koulussa, hoitaa jokainen rehtori tähän)
Koulussa opettajat ottavat tiukan linjan poissaolojen suhteen. Pitävät puhutteluja kiusatulle, joka ei uskalla tulla kouluun joka päivä. Minua uhattiin määräaikaisella koulusta erottamisella kun kiusaamisen takia pelkäsin kouluun menemistä.Kohdallani kiusaamiseen puututtiin tehokkaasti vasta kun jouduin sairaalaan. Olin siellä ensin viikon teholla ja sen jälkeen pari viikkoa osastolla.
Kun menin kouluun sen jälkeen, kukaan ei enää kiusannut ja minulle jopa puhuttiin kuin muillekin ihmisille. En tiedä mitä koulussa tapahtui niiden kolmen viikon aikana. Kiusaaminen joka tapauksessa loppui ja sain kaveteitaankin.Pääsin myös terapiaan psykiatriselle. Muistaakseni kävin vuoden ajan keskustelemassa siellä kerran viikossa.
Pääsin kiinni normaaliin elämään. Uskalsin mennä lukioon ja lähteä opiskelemaan.
Kaikista kiusaamisen jättämistä arvista en ole kuitenkaan päässyt eroon.
Vieläkin kuitenkin koen ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunnetta. Töissä pelkään mennä kahvitauolle, sillä pelkään ulkopuolelle sulkemista vaikka minulla on kavereita työpaikalla, eikä kukaan ole dissannut minua siellä millään tavalla.Saa nähdä tuleeko taas bänni palstan sääntöjen rikkomisesta 😣
Hieno kirjoitus kiusatun elämästä.
Varsinkin kohdat "puhuivat kuin ihmiselle" ja "pelko ulkopuoliseksi jättämisestä" kosketti.
Kirjoittajalle kaikkea hyvää syksyyn ja tulevaisuuteen.
Tällä kirjoituksella osoitit ettei ilman ulkopuolista apua ole mahdollista selviytyä. Jouduit sairaalaan joka katkaisi jotain. Ap ei ole puhunut oikeille tahoille kiusaamisesta eikä vanhemmatkaa ole osanneet oikeaa apua hakea lapselleen. Apn pitäisi päästä myös katkolle johonkin missä saisi hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja itseluottamusta jolla omaa elämää pääsisi oikeasti rakentamaan.
Sinä joka jouduit teholle, oliko se siis kiusaamisen takia?
Alue: Aihe vapaa
Mitä tulee tähän kouvolan tapaukseen, niin mielestäni hän ei ansaitse sääliä kuten minä ansaitsen. Hän ansaitsee pitkän vankilatuomion.
Jotenkin oksettaa miten revitellään että hän on kiusattu ja nyt teki kamaluuksia kun oli niin kiusattu. Säälikää mieluummin uhreja ja niitä jotka jättää muut ihmiset rauhaan.
Kiusattu yleensä miettii mieluummin että saisi olla rauhassa, jos elämä käy raskaaksi. Jotkut miettivät itsaria.
Miksi meillä on tukien saamisesta tehty kamalan vaikeaa että välillä pitää itkeä ja pelätä että saa rahansa?
Te työssäkäyvät ja kiusaamattomat saatte kuitenkin niin paljon rahaa ja teillä on lavea elämä. Voitte käydä ravintoloissa, uimassa ja tehdä asioita. Minun elämäni on yksi huone ilman ketään rakasta ja ilman ketään kuka rakastaa.. Miettikääpä sitä.